Syksyn kantavana teemana politiikassa on ollut ilmastoherääminen IPCC:n erikoisraportin myötä. On tärkeää ettei ilmastopolitiikka jää puheiden tasolle.

Vuosi 2018 lähestyy loppuaan ja on taas aika tsekkailla taaksepäin viimeisiä kolmea kuukautta. Lähestyvät eduskuntavaalit alkavat jo näkyä, mutta samaan aikaan kaupungin tasolla päätöksenteon arki rullaa. Kaupunkikuvassa hieno homma oli tietysti keskustakirjasto Oodin avautuminen. Oodia ei kannata arvioida vain kirjavalikoiman mukaan, sillä se on paljon kirjastoa enemmän – se uusi, yhteinen ja erittäin tervetullut julkinen tila, kohtaamispaikka ja harrastamisen ja oppimisen tuki just oikealla sijainnilla.

Politiikan syksyä määrittävä tekijä oli ehdottomasti hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuussa julkaisema erikoisraportti.Ilmastonmuutoksen vakavuus on ymmärretty tiedeyhteisössä jo pitkään, ja IPCC on suoltanut raportteja jo vuosikymmeniä, mutta vihdoin nyt viesti tuntui nousevan poliittiseen tajuntaan läpi puoluekentän. Keskustelu ilmastotoimista onkin kiihtynyt myös valtuustossa.

Valtuusto

Syyskauden merkittävimpiä päätöksiä valtuustossa on luonnollisesti talousarvio eli kaupungin budjetti ensi vuodelle. Veroprosentti pysyy entisellään, investoinnit kasvavat ja mm. naisvaltaisten, pienipalkkaisten alojen tilanteeseen haetaan parannusta erillisellä palkkakehityssuunnitelmalla. Rahalle olisi aina enemmän käyttöä kuin mitä sitä on jaettavana, mutta noin yleisesti budjetti on tasapainoinen, valtuuston voimasuhteita kuvaava kompromissi. Nostin itse budjettikeskustelun yhteydessä esiin sen, että tulevina vuosina on syytä varautua siihen ettei Helen voi samaan aikaan tahkota kaupungille rahaa hiilellä ja siirtyä nopeasti sellaiseen kaukolämmön tuotantoon, joka ei perustu polttamiseen. Helsingillä on muuten netissä hyvä palvelu, josta näkee investoinnit suoraan kartalla.

Kaavoja on nuijittu taas kovaa tahtia. Yksi merkittävimmistä lienee Keski-Pasilan tornitaloalue, joka sujahti valtuustossa läpi ilman yhtäkään puheenvuoroa – heti sen jälkeen debatoitiiin kyllä sitten Lauttasaaren ala-asteen perusparannuksesta. Ihan tähän omille kulmille hyväksyttiin tuleva Siltasaarenportti, johon Helsingin yliopiston ylioppilaskunta lähtee rakentamaan kiinnostavaa tieteen ja talouden korttelia.

Noin muuten valtuuston syksystä iso siivu kului jälleen erilaisten valtuutettujen aloitteiden kanssa. Aloitetehtailua parjataan usein – ja ihan aiheesta. Samalla on hyvä tiedostaa, että ne ovat merkittävä tapa vaikuttaa kaupungin toimintaan. Nyt syksyllä ovat aloitteiden ansiosta edenneet mm. anonyymi rekrytointi ja inhimillisempi päihdepolitiikka. Aloitesumaan auttaisi paljon jo se, että niitä rustailevat valtuutetut käyttäisivät edes sen muutaman tunnin tsekatakseen onko asia jo jollain tapaa valmistelussa tai voiko sitä edistää jollain muulla tavoin. Itse jätin lokakuussa aloitteen Vanhankaupunginkosken padon purkamisen kannattavuuden kokonaisarvioinnista, sillä tämä asia ei ilman aloitetta liikkuisi.

Erittäin merkittävänä ja hienona päätöksenä on vielä syytä nostaa esiin Helsingin uusi päästövähennysohjelma, joka listaa yli 140 toimenpidettä joilla kaupungin päästöihin puututaan. Ohjelma päätettiin vain kaupunginhallituksen tasolla, eikä se ole suoraan sitova. Se antaa kuitenkin erittäin tukevan selkänojan vaatia rohkeaa ilmastopolitiikkaa kaikessa päätöksenteossa jatkossa. Isoin puute on se, ettei ohjelma ota kantaa isoimpaan yksittäiseen päästölähteeseen, eli kaukolämmön tuotantoon. Asiaan liittyen kaupunginhallitus käsitteli hiljattain myös ponteni siitä, että Heleniä tulisi ohjata huomioimaan bioenergian käytön todelliset päästöt  – mitään radikaalia ei ponsivastauksesta valitettavasti seuraa, mutta kaupunginhallitus antoi kuitenkin painetta kohti kestävämpää energiapolitiikkaa.

HKL ja HSY

Liikenneliikelaitoksen johtokunnassa on taas hankittu yhtä ja toista, kuten vaunuja, pysäkkejä ja niiden huoltoa. On kiinnostavaa olla mukana tässä pumpussa tällaisena aikana, jona raiteita rakennetaan kovaa vauhtia lisää ja kaupunkiliikenne on muutenkin murroksessa. Yksi murroksen ilmentymä ovat kaupunkipyörät, joiden käytössä rikottiin taas ennätyksiä. Fillarien kausi piteni, niitä saatiin Espooseen ja koko kauden ostaneiden käyttäjien määrä kasvoi yli 40 %. Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmä on maailman kärkeä, vaikka täälläkin on tietysti vielä tilausta laajentaa – ja  on huolehdittava siitä, että fillarit pysyvät hyvässä kunnossa läpi kauden.

Merkittävin yksittäinen asia HKL:n pöydällä on edelleen Raide-Jokeri. Huolta herättää se, että arviot kustannuksista ovat odotettua korkeampia – kyseessä on joka tapauksessa kasvavan pääkaupungin rakenteen ja joukkoliikenneyhteyksien kriittinen osa.

HSY:n hallituksessa saatiin päätökseen uusi, vuoteen 2025 ulottuva strategia. Se on oikeasti aika hyvä ja konkreettinen. Itselleni sitä valmisteltaessa on ollut tärkeää se, että HSY:n toimintaa kehitetään koko seudun näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla, että toiminta olisi taloudellisesti kestävällä pohjalla ja että HSY tekee kaikkensa tukeakseen osaltaan nopeaa siirtymää pois fossiilitaloudesta. Hallituksessa on käsitelty myös isoja investointiohjelmia vesi- ja jätehuoltoon, ja lisäksi päätettiin aloittaa uuden kestävän kaupunkielämän ohjelman valmistelu, jolla on tarkoitus tukea pääkaupunkiseudun kuntien yhteistä ilmasto- ja ympäristötyötä.

Taas kerran on mehusteltava HSY:n tosi hyviä tietopalveluita netissä. Kahlaan duunin puolesta usein eri kaupunkien ja alueiden ilmasto- ja ympäristötilastoja ja harvassa ne on paketoitu näin hyvin tarjolle.

Muuta

Helsingin kaukolämpökeskusteluun on saatiin vauhtia kun ensin Smart Energy Transition -hankkeen ja sitten BIOS-tutkimusyksikön porukka julkaisivat ajatuksensa hiilen korvaamisen vaihtoehdoista. Hiilen vaihtaminen puuhun on edelleen vaarallinen suunta, joka pitää välttää, kuten aiemmin kirjoitin. Nyt odotellaan mielenkiinnolla Helenin vastauksia kesäkuussa jätettyihin ponsiin, joissa firmalta vaaditaan näkemystä siitä, miten kaukolämpöjärjestelmän päästöistä päästään oikeasti. Noin muuten kaukolämpöön liittyen on ollut hienoa seurata, kuinka Petrus Pennasen kanssa yhtenä lupaavana vaihtoehtona esiin nostamamme pienreaktorit ovat keskustelussa jo valtavirtaa – viimeksi niiden luvituksen virtaviivaistamista ehdotti Sitra.

Valtuusto jatkaa kokoustamista tammikuussa, jolloin kokoonnutaan myös yhteiseen kauden puolivälin suunnitteluseminaariin. Helmikuussa tulee käsittelyyn tekemäni aloite lihan kulutuksen puolittamisesta. Siitä voi povata legendaarisen kasvisruokakeskustelun comebackia, mutta itse uskon että lisääntynyt tietoisuus ilmastonmuutoksen hillinnän tärkeydestä johtaa fiksuun debattiin ja päätökseen. Ilmasto-, ympäristö- ja energia-asioiden ohella yksi oma kevään proggis on valtuuston ja muiden toimielimien valmistelutyön avoimuuden parantaminen. Ekana juttuna olisi kova saada valtuuston esittelysuunnitelma avoimesti nettiin nähtäväksi, mikä tekisi kaupunkilaisille, medialle ja valtuutetuille itselleen selkeämmäksi seurata asioiden tuloa käsittelyyn yhtä kokousta pidemmälle.

Joka tapauksessa duunia riittää siis!

Oodi on hieno ja varsin bueno.

Helsingin uusi ilmasto-ohjelma on huippuhomma, mutta koskettaa päästöistä vain alle puolikasta. Lämmityksen päästövähennyksissä ollaan edelleen menossa kirjaimellisesti metsään. Se ei toimi.

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi eilen uuden Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman, joka listaa yli 140 erilaista toimenpidettä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä on erinomainen uutinen. Ohjelma antaa erittäin hyvän selkänojan jatkoon, kun yksittäisistä ilmastopoliittisista päätöksistä väännetään.

Ohjelma ei silti riitä, ei lähellekään. Sen ulkopuolelle jää nimittäin energiayhtiö Helenin keskitetty tuotanto ja siten lähestulkoon koko kaupungin lämmitys – joka puolestaan tuottaa yli puolet kaupungin päästöistä. Näiden päästöjen vähentäminen on jätetty Helenin käsiin, ja tällä hetkellä niitä päästöjä ei oikeasti olla juuri vähentämässä. Hiiltä kun on määrä korvata suurelta osin puubiomassalla. Ratkaisu ei todellisuudessa vähennä päästöjä, mutta tuo liudan uusia ongelmia.

Syyllinen ei silti ole niinkään Helen vaan me politiikot. Kaupungin tasolla Helsingin oma strateginen tavoite olla hiilineutraali 2035 on erinomainen ja kaikin puolin kannatettava – sen sijaan se, että samalla tehdään kaukolämmöllä rahaa entiseen tapaan, on haastava yhdistää siihen. Euroopan tasolla ongelma on suhtautuminen bioenergiaan: EU määrittää puubiomassan päästöt piipun päässä nollaksi. Suomessa hallitus aikoo kieltää kivihiilen polton 2029. Näiden yhdistelmänä syntyvän ohjauksen puitteissa markkinoilla toimiva energiayhtiö aikoo sitten investoida puunpolttolaitoksiin. Ymmärrettävää, mutta kamalaa. (Helenin kunniaksi on toki sanottava, että firma tekee myös merkittäviä investointeja mm. lämmön varastointiin.)

Kerrataanpa nopeasti puun laajamittaisen energiakäytön ongelmia: Puu on energiasisällöltään kehno polttoaine hiileen verrattuna. Piipun päästä päästöjä tulee jopa hiiltä enemmän, ja ne sitoutuvat kasvaviin metsiin aivan liian hitaasti. Logistinen ralli kiihtyy ja varastointi vaikeutuu, ja huoltovarmuus kärsii. Mitään ylimääräisiä sivuvirtoja ei ole, vaan kaikki Helsingissä poltettava puu on pois jostain fiksummasta käytöstä tai metsästä. Puu tulee tänne todennäköisesti isoilta osin ulkomailta. Hiilen poltto käyttää päästöoikeuksia pois markkinoilta, puu ei. Päästöt eivät putoa, hiilinielu pienenee ja metsäekosysteemien tila kapenee.

Tällä hetkellä suunnitelmana on siis kusta housuun pakkasella. Väliaikainen ratkaisu, joka ei korjaa mitään ja pahentaa lopulta tilannetta. Tämä ei käy, mutta mitä sitten pitäisi tehdä?

Euroopan tasolla olisi tärkeää että Suomi lobbaisi paitsi kunnianhimoista, myös tutkimuslähtöistä ja tehokasta ilmastopolitiikkaa. Dogmaattinen jumittuminen uusiutuvan energian maksimointiin pitäisi vihdoin purkaa ja keskittyä nimenomaan vähentämään päästöjä.

Kansallisella tasolla kivihiilikielto on nykymuodossaan ongelmallinen. Jollei kieltoon liitetä turpeen ja bioenergian rajoittamista ja voimakasta panostusta oikeasti päästöttömän tuotannon kehittämiseen ja rakentamiseen, se on ilmaston kannalta yksiselitteisesti haitallinen päätös, jota ei pitäisi tehdä.

Helsingissä meidän on tehtävä kaikkemme, ettei hiilestä siirrytä puuhun – oli deadline mikä hyvänsä. Teknisesti mahdollisia vaihtoehtoja on. Hiljattain mm. Smart Energy Transition -projekti ja BIOS-tutkimusyksikkö ovat tehneet selvityksiä hiilestä irtautumisen tueksi. Energiatehokkuus, lämmön pumppaaminen ja varastointi, geoterminen lämpö ja ydinvoima riittävät jonkinlaisena yhdistelmänä varmasti pitämään kaupungin lämpimänä. Haaste on se, että kun maalina on vuosi 2029 tai 2035, tämä tarkoittaa uuden tai kehitteillä olevan teknologian hyödyntämistä isossa mittakaavassa ensimmäisten joukossa maailmassa. Se on riskialtista ja maksaa rahaa, mutta ei sitä tehdä siksi että se on helppoa, vaan siksi että on pakko.

Kyse ei ole pelkästä rahasta, vaan myös toimintatavoista. Esimerkiksi kaavoituksessa olisi tärkeää ottaa energianäkökulma entistä systemaattisemmin huomioon.

Ilmastonmuutoksen torjunta mobilisoi yhä useampia ihmisiä vaikuttamaan ja vaatimaan muutosta. Se on mahtava asia, kunhan on tarkkana minkä puolesta liputtaa. Ilmastokatastrofin ehkäiseminen ei ole peli, josta jokainen voi napsia itselleen sopivia poliittisia irtopisteitä. Se on valtava, globaali tekninen ja yhteiskunnallinen haaste, ja meillä on vain yksi yritys sen ratkaisemiseen.

Tästä piipusta puskee hiilidioksidia, paloi pöntössä sitten hiiltä tai puuta.