Hiilineutraali Helsinki on vielä kovan väännön takana

Helsingin kunnianhimoinen ilmastotavoite ei täyty itsestään. Edessä on monta tiukkaa ratkaisua, joiden edessä punnitaan poliitikkojen todelliset ilmastolinjat.

Helsingin strategiassaan asettama ilmastotavoite on saavuttaa hiilineutraalisuus vuoteen 2035 mennessä*. Se on kunnianhimoinen ja hyvä tavoite. Päästöjen vähentämistä varten on valmisteltu ohjelma, jossa listataan niitä toimenpiteitä, joilla tavoitteeseen on tarkoitus päästä. Kun Helsingin Sanomat uutisoi tänään kuntien ilmastotoimista, kommentoi Helsingin ympäristöjohtaja Esa Nikunen jutussa tuosta ohjelmasta seuraavasti:

Ohjelmassa on esitetty 143 toimenpidettä. Käytännössä niiden kaikkien pitäisi toteutua.

Kaikkien, siis joka ikisen. Muuten tavoitteeseen ei päästä. Toimenpiteiden joukossa on monta mutkatonta ja laajaa kannatusta nauttivaa ehdotusta, kuten vaikkapa ympäristökasvatuksen lisääminen tai LED-valot kaduille. Sitten on niitä, joista taatusti nousee äläkkä. Esimerkiksi ruuhkamaksut, koulujen kasvisruoan lisääminen ja pyörätieverkoston nopea ja merkittävä laajentaminen ovat kaikki listalla, ja herättänevät intohimoja vastustajissa.

Mallia tästä nähtiin jo tänään, kun kokoomusta edustavat apulaispormestari ja kaupunkiympäristölautakunnan varapuheenjohtaja esittivät, että Hämeentien jo päätettyä muuntamista joukkoliikenne- ja pyöräilykaduksi pitäisi siirtää. Tämä on suoraan ristiriidassa ilmasto-ohjelman kanssa. Oli Pakarisen ja Rautavan huoli keskustan liikenteen sujuvuudesta perusteltu tai ei, sillä ei oikeastaan ole väliä: On aivan selvä, että hiilineutraalin kaupungin rakentaminen aiheuttaa kustannuksia ja erilaisia, monen harmillisiksi kokemia vaikutuksia.

Itse asiassa toimenpideohjelmassa esitetystä 143 toimenpiteestä kymmenen on arvioitu aiheuttavan merkittäviä kustannuksia ja 75 todetaan vaativan lisäresursseja. Nämä resurssit pitää vääntää budjettiin jostain, ja niille on muitakin ottajia. Näyttää käytännössä mahdottomalta, että toimenpideohjelma toteutuisi kokonaan, eivätkä läheskään kaikki sen toimet edes ole yksin kaupungin käsissä. Ilmastonäkökulmaa pitäisikin arvioida jatkuvasti ja erityisesti jokaisen ison päätöksen yhteydessä pitää kirjaa siitä, edetäänkö kohti tavoitetta vai ei. Jos ei, pitää toimia muilta osin kiristää.

Päästövähennysten tekemättä jättäminen on silti paljon huonompi vaihtoehto. Tutkimus toisensa jälkeen on todennut, että ilmastonmuutoksen nopea hillitseminen tulee paljon sen vaikutuksia halvemmaksi, ja tällaisissa arvioissa mitataan rahassa paljon sellaisia asioita, joita on vaikeaa tai jopa väärin muuttaa euroiksi ja dollareiksi.

Kaupungin ilmastotoimenpideohjelma on vasta esitys. Kun näitä toimia tuodaan valtuuston päätettäväksi, nähdään kuka päättäjistä ottaa ilmastopolitiikan tosissaan.

 

* Oikeasti tavoite ei ole ihan tätä. Kirjoitin aiemmin tämän tavoitteen porsaanrei’istä. Suurin ongelma on tietysti se, että bioenergian leikitään leikkaavan merkittävästi päästöjä.