Kuntavaaleissa äänestetään Helsingille uudenlainen johtaja. Tarjolla on vaikutusvaltaisen keulahahmon paikka.

Viikon alussa julkaistu gallup povaa Helsinkiin historiallista vihreää vaalivoittoa. Uutinen ei sinänsä yllätä, olen tätä kehitystä toitottanut tutuille jo tovin ja olen valmis lyömään vetoa sen puolesta, että vihreät on huhtikuussa Stadin isoin puolue. Kaupungin päätöksenteossa suurimman puolueen asemalla on kuitenkin vähemmän merkitystä kuin eduskuntavaaleissa, sillä selkeä hallitus-oppositio-asetelma puuttuu ja poliitikkojen osa-aikaisuus korostaa vaikuttamisen laatua suhteessa määrään. Itse asiassa kun katsoo tänä vuonna tehtyjä linjauksia, voisi kuvitella vihreiden olevan jo kaupungin isoin tekijä.

Kisa suurimman paikasta ei kuitenkaan ole missään määrin merkityksetön, varsinkaan nyt kun Helsingin johtamismalli muuttuu. Suurin puolue nimittäin valitsee joukostaan kaupungin uuden johtajan, pormestarin. Täyspäiväinen pormestari johtaa kaupunginhallitusta, edustaa Helsinkiä ja helsinkiläisiä monenlaisissa yhteyksissä ja omaa uuden hallintosäännön puitteissa myös melko laajasti suoraa päätösvaltaa.

Pormestari on myös paljon selkeämmin symboli kuin virkamieskaupunginjohtaja. Jo tittelinä pormestari herättää eri tavalla mielikuvia: Ankkalinnan sakettiasuinen possu on tuttu hahmo jokaiselle muksullekin. Moni pormestari on muokannut kaupunkiaan ja kuvaa kaupungistaan maailmalla lähtemättömästi hyvässä ja pahassa. Fiorello La Guardian johdossa New Yorkissa panostettiin joukkoliikenteeseen, sosiaaliseen asumiseen ja infrastruktuuriin. Sekä kaupunkilaisten että molempien puolueiden laajaan suosioon nousseen miehen kädenjälki näkyy isossa omenassa yhä. Nykyään toinen New Yorkin suurista lentokentistä kantaa entisen pormestarin nimeä.

Koomikko Jón Gnarr nosti itsensä ja Islannin maailmalla valokeilaan Reykjavikin pormestarina paitsi osoittautumalla päteväksi poliitikoksi, myös bailaamalla drag-asussa Pride-kulkueessa  ja kulkiessaan kylillä Jedi-ritarin asussa. Kärkästä Boris Johnsonia voi pitää jonkinlaisena lontoolaisuuden henkilöitymänä, jossa yhdistyvät pubikulttuurin karkeus hienostokoulujen koulimaan elitismiin ja verkottunut maailmankansalaisuus nurkkakuntaiseen itseriittoisuuteen – Lontoossa ei muuten ajeta Alepa-fillareilla vaan ”Boris-pyörillä”. Miehisen listan jatkoksi on todettava, että sellaiset historialliset suurkaupungit kuin Rooma, Baghdad ja Pariisi ovat tällä hetkellä naispormestarien käsissä.

Millaiset kasvot Helsinki sitten saa tänä keväänä? Lyhyt lista vaihtoehdoista saadaan, kun vihreät ja kokoomus nimeävät ehdokkaansa piakkoin. Nimipörssissä ovat pyörineet mm. Sinnemäki, Sauri, Vapaavuori ja Haavisto, mutta pestiin löytyisi varmasti skarppeja tyyppejä myös politiikan seuraavasta sukupolvesta. Miltä kuulostaisi vaikkapa pormestari Yanar?

Päätyi pormestarin nuija sitten kumman tahansa puolueen käsiin, toivon näkeväni Stadin johdossa henkilön, joka tuo päätöksenteon lähemmäs kaupunkilaisia ja sitoutuu rohkeasti kehittämään kestävää, kansainvälistä kaupunkia sekä nykyisille että tuleville asukkaille. Helsinki on mahtava paikka ja ansaitsee näköisensä keulahahmon.