Jemenissä soditaan suomalaisella kalustolla. Asiaa voi yrittää selitellä parhain päin, mutta asevienti sortomaihin on yksinkertaisesti väärin ja tekee maailmasta vaarallisemman paikan.

Tällä viikolla kävi ilmi, että Arabiemiraattien joukot sotivat Jemenissä entistä raskaammin aseistetuilla, suomalaisilla Patrian AMV-miehistönkuljetusvaunuilla.. Venäläisen raskaan aseistuksen asentaminen suomalaiseen vaunuun on temppu, joka joidenkin mukaan ei onnistu ilman Patrian insinöörien apua. Mikään iso yllätys ei suomalaisen raudan pyöriminen Jemenin maisemissa sinänsä ole, ja otsikoita on noussut jo aiemmin. Sotaan osallistuviin Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin on myyty suuria määriä suomalaista aseteknologiaa jo vuosia, Suomen jaloista vientilinjauksista huolimatta.

Jemenin sota on jäänyt Suomessa aika vähälle huomiolle. Tiivistettynä kyse on sekavasta sisällissodasta, jossa huthikapinalliset sotivat Saudi-Arabian johtaman liittouman – johon kuuluvat siis myös Arabiemiraatit – tukemaa hallintoa vastaan. Sopassa pyörii mukana myös Arabian niemimaan Al-Qaida sekä muita ääriliikkeitä ja paikallisia ja kansainvälisiä joukkoja. Kaiken tämän alle jää tietysti massiivinen inhimillinen kärsimys, jota YK on kuvannut tämän hetken pahimmaksi humanitääriseksi kriisiksi.

Puolustusministerin mukaan kyse ei ole varsinaisesti aseista, ja alkuperäiset diilit tehtiin silloin, kun sota ei ollut vielä aivan niin brutaali kuin nyt. Samoilla linjoilla on ollut aiemmin myös Patrian toimitusjohtaja. 

Iso kuva on kuitenkin se, että Suomi tukee tällä touhulla autoritääristä ja aggressiivista sortoa. Se on väärin. Se tekee maailmasta kamalamman paikan.

Ymmärrän kyllä houkutuksen. Parhaiten aseet käyvät tietenkin kaupaksi hallitsijoille, jotka tarvitsevat niitä pysyäkseen vallassa väkivallan uhalla. Maailmakaan ei ole mustavalkoinen paikka, jossa olisi helppo aina vetää raja hyvän ja pahan välille, ja toki aseteollisuudella on roolinsa myös demokratian ja vapauden puolustamisessa.

Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan ole mitään epäselvää: Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat ihmisoikeuksien törkeitä polkijoita, jotka löytyvät demokratiaa ja vapautta mittaavissa listoissa häntäpäästä. Jos asevientiin on edes leikisti jotain eettisiä periaatteita, niin kyllä tällaisten hallintojen pitäisi olla poissa laskuista samoin tein. Toki tällä olisi taloudellisia seurauksia. Epäilemättä apteekeillekin olisi hyvä bisnes myydä opiaatteja reseptivapaasti päihdeongelmaisille. Ei yksinkertaisesti ole kestävää rakentaa bisnestä ongelmallisten asiakkaiden varaan.

Asevienti näihin maihin tuo myös vaikeasti ennakoitavia riskejä pidemmällä aikavälillä. Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien tukemista voi yrittää perustella sillä, että se tukee alueellista vakautta. Jo Jemenin sekasorto osoittaa, ettei tämä logiikka ihan toimi, ja lisäksi kannattaa taas kerran muistaa millaisia maita Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat. Niitä hallitsee itsevaltainen eliitti öljytulojen turvin. Öljyn lisäksi talous on riippuvainen ulkomaisesta työvoimasta, jota kohdellaan osin todella huonosti. Näennäisen vakauden alla kytee paljon erilaisia väestöryhmien välisiä jännitteitä. Kun kuvaan astuu vielä se, että globaalisti öljyn käyttöä pitäisi radikaalisti vähentää, on imploosion riski ilmeinen. Ketä kohti mitkäkin aseet siitä seuraavassa kaaoksessa sojottavat, on vaikea sanoa. Esimerkiksi Irakissa Yhdysvaltojen toimittamia maastoautoja päätyi ISISin itsemurhapommien laveteiksi.

Suomen ulkopolitiikan pitäisi tähdätä turvallisemman, vapaamman ja kestävämmän maailman tekemiseen. Siihen eivät asekaupat tyrannien kanssa sovi.

Helsingin kunnianhimoinen ilmastotavoite ei täyty itsestään. Edessä on monta tiukkaa ratkaisua, joiden edessä punnitaan poliitikkojen todelliset ilmastolinjat.

Helsingin strategiassaan asettama ilmastotavoite on saavuttaa hiilineutraalisuus vuoteen 2035 mennessä*. Se on kunnianhimoinen ja hyvä tavoite. Päästöjen vähentämistä varten on valmisteltu ohjelma, jossa listataan niitä toimenpiteitä, joilla tavoitteeseen on tarkoitus päästä. Kun Helsingin Sanomat uutisoi tänään kuntien ilmastotoimista, kommentoi Helsingin ympäristöjohtaja Esa Nikunen jutussa tuosta ohjelmasta seuraavasti:

”Ohjelmassa on esitetty 143 toimenpidettä. Käytännössä niiden kaikkien pitäisi toteutua.”

Kaikkien, siis joka ikisen. Muuten tavoitteeseen ei päästä. Toimenpiteiden joukossa on monta mutkatonta ja laajaa kannatusta nauttivaa ehdotusta, kuten vaikkapa ympäristökasvatuksen lisääminen tai LED-valot kaduille. Sitten on niitä, joista taatusti nousee äläkkä. Esimerkiksi ruuhkamaksut, koulujen kasvisruoan lisääminen ja pyörätieverkoston nopea ja merkittävä laajentaminen ovat kaikki listalla, ja herättänevät intohimoja vastustajissa.

Mallia tästä nähtiin jo tänään, kun kokoomusta edustavat apulaispormestari ja kaupunkiympäristölautakunnan varapuheenjohtaja esittivät, että Hämeentien jo päätettyä muuntamista joukkoliikenne- ja pyöräilykaduksi pitäisi siirtää. Tämä on suoraan ristiriidassa ilmasto-ohjelman kanssa. Oli Pakarisen ja Rautavan huoli keskustan liikenteen sujuvuudesta perusteltu tai ei, sillä ei oikeastaan ole väliä: On aivan selvä, että hiilineutraalin kaupungin rakentaminen aiheuttaa kustannuksia ja erilaisia, monen harmillisiksi kokemia vaikutuksia.

Itse asiassa toimenpideohjelmassa esitetystä 143 toimenpiteestä kymmenen on arvioitu aiheuttavan merkittäviä kustannuksia ja 75 todetaan vaativan lisäresursseja. Nämä resurssit pitää vääntää budjettiin jostain, ja niille on muitakin ottajia. Näyttää käytännössä mahdottomalta, että toimenpideohjelma toteutuisi kokonaan, eivätkä läheskään kaikki sen toimet edes ole yksin kaupungin käsissä. Ilmastonäkökulmaa pitäisikin arvioida jatkuvasti ja erityisesti jokaisen ison päätöksen yhteydessä pitää kirjaa siitä, edetäänkö kohti tavoitetta vai ei. Jos ei, pitää toimia muilta osin kiristää.

Päästövähennysten tekemättä jättäminen on silti paljon huonompi vaihtoehto. Tutkimus toisensa jälkeen on todennut, että ilmastonmuutoksen nopea hillitseminen tulee paljon sen vaikutuksia halvemmaksi, ja tällaisissa arvioissa mitataan rahassa paljon sellaisia asioita, joita on vaikeaa tai jopa väärin muuttaa euroiksi ja dollareiksi.

Kaupungin ilmastotoimenpideohjelma on vasta esitys. Kun näitä toimia tuodaan valtuuston päätettäväksi, nähdään kuka päättäjistä ottaa ilmastopolitiikan tosissaan.

* Oikeasti tavoite ei ole ihan tätä. Kirjoitin aiemmin tämän tavoitteen porsaanrei’istä. Suurin ongelma on tietysti se, että bioenergian leikitään leikkaavan merkittävästi päästöjä.