Helsingin ilmastotavoite näyttää kunnianhimoiselta, mutta mahdollistaa vesittyneen toteutuksen. Maaliksi on asetettava niin sanottu syvä hiilestä irtautuminen, deep decarbonisation.

“Helsinki asettaa tavoitteeksi 60 prosentin päästövähennystavoitteen vuodelle 2030 ja aikaistaa hiilineutraalisuustavoitteen vuodesta 2050 vuoteen 2035. […] Hiilineutraalisuustavoite määritellään tavalla, joka vastaa yleistä käytäntöä Suomessa.”

Näin lausuu Helsingin tuore strategia ilmastonmuutoksen hillinnästä. Päästöt nollille alle kahdessakymmennessä vuodessa. Kuulostaa hyvältä eikö vain? Mutta mitä itse asiassa tarkoittaa hiilineutraalisuus yleisen suomalaisen käytännön mukaisesti määriteltynä?

Vastaus löytyy Suomen ympäristökeskuksen Hinku-hankkeesta. Hiilineutraali on sen kriteeristössä kunta, jonka päästöt ovat vuonna 2030 vähentyneet 80 % vuodesta 2007. Hiilineutraalisuus ei siis tarkoita tässä yhteydessä nollapäästöjä, vaan päästöjen pudottamista neljä viidesosaa.

Päästöjen noin merkittävä pudottaminen on tietenkin valtavan hieno asia sekin. Ongelma on siinä, että todellisuudessa edes tätä ei tarkalleen ottaen välttämättä tavoitella. Bioenergiaa pidetään nyt Hinku-hankkeessa laskennallisesti päästöttömänä, mutta todellisuudessa näin ei useinkaan ole. Tämänhetkinen ajatus on  Helsingissäkin lisätä puun polttoa. Kasvava puu sitoo palaneen puun hiilen, mutta aivan liian hitaasti. Päästövähennyksiä tarvitaan nopeasti. 

On varsin mahdollista, ettei riittäviä pudotuksia päästöihin saada edes nämä temput huomioiden aikaan. Silloin kuvaan astuu kompensaatio, jossa omat päästöt korvataan vähennyksillä jossain muualla. Toteutustavasta riippuen tämä voi olla ihan hyväkin keino, mutta pidemmän päälle kestämätöntä. Kaikki eivät voi kompensoida päästöjään, vaan ilmastonmuutos saadaan kuriin vain luopumalla fossiilisesta energiasta – tai mielellään aika lailla kaikesta polttamisesta – ihan oikeasti.

Ilmastonmuutoksen edessä ei voi huijata itseään loputtomasti. Helsingissä pitää tavoitella päästötöntä tulevaisuutta aidosti ja ennakkoluulottomasti laskennallisten temppujen sijaan. Maalina on oltava niin sanottu syvä hiilestä irtautuminen, “deep decarbonization”. Termillä tarkoitetaan sitä, että tavoitteeksi otetaan päästöjen radikaali lasku aivan murto-osaan, ja suunnitellaan vähennykset alusta asti osaksi tätä kokonaisratkaisua – ja että muistetaan huomioida muukin kuin sähkön tuotanto, joka on itse asiassa palapelin ehkä helpoin osa.

Esimerkiksi tuulella, auringolla ja lämpöpumpuilla voidaan vähentää Helsingin päästöjä ihan huomattavasti. Ei kuitenkaan läheskään hiilineutraalisuuteen asti, sillä niiden rinnalla on tuotettava kaukolämpöä ja säätövoimaa – tai ennennäkemättömän mittakaavan energiavarastoja. Yksi analogia on, että matkatessa kuuhun ensimmäiset kymmenen kilometriä on toki helppo mennä lentokoneella, mutta perille pääsyyn tarvitsee silti raketin.

Syvä hiilestä irtautuminen ei siis ole helppoa, mutta ei se mahdotontakaan ole. Mielenkiintoisen ja ehdottomasti tutustumisen arvoisen ratkaisuehdotuksen esittää Rauli Partanen tuoreessa raportissaan. Partasen ehdotus perustuu hajautettuun ydinvoimaan, jolla tuotetaan kaukolämpöä ja vetyä liikennetarpeisiin. Utopiaa, sanoisi joku, mutta itse asiassa yksi harvoista laskelmista, joilla oikeasti saavutetaan päästöttömyys ja matikka täsmää.

Helsinki haluaa strategiansa mukaan kantaa modernia ilmastovastuuta. Nyt riskinä on, että vastuun sijaan valitaan liian höttöinen tulkinta hiilettömyydestä.

Valtuustokauden alkuspurtti alkaa olla paketissa, ja päätökset rullaavat uuden organisaation mukaisesti. Eri luottamustoimissa on tärkeä muistaa iso kuva ja keskittyä olennaiseen.

Ajatuksenani on kirjoittaa blogiin katsaus tekemisistäni valtuustossa säännöllisesti vähintään neljästi vuodessa. Tätä ensimmäistä viivyttelin syyskuun yli, sillä kesäkuu meni käynnistellessä ja heinäkuu on paikallispolitiikassa varsin hiljaista aikaa.

Valtuustotyön alkutaivalta on värittänyt hyvin pitkälti kaksi asiaa: uuden organisaation mukaisten toimielinten käynnistäminen ja kaupungin strategian muotoilu ja päättäminen. Luottamuspaikat jaetaan vaalimenestyksen, kiinnostuksen ja osaamisen perusteella. Paikat neuvotellaan ensin puolueiden kesken, ja sitten niistä päätetään puolueen sisällä. Suurin osa paikoista on kiintiöity nais- tai miespaikoiksi. Käytäntö on sinänsä perusteltu, mutta johtaa välillä erikoisiin tilanteisiin. Pitkällä aikavälillä olisikin hienoa, jos tarvetta tälle ei enää olisi. Nykyisessä valtuustossa on miehiä ja naisia aika lailla puolet ja puolet.

Omiksi tonteikseni sain tässä palapelissä paikan HKL:n* johtokuntaan ja HSY:n hallituksen** varapuheenjohtajuuden, ja näiden päälle vielä paikan Poliisin neuvottelukuntaan. Lisäksi olen maakuntavaltuuston jäsen. Olen tähän pakkaan oikein tyytyväinen. HKL ja HSY ovat molemmat erittäin keskeisiä lafkoja kaupunkiympäristön rakentamisessa ja kestävän kaupungin pyörittämisessä. Molempien osalta tärkein oma tavoitteeni on sama: näitä organisaatioita pitää pyörittää koko pääkaupunkiseudun kokonaisetua palvellen, eikä osaoptimoida yksittäisen toimijan talouslukuja tai toimintaa.

Poliisin neuvottelukunnalla ei ole muodollista valtaa. Sitä ei silti kannata vähätellä, vaikka aiemmin sille ei paljon painoa ole ymmärtääkseni puolueiden osalta laitettu. Poliisin toiminnalla ja ratkaisulla on valtava merkitys turvallisuuden tunteeseen ja yhteiskunnalliseen luottamukseen, ja säännöllinen yhteydenpito poliisijohdon kanssa on tärkeä tapa kuljettaa tietoa molempiin suuntiin.

HKL

HKL:n osalta isossa kuvassa tärkeimmät jutut tällä kaudella ovat massiivisten investointien toteuttaminen ja toiminnan kustannustehokkuuden kehittäminen laadusta tinkimättä. HKL:n investoinnit ovat avainasemassa Helsingin kasvaessa: Raide-Jokeri, bulevardiratikat, riittävät varikkotilat ja toimiva vaunukalusto ovat elinehtoja kestävän ja tiiviin kaupungin tekemiselle. Olennaista on, että talot ja raiteet rakennetaan rinta rinnan. Tässä kaikki narut eivät ole HKL:n johtokunnan käsissä, mutta johtokuntalaisilla on tärkeä rooli pitää kaupungin ja liikennelaitoksen päätökset fiksusti linjassa.

Tavallisen asukkaan arkea ehkä läheisempiä asioita ovat kaupunkipyörien tulevaisuus ja raideliikenteen sujuva rullaaminen. Kaupunkipyörien suosio on ylittänyt odotukset ja alkuperäisen sopimuksen mitat (fillarit on hankittu palveluna). Nyt pitäisikin selvittää, miten verkostoa laajennetaan fiksuimmalla tavalla. Raideliikenteen jännittävin homma on tietenkin länsimetro, jonka hallinta luovutettiin vastikään HKL:lle pitkän odottelun jälkeen. Paraikaa on koekäyttö menossa, sitten katsotaan millaista hikkaa syntyy kun se lopulta avataan.

HKL:n johtokunnan esityslistat ja päätökset löytää täältä: https://www.hel.fi/hkl/fi/paatoksenteko/paatosasiakirjat/esityslistat-ja-poytakirjat

HSY

HSY:n päätöksenteossa nivoutuu yhteen monimutkaisia teknisiä kokonaisuuksia ja seudun kuntien intressit, jotka eivät aina osu yksiin. Tämä korostaa edellä mainitun kokonaisedun pitämistä esillä ja mielessä.

Vesi- ja jätehuollon pyörittämisen ohella HSY on tärkeä ympäristöasiantuntija, ja HSY:n lausunnoilla ja näkemyksillä on painoarvoa. Hallituksen tehtävänä ei tietenkään ole kuvitella olevansa oikeita asiantuntijoita fiksumpi, mutta ohjauksella on huolehdittava siitä, että lausunnot ovat linjassa ison kuvan kanssa. Esimerkiksi uutta rakennettaessa ilmanlaatu autotien lähistöllä voi olla ongelma – pitkässä juoksussa ratkaisun täytyy kuitenkin olla autoilun haittojen vähentäminen eikä niiden välttäminen.

Yksittäisenä päätöksenä voisi nostaa esiin tuoreen aiesopimuksen Fortumin kanssa Ämmässuolle rakennettavasta lämpövoimalaitoksesta. Homma vaikuttaa sikäli perustellulta, että hiilestä pyritään eroon ja jostain pitää lämpöä saada, ja alueen synergiaedut ovat selkeät, kun HSY:n keräämää puujätettä voidaan polttaa paikan päällä. Pelkällä jämäpuulla ei Espoo silti lämpene, ja metsille olisi muutakin käyttöä – siksikin tällaisten hankkeiden ohella pitäisi tarkastella kunnianhimoisia hiilettömiä ratkaisuita.

HSY:n hallituksen esityslistat ja päätökset löytyvät täältä: https://www.hsy.fi/fi/tietoa-hsy/paatoksenteko/Sivut/Esityslistat-ja-poytakirjat.aspx

Poliisin neuvottelukunta

Poliisin neuvottelukunta on kokoontunut vasta kertaalleen, jolloin käytiin pitkä ja hyvä keskustelu kaupungin turvallisuudesta. Merkille pantavaa on, että usein turvallisuudentunne järkkyy herkästi niillä, jotka ovat tilastojen valossa parhaiten turvassa. Kaupunki selvittää turvallisuuden tilannetta säännöllisesti, uusimman raportin löytää täältä.

Kaupungin strategia

Isoin rutistus tähän mennessä valtuustokaudella on tietenkin ollut Helsingin uusi strategia. Lopputulos on koko lailla hyvä, ja sen synnyttänyt prosessi hoidettiin varsin mallikkaasti. Strategiassa on hieman myös omaa kädenjälkeä. Nostatin mukaan korkeakoulu- ja opiskelijayhteistyötä, ja lopullisen päätöksen yhteydessä ponteni ilmastonmuutokseen sopeutumisesta meni sekin läpi.

Muuta

Kaiken tämän ohella on muutamassa kuukaudessa ehditty nuijia jo kymmenittäin erilaisia päätöksiä kaavoista maan myyntiin, ja valtuustossa saadaan aikaan pitkiä debatteja aiheesta kuin aiheesta. Joskus loputtoman tuntuinen lätinä turhauttaa, mutta vapaa ja rajoittamaton keskustelu valtuustossa on tärkeä osa tätä demokratiaa. Ja tästähän minulle maksetaan.

Oma linjani valtuustossa on ollut keskittyä olennaiseen ja arvostaa käytännön vaikuttavuutta teatterin yli. Olen käyttänyt puheenvuoroja aika harkitusti, ja äänestellyt ponsien osalta usein tyhjää. Samalla linjalla kelasin jatkaa vastedeskin.

Laadimme piraattien Petrus Pennasen ja kokoomuksen Atte Kalevan kanssa aloitteen siitä, että ydinvoimaa tulisi tosissaan selvittää yhtenä vaihtoehtona vähäpäästöiseen kaukolämmön tuotantoon. Aloitteeseen tarvitaan vielä muutama nimi alle, ja sitten saadaan se eteenpäin. Empimistä on perusteltu sillä, että asiaa on jo selvitetty perin pohjin ja todettu kannattamattomaksi, mutta kumpikaan väite ei ole varsinaisesti totta. Lopulta kyse on siitä, että strategiassa tavoiteltujen päästövähennysten matematiikka ei täsmää ilman ihmettä tai ydinvoimaa.

Yksi konkreettisimmista antamistani vaalilupauksista oli tutustua kaikkiin muihin valtuutettuihin. Se homma on vielä kesken, mutta hyvässä vauhdissa. Yleisesti valtuuston meininki on yllättänyt positiivisesti, ja salissa on paljon skarppia ja hauskaa jengiä. Pakko myöntää, että diggaan tästä duunista todella paljon.

* HKL pyörittää kaupungin omaa raideliikennettä eli ratikoita ja metroja, ja vastaa niihin liittyvästä infrasta. Koko joukkoliikennejärjestelmästä, eli aikataulu- ja reittisuunnittelusta on vastussa HSL. HKL vastaa myös kaupunkipyöristä.

** HSY vastaa Helsingin seudun vesi- ja jätehuollosta, ja tuottaa lisäksi ympäristö- ja ilmastotietoa alueen päätöksentekoon.