Ilmastonmuutoksen hillintä ja nopea kaupungistuminen edellyttävät hurjaa määrää uutta ja uudenlaista rakentamista. Politiikkojen vastuulla on luoda puitteet, joissa se onnistuu.
Nyt on rakentamisen aika. Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää, että rakennamme ison osan energia- ja liikenneinfrasta uusiksi, jotta jatkossa sähkö ja lämpö tehdään ilman hiilipäästöjä ja matkat voidaan taittaa raiteilla. Samalla pitää rakentaa iso määrä uusia kämppiä, kun ihmiset muuttavat joukolla kaupunkeihin – eivät ilmastoa pelastaakseen, vaan ihan vaan koska talous ja tekeminen keskittyy kasvukeskuksiin ja ihmiset haluavat osaksi sitä.
Ei pidä unohtaa, että kaikkien nollien ja ykkösten taustalla on valtavat määrät betonia, terästä ja haalaripukuista duunia.
Tulevaisuuden työelämästä ja taloudesta puhuttaessa erilaiset digitalisaatio-, tekoäly- ja automatisaatiovisiot nousevat usein korostetusti esiin. Ne ovatkin jo nyt epäilemättä tulevaisuudessa entistä enemmän kehitystä määrittäviä tekijöitä. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että nollien ja ykkösten taustalla on valtavat määrät betonia, terästä ja haalaripukuista duunia. Vaikka teollisuuden, rakentamisen ja alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on laskenut vuosikymmeniä, emme tosiasiassa ole niistä yhtään sen vähemmän riippuvaisia kuin ennenkään. Myös palvelutaloudessa ihmiset ja yritykset tarvitsevat koteja ja toimitiloja, sähköä ja lämpöä ja liikkumisen infraa.
Ja nyt kaikkea tätä infraa siis tarvitaan kovaa vauhtia samalla kun vanhan korjausvelkaa täytyy lyhentää. Siksi mieleen tulee muutama konkreettinen tavoite ja askel seuraavalle hallitukselle.
1. Strateginen investointiohjelma
1,5 asteen ilmastotavoite tarkoittaa väistämättä hurjaa määrää uutta päästötöntä energiainfraa. Raideyhteyksien parantaminen on sekä päästöjen että talouden kannalta tärkeää. Tiivistä, energiatehokasta asuntorakentamista tarvitaan sitäkin lisää, ja vanhassakin riittää remppaamista. Iso osa näistä rakennetaan yksityisen sektorin voimin, mutta myös julkisia investointeja tarvitaan, ja monessa tapauksessa nämä kulkevat käsi kädessä. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan fiksua politiikkaa, jossa funtsitaan yhdessä valtion, kuntien ja yksityisen sektorin kanssa isojen hankkeiden rytmitys ja priorisoinnit. Näkökulman on oltava maan ja maailman edussa, ei aluepolitiikassa
2. Tuottavuushyppy rakentamiseen
Rakennusalan tuottavuus Suomessa ei ole juuri kasvanut neljäänkymmeneen vuoteen. Internet, kännykät tai kymmenet vuosien varrella esitetyt johtamistrendit eivät siis ole tehostaneet rakentamista, vaan tunnissa saadaan yhtä lailla arvoa aikaan kuin 70-luvulla. Samassa ajassa esimerkiksi tehdasteollisuuden tuottavuus on moninkertaistunut. Jotain vastaavaa pitäisi saada aikaan rakentamisessakin. Valtio ei usein ole se ykkösinnovaattori, mutta fiksuilla hankintojen ohjauksella, tähän kohdennetulla T&K-tuella ja joustavalla digitalisaatiolla voidaan saada paljon aikaan. Allianssimallin laajempi hyödyntäminen jatkuvasti oppien auttanee sekin.
Rakennusalan tuottavuus Suomessa ei ole juuri kasvanut neljäänkymmeneen vuoteen.
3. Terve markkinarakenne
Tuottavuutta edesauttaa sekin, että alan markkinat toimivat. Isojen hankkeiden osalta Suomen rakennusala on varsin keskittynyt eikä kovin kansainvälinen. On vaarallista, jos maan rakentamista ohjaavat muutaman firman taseen optimoinnit tai jos kokonaisten kaupunginosien rakentaminen hidastuu yksittäisten yhtiöiden kompuroidessa. Kaupungeilla on tältä osin paljon valtaa, ja olisikin tärkeää kaavoittaa riittävästi erilaisia tontteja ja eri kokoisa aluekehityshankkeita, jotta kaikenkokoisille toimijoille riittää mahdollisuuksia. Valtakunnan tasolla olisi syytä funtsia sitä, miten rakentamisen parhaiden käytäntöjen kansainvälistä liikkuvuutta voisi parantaa.
4. Koulutuksen kunnianpalautus
Vaikka tuottavuus paranisi ja markkinat pelaisivat, on selvä että rakentamisessa tarvitaan myös paljon käsipareja. Ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen myötä käynnissä ja edessä on rakentamisbuumi, joka vaatii osaavaa työvoimaa. Esimerkiksi Olkiluoto 3:n ja Länsimetron ongelmien taustalla on osin sekin, ettei Suomessa ole vuosikausiin rakennettu metrolinjoja tai ydinvoimaloita. Työlistalla on nyt lisää niitä ja paljon muutakin – esimerkiksi massiivista puurakentamista, viherkattoja ja pikaratikoita, jotka ovat kaikki aika uutta täällä. Koulutuksen määrän ja laadun on siksi oltava kunnossa kaikilla asteilla. Ainakin toisen asteen ammatillinen koulutus kaipaa satsauksia, ja korkeakoulutuksen rahoituksen nostaminen parantaisi edellytyksiä kouluttaa skarppeja rakennusalan ammattilaisia. Myös alalle kohdennettu akateeminen tutkimusrahoitus esimerkiksi kaupunkitaloustieteeseen, digitalisaation hyödyntämiseen ja infrarakentamiseen tulisi tarpeeseen. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä kannatakaan tehdä itse – siksi ulkomaisen työvoiman tarveharkinnan poisto olisi ja täällä opiskelleiden ulkomaalaisten pidemmät oleskeluluvat olisivat kovia juttuja nekin.
Rakentamisessa pitäisi nykyistä paremmin saada sitä mitä tilaa, ja kaiken rakentamisen ekologista ja ilmastollista jalanjälkeä on pienennettävä vielä paljon.
Rakentamiselle on siis varmistettava riittävät resurssit ja edellytykset. Samalla määrän ohella pitää muistaa laatua. Rakentamisessa pitäisi nykyistä paremmin saada sitä mitä tilaa, ja kaiken rakentamisen ekologista ja ilmastollista jalanjälkeä on pienennettävä vielä paljon. Edellä mainitut eväät voisivat auttaa pitkälti myös laadun parantamiseen. Olivat keinot sitten nämä esittämäni tai jotkin muut, on selvää että tulevaisuus syntyy vain rakentamalla se – ihan kirjaimellisesti.
Uutta kämppää, voimalaitosta ja raidelinjaa nousee nyt vauhdilla, ja vauhdin pitäisi vain kiihtyä.
Viimeisimmät kommentit