Greta on oikeassa, vähättelijät väärässä – ja ainoa lääke ilmastoahdistukseen on uskottava ilmastopolitiikka

Tulevaisuutensa puolesta kampanjoivien nuorten vähättely on noloa, halveksuttavaa ja väärin. Oikea reaktio on ryhdistäytyä.

 

Jos globaalit toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi jatkuvat nykyisillä riittämättömillä urillaan, kasvavat tämän päivän lapset ja nuoret moniongelmaiseen maailmaan, jossa vuosikymmeniä jatkunut inhimillinen ja taloudellinen kehitys voi kääntyä jyrkkään laskuun ja luonto on peruuttamattomasti köyhtynyt. Pahimmillaan koko nykyisenkaltainen hyvinvointiyhteiskunta voi romahtaa, kun planeetta ja biosfääri eivät enää kannattele sitä.

Tämä ei ole mikään salaisuus vaan asia, jota tutkijat ovat jankuttaneet päättäjille ja medialle jo ties kuinka kauan, mutta toimien kanssa hidastellaan silti yhä ja vastuuta pallotellaan ympäriinsä jollekulle muulle. Siksi ei olekaan ihme, että fiksut nuoret ovat vetäneet tilanteesta omat johtopäätöksensä, huolestuneet ja marssivat mielenosoituksiin ja koululakkoihin Greta Thunberg kärkihahmonaan. Se ei ole hysteeristä vouhotusta, se on vähintäänkin rationaalista toimintaa. Ei tällaista tarvitse masinoida, olisi ihme jos nuoret eivät heräisi tilanteeseen.

 Erityisesti dissaaminen näyttäisi olevan oikeistokonservatiivisten miesten harrastus.

Koululakkoliikkeen edetessä nuoria on muun muassa neuvottu istuttamaan taimia, käymään kiltisti ja ahkerasti koulunsa, syyllistetty hiilijalanjäljestään, leimattu manipuloiduiksi propagandamannekiineiksi ja noin yleisesti vähätelty. Erityisesti tämä dissaaminen näyttäisi olevan oikeistokonservatiivisten miesten harrastus. Osin sama jengi on myös hieman paradoksaalisesti huolissaan näiden nuorten jaksamisesta. Epäilemättä väsymätön ja näkyvä kampanjointi ilmaston puolesta on raskasta, mutta veikkaan että vähättely ja sen sivuuttaminen, että olet asiaan hyvin perehtynyt, itsenäinen toimija, tekee siitä vielä monta kertaa raskaampaa, eikä suoranainen uhkailu, henkilöön menevä kiusaaminen ja häirintä tuen sijaan sekään varmaan hommaa helpota. Sitä harrastavien aikuisten soisi häpeävän.

Ilmastolakkolaiset saavat täyden tukeni.

Oma suhteeni erilaisiin hyvää tarkoittaviin ilmastoliikkeisiin on välillä vähän hankala. En esimerkiksi sitoutunut olemaan ns. ilmastokiltti kansanedustajaehdokas, sillä osa sinänsä tärkeää tavoitetta ajaneen Hiiilivapaa Suomi -kampanjan vaatimista toimista oli mielestäni kyseenalaisia. Myönteinen suhtautumiseni ydinvoimaan ja geenimanipulaatioon törmäilee joskus ympäristöjärjestöjen kanssa, ja näitä lafkoja välillä kritisoinkin – vaikka samaan aikaan toki arvostan suurta osaa niiden työstä ympäristön ja ilmaston puolesta. 

Ilmastolakkolaiset sen sijaan saavat täyden, varauksettoman tukeni. Ensinnäkin siksi, että he ovat oikeassa ja heillä on tiede ja tuhansien tutkijoiden tuki puolellaan. Sen verran mitä olen itse koululakkolaisten kanssa jutellut, he ovat harvinaisen hyvin perillä siitä miksi ja minkä puolesta toimivat. Toisekseen tuen heitä siksi, että he ovat koululaisia. Heillä on oikeus vaatia turvallista tulevaisuutta, mutta ei heiltä minun asemassani oikeastaan kuulu vaatia mitään. Silti he Greta kärkenään ovat saanet aikaan ehkä enemmän ilmastotietoisuutta, liikehdintää ja poliittista painetta ilmaston puolesta kuin kukaan aiemmin.

Puolentoista asteen polulle on vielä pitkä matka ja enää vähän aikaa.

Tavallaan ymmärrän, jos ilmastolakkolaiset aiheuttavat epämiellyttäviä ja tuskaisia tuntemuksia. Niin pitääkin. Ihailen Gretaa, Atte Ahokasta ja kaikkia itsensä tulevaisuuden puolesta likoon laittavia nuoria. Samaan aikaan tiedostan, että en ole osa tätä liikettä. Olen sen maalitaulu. Päättäjä, jolla on valtaa ja vastuu tehdä politiikkaa, joka luo uskoa tulevaisuuteen.

Siinä ei vielä ole onnistuttu. Puolentoista asteen polulle on vielä pitkä matka ja enää vähän aikaa. Kiitos Greta ja muut nuoret, että muistutatte tästä herkeämättä. 

Jatkakaa niin kauan, kunnes ei enää tarvitse.

 

lakkoilijat

Nämä tyypit tässä tekevät parempaa duunia ilmaston eteen kuin me tuolla sisällä.