Kvartaalikatsaus eduskuntaan ja valtuustoon III/2019

Kokoukset ovat kesällä pitkällä tauolla, työ ei.

Ajanjaksoa heinäkuusta syyskuun loppuun on leimannut tietysti se, että heinäkuu ja elokuu ovat periaatteessa lähes kokonaan taukoa eduskunnan ja valtuuston virallisista kokouksista. Valtuusto kokoontui ensimmäisen kerran elokuun lopulla, eduskunta ja valiokunnat vasta syyskuussa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vuosineljännes olisi mennyt lomaillessa. Kesäkuukaudet ovat erittäin hyvää aikaa perehtyä ja pohtia politiikan sisältöihin hieman syvemmin ja tavata erilaisia sidosryhmiä ja ihmisiä, eivätkä poliittinen päätöksenteko ja keskustelu tietenkään ole täysin tauolla kesälläkään. Varsinaista lomaa vietin silti pari viikkoa.

Heinäkuun puolivälissä kokonainen viikko kului Porissa SuomiAreenassa, josta koetin ottaa mahdollisimman paljon irti. Seitsemän puhujankeikkaa, tusina erillistä tapaamista, puolet tusinat kokkarit, kaksi futismatsia, vierailu Olkiluotoon ja lukematon määrä satunnaisia kohtaamisia tekikin reissusta varsin intensiivisen – ja opettavaisen. Painotin luonnollisesti ilmastoon ja energiaan liittyviä tilaisuuksia ja tapaamisia.

Vaikka olen eduskunnassa helsinkiläisten äänillä, koen että hommani on ajaa koko Suomen etua. Siksi on tärkeää välillä katsoa maailmaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, ja piipahdin elokuussa pienellä rundilla Eurajoella, Raumalla ja Vaasassa, joissa vierailin muun muassa Posivan Onkalossa ja tutustumassa Vaasan energiaklusteriin. Huomiota on tullut myös Suomen rajojen ulkopuolella, kun olen päässyt avaamaan kelojani ydinvoimasta muun muassa Espanjan, Norjan, Itävallan ja Saksan medioille. Näillä jutuilla on väliä juuri nyt, kun EU valmistelee kestävän rahoituksen reunaehtoja ja ydinvoiman asemasta siinä käydään vääntöä – ministerineuvostossa tuli Suomen johdolla erävoitto, mutta vääntö tieteeseen nojaavan ilmastopolitiikan puolesta jatkuu yhtä.

Kuluneelle kolmelle kuukaudelle on osunut myös kaksi IPCC:n erikoisraportin julkistusta. Ensimmäinen käsitteli maa-alueita ja maankäyttöä, toinen meriä ja kryosfääriä. Molempien osalta keskeisten johtopäätösten pitäisi olla kirkkaita: Ilmastonmuutoksen riskit ovat valtavia, ja päästöt on saatava nopeasti laskuun. Tästä muistuttivat myös tuhannet 27.9. ilmastolakkoon Eduskuntatalolle kokoontuneet mielenosoittajat, joille annan täyden tukeni.

Valtuuston ja eduskunnan kokousten osalta tämä on tosiaan se hiljaisin aika vuodesta, mutta tässä joitakin keskeisiä nostoja tapahtuneesta ja päätetystä. Lopussa taas tuttuun tapaan lobbarilista tahoista, joita olen tavannut sitten viime raportoinnin. 

Eduskunta

Edustajantyöni sai elokuussa lisää lihaksia, kun avustajani Olli-Pekka Paasivirta aloitti. Olli-Pekka on erittäin skarppi Turussa oppia ammentanut kauppatieteilijä, jonka talousosaamisesta on vielä valtavasti hyötyä.

Istun eduskunnassa talousvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa, ja olen varalla maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Tässä vaiheessa on käynyt entistä selvemmäksi, että nämä ovat juuri niitä hommia, joihin halusinkin. Syyskuu on ollut lakiesitysten osalta melko hiljaista, ja sellaisena syksy oletettavasti jatkuukin Suomen EU-puheenjohtajakauden sitoessa ministeriöiden resursseja. Puolustusvaliokunnassa asiaan vaikuttaa sekin, että viime hallituskauden aikana päivitettiin ja säädettiin puolustukseen liittyvää lainsäädäntöä varsin ahkerasti, ja tarvetta on nyt vähemmän. Syyskuu on valiokunnissa vielä paljolti perehtymisluonteista työtä, johon kuuluu tutustusmismatkoja ja laajoja, yleisluontoisia asiantuntijakuulemisia.

Talousvaliokunta vieraili Pariisissa tutustumassa Ranskan talous-, energia- ja työllisyyspolitiikkaan, ja samalla piipahdettiin myös OECD:n pääkonttorilla. Reissusta jäi mieleen ainakin se, että Suomen ja Ranskan väliselle kaupallista ja poliittista yhteistyötä olisi hyvin varaa tiivistää, ja se että OECD:n terveisiin ja vertailevaan dataan soisi törmäävän useammin suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Puolustusvaliokunta suuntasi puolestaan Tukholmaan. Ruotsi onkin erittäin läheinen ja tärkeä puolustuspoliittinen yhteistyökumppani, ja oli todella valaisevaa kuulla johtavilta suomalaisilta ja ruotsalaisilta asiantuntijoilta näkemyksiä turvallisuusympäristön tilasta. 

Yleisesti eduskunnan syksyn merkittävin asia on tietenkin ensi vuoden talousarvio eli budjetti, josta debatoidaan salissa vielä moneen kertaan. Budjetissa laitetaan fyrkkaa moniin hyviin juttuihin, mutta tietysti turpeen polttoon kannustavan verotuen jatkuminen ennallaan harmittaa, samoin kuin se että energiaverotuksen muitakin isompia uudistuksia ja ympäristölle haitallisten yritystukien kunnollista karsimista pitää edelleen odottaa. 

Budjetin käsittely istuntosalissa ei ole varsinaisesti vielä alkanutkaan, mutta tokihan siihen liittyen on väännetty lähes päivittäin, ja myös syyskuun lopulla tullut kokoomuksen välikysymys nivoutuu siihen. Oppositio on tarttunut ärhäkästi erityisesti polttoaineiden veronkorotuksiin ja budjetin vaikutuksiin suomalaisten elinkustannuksiin. Fossiilisten polttoaineiden verojen korottaminen on kuitenkin välttämätön osa siirtymää ekologisempaan liikennejärjestelmään, ja nuo pelotellut vaikutukset ovat tosiasiassa varsin maltillisia. 

Opposition rakentava ja fiksu kritiikki on tietysti todella tervetullutta, paisutteleva ja kärjekäs mouhoaminen taasen lähinnä etäännyttää yleisöä politiikasta. Noin yleisesti tässä vaiheessa on jo käynyt harvinaisen selväksi, että kansanedustajan vaikuttamistyö todellakin tehdään pitkälti ihan muualla kuin täysistunnoissa, joten poissaoloista tai puheenvuorojen määristä uutisointiin kannattaa suhtautua riittävällä kepeydellä.

Budjetin ohella kannattaa muuten kurkata hallituksen lainsäädäntösuunnitelma, josta näkee mitä lakeja syksyn ja kevään aikana on tarkoitus puskea tuutista ulos. Suunnitelmaa selatessa huomaa senkin, että iso osa lainsäädäntötyöstä on itse asiassa melko teknistä päivittämistä, johon ei liity suuria poliittisia intohimoja.

Eräs täysistunnossa ja talousvaliokunnassa syksyllä käsitelty asia on lajissaan ensimmäinen valtion ilmastovuosikertomus. Se on sinänsä ansiokas raportti, mutta se on laadittu aika virkakoneistomaisesti nykyisen ilmastolain kirjainta noudattaen – niinpä se käsittelee vain päästökaupan ulkopuolisia päästöjä ja toimia. Olisi hyvä, jos meillä olisi käytössä kokoava julkaisu, johon päivitettäisiin maan ilmastopolitiikan tavoitteet, tulokset ja johtopäätökset kokonaisuudessaan. Vielä hienompaa olisi, jos meillä olisi koko maan tasolla Hiilineutraali Helsinki -ohjelman tyylinen seurantapalvelu, jossa olisi avattuna päästövähennystoimien logiikka ja eteneminen.

Edustajantöihin liittyvistä lisänakeista yksi päättyi ja toinen alkoi, kun Harvaan asutun maaseudun parlamentaarinen työryhmä sai työnsä päätökseen ja uusi Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunta aloitti. 

Valtuusto

Valtuusto kokoontui elo-syyskuussa kolmesti. Ehdin näistä kokouksista vain yhteen, mikä oli osin kehnoa tuuria mutta kertonee myös siitä, ettei kansanedustajan ja valtuutetun pestien yhdistäminen ole aina ihan helppoa. 

Elokuun kokouksessa hyväksyttiin muun muassa Siltasaarenportin uusi asemakaava. Ylvan suunnitelma tutkimusta, liiketilaa ja kämppiä yhdistävästä korttelikombosta on ainakin paperilla todella lupaava. 11.9. olikin vuorossa vielä huomattavasti isompaan rakennelmaan liittyvä päätös, kun valtuusto linjasi Garden Helsingin alueen luovutusperiaatteista. Hanke herättää intohimoja puolesta ja vastaan. Itse en ole erityisen tyytyväinen siihen, että hanke päättyi eri käänteiden kautta muotoon, jossa monitoimihallikauppakeskusasuntokompleksi on nousemassa Nordenskiöldinkadulle niin, että vanha jäähalli jää kummallisesti sen kainaloon pystyyn. Erityisen hyvää syytä torpata hanke en silti keksi, kun se yksityisellä rahalla nousee ja tuottaa tiivistä kaupunkia – jos se siis ylipäänsä toteutuu. Sitä tässä ei vielä päätetty.

Syyskuun toinen valtuuston kokous olikin sitten melkoinen #ilmastovaltuusto. Aloitteeni kaupungin lihan ja maidon kulutuksen puolittamisesta vuoteen 2025 mennessä tuli uudelleen käsittelyyn helmikuun palautuksen jälkeen ja kaupunginhallituksen varsin hyvä pohjaesitys meni sukkana läpi pitkän keskustelun päätteeksi. Kaupunki edellyttää nyt toimialojaan toimimaan niin, että tavoite pitää ravitsemuksesta tinkimättä. Päätös on historiallinen, ja kehitys kymmenen vuoden takaisesta kasvisruokakeskustelusta hurjaa. Helsinki on tässä edelläkävijä, jota muut seuraavat. Olennaista on se, että ruuan tuotanto ja kulutus on saatava nykyistä kestävämmälle uralle, ja tämä päätös tukee sitä muutosta. Jostain syystä moni kokee tämän uhkaksi kotimaiselle tuotannolle – itse uskon, että suomalaiset tuottajat ja elintarvikeala voivat olla tässä ratkaisijan roolissa. 

Samassa kokouksessa – jossa en siis itse ollut paikalla – kävi myös ilmi ettei SDP:n valtuustoryhmä tue keskustatunnelin suunnittelun jatkamista. Ymmärrettävä päätös, sillä tähän asti tehty selvitystyö ei mielestäni antanut siihen syytä, vaikka olen koettanut suhtautua ajatukseen avomesti. Tunnelin hintalappu ja haittavaikutukset suhteessa hyötyihin ovat valtavia. Osmo Soininvaara kirjoitti aiheesta kaksi niin hyvää kirjoitusta [1, 2ettei niihin itselläni hirveästi ole lisättävää – lisäksi on hyvä huomata, ettei keskustan vetovoima työntekoalueena ole katoamassa, vaikka silläkin ehdittiin tunnelia perustella.

Tunnelidebatti on nostanut aikamoiset kuohut kaupungin poliittisessa johdossa. Oma toiveeni olisi, että höyryjen tasaannuttua mietittäisiin ihan rauhassa ja ilman tunnelikeskustelun historiallista taakkaa, että mitä ne tärkeimmät nyt tai tulevaisuudessa ratkaisua kaipaavat haasteet kantakaupungin liikennejärjestemässä ovat, ja mitä kustannuksiltaan ja ympäristövaikutuksiltaan parhaat keinot niiden ratkomiseen ovat.

Mitä seuraavaksi?

Syksy jatkuu sekä eduskunnassa että Helsingissä budjettikeskustelun parissa. Niin tärkeitä kuin talousarviot ovatkin, niistä keskustelun yhteydessä on vaikea tehdä merkittäviä rakenteellisia muutoksia tai suunnanmuutoksia. Siksi on tärkeää vaikuttaa poliittisiin reunaehtoihin, keskusteluun ja tilannekuvaan, joiden puitteissa budjetit valmistellaan läpi vuoden ja hyvissä ajoin. 

Tapaamiset

Kuten viimeksiksin, olen listannut tähän ne tahot, joiden kanssa olen erikseen istunut politiikkaan liittyen kuluneen kvartaalin aikana. Nämä ovat tietysti vain osa kaikesta vuorovaikutuksesta erilaisten eturyhmien, lobbarien ja liikkeiden kanssa. Päälle tulee muun muassa mailinvaihtoa, erilaisia seminaareja, kutsutilaisuuksia, kuulemisia ryhmissä ja kokouksissa ja ihan satunnaisia kohtaamisia. Listasta saa kuitenkin  yleiskuvaa lobbaamisen määrästä ja laadusta:

  • Blic
  • Caruna
  • Elinkeinoelämän keskusliitto
  • Energiateollisuus
  • Entretiens Européens
  • Foro Nuclear
  • Fortum
  • Forus
  • Helsingin kaupunki
  • Helsingin Yliopisto
  • Kemianteollisuus 
  • Kreab
  • Latitude 66 Cobalt Oy
  • Mastercard
  • MegaTuuli
  • Metsiensuojelijat
  • Motiva
  • PMI Finland
  • Pohjolan Voima
  • Posiva
  • Rauma Marine Constructions
  • Rosatom
  • Satakunnan kauppakamari
  • SKAL
  • STUK
  • Suomen Kaasuyhdistys ry
  • Tekniikan akateemiset
  • Teknologiateollisuus
  • Teollisuuden Voima
  • Terveystalo
  • Turun Työnantajain Yhdistys 
  • Teollisuuden Voima
  • Uber
  • Ulkopoliittinen instituutti
  • Vaasan kaupunki
  • Vaasan Yliopisto / Innolab
  • Valio
  • VEO
  • WISE-tutkimusprojekti
  • VTT
  • Wärtsilä 

 

espanjablogi1

Kansanedustajana duuni tarjoaa pelipaikan saarnata tärkeistä aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta. Tässä kohteena espanjalaiset energia-alan edustajat ja luonnontieteen opettajat (kuva: Laura Escribano)