Kiitos luottamuksesta, nyt alkaa itse työ

Vihreiden hopeasijasta huolimatta Helsinkiin saatiin skarppi valtuusto ja kelpo pormestari. Tästä alkaa fiksumman Stadin tekeminen.

 

Äänet on nyt laskettu ja tarkastettu, ja lopullisena saldona on 949 ääntä ja valtuutetun paikka. Tähän hommaan lähtiessäni asetin tavoitteeksi kerätä tuhat ääntä ja mennä läpi – äänistä nyt vähän jäätiin, mutta se oikeasti merkittävä tavoite toteutui. Kiitos äänestäjille, tsemppaajille ja lahjoittajille tuesta ja luottamuksesta!

Vaali-iltana valintani saattoi tulla monelle yllätyksenä. Minulle ei. Sain tuekseni kampanjaan mielettömän pätevän porukan, ja kaiken sen kiinnostuksen ja tsempin perusteella, mitä verkossa ja kadulla kohtasin, olin aika varma että ääniä on tulossa. Usko omiin mahdollisuuksiin kääntyy innoksi, joka puolestaan näkyy siinä, miten kampanjaa tekee. Siksikin valtavan iso kiitos kaikille teille, jotka matkan varrella kannustitte eteenpäin!

Kokonaisuutena fiilis Helsingin vaalituloksesta on kaksijakoinen, mutta positiivinen. Pormestarivaalissa tuli selkeästi takkiin, enkä usko että kukaan muu vihreä pormestariehdokas Pekka Haavistoa lukuun ottamatta olisi voinut tulosta ratkaisevasti muuttaa. Onnittelut Vapaavuorelle voitosta, uskon että Jannesta tulee erittäin hyvä pormestari.

Kakkossijasta huolimatta vihreille tuli kuitenkin lisää paikkoja, ja läpi saatiin todella skarppi porukka. Vapaavuoren vaaleihin valitsema imago ja agenda kertovat nekin siitä, että vihreiden ajamalle urbaanille visiolle on imua ja kannatusta laajasti. Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja ympäristön puolustamista ei pidäkään omia vain vihreille, sillä puolueiden paikkaluvuilla on lopulta vain välinearvoa. Olennaisempaa on se, mitä politiikassa saadaan aikaan ja mihin suuntaan kaupunkia viedään. Sen suhteen olen Stadin osalta nyt todella luottavainen.

Kaikki fanittamani pätevät tyypit eivät harmi kyllä tulleet valituksi. Esimerkiksi Hannu Oskala, Mikko Särelä, Lilja Tamminen ja Mikko Kiesiläinen ovat niin kovan kaliiberin varavaltuutettuja, että toivon vielä näkeväni jokaisen tärkeässä pestissä tekemässä tulevaisuuden Helsinkiä. Muitakin nimiä voisi tähän droppailla: kaiken kaikkiaan vihreillä oli aivan uskomattoman kova lista, ja olen varma että ilman Vapaavuorta olisimme nyt Stadin isoin puolue. Monia varsin fiksuja tyyppejä valittiin tietysti muistakin jengeistä, ja odotan innolla yhteistyötä esimerkiksi uusina nousevien Matti Parpalan, Eve Heinäluoman ja Petrus Pennasen kanssa.

Tästä se työ sitten alkaa. Uusi valtuusto aloittaa kesäkuussa, mutta sitä ennen edessä ovat neuvottelut luottamustoimipaikoista. Kevään kuvioissa on myös paljon perehtymistä ja tutustumista muihin valtuutettuihin. Ja vaikka vaalit ovat ohi, muistakaa olla vaativia äänestäjiä – älkää päästäkö meitä helpolla!

Ps. Blogin kirjoittaminen jatkuu myös, ja lupaan jatkossa panostaa tunnelmapostausten sijaan asiasisältöön.

Viisi syytä äänestää jotakuta muuta

Jokainen ääni on tervetullut, mutta jollet halua nähdä isompaa, tiiviimpää ja tasa-arvoisempaa kaupunkia, kannattaa etsiä toinen ehdokas.

 

Helsingissä on kuntavaaleissa ehdolla 1084 ehdokasta, joiden joukosta yli puoli miljoonaa äänioikeutettua etsivät sitä omaansa. Uskon, että olen monille aivan erinomainen ehdokas. Ihan jokaiselle en kuitenkaan sovi. Tässä on viisi syytä etsiä äänelleen joku muu kohde.

1. Uskot, että vain oman ryhmäsi edustaja voi ajaa asiaasi

En ole nainen, eläkeläinen, opiskelija tai maahanmuuttaja. En myöskään asu Lauttasaaressa, Kontulassa tai edes Oulunkylässä. Aion silti ajaa myös näiden ihmisryhmien ja alueiden asiaa. Vaikka olen kalliolainen mies, kiinnostaa minua ihan jokaisen mielipide, ja haluan olla perillä erilaisita näkökulmista. Kaupunginvaltuutettu edustaa periaatteessa äänestäjiään, mutta uskon että tästä kaupungista löytyy iso määrä ihmisiä, jotka haluavat antaa äänen Helsinkiä kokonaisuutena funtsivalle ehdokkaalle. Haluan ajaa koko kaupungin etua.

2. Haluat laittaa Helsingin rajat kiinni

Vaalikentillä ehkä yleisin urputus liittyy siihen, että jonnekin rakennetaan jotain. Vastaan näihin yleensä, että Helsinki kasvaa ja se on hyvä homma meille kaikille. Ei ihmisiä voi estää muuttamasta muualta tänne, ja rakentamisen vaihtoehtona on asumisen kallistuminen entisestään ja hajanaisen kaupunkirakenteen leviäminen pitkin Uuttamaata. Jos Helsingin kasvun kamppaaminen kaikkien kustannuksella kiinnostaa, äänestä Väyrystä.

3. Et ota ilmastonmuutosta tosissasi

Ilmastonmuutos on ehkä aikamme tärkein poliittinen kysymys. Seuraavien vuosikymmenien aikana koko globaali energiajärjestelmä pitää muuttaa, ja se heijastuu kaikille päätöksenteon tasoille. Stadissa se tarkoittaa kaupunkirakenteen tiivistämistä, liikenteen sähköistämistä ja joukkoliikenteeseen panostamista, ja päästöttömään energiaan panostamista. Ilmastonmuutosta ei silti voi enää kokonaan pysäyttää, ja myös siihen sopeutuminen pitää huomioida politiikassa. Hulevesien hallinta ja viemäröinti eivät ehkä sytytä suurta yleisöä, mutta niiden unohtaminen käy kalliiksi.

4. Olet kaupunkikonservatiivi

Helsingin siluettia ei saa sotkea, wau-arkkitehtuuri on uhka ja Vanhankaupunginkoski on syytä pitää padottuna –  päinvastoin, sanon minä. Kaupunki elää ja muuttuu ajan myötä, ja kulttuuriperinnön suojelu on vain yksi tekijä muiden joukossa kun kaupunkia suunnitellaan. Helsinkiin ei saada lisää maata, joten rakennusten on syytä kurottaa korkeammalle. Stadi on oiva paikka kokeilla uusia materiaaleja, tyylejä ja rakenteita, ja tämä pitää mahdollistaa löysäämällä kaavatason kontrollia.

5. Olet tiukasti vasemmalla – tai oikealla

Vaalikoneiden mukaan olen oikeistolainen vasemmistopuolueessa. Sopivalla kysymyksenasettelulla näin varmaan onkin, mutta itse koen olevani talouspolitiikassa lähinnä pragmaattinen. Politiikassa pitää tehdä sitä, mikä tutkitusti toimii, eikä lukkiutua ideologiaan. Talousnäkemyksissäni onkin elementtejä sekä oikealta että vasemmalta. Markkinat ovat erittäin tehokas työkalu, mutta vain oikein säänneltynä ne luovat kestävää hyvinvointia. Yksityistäminen ei itsessään ole hyvä tai huono asia – toteutus ratkaisee. Tuloerojen voimakaskin tasaaminen on fiksua myös talouskasvua tavoitellessa. Tuottavuuseroja voimistavan digitalouden edetessä pragmaattisen linjan tärkeys vain korostuu.

Rehellisenä poliitikkona otan toki ilolla vastaan jokaisen saamani äänen. Jos ylläolevat luonnehdinnat osuvat kohdalleen, en kuitekaan todennäköisesti aja edustamiasi arvoja. Jos eivät osu, niin paina nimi ja numero mieleen.

Iloa ehdokkaan valintaan ja vaaliuurnille!