Aseiden myyminen pahiksille on houkuttelevaa, mutta väärin ja todella huono idea

Jemenissä soditaan suomalaisella kalustolla. Asiaa voi yrittää selitellä parhain päin, mutta asevienti sortomaihin on yksinkertaisesti väärin ja tekee maailmasta vaarallisemman paikan.

Tällä viikolla kävi ilmi, että Arabiemiraattien joukot sotivat Jemenissä entistä raskaammin aseistetuilla, suomalaisilla Patrian AMV-miehistönkuljetusvaunuilla.. Venäläisen raskaan aseistuksen asentaminen suomalaiseen vaunuun on temppu, joka joidenkin mukaan ei onnistu ilman Patrian insinöörien apua. Mikään iso yllätys ei suomalaisen raudan pyöriminen Jemenin maisemissa sinänsä ole, ja otsikoita on noussut jo aiemmin. Sotaan osallistuviin Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin on myyty suuria määriä suomalaista aseteknologiaa jo vuosia, Suomen jaloista vientilinjauksista huolimatta.

Jemenin sota on jäänyt Suomessa aika vähälle huomiolle. Tiivistettynä kyse on sekavasta sisällissodasta, jossa huthikapinalliset sotivat Saudi-Arabian johtaman liittouman – johon kuuluvat siis myös Arabiemiraatit – tukemaa hallintoa vastaan. Sopassa pyörii mukana myös Arabian niemimaan Al-Qaida sekä muita ääriliikkeitä ja paikallisia ja kansainvälisiä joukkoja. Kaiken tämän alle jää tietysti massiivinen inhimillinen kärsimys, jota YK on kuvannut tämän hetken pahimmaksi humanitääriseksi kriisiksi.

Puolustusministerin mukaan kyse ei ole varsinaisesti aseista, ja alkuperäiset diilit tehtiin silloin, kun sota ei ollut vielä aivan niin brutaali kuin nyt. Samoilla linjoilla on ollut aiemmin myös Patrian toimitusjohtaja. 

Iso kuva on kuitenkin se, että Suomi tukee tällä touhulla autoritääristä ja aggressiivista sortoa. Se on väärin. Se tekee maailmasta kamalamman paikan.

Ymmärrän kyllä houkutuksen. Parhaiten aseet käyvät tietenkin kaupaksi hallitsijoille, jotka tarvitsevat niitä pysyäkseen vallassa väkivallan uhalla. Maailmakaan ei ole mustavalkoinen paikka, jossa olisi helppo aina vetää raja hyvän ja pahan välille, ja toki aseteollisuudella on roolinsa myös demokratian ja vapauden puolustamisessa.

Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan ole mitään epäselvää: Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat ihmisoikeuksien törkeitä polkijoita, jotka löytyvät demokratiaa ja vapautta mittaavissa listoissa häntäpäästä. Jos asevientiin on edes leikisti jotain eettisiä periaatteita, niin kyllä tällaisten hallintojen pitäisi olla poissa laskuista samoin tein. Toki tällä olisi taloudellisia seurauksia. Epäilemättä apteekeillekin olisi hyvä bisnes myydä opiaatteja reseptivapaasti päihdeongelmaisille. Ei yksinkertaisesti ole kestävää rakentaa bisnestä ongelmallisten asiakkaiden varaan.

Asevienti näihin maihin tuo myös vaikeasti ennakoitavia riskejä pidemmällä aikavälillä. Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien tukemista voi yrittää perustella sillä, että se tukee alueellista vakautta. Jo Jemenin sekasorto osoittaa, ettei tämä logiikka ihan toimi, ja lisäksi kannattaa taas kerran muistaa millaisia maita Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat. Niitä hallitsee itsevaltainen eliitti öljytulojen turvin. Öljyn lisäksi talous on riippuvainen ulkomaisesta työvoimasta, jota kohdellaan osin todella huonosti. Näennäisen vakauden alla kytee paljon erilaisia väestöryhmien välisiä jännitteitä. Kun kuvaan astuu vielä se, että globaalisti öljyn käyttöä pitäisi radikaalisti vähentää, on imploosion riski ilmeinen. Ketä kohti mitkäkin aseet siitä seuraavassa kaaoksessa sojottavat, on vaikea sanoa. Esimerkiksi Irakissa Yhdysvaltojen toimittamia maastoautoja päätyi ISISin itsemurhapommien laveteiksi.

Suomen ulkopolitiikan pitäisi tähdätä turvallisemman, vapaamman ja kestävämmän maailman tekemiseen. Siihen eivät asekaupat tyrannien kanssa sovi.