Ilmasto on hyvä syy lakkoilla

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii koko talouden mylläämistä tai se myllää kaiken. Lakko on tapa muistuttaa, että politiikka laahaa vielä perässä.

Kansainvälistä ilmastolakkoa vietetään tällä ja ensi viikolla 20. ja 27.9. Suomessa lakkopäivä on jälkimmäinen perjantai. Lakko on jatkoa jo yli vuoden ilmastopolitiikkaa kirittäneelle Greta Thunbergin aloittamalle kansainväliselle koululakkoliikkeelle – koululaiset eivät ole lopettamassa lakkojaan, mutta nyt on aikuisten vuoro osallistua ja osoittaa tukensa.

Tänä päivänä Lakkoilu liittyy yleisimmin työntekijöiden välittömiin vaatimuksiin työnantajia kohtaan. Toki poliittisiakin lakkoja on nähty aika ajoin – myös täällä, ja aivan viime vuosinakin. Mutta onko lakko perusteltu työkalu ilmastonpolitiikassa?

Kun ottaa huomioon ilmastonmuutoksen vakavuuden, ja sen vaatimien toimien mittakaavan ja aikataulun, niin kyllä se on. Ilmastonmuutoksen kanssa ollaan tilanteessa, jossa globaalit päästöt on saatava jyrkkään laskuun nopeasti – vuosien mittakaavassa – ja nettopäästöt on saatava nolliin vuosisadan puolivälin tienoilla. Sen jälkeenkin on ilmakehästä kerättävä hiiltä pois valtavia määriä. Jos tässä onnistutaan, meillä saattaa olla mahdollisuus rajoittaa lämpeneminen 1,5 asteeseen. Jos ei, lämpeneminen tuo mukanaan kasvavia, osin vaikeasti ennakoitavia mutta valtavan vakavia riskejä.

Tällaisessa tilanteessa tarvitaan kahta asiaa, joihin lakko voi purra. Ensinnäkin ilmastonmuutos on edelleen liian monelle päättäjälle toissijainen huoli, jolla ei nähdä juurikaan yhteyttä esimerkiksi politiikan kovana ytimenä pidettyyn talous- tai veropolitiikkaan. Tämä käy tuskaisen selväksi kun kuuntelee keskustelua vaikkapa polttoaineiden verotuksesta eduskunnan täysistunnossa. Lakkoliike muistuttaa, että ilmastopolitiikan pitäisi kulkea mukana kaikessa päätöksenteossa.

Ilmastonmuutos on edelleen liian monelle päättäjälle toissijainen huoli, ja liian moni firma suhtautuu siihen edelleen asiana, jonka hoitaa joku muu.

Toisekseen jokaisen yrityksen ja organisaation pitäisi nyt miettiä asemaansa suhteessa ilmastonmuutokseen ja sen vaatimiin toimiin. Pyöriikö bisnes fossiilienergialla? Onko ydinliiketoiminta tai strategia linjassa sen kanssa, että päästöt pitäisi kääntää laskuun meillä ja maailmalla? Onko ilmastonmuutoksen tuomiin häiriöihin varauduttu? Oman kokemukseni mukaan moni firma suhtautuu ilmastonmuutokseen edelleen abstraktina asiana, jonka hoitaa joku muu, vaikka tietoisuus kasvaakin koko ajan. Tässäkin lakko voi toimia herätteenä.

Kansainvälinen ilmastolakko ei ole mitään hippien näpertelyä, vaan sille on osoittanut tukensa mm. Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC ja iso liuta yksityisiä yrityksiä eri puolella maailmaa. Iso osa toimista tosin on muuta kuin varsinaista lakkoilua. Se voi vaikuttaa idean vesittymiseltä, mutta ei välttämättä ole huono asia, jos toimilla oikeasti saadaan politiikassa ja yrityksissä edellämainittua ilmastoajattelua eteenpäin. Oras Tynkkynen listasi aiemmin nipun tapoja tukea lakkoa Sitran blogissa, eikä maailma ainakaan huonompaan suuntaan mene jos näitä noudattaa.

Poliittinen päätöksenteko on tällä hetkellä ilmastotoimien keskeisin pullonkaula.

Entä olenko itse lakossa ensi viikon perjantaina? En. Poliittinen päätöksenteko on tällä hetkellä ilmastotoimien keskeisin pullonkaula, joten ajatus työnseisauksesta päättäjien kesken on jo siksikin outo. Sen sijaan osallistun Otaniemessä 27.9. Technology for Climate -tapahtumaan, jossa tekniikan osaajat funtsivat omaa osuuttaan välttämättömässä muutoksessa.

Suurta yleislakkoa ilmastopolitiikan puolesta ei siis näillä näkymin vielä nähdä, eikä sellaista toivottavasti tarvitakaan vaan politiikka kääntyy ilman sitäkin. Lupauksia tästä on ainakin jo tehty. Ne vain pitää vielä pitää.

 

 
fridays-for-future-4161573_1920

Turvallinen tulevaisuus ei ole ollenkaan huono syy vetää lakkoliivejä päälle (Kuva: NiklasPntk / Pixabay)