Hallitus on linjannut, että kivihiilen poltto loppuu 2029. Ennen skumpan korkkaamista kannattaa vielä miettiä, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Työ- ja elinkeinoministeriö uutisoi eilen, että hallitus on päässyt sopuun kivihiilen kieltämisestä. Kivihiili on tarkoitus kieltää täysin 2029 ja vuoteen 2025 mennessä siitä irtautuville tarjotaan kannustimia. Kivihiili on merkittävimpiä fossiilisia polttoaineita ja sen poltto siten suurimpia yksittäisiä syitä ilmaston vaaralliseen muutokseen. Eli onhan tämä nyt sitten kova juttu, vai mitä? Asia ei kuitenkaan ole ollenkaan niin yksinkertainen.
On sinänsä yksiselitteistä, että hiilen poltto pitää lopettaa, ja on erinomaista, että fokus ilmastotoimissa siirtyy sähköstä lämmöntuotantoon, joka on Suomen päästötalkoissa haasteena isompi. Aikataulu ja se, mitä hiilen tilalle tulee, on ratkaisevaa.
Hiiltä poltetaan Suomessa jo nykyään suhteellisen vähän. Merkittävin käyttäjä on Helen, sillä Helsingin kaukolämpöjärjestelmä nojaa pitkälti hiileen. Piipahdin eilen Helenin vieraana Salmisaaressa, jossa hiili muttui kovaa kyytiä sähköksi ja lämmöksi. Vierailulla Helenin Janne Rauhamäki tiivisti homman hyvin: Mitä nopeammin hiilestä pakotetaan eroon, sen suoremmin se tarkoittaa siirtymistä puun polttoon.
Kaupan hyllyillä on juuri nyt huonosti tarjolla muuta kuin polttolaitoksia, mutta kehitys on kovaa. Pienydinvoima, lämmöntuotannon sähköistäminen ja geolämpö voisivat kombona tuottaa kaiken lämmön päästöttömästi, mutta uuden teknologian skaalaaminen kokonaisen kaupungin tasolle vaatii joko vähintään kymmenisen vuotta aikaa tai sellaisen määrän rahaa ja poliittista tahtoa jota ei vielä olla nähty.
Puun polton ongelmat tunnetaan koko ajan paremmin. Suomessa ei riitä hakkuiden sivuvirtoja korvaamaan kaikkea hiiltä, ja niille virroille voi perustellusti olla parempaa käyttöä esimerkiksi päästökauppasektorin ulkopuolella liikenteessä ja kemianteollisuuden raaka-aineena. Puun poltto on kaukana päästöttömästä, ja hakkuiden laajentaminen on uhka biodiversiteetille. Mikään kestävyyssertifikaattijärjestelmä ei auta siihen, että puuta on rajallisesti. Onneksi 2029 saattaa olla sellainen ajankohta, jolloin tarjolla on muutakin kuin puun polttamista.Se vaatii kuitenkin ennakkoluulotonta ja vauhdikasta panostusta näiden vaihtoehtojen selvittämiseen ja lopulta tilaamiseen.
Vuoden 2025 aikaistetun siirtymän kannustimet vaikuttavat vahvasti siltä, että hallitus ympäristöministeri Tiilikaisen johdolla haluaa varmistaa energiafirmojen ankkuroitumisen omaan näkemykseensä biotaloudesta, eli puun polttoon. Jännää on sekin, että rahat kannustimiin otetaan uusiutuvan sähkön tuesta – eli käytännössä tuulivoimarahaa olisi menossa puun polttoon. Sitä luulisi, että ilmastotoimiin voisi irrottaa fyrkkaa jostain muusta kuin toisista ilmastotoimista, mutta hei this is politics.
Hiilestä kohistessaan hallitus on muuten ollut aika hiljaa turpeesta. Kun Tiilikainen aiemmin tänä vuonna haastattelussa vihjasi turpeen polton alasajosta, saattoi joku jo innostua. Kuitenkin ministeri Facebookissa riensi pikapikaa tarkentamaan, ettei turvetta olla kieltämässä ja sitä poltellaan vuosikymmeniä kunnes se voidaan korvata kokonaan puulla. Ja turvehan on vielä hiiltäkin ikävämpää tavaraa ilmaston ja luonnon näkökulmasta.
Pitääkö tästä päätöksestä siis olla innoissaan vai ei? Aika näyttää ja yksityiskohdat ratkaisevat. Aikataulu on sinänsä mahdollinen, mutta homma pitää kanavoida niin, ettei Suomi lukitu vuosikymmeniksi puun polttoon. Toivottavasti 2029 kämppääni lämmittää ennemmin halkeava uraani kuin jonkun oravan entinen pesäpuu.
ps. Terveisiä Salmisaaren hiilivoimalasta, joka syö nykyään myös puupellettejä. Vietin junnuna kaksi kesää Hanasaaren vastaavan CHP-voimalan putkissa ryömimässä, joten tutultahan laitos näytti. Niin hauskaa kuin homma olikin, en erityisemmin jää haikailemaan pölyistä hiilivoimaa.
Viimeisimmät kommentit