Suomen on tehtävä osansa ilmastokriisin torjumiseksi, ja samalla on varauduttava muutoksiin ja vakaviin häiriöihin yhteiskunnan toiminnassa. Kirjoitimme pienellä porukalla aiheesta tiiviin pamfletin.

Etenevä ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen sen rinnalla ovat valtava haaste päätöksenteolle, ja kiire kasvaa koko ajan. Nämä ongelmat vaativat sekä globaaleja ratkaisuja että paikallista varautumista ja sopeutumista. Tarvittavaa teknologiaa ja ohjauskeinoja on, mutta niiden hyödyntäminen tarvittavassa laajudessa ja ihmisten sitouttaminen tarvittaviin muutoksiin on ollut vaikeaa.

Pohdimme näitä teemoja yhdessä johtaja Mari Pantsarin, tutkija Janne M. Korhosen, apulaisprofessori Jussi T. Erosen kanssa, ja tuloksena syntyi pamfletti “Suomen on varauduttava ilmastokriisiin – 6 ohjetta sitkeän ja vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseen”. Mukana urakassa olivat tiivisti myös Heikki Koponen ja Antti Korpelainen.

Tiivistetysti sanomamme on se, että Suomen on samaan aikaan tehtävä kaikkensa, jotta ilmastonmuutos saadaan hillittävä siedettävälle tasolle, ja varauduttava tulevaisuuteen, jota hillinnästä huolimatta vielä muuttuva ilmasto ja ekologiset romahdukset epävakauttavat monin tavoin. Vahva ja nopea panostaminen sitkeään ja fossiilivapaaseen yhteiskuntaan  on Suomelle voittava strategia kaikissa nähtävillä olevissa kehityskuluissa.

Tarkempina ohjeina pamfletti esittää ekologisen jälleenrakennuksen ohjausyksikköä valtioneuvoston kansliaan, kestävää siirtymää ruuantuotantoon, sitovampaa ilmastolakia, kestävän kehityksen verouudistusta, ilmastonäkökulmaa turvallisuus- ja huoltovarmuuspolitiikkaan ja panostuksia globaalisti skaalautuviin vähähiilisiin ratkaisuihin. Pamfletin voi lukea ja ladata täältä ja sama sisältö löytyy nettisivumuodossa täältä.

Pamfletin teemojen ympärillä pidettiin kaikille avoin esittely- ja keskustelutilaisuus Eduskunnan Kansalaisinfossa 12.12. Pyysimme kommenttipuheenvuorot MTK:n, SAK:n ja Kemianteollisuuden edustajilta, ja sellaiset – vieläpä erittäin hyvät – myös saimme. MTK:n Minna Ojanperä ja Kaisa Pihlaja muistuttivat siitä, että paljon tehdään jo ja peräänkuuluttivat rakentavaa, ratkaisuhakuista keskustelua. SAK:n Lauri Muranen pohti työntekijöiden huolta ekologisen siirtymän vaikutuksista työpaikkoihin ja esitteli kerättyä dataa, jonka perusteella huoleen ei ehkä sittenkään ole syytä. Kemianteollisuuden Sami Nikander nosti esiin kuinka tärkeää on hakea ratkaisuita järjestelmätasolla ja huolehtia huoltovarmuudesta.

Tärkein kysymys nyt on tietysti se, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten näitä asioita saadaan toteutumaan. Kaikki proggiksessa mukana olleet vievät esitettyjä ajatuksia omilla tahoillaan eteenpäin, mutta mietinnässä on myös mahdollisia uusia yhteisiä askelia. Jos haluat olla mukana funtsimassa, miten Suomen tulevaisuus turvataan ja maailma pelastetaan, ota yhteyttä!