Eurovaaleissa päätetään ilmastopolitiikasta, turvallisuudesta ja taloudesta valtavassa mittakaavassa. Oma ääni kannattaa ehdottomasti käyttää – tietysti tarkan pohdinnan perusteella.

Tällä viikolla käydään vaalit, joissa yli neljäsataa miljoonaa eurooppalaista valitsee 751 edustajaansa päättämään siitä, millaisia lakeja EU-maissa säädetään ja mihin EU:n varoja käytetään – ja millaista ilmastopolitiikkaa unioni tekaa. Kiihkeiden eduskuntavaalien jälkeen leppoisassa kevätauringossa pääsee helposti unohtumaan, että kyseessä on globaalissakin mittakaavassa erittäin merkittävä poliittinen tapahtuma, jossa on todellakin syytä äänestää. Suomesta meppejä valitaan kolmetoista.

Yli 400 miljoonaa eurooppalaista valitsee taas edustajansa päättämään Euroopan suunnasta.

Äänestää siis kannattaa, mutta ketä? Tätä funtsiessa on syytä punnita vaalitapaa, Euroopan parlamentin toimintatapoja ja poliittista tilannetta Euroopassa nyt. Periaatteessa suomalaisen ääni menee ensin listalle ja sitten ehdokkaalle, ja lisäksi vaikuttaa sitten EU:n laajuisten poliittisten koalitioiden voimasuhteisiin parlamentissa. Samalla on hyvä tiedostaa, että yksittäisten meppien vaikutusvallassa on valtavan paljon eroa sen mukaan, miten hyvin he osaavat verkostoitua, kerätä luottamusta ja perehtyä valitsemiinsa teemoihin. Meppipesti tarjoaa myös näkyvän paikan osallistua poliittiseen keskusteluun laajalti.

Eurooppalaisen kontekstin takia eurovaaleissa äänestäessä tulee kerros lisää funtsittavaa verrattuna eduskuntavaaleihin. Mitä vihreisiin tulee, niin Suomessa vihreät on linjoissaan ja toimissaan selkeästi edellä monia sisarpuolueitaan tiedepohjaisessa päätöksenteossa. Vastaavasti kaikki muutkin ryhmät ja koalitiot parlamentissa ovat varsin laveita ja meppien kannat ja toiminta niiden alla monenlaista. Jos nyt vaikkapa nimenomaisesti Euroopan vihreiden ydinvoimakanta hiertää, niin toki esimerkiksi kokoomuksen varsin vaikutusvaltaiseksi arvioitu, todennäköisesti duuniaan jatkava meppi Sirpa Pietikäinen vetää käsittääkseni tiukan ydinvoimavastaista linjaa. Keskusta taas tunnetusti kuuluu parlamentissa liberaaliin Aldeen, jota luotsaa innokas federalisti Guy Verhofstadt. Perussuomalaisten oma Venäjä-linja vaihtelee ehkä puhujan mukaan, mutta on ilmeistä, että puolue on osa liikehdintää, joka pyrkii tietoisesti heikentämään EU:n yhtenäisyyttä – ja se on Venäjän nykyhallinnon mieleen. Esimerkkejä riittää. Jos puolueista ja ehdokkaista on vaikea valita sitä juuri itselle täydellistä kansallisissa vaaleissa, niin euroryhmien kanssa se on joskus vielä vaikeampaa. Siitä huolimatta kannattaa tietysti äänestää. On vain syytä suhteuttaa päätöksensä siihen, mitä kaikkea omalla äänellään ajaa ja millaisessa poliittisessa ympäristössä vaalit käydään.

Ääni vihreille on näissäkin vaaleissa ääni liberaalille arvomaailmalle, ihmisoikeuksille, Eurooppalaiselle yhteistyölle, kansainväliselle oikeudenmukaisuudelle, fiksulle tietoyhteiskuntakehitykselle – ja sille, että ilmastonmuutos ja biodiversiteetti pysyvät päättäjien agendalla korkealla. Tätä kehitystä haastetaan nyt entistä enemmän, ja oikeistopopulistien nousu saa huomiota. Näissä vaaleissa onkin äärimmäisen tärkeää käyttää ääntä ja näyttää, ettei enemmistö äänestäjistä todellakaan kannata oikeistopopulistien EU:ta horjuttavaa, vihaiseen nationalismiin ja konservatiivisuuteen nojaavaa politiikkaa.

Oman ääneni sai Fatim Diarra.

Oman ääneni sai Fatim Diarra. Haluan Fatun europarlamenttiin, koska Fatulla on paitsi varsin hyvät ja perustellut mielipiteet, myös erinomainen ymmärrys siitä, miten EU:n päätöksenteko toimii ja miten siihen vaikutetaan. Tutustuin Fatuun kun nousimme yhtä aikaa kaupunginvaltuustoon, ja Fatu on vakuuttanut kerta toisensa jälkeen valtuutettuna ja ryhmämme varapuhiksena. Fatu on jäätävän skarppi, kuten Soininvaarakin totesi. Voisiko Fatu oikeasti mennä läpi? Ei se mahdotonta ole, ja ääni Fatulle on joka tapauksessa ääni fiksun linjan puolesta myös vihreiden sisällä.

Muitakin hyviä ehdokkaita on pitkä lista – sekä vihreissä että että muissa puolueissa. Omilta listoilta nostaisin esimerkiksi Olli-Poika Parviaisen ja Miikka Keräsen mainioina kandidaatteina. Tieteen ja teknologian vihreiden kaikki ehdokkaat kannattaa tietysti tsekata myös!