Ilmastonmuutoksen torjunta etenee Helsingissä, mutta lämmitys nojaa yhä vaaralliseen silmänkääntötemppuun

Helsingin uusi ilmasto-ohjelma on huippuhomma, mutta koskettaa päästöistä vain alle puolikasta. Lämmityksen päästövähennyksissä ollaan edelleen menossa kirjaimellisesti metsään. Se ei toimi.

 

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi eilen uuden Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman, joka listaa yli 140 erilaista toimenpidettä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä on erinomainen uutinen. Ohjelma antaa erittäin hyvän selkänojan jatkoon, kun yksittäisistä ilmastopoliittisista päätöksistä väännetään.

Ohjelma ei silti riitä, ei lähellekään. Sen ulkopuolelle jää nimittäin energiayhtiö Helenin keskitetty tuotanto ja siten lähestulkoon koko kaupungin lämmitys – joka puolestaan tuottaa yli puolet kaupungin päästöistä. Näiden päästöjen vähentäminen on jätetty Helenin käsiin, ja tällä hetkellä niitä päästöjä ei oikeasti olla juuri vähentämässä. Hiiltä kun on määrä korvata suurelta osin puubiomassalla. Ratkaisu ei todellisuudessa vähennä päästöjä, mutta tuo liudan uusia ongelmia.

Syyllinen ei silti ole niinkään Helen vaan me politiikot. Kaupungin tasolla Helsingin oma strateginen tavoite olla hiilineutraali 2035 on erinomainen ja kaikin puolin kannatettava – sen sijaan se, että samalla tehdään kaukolämmöllä rahaa entiseen tapaan, on haastava yhdistää siihen. Euroopan tasolla ongelma on suhtautuminen bioenergiaan: EU määrittää puubiomassan päästöt piipun päässä nollaksi. Suomessa hallitus aikoo kieltää kivihiilen polton 2029. Näiden yhdistelmänä syntyvän ohjauksen puitteissa markkinoilla toimiva energiayhtiö aikoo sitten investoida puunpolttolaitoksiin. Ymmärrettävää, mutta kamalaa. (Helenin kunniaksi on toki sanottava, että firma tekee myös merkittäviä investointeja mm. lämmön varastointiin.)

Kerrataanpa nopeasti puun laajamittaisen energiakäytön ongelmia: Puu on energiasisällöltään kehno polttoaine hiileen verrattuna. Piipun päästä päästöjä tulee jopa hiiltä enemmän, ja ne sitoutuvat kasvaviin metsiin aivan liian hitaasti. Logistinen ralli kiihtyy ja varastointi vaikeutuu, ja huoltovarmuus kärsii. Mitään ylimääräisiä sivuvirtoja ei ole, vaan kaikki Helsingissä poltettava puu on pois jostain fiksummasta käytöstä tai metsästä. Puu tulee tänne todennäköisesti isoilta osin ulkomailta. Hiilen poltto käyttää päästöoikeuksia pois markkinoilta, puu ei. Päästöt eivät putoa, hiilinielu pienenee ja metsäekosysteemien tila kapenee.

Tällä hetkellä suunnitelmana on siis kusta housuun pakkasella. Väliaikainen ratkaisu, joka ei korjaa mitään ja pahentaa lopulta tilannetta. Tämä ei käy, mutta mitä sitten pitäisi tehdä?

Euroopan tasolla olisi tärkeää että Suomi lobbaisi paitsi kunnianhimoista, myös tutkimuslähtöistä ja tehokasta ilmastopolitiikkaa. Dogmaattinen jumittuminen uusiutuvan energian maksimointiin pitäisi vihdoin purkaa ja keskittyä nimenomaan vähentämään päästöjä.

Kansallisella tasolla kivihiilikielto on nykymuodossaan ongelmallinen. Jollei kieltoon liitetä turpeen ja bioenergian rajoittamista ja voimakasta panostusta oikeasti päästöttömän tuotannon kehittämiseen ja rakentamiseen, se on ilmaston kannalta yksiselitteisesti haitallinen päätös, jota ei pitäisi tehdä.

Helsingissä meidän on tehtävä kaikkemme, ettei hiilestä siirrytä puuhun – oli deadline mikä hyvänsä. Teknisesti mahdollisia vaihtoehtoja on. Hiljattain mm. Smart Energy Transition -projekti ja BIOS-tutkimusyksikkö ovat tehneet selvityksiä hiilestä irtautumisen tueksi. Energiatehokkuus, lämmön pumppaaminen ja varastointi, geoterminen lämpö ja ydinvoima riittävät jonkinlaisena yhdistelmänä varmasti pitämään kaupungin lämpimänä. Haaste on se, että kun maalina on vuosi 2029 tai 2035, tämä tarkoittaa uuden tai kehitteillä olevan teknologian hyödyntämistä isossa mittakaavassa ensimmäisten joukossa maailmassa. Se on riskialtista ja maksaa rahaa, mutta ei sitä tehdä siksi että se on helppoa, vaan siksi että on pakko.

Kyse ei ole pelkästä rahasta, vaan myös toimintatavoista. Esimerkiksi kaavoituksessa olisi tärkeää ottaa energianäkökulma entistä systemaattisemmin huomioon.

Ilmastonmuutoksen torjunta mobilisoi yhä useampia ihmisiä vaikuttamaan ja vaatimaan muutosta. Se on mahtava asia, kunhan on tarkkana minkä puolesta liputtaa. Ilmastokatastrofin ehkäiseminen ei ole peli, josta jokainen voi napsia itselleen sopivia poliittisia irtopisteitä. Se on valtava, globaali tekninen ja yhteiskunnallinen haaste, ja meillä on vain yksi yritys sen ratkaisemiseen.

 

salmisaari_modattu

Tästä piipusta puskee hiilidioksidia, paloi pöntössä sitten hiiltä tai puuta.