Kevät toi mukanaan uuden työn kansanedustajana, ja sen huhti-, touko- ja kesäkuu on kuluneet vauhdilla sitä aloitellessa. Valtuustossa työ fiksumman kaupungin puolesta jatkuu, vaikka homma vähän vähemmälle huomiolle hetkeksi jäikin.
Kaupunginvaltuuston kokoukset hiljenivät kesäksi juhannuksen alusviikolla, ja eduskunta istui kevätkauden viimeisen täysistuntonsa kesäkuun lopulla. Varsinaiselle lomani pidän silti vasta myöhemmin kesällä. Suomen 1.7. alkanut EU-puheenjohtajuuskausi tarkoittaa sekin sitä, että politiikka on ehkä keskimääräistä enemmän esillä läpi kesän.
Kulunut vuosineljännes (huhti-touko-kesä) oli tietysti omalla kohdallani mullistava eduskuntaan nousun myötä. Kun kevät kului ensin eduskunnan aloittaessa ja järjestäytyessä, sitten hallitusohjelmaneuvotteluissa ja sitten taas eduskunnan järjestäytyessä, on rutiini ollut elämästä aika kaukana. Pakko myöntää sekin, etten näinä kuukausina ole ehtinyt panostamaan valtuustotyöhön ihan siinä määrin kuin haluaisin. Tämän uskon kuitenkin korjaantuvan, kun eduskunnan työ syksyllä lähtee ruksuttamaan vakiintuneen kalenterin mukaisesti.
Tässä joka tapauksessa tärkeimmät kuulumiset viimeksi kuluneelta kvartaalilta valtuustosta ja eduskunnasta. Jos jotain näyttäisi puuttuvan tai jostain kiinnostaa kuulla tarkemmin, laita viestiä! Lisäsin tällä kertaa loppuun myös listan niistä tahoista, joita olen tavannut ns. lobbarimielessä kvartaalin aikana – ajattelin, että tämä voi olla kiinnostava ikkuna vaikuttamisen arkeen.
Kaupunginvaltuusto
Helsingin kaupunginvaltuusto on nyt istunut puolet kaudestaan. Valtuusto kokoontui huhti-kesäkuussa yhteensä kuusi kertaa – lisäksi valtuustolla oli erillinen valtuustoseminaari kesäkuussa Hyvinkäällä, johon en eduskunnan valiokuntapaikkajakojen takia kuitenkaan ehtinyt.
Huhtikuun kokouksista merkittäviä nostoja voisivat olla ainakin Vallilanlaakson ratikan asemakaava ja Finlandia-talon kokonaisrempan hankesuunnitelma. Lisäksi valtuustossa käsiteltiin nuorten ja kunnan asukkaiden aloitteet ja vuoden 2020 budjetin lähetekeskustelu. Vallilanlaakson sporareitti on tärkeä pätkä tulevaa yhteyttä Kalasataman ja Pasilan välillä ja osa tulevaisuuden entistä parempaa raidekaupunkia. Finlandia-talon perusparannus on välttämätön, jotta tapahtumille ja kulttuurille tärkeä rakennus on iskussa jatkossakin. Hankkeen 119 miljoonan euron hintalappu kertoo taas kerran siitä, että kaiken uuden rakentamisen ohella infran korjaus ja ylläpito vaativat rakennuskannan kasvaessa jatkuvasti enemmän resursseja. Nuorten ja kuntalaisten aloiteoikeus on periaatteessa tärkeä osa paikallista demokratiaa, mutta kehotan näitä duunaavia ottamaan aina ensin yhteyttä virkakoneistoon tai valtuutettuihin ajatusten jalostamiseksi ja päällekkäisten toimien karsimiseksi.
Toukokuussa valkoposkihanhet ja Vanhankaupunginkosken pato olivat taas tulilinjalla. Hanhia symppaan, patoa en, ja syy on sama: kaupungin on tehtävä osansa luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Tästä näkökulmasta useampien nurtsien kasvattaminen niityiksi on todennäköisesti se paras tapa suitsia hanhien puuhia. Häirinnän ja metsästyksen kanssa tulee laki vastaan, vaikka kaupunki nyt selvittää mahdollisuuksia poikkeuslupiin. Vaikka näitä heltiäisikin, kannattaa silti totutella elämään sopuisasti hanhien kanssa, sillä mitään radikaalia häätöä ei ole luvassa.
Vanhankaupunginkosken pato oli käsittelyssä omasta aloitteestani. Olen puhunut ja kirjoittanut VKK-padon purkamisen puolesta aika paljon, sillä oman ymmärrykseni mukaan on kohtalaisen selkeää, että vapaana virtaava koski olisi erittäin merkittävä ympäristöteko erityisesti vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Energiantuotannon kannalta pato on merkityksetön. Ymmärrän kulttuuriarvojen puolustamisen, mutta en sitä, että ne koetaan absoluuttisen koskemattomaksi. Toinen huoli liittyy siihen, miten koko joen virtaama saattaisi purkamisen myötä muuttua. Päättäjänä kaipaankin kattavampaa selvitystä, jonka pohjalta padon purkamisen tuomia hyötyjä ja haittoja voitaisiin arvioida kokonaisuudessaan. Tällaisen perään alkuperäinen aloite kyseli, mutta sen sijaan kaupunki tuotti varsin rajallisen selvityksen, jossa sinänsä fiksun analyysin pohjalta vedetään johtopäätöksissä reippaasti mutkia suoriksi padon säilyttämisen puolesta. Siksi aloite piti palauttaa valtuustossa vielä valmisteluun, ja olen iloinen että valtuuston enemmistö oli samaa mieltä.
Kesäkuun kokouksissa nuijittiin muun muassa kaupungin ympäristöraportti ja arviointikertomus. Helsingissä on toteutettu paljon monenlaista ympäristön tilaa parantavaa työtä, josta on syytä olla ylpeä. Myös kaupungin osuudeksi laskettavat päästöt asukasta kohti ovat pudonneet jopa 45 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Silti tämän hetken tilanteen arviointikertomus summaa näin: “Päästövähennyksiin liittyviä toimenpiteitä on toteutettu monin eri tavoin, mutta päästöt eivät ole merkittävästi vähentyneet.” Näin ei tietenkään voi jatkua. Isoimmat päästölähteet ovat Helenin tuottama kaukolämpö ja henkilöautoliikenne. Näihin puuttuminen ei ole yksin kaupungin käsissä, mutta kaupungin on tehtävä oma osuutensa määrätietoisesti. Helsingin päästövähennysohjelman rakennetta ja etenemistä voi muuten jatkossa seurata tämän sähköisen palvelun kautta.
Viimeinen ennen kesätaukoa keskustelua herättänyt asia oli Itäkeskuksen valikoitujen rakenteiden suojelu asemakaavassa. En varsinaisesti fanita päätöstä, mutta se oli ihan ok kompromissi, jossa riskinä olisi ollut vielä jäykempi suojelu. Hieman herättelevää sekin, että nyt museoidaan rakennuskantaa, joka on rakennettu saman vuonna kuin itse synnyin. Olen näemmä jo museokamaa.
Luovuin eduskuntapaikan myötä HKL:n johtokunnan ja HSY:n hallituksen varapuheenjohtajan tehtävistä. Näistä ensimmäiseen valittiin seuraajaksi Sameli Sivonen ja jälkimmäiseen Leo Stranius. Tykkäsin valtavasti molemmista paikoista ja porukoista, mutta luopumisen tuskaa helpottaa se että tilalle nousi näin päteviä tyyppejä!
Eduskunta
Kevään eduskuntatyö on jakautunut karkeasti ottaen kolmeen jaksoon. Ensi alkuun heti vaalien jälkeen aika kului ripeään alustavaan järjestäytymiseen, perehtymiseen ja ihan käytännön juttuihin kuten vaikkapa läppäreiden ja puhelinten virittämiseen – ja toki myös valtiopäivien avajaisglamouriin. Samalla taustalla käytiin kovaa neuvottelua hallituspohjasta. Kun siinä päädyttiin vihreään kansanrintamaan, käynnistyivät hallitusohjelmaneuvottelu Säätytalolla.
Säätytalon neuvottelut olivat intensiivinen rutistus, jonka aikana ehti Eduskuntatalolla käydä lähinnä kuuntelemassa opposition naljailua neuvotteluista salissa – oli käsiteltävä aihe mikä tahansa. Kun työt Säätytalolla saatiin pakettiin ja hallitusohjelma viimeisteltyä, alkoi kevään kolmas vaihe, jossa järjestäydyttiin uudelleen ja päätöksenteon rutiinitahti alkoi hiljalleen juoksemaan. Sitten alkoikin kesätauko.
Hallitusohjelmasta bloggasin jo aiemmin. Ohjelmaa esitellään paraikaa Suomen laajuisella kirjastokiertueella – loistava idea, ja koetan itsekin johonkin kirjastoon ehtiä mukaan. Itse hallitusohjelman toteuttaminen alkoi jo lisätalousarvion muodossa, jossa jyvitettiin lisää rahaa erityisesti raiteisiin. Moni luvattu, tärkeä raidehanke jäi vielä tämän ulkopuolelle, mutta toki niiden kanssa edetään myös. Lisätalousarvion ohella toinen merkittävä kesäkuussa käsitelty asia oli hallituksen EU-puheenjohtajakauden ohjelma, jota blogissa ilmastonäkökulmasta jo vähän perkasin.
Suuri osa eduskunnan varsinaisesta työstä tehdään valiokunnissa. Istun itse jatkossa talousvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa, joiden lisäksi osallistun maa- ja metsätalousvaliokunnan työhön varajäsenenä. Olen tästä triplasta erittäin fiiliksissä: talousvaliokunta ohjaa energiapolitiikkaa ja maa- ja metsätalousvaliokunta suurelta osin maankäyttöä, ja ne ovat aivan avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Puolustusvaliokunta on erinomainen paikka tuoda esille laajaa turvallisuusnäkökulmaa ja modernia otetta maanpuolustukseen. Valiokuntien ohella eduskunnassa toimii iso joukko erilaisia ryhmiä ja verkostoja. Näillä näkymin osallistun itse aktiivisesti ainakin nuorten kansanedustajien verkostoihin, energiaremonttiryhmään ja harvaan asuttujen alueiden parlamentaariseen työryhmään. Eduskunnan futisjoukkueessa ehdin myös debytoimaan ja sain samalla peukalon pakettiin.
Eduskunnan alkutaival sai minut miettimään talon sosiaalista dynamiikkaa. Parhaimmillaan hallitus-oppositio-asetelma kirittää hallitusta tekemään parempaa työtä ja mahdollistaa samalla laajojen, pitkän tähtäimen haasteiden käsittelyn parlamentaarisesti. Pahimmillaan oppositio heittää johdonmukaisuuden menemään ja vääntää känkkäränkkäistä vastarintaa kaikesta, hallitus puolustaa surkeitakin esityksiä hampaat irvessä ja kaikesta tulee arvovaltakysymyksiä samalla kun yleinen spedeily romuttaa koko instituution arvostusta ja luottamusta. Tästä näkökulmasta alkutaival, jossa hallituksen ja opposition edustajat vedetään korostetusti erilleen, ei tietenkään ole optimaalinen. Sitä tärkeämpääkin on eduskuntatyön arjessa rakentaa siltoja, yhteyksiä ja luottamusta kaikkien eri leirien välille, ja sitä koetan itsekin tehdä. Lehtiin pääsee tietysti toimimalla juuri päinvastoin.
Mitä seuraavaksi?
Kaupunginvaltuuston syksyn ensimmäinen kokous on 28.8. ja eduskunnan täysistunnot alkavat sitä seuraavalla viikolla. Valmisteleva työ ja ryhmien kokoukset alkavat jo hyvissä ajoin sitä ennen, eikä tässä välissäkään pelkkää lomaa ole. Erilaisia politiikkaan liittyviä tapaamisia ja tapahtumia on läpi kesän, joista isoimpana on tietysti Porin SuomiAreena 15.-19.7. Hengailen Porissa näillä näkymin koko viikon, tervetuloa morjenstamaan!
Eduskunta-avustajanani aloittaa elokuussa mahtavan skarppi Olli-Pekka Paasivirta. O-P:n jeesaamana työ ilmaston, luonnon ja fiksun liberaalin politiikan puolesta sujuu epäilemättä entistä vaikuttavammin.
Tapaamiset
Listaan tässä ne tahot, joiden kanssa olen erikseen istunut politiikkaan liittyen kuluneen kvartaalin aikana. Nämä ovat tietysti vain osa kaikesta vuorovaikutuksesta erilaisten eturyhmien, lobbarien ja liikkeiden kanssa. Päälle tulee muun muassa mailinvaihtoa, erilaisia seminaareja, kutsutilaisuuksia, kuulemisia ryhmissä ja kokouksissa ja ihan satunnaisia kohtaamisia. Listasta saa kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä, millaisten tahojen kanssa olen ollut juttusilla:
- Ammattiliitto Pro
- Bank of Ideas
- BIOS-tutkimusyksikkö
- Elinkeinoelämän Keskusliitto
- Fortum
- Helen
- Helsingin nuorisoneuvosto / Ruuti
- HELSUS
- Ilmastolakkoilijat
- ITS Finland
- Kemianteollisuus
- Motiva
- PVO
- Rakennusteollisuus
- Rauhanliitto
- Sadankomitea
- SAK
- Suomen Akatemia
- Suomen ekomodernistit
- Suomen Vuokranantajat
- TEK
- Tieto
- Uber
- Ulkopoliittinen instituutti
- Varusmiesliitto
- Väestörekisterikeskus
Hallitusohjelmaa duunaamassa Säätytalon kupeessa Jeri Aallon kanssa. (kuva: Aapo Riihimäki, Valtioneuvoston kanslia)
Viimeisimmät kommentit