Arvon puheenjohtaja, valtuutetut,
Pormestari Vapaavuori totesi eilen supervaltuustossa, että soteuudistus on isoin asia jota kukaan meistä tulee valtuustourallaan koskaan käsittelemään. Se on omalla tavallaan totta, mutta se mistä me, nykyinen päättäjäsukupolvi, todella joudumme tilille on se, saammeko me ilmastonmuutoksen ja massasukupuuton ajoissa kuriin.
Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä yli puolet tulee lämmityksestä, joka tehdään nyt pääosin fossiilisilla polttoaineilla. Mittakaava on valtava ja haaste melkoinen, mutta toisaalta tässä on oikeasti paikka vaikuttaa. Lämmityksestä vastaa kaupungin omistama Helen, jota ohjaamalla voimme pudottaa Helsingin päästöt murto-osaan ihan omilla päätöksillämme. Esimerkiksi liikenteen päästöjen hillintä on paljon mutkikkaampi haaste.
Nyt käsiteltävää aloitetta ei tehty siksi, että olisimme erityisesti innoissamme ydinvoimasta. Se tehtiin siksi, että jos ilmastonmuutos otetaan tosissaan, ei meillä ole varaa nirsoilla. Tällä hetkellä fossiilisista luopuminen on tapahtumassa siirtymällä laajamittaiseen puun polttoon. On hyvin tiedossa, että puulla ei päästä päästöistä eroon, ja puun polttoon liittyy liuta muitakin ongelmia ja riskejä. Kuunnellaan tiedettä. Ei leikitä, että hypetetty biotalous olisi ratkaisu. Ei se ole, se vie meidät ojasta allikkoon.
Jos ja kun ymmärrämme hylätä laajamittaisen puunpolton vaihtoehtona, tulee meillä matematiikka vastaan. Hukkalämpöjä, maalämpöä ja lämpöpumppuja kannattaa hyödyntää niin paljon kuin mahdollista, ja energiatehokkuutta on parannettava. Nämä eivät vain millään riitä, kun samalla pitäisi sähköistää vielä liikennekin. Otaniemessä pilotoitavan geotermisen voiman skaalattavuus on vielä kysymysmerkki. Helsingin vähäpäästöinen lämmittäminen on yhtälö, jota on valitettavasti vaikea ratkaista ilman ydinvoimaa. Jos joku on eri mieltä, toivoisin numeroita tiskiin.
Ydinvoimaa kaavailtiin lämmittämään Helsinkiä jo vuosikymmeniä sitten. 80-luvun alussa ydinkaukolämpö arvioitiin edullisimmaksi vaihtoehdoksi, vaikkei hiilipäästöillä ollut vielä edes hintaa. Painimme nyt siis ongelman kanssa, johon löydettiin ratkaisu jo niihin aikoihin kuin minä synnyin. Ydinvoimaloita ei silloin kuitenkaan tilattu, kaiketi koska poliitikot pelkäsivät kaupunkilaisten vastustusta ja pilotoinnin riskejä. Silloin päättäjillä oli varaa jänistää, enää ei ole.
Aloitevastauksessa todetaan, että pienoisreaktoreiden kaupallistamiseen menee vielä pitkä aika. Mitään teknistä syytä tähän ei ole, ja kaupallinen kehitys voi olla nopeaakin. Esteet ovat pääosin poliittisia ja pulmana on ennen kaikkea se, ettei ennakkoluulottomia tilaajia ole vielä jonoksi asti. Tässä Helsinki voi olla kokoaan suurempi ilmastonmuutoksen ratkaisija ja patistaa Heleniä hyödyntämään uutta ydinvoimaa eturivissä, eikä perässähiihtäjänä. Siinä on riskinsä, mutta jo Hanasaaren sulkemalla ja nyt asetetulla ilmastotavoitteella olemme valinneet, ettemme tee energiapolitiikkaamme markkinoiden ehdoilla. Toisena haasteena mainitaan ydinvoiman vaatimat suojaetäisyydet. Ne eivät ole luonnonlakeja, ja turvallisuus voidaan taata myös ilman jäykkää etäisyysvaatimusta. Helsinki on jo nostanut profiiliaan kansalliseen lainsäädäntöön vaikuttajana, tässä on yksi paikka tehdä sitä lisää.
Helsingin pitää kantaa ilmastovastuunsa rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja tieteeseen nojaten. Se tarkoittaa sitä, että suunnitelmat puunpoltosta on haudattava, ja ydinvoimaan suhtauduttavana kiihkottomasti yhtenä teknologiana muiden joukossa.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, ettei kuvitella pää hiekassa että ilmastohaaste olisi jo ratkaistu, vaan lähdetään vauhdilla rakentamaan aidosti vähäpäästöistä tulevaisuutta, oli sen teknologinen pohja mikä hyvänsä. Siksi esitän seuraavaa pontta:
“Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta siirtyä vuoteen 2035 mennessä tutkitusti vähäpäästöiseen kaukolämpöjärjestelmään, joka ei perustu laajamittaiseen biomassan polttamiseen.”
Toivottavasti olette mukana.
ps. Kyllähän se ponsi hyväksyttiin 59 JAA-äänen turvin – kiitos valtuustokollegat! Tyhjän äänesteminen ponsiäänestyksessä tarkoittaa käytännössä samaa kuin vastustaminen, sillä ponsien läpimenoon ei riitä määräenemmistö vaan pontta kannattamaan tarvitaan yli puolet valtuustosta.
Viimeisimmät kommentit