Metsien käyttöön kohdistuu keskenään ristiriitaisia odotuksia. Hyvä metsäpolitiikka ohjaisi hakkuut kestävälle tasolle ja käyttöä pois energiasta kohti uusia tuotteita.
Metsäteollisuus on yksi Suomen merkittävimmistä teollisuudenaloista. Ala vastaa viidennestä Suomen tavaraviennistä ja se käyttää lähemmäs 60 prosenttia kaikesta teollisuuden kuluttamasta energiasta Suomessa. Metsillä on myös valtava vaikutus Suomen ilmastopolitiikkaan, sillä metsien laskennalliset hiilinielut ovat samaa mittakaavaa kuin Suomen teolliset päästöt. Suomen hiilineutraalisuustavoite nojaakin vahvasti metsien kasvuun, ja voi siksi olla vain välitavoite matkalla vähähiilistä yhteiskuntaa.
Voit tulevaisuudessa asua puukerrostalossa, vetää puusta tehdyn rotsin päälle, hieroa puurasvaa naamaan tai vaikka juoda puupillillä sahanpurusta väännettyä smoothieta.
Suomen talous on nojannut metsäteollisuuteen pitkään, ja monien visioissa nojaa vastedeskin. Perinteisen puunjalostuksen sijaan puheissa ja ohjelmissa puhutaan tätä nykyä tosin jo tottuneesti biotaloudesta. Ajatus biotaloudesta ei rakennu pelkästään metsien hyödyntämisen varaan, mutta puubiomassa on sen keskeinen raaka-aine. Puusta kaavaillaan fossiilisten materiaalien korvaajaa, ja siitä on ajatus tuottaa enenemässä määrin esimerkiksi tekstiilejä, komposiittirakenteita, kaikenlaisia muovin korvikkeita, lääkkeitä ja jopa ruokaa. Voit siis tulevaisuudessa paitsi asua puukerrostalossa, myös vetää puusta tehdyn rotsin päälle, hieroa puurasvaa naamaan tai vaikka juoda puupillillä sahanpurusta väännettyä smoothieta. Kemiasta se ei jää kiinni.
Monet kaavailluista tuotteista voivat olla hyvinkin arvokkaita. Ajatus jalostusarvon parantamisesta onkin suosittu kautta poliittisen kentän, sillä olisihan se hienoa saada hakatusta ja prosessoidusta puusta isompi hinta, ratkaisuja globaaleihin kestävyysongelmiin ja pitkäaikaisempia hiilivarastoja.
Puulle havitellaan kuitenkin myös ihan toisenlaista käyttöä. Sitä halutaan polttaa. Energiateollisuuden laskelmissa Suomen kaukolämpöjärjestelmät siivotaan päästöistä pitkälti puuta polttamalla, vaikka uutta tutkimustietoa bioenergian käytön lisäämisen ilmasto- ja ympäristöongelmista kasautuu jatkuvasti. Vaikka monessa energiafirmassa ahkeroidaan nyt polttoon perustumattomien lämmitysratkaisujen kanssa, nojaavat esimerkiksi Vantaan Energian ja Fortumin Espoon tuoreet suunnitelmat kivihiilestä luopumisen aikaistamiseksi edelleen isoilta osin puubiomassaan. Sama on tilanne Helenillä Helsingissä.
Yli puolet Suomessa korjatusta puubiomassasta palaa aika lailla suoraan energiaksi.
Biolämpöön liittyviin huoliin vastataan usein toteamalla, ettei Suomessa hakata yhtään puuta energiaksi. Väite on sikäli erikoinen, että itse asiassa energia on suurin puunjalostuksen tuote jo nyt. 56 % Suomessa korjatusta puubiomassasta palaa aika lailla suoraan energiaksi. Tässä on taustalla kaksi asiaa. Ensinnäkin metsien harvennuksista ja eri metsäteollisuuden prosesseista syntyy monenlaista jämää, jotka on perinteisesti ollut kätevä polttaa energiaksi. Toisekseen kuiduttava metsäteollisuus on kehittänyt aikojen saatossa resurssitehokkaita prosesseja, joissa jalostuksen omat jäteliemet tuottavat jalostuksessa vaadittua lämpöä. Näillä lämmöillä lämmitetään myös laitoksia ympäröiviä koteja ja pyöritetään muita teollisuuslaitoksia.
Sivuvirtojen polttaminen kuulostaa järkevältä – mitäpä muutakaan niillä tekisi. Paitsi että ne ovat juuri niitä uusien korkean jalostusasteen puutuotteiden raaka-aineita, ja niistä pitäisi sitten tehdä energian sijaan tavaraa. Jos ja kun puusta tehdään entistä enemmän muuta kuin energiaa, se vatkaa koko suomen energiataloutta uuteen uskoon. Puunpolton varassa lepää neljännes Suomen energiantuotannosta ja korkeat uusiutuvan energian tavoitteensa Suomi on saavuttanut nimenomaan puuta polttamalla. Käytännössä tulevaisuuden biotalous tarvitsee valtavasti uutta vähäpäästöistä energiaa korvaamaan puuta – tai sitten tulevaisuuden biotalous on sitä samaa kuin tänäänkin. Se, että Suomi on voinut puuta polttamalla keikkua uusiutuvan energian tilastojen kärjessä kertoo lähinnä siitä, miten vajaa ja todennäköisesti haitallinen mittari se on, ja että siitä kannattaisi luopua.
Odotukset uusista tuotteista ja kasvavasta energiakäytöstä ovat perusteellisesti ristiriidassa keskenään.
Metsäteollisuuteen liittyvät odotukset uusista tuotteista ja kasvavasta energiakäytöstä ovat siis perusteellisesti ristiriidassa keskenään. Sekin on syytä muistaa, että myös niille vähemmän arvokkaana pidetyille puutuotteille riittää kysyntää. On selvää, etteivät Suomen metsät riitä kaikkeen tähän. Niitä kun tarvitaan kaiken jalostuksen ohella luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja hiilinieluiksi. Niin paljon metsää ei Suomessa voi hakata, että sillä voitaisiin täyttää kaikki edellämainitut haaveet. On siis priorisoitava ja ohjattava toimintaa järkevästi.
Itse muotoilisin onnistuneelle metsäpolitiikalle seuraavanlaiset edellytykset:
- Metsien hakkuumäärää ja -käytäntöjä on säänneltävä ilmasto- ja ympäristötieteen asettamien reunaehtojen mukaan. Tämä on luonnollisesti kaikkein tärkein edellytys sille, että metsätalous täällä voi olla kestävää.
- Polttoon perustumattoman lämmitysenergian tuotannon nopeaa lisäämistä on edistettävä verotuksella, tutkimus-,kehitys- ja pilottiinvestoinneilla ja lainsäädännön esteitä purkamalla. Esimerkiksi datakeskuksia, ydinvoimaa ja erilaisia lämpöpumppuja ja -varastoja voisi hyödyntää nykyistä enemmän ja nopeammin.
- Päästövähennyksiä, biotaloutta ja kiertotaloutta käsittelevien tiekarttojen (joita on hallitusohjelmassa mainittu aika liuta) keskinäinen yhteensopivuus erityisesti materiaali- ja energiavirtojen kehityksen osalta on varmistettava.
Kaiken kaikkiaan metsien käytön ohjaamiseen tarvitaan nykyistä strategisempaa otetta. Muuten riskinä on, että politiikkaa tehdään löyhät visiot edellä, metsää kaatuu ja ratkaisujen sijaan saadaan uusia ongelmia.
Kävin hiljattain tutustumassa Metsä Groupin Nemus Futurum -demometsään. Suomessa on paljon metsäosaamista: olennaista on hyödyntää sitä maan ja maailman parhaaksi (kuva: Erika Nieminen)
ps. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti lukea tämä BIOS-tutkimusyksikön paljon perusteellisempi kirjoitus.
Viimeisimmät kommentit