Missä ilmastopoliitikot lymyilevät?

Ilmastonmuutos on taas otsikoissa kuuman kesän myötä, ja mediassa kysellään miksi poliitikot ovat hiljaa. Ilmastopolitiikalla on kuitenkin haastavaa päästä esiin.

Pitkä ja kuuma hellejakso on nostanut lämpenevän ilmaston taas yleiseen tietoisuuteen.  Helteiden jatkuessa myös toimittajat ovat heränneet kyselemään ilmastopolitiikan perään. Ilmastosta puhuvat poliitikot ovat kuulemma harvassa. No heipä hei tässä minä olen, enkä ole todellakaan ainut.

Poliitikkojen on vaikea nousta ilmastopolitiikalla esiin monestakin syystä, ja osin se on itse asiassa toimittajien itsensä ansiota. On helpompi tehdä kiinnostavia juttuja selkeistä tarinoista, vastakkainasetteluista tai yksittäisistä ihmisistä kuin kompleksisen, viheliäisen ongelman pitkäjänteisestä ratkaisemisesta. Politiikkona pääsee nopeammin otsikoihin ehdottamalla vaikka hanhien hävittämistä tai sitten ihan vaan bailaamalla ilman paitaa.

Politiikan tila uutisissa on tietysti itsessäänkin rajallinen, ja ennen kesää sitä dominoi lähinnä soteuudistus. Soteuudistusta muuten perustellaan sillä, että asialla on kiire. Oikeasti se on ilmastopolitiikka, jolla on eniten kiire. Siinä ollaan vuosikymmeniä myöhässä.

Haasteensa tuo sekin, että ilmastosta puhuvat oikeastaan kaikki päättäjät. Suuri osa tosin tyytyy toistelemaan samoja latteuksia aikamme suurimmasta haasteesta, bisnesmahdollisuuksista Suomelle tai vuosikymmenien päässä häämöttävistä tavoitteista. Näiden lateluiden yhteys omaan politiikkaan ja omaan tärkeysjärjestykseen jää kuitenkin usein hämäräksi, eikä uutisarvon kaivaminen vetelän lätinän seasta ole helppoa.

Toimittajilta kaipaisinkin skarppia otetta ja päättäjien haastamista: Äänestäjille pitäisi tehdä selväksi, kuka puhuu ilmastosta lämpimikseen koska se nyt vaan on tapana, ja kuka on asialla tosissaan. Oma asiansa ovat ne, joka ilmastopolitiikkaan vedoten ajavat jotain täysin päinvastaista kuten metsien polttamista tai ydinvoiman vastustamista. Tällaiset silmänkääntötemput eivät saisi päästä mediassa kerta toisensa jälkeen kyseenalaistamatta läpi.

On joka tapauksessa erinomainen asia, että helteet ovat herättäneet toimittajat ja muutkin taas ilmastonmuutoksen karuun todellisuuteen. On kaikkien vastuulla huolehtia, etteivät ilmastonmuutoksen vaatimat toimet hautaudu kohinaan heti helteiden laannuttua. Toivottavasti pysyvään herätykseen ei tarvita tämän vakavampaa kriisiä.