Kovilla rajoituksilla on saatu koronaepidemian räjähtävä kasvu taitettua. Seuraavaksi on löydettävä reitti ulos karanteenitaloudesta – se vaatinee ainakin laajamittaista testausta ja seurantaa.

(Koronaepidemian tilanne kehittyy ja tieto tarkentuu jatkuvasti, ja ajantasainen tieto tilanteesta kannattaa hakea viranomaislähteistä. Tämä teksti on kirjoitettu 29.3.) 

Suomi on ollut kaksi viikkoa poikkeustilassa koronavirusepidemian takia. Taudin leviämisen rajoittamiseksi on muun muassa koulut siirretty pitkälti etäopetukseen, matkustusta rajoitettu, kokoontumiset kielletty ja kansaa patistettu vakavasti pysymään mahdollisimman tehokkaasti erossa toisistaan. Tämän viikon tuoreampia tiukennuksia ovat olleet ravintoloiden omissa tiloissaan tapahtuvan tarjoilun lopettaminen ja Uudenmaan eristäminen muusta Suomesta. 

Nopeasti eskaloituva epidemiatilanne vaatii robustia ja ennakoivaa päätöksentekoa. Tämänhetkisen tiedon perusteella Suomessa tehdyt päätökset ovat olleet oikeita: varmistettuja tapauksia kyllä kumuloituu, mutta päivittäisten uusien tapausten määrä näyttäisi tällä viikolla jopa tasaantuneen eikä tilanne ole kehittynyt pahimpien ennusteiden mukaan. Vaikein vaihe on silti edelleen edessä ja tilanne voi muuttua nopeasti, joten on liian aikaista sanoa mitään varmaa. Rajoituspäätökset näkyvät joka tapauksessa tartunta- ja sairaalahoitodatassa viiveellä.

Tällä viikolla on noussut puheenaiheeksi kysymys siitä, mikä on Suomen koronastrategia – eli suunnitelma ja keinot siihen, miten tauti selätetään ja poikkeustilasta palataan takaisin arkeen. Ihan samaa arkea ei toki tietenkään enää saa takaisin.

Kysymys ja keskustelu strategiasta on ehdottomasti paikallaan. Tähän mennessä tehdyt päätökset ovat kuitenkin olleet luonteeltaan enemmän taktisia – on tehty nopeita päätöksiä, joilla pyritään rajusti hidastamaan epidemiaa, suojaamaan ihmisiä ja varmistamaan terveydenhuoltojärjestelmän kantokyky – kuitenkin niin, että ihmisten elämää ja talouden toimintaa häiritään mahdollisimman vähän. Riippumatta siitä, millainen reitti tilanteesta löydetään ulos, nämä toimet mahdollistavat sen reitin kulkemisen.

Rajoitteilla ollaan pistetty stoppi taudin räjähdysmäiselle leviämiselle ja terveydenhuollon kapasiteettia nostamalla vastataan siihen, mitä tauti tuo mukanaan. Voi olla, että se riittää, mutta massarajauksia pitäisi silloin pitää päällä todella pitkään. Samalla on selvää, että rajoitusten mukainen kökkiminen käy erittäin raskaaksi hyvinvoinnille ja taloudelle, eikä perusoikeuksien pitkittyvä rajaaminen tee hyvää demokratialle – poikkeustoimien pitää pysyä poikkeuksina.

Kestävin reitti vapauteen näyttääkin olevan se, että samalla kun tautia hidastetaan rajoituksin, ryhdytään sitä kitkemään laajamittaisella testauksella ja tehokkaalla kantajien ja altistuneiden eristyksellä. Tähän päätelmään päätyivät vastikaan esimerkiksi Imperial Collegen COVID-19-asiantuntijat, ja tällaista linjaa on toteutettu muun muassa Etelä-Koreassa. Kantajien ja altistuneiden onnistunut tunnistaminen ja eristäminen mahdollistaa siis massarajoitusten purkamisen aikaisemmin kuin pelkkä “taudin yli” odottaminen – ja säästää ihmishenkiä. (Tämä video havainnollistaa, miten ja miksi tunnistaminen ja eristäminen on keinona tehokas.)

Näistä perusperiaatteista on vielä matkaa varsinaiseen strategiaan, puhumattakaan sen käytännön toteuttamisesta. Kattava taudin kantajien ja sen jo sairastaneiden seulonta ja testaaminen ei ole ihan yksinkertainen operaatio siinä tarvittavan materiaalin, työmäärän tai logistiikan vuoksi.  Kovakin hinta maksaa itsensä takaisin nopeasti, jos massarajoitusten kestoa saadaan lyhennettyä. Tunnistettujen tapausten seuranta ja tautiketjujen nopea jäljittäminen vaatinee myös yksilötasolle menevää tietoteknistä seurantaa ja valvontaa, jonka kyhteydessä on äärimmäisen tärkeää huolehtia siitä, että kaikki yksityisyyden suojaa rikkova julkisen vallan käyttö pysyy tarkkaan rajattuna ja valvottuna ja mielellään väliaikaisena. 

Arvelisin, että tällaiset toimet vaativat myös uutta lainsäädännöllistä jumppaa. Jos ja kun rokote joskus valmistuu, eteen saattaa tulla jälleen uutta hyötyjen ja haittojen punnintaa epävarman tiedon edessä, sillä nopeasti kehitetyssä rokotteessa voi olla omat riskinsä. Kaikkinensa koronan selättäminen onkin hurja urakka, jossa on vielä paljon arvioitavaa, suunniteltavaa ja päätettävää. Sujuva yhteistyö maan sisällä ja kansainvälisesti on erittäin tärkeää.

Kaikkien käyrien, mallinnusten ja vahvojen näkemysten seassa on hyvä pitää sekin mielessä, että maailma on tosiasiassa monimutkainen, sotkuinen ja vaikeasti ennakoitava paikka.  Koronavirukseen itseensäkin liittyy vielä paljon asioita, joita emme tiedä varmasti. Epävarmuutta ei pääse kokonaan pakoon, ja oikeat vastaukset selviävät vasta jälkikäteen – jos silloinkaan.

Korona näkyy eduskunnassakin, jossa sali pyritään pitämään väljänä. (Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta)

Kulkutauti tuo mukanaan terveydenhoidon ja talouden tuplakriisin, ja tarjoaa paikan arvioida taloutemme rakenteita laajemminkin.

Vuosi 2020 jää historiaan poikkeuksellisena aikana. Joulukuussa 2019 uusi koronavirus COVID-19 lähti leviämään Wuhanissa Kiinassa, ja kehittyi sitten maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, jonka vaikein vaihe on vasta edessä. Terveyden ohella pandemia iskee rajusti talouteen, ja vaikutusten syvyyttä ja laajuutta on vaikea ennustaa. Tällaisella shokilla on pitkä häntä vaikka pandemia selätettäisiin nopeastikin.

Käsillä olevaa tilannetta voi palastella kolmeen osaan. Ensinnäkin meillä on käsillä ja edessä akuutti terveydenhoidon kriisitilanne, jossa avainasemassa ovat taudin rajoittaminen ja terveydensuojelu. Toisekseen meillä on päällä aivan uudenlainen talousshokki, jossa isoa osaa talouden toiminnasta on poliittisilla päätöksillä rajoitettu. Kolmantena meillä laajempi pohdinnan paikka nyky-yhteiskunnan sitkeydestä ja häiriönsietokyvystä – eli resilienssistä – kaikissa mittakaavoissa yksilöistä globaaliin talouteen.

Terveydensuojelun edellytys on taudin leviämisen jyrkkä rajoittaminen.

Terveydensuojelun edellytys on taudin leviämisen jyrkkä rajoittaminen. Sen haasteena on, että rajoittamistoimien todellinen vaikuttavuus nähdään vasta viiveellä taudin itämisajan takia. Keinoja käyttäytymisen seurantaan erilaisen “proxy-datan” avulla toki on – HS esitteli jo Telian lukuja ja Google varmaankin tietää vielä tarkemmin, kuinka paljon me nyt toisiamme välttelemme. Saksassa paikkatietoa jo käytetäänkin. Joka tapauksessa on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen ymmärtää ja kantaa vastuunsa tässä hommassa ja rajaa fyysiset kontaktit minimiin – ja huolehtii käsien pesusta! Ennen pitkää koronan taltuttaminen vaatii myös nykyistä kattavampaa testausta, mutta rajoittaminen on juuri nyt yhteinen ykkösasia.

Akuutin talousshokin hoidossa on keskeistä ymmärtää tilanteen outo luonne ja huolehtia, että talous ja ihmisten toimeentulo sillataan epäjatkuvuuden yli. Hallituksen tuoreet linjaukset taklaavat juuri tätä haastetta.

Laajempi resilienssipohdinta on tässä kohtaa tietysti hieman ennenaikaista, sillä tästä ennennäkemättömästä sosiaalisesta kokeesta opitaan varmasti vielä yhtä ja toista yllättävää. Joitakin havaintoja voi maailmalla ja meillä tähän mennessä nähdystä kuitenkin tehdä. Tässä niistä muutama.

1. Muutosvastarinta ja sopeutumiskyky

Ajatellaanpa että vaikka viime syksyllä joku olisi kertonut, että puolen vuoden päästä Suomen ulkoministeriö kieltää matkustamasta, rajat vedetään kiinni, koulut käydään kotona, toimistotyöt tehdään etänä ja yli kymmenen ihmisen kokoontumiset ovat pannassa. Ajatus olisi tuntunut uskomattomalta. Nyt tällainen on noin viikossa muuttunut arkipäiväksi meillä ja muuallakin Euroopassa. Vaikka ohjeita ei täydellisesti noudatetaakaan, kuuluu varsinaisia vastalauseita hämmästyttävän vähän – näkyvämpi kritiikin aihe on se, ettei näitä toimia aloitettu aiemmin. 

Ihmiset ovat sitoutuneet ja sopeutuneet todella koviin muutoksiin hyvin lyhyessä ajassa. Koronapandemian aikajänne, väliaikaisuus ja uhan välittömyys toki selittävät paljon, mutta tästä olisi opittavaa myös pidemmän aikavälin kriisien torjunnassa.

Korona muistuttaa, että loppukädessä realismia rajoittavat fysikaaliset tekijät – eivät poliittiset.

Esimerkiksi ilmastoopolitiikassa fossiilisen energian kulutuksen nopea vähentäminen ja vaihtaminen päästöttömään energiaan on välttämätöntä ilmastonmuutoksen vakavimpien seurausten estämiseksi. Tähän tähtääviä poliittisia toimenpiteitä on kuitenkin vastustettu kiivaasti – usein sillä perusteella, että ne ovat “epärealistisia”. Korona kuitenkin muistuttaa, että loppukädessä realismia rajoittavat fysikaaliset tekijät – eivät poliittiset. 

Ihmisten ja yritysten muutosvastarinta on kiistaton asia, ja muutoksiin liittyviin huoliin on tärkeää vastata. Muutosvastarintaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa sopeutumiskykyyn. Kun jokin toimi ymmärretään välttämättömäksi ja haaste yhteiseksi, siihen on valmiutta.

2. Ei-yllättävät yllätykset, tehokkuus ja resilienssi

Oliko koronapandemia yllätys? Kyllä ja ei. Uhkaavia tartuntatautiepidemioita on puhjennut säännöllisesti, ja maailmanlaajuisia pandemioita on niitäkin koettu – tunnetuin ja vakavin lienee sata vuotta sitten tuhoa kylvänyt espanjantauti. 

Maailman talousfoorumin riskiarvioissa tartuntatauti on tiedostettu merkittävänä riskinä jo pitkään. Suomen yhteiskunnallisia riskejä kartoittava Kansallinen riskiarvio vuodelta 2018 toteaa, että “uuden pandemian syntymisen todennäköisyys on suuri”. Pandemiaan varautumista käsitellään myös Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa vuodelta 2017. Maailman terveysjärjestö WHO on osannut odottaa juurikin COVID-19:n tapaista tartuntatautia.

Talousjärjestelmässämme tehokkuus painottuu resilienssin kustannuksella.

Silti tällainen pandemia lopulta puhjetessaan näyttäisi saavan koko talousjärjestelmän sekaisin. Se indikoi sitä, että järjestelmässä tehokkuus painottuu resilienssin kustannuksella. Huippuunsa viritetyt toimitusketjut, tiuha verkottuminen, laskennallisen tuottavuuden maksimointi ja kannattavuuden tavoittelu lyhyellä aikajänteellä aiheuttavat sen, että talous on herkkä häiriöille, ja häiriöillä voi olla paljon niiden mittakaavaa vakavampia vaikutuksia, jotka vieläpä kertautuvat. 

Tehokkuus ei tietenkään ole aina ja vain huono asia. Tehokkuudella säästettyjä tai sen avulla hankittuja resursseja voi kohdentaa häiriöihin varautumiseen. Tällä periaatteella toimivat esimerkiksi Suomessa Huoltovarmuuskeskus ja finanssipuolella Euroopan tasolla Euroopan vakausmekanismi EVM. Tällaisten varautumisjärjestelyiden haaste on se, että ne on suunniteltu vastaamaan jollain tasolla etukäteen määriteltyyn kriisiin. Näennäisestä tehottomuudesta, ylikapasiteetista ja diversiteetistä syntyvä resilienssi ja sopeutumiskyky saattaa olla luonteeltaan universaalimpaa.

3. Kriiseistä pitää oppia

Globaalin talouden resilienssistä koronan kaltaisen pandemian suhteen on tietysti vielä ennenaikaista tehdä lopullista tuomiota. Se saattaa vielä yllättää ihmisten luovuudesta kumpuavalla ponnahduskyvyllään. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että järjestelmä on ollut jo pitkään törmäyskurssilla ilmastopäästöjen, maankäytön ja biodiversiteetin kapenemisen asettamiin fysikaalisiin rajoihin eikä siten ole kestävällä pohjalla.

Teollisuuspäästöjen putoamisen, lentoliikenteen hiljentymisen tai venetsialaisten delfiinien come-backin (delfiinijuttu olikin höpöhöpöä, joka tällaisen hässäkän aikana leviää entistä tehokkaammin) taustalla on nyt inhmillinen tragedia, eikä niistä siksi oikein osaa iloita. Pandemian hopeareunus on kuitenkin se, että se ostaa meille aikaa ja mahdollisuuden oppia. Kenties hoksaamme, että pärjäämme vähemmällä materiaalisella kulutuksella ja paikasta toiseen liikkumisella. Samalla tämä herättää huomaamaan, mitkä toiminnot todella ovat kriittisiä yhteiskunnillemme ja arviomaan, arvostammeko niitä ja niistä huolehtivia ihmisiä riittävästi.

Pahimmillaan talouden stoppi hidastaa välttämättömiä investointeja vähähiiliseen ja kestävään infraan.

Talouden stopista ei kannata iloita siksikään, että pahimmillaan se hidastaa välttämättömiä investointeja vähähiiliseen ja kestävään infraan, joita nyt tarvitaan nopeasti. Ilmasto- ja ekokriisistä ei selvitä vain pienentämällä fossiilisen energiatalouden volyymiä, vaan koko energiatalouden ja ruuantuotannon perusta pitää saada pyörimään vähäpäästöisesti ja kevyemmällä maankäytöllä. Tämän siirtymän mahdollistavien investointien lykkääminen olisi huonoin mahdollinen idea nyt. Kun ihmiset saadaan taas kodeistaan liikkeelle, aika monen työpanoksen soisi menevän esimerkiksi uusien raiteiden, P2X-laitosten, tuulimyllyjen ja ydinvoimaloiden suunnitteluun ja rakentamiseen.

Kautta maailman tehdään nyt politiikkaa terveys eikä talouskasvu ja kilpailukyky edellä. Tilanne on tietysti väliaikainen ja kriisi akuutti, mutta tätä ajattelua kannattaa jatkaa vielä toipumisvaiheessakin. Ilmastonmuutos, lajikato ja taloudellinen epätasa-arvo ovat kaikki valtavia uhkia  ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Kun nyt keskitymme suojelemaan erityisesti vanhimpia ikäpolvia, tulisi tämän jälkeen vastaavasti suojella nuoria ja tulevia sukupolvia, joiden hyvinvoinnin edellytyksiä kavennamme kovaa vauhtia.

Tästä kriisistä on tarjolla myös oppitunteja eksponentiaalisesta kasvusta päättäjille. Eksponentiaalinen kasvu yhdistettynä päätösten ja vaikutusten väliseen viiveeseen luo tilanteen, jossa on pakko toimia ennakoivasti epävarman tiedon perusteella. Tilanteen alkuvaiheessa voi olla houkutusta odotella ja seurata kehittymistä, mutta vauhti kiihtyy helposti nopeammin kuin arkijärki pysyy perässä. Usein toistettu tapa hahmottaa tätä on ajatella vaikkapa hehtaarin kokoista lampea, jonka leväpeite tuplaantuu kerran päivässä. Jos levää on ensimmäisenä päivänä neliömetrin verran, lampi on tukossa parissa viikossa – ja päivää ennen sitä puolet pinnasta on vielä levättömänä. Ilmiöstä riippumatta todellisessa maailmassa erilaiset rajoittimet ja negatiiviset takaisinkytkennät suitsivat lopulta tyypillisesti kasvun kulmakerrointa, mutta on tärkeää ymmärtää että tällaisissa ilmiöissä mittakaava voi muuttua hyvin nopeasti hallittavasta hallitsemattomaksi.

…

Taistelu koronaa vastaan voitetaan kyllä, mutta aikataulu ja hinta eivät vielä ole tiedossa.

Taistelu koronaa vastaan on vasta alkanut. Se voitetaan kyllä, mutta aikataulu ja hinta eivät vielä ole tiedossa. Samalla kun sitä käydään, on syytä kerätä mahdollisimman paljon tietoa ja koota viisautta siitä, miten hyvinvointi rakennetaan meillä, muualla ja maailmalla jatkossa entistäkin kestävämmälle pohjalle.

Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Isaac Newton oli ruttoevakossa Cambridgestä, ja käytti aikansa mm. differentiaalilaskennan, optiikan lakien ja painovoimateorian kehittelyyn. (Kuva: Robert Hannah (1856) “Master Isaac Newton in His Garden at Woolsthorpe, in the Autumn of 1665”)

ps. Tsemppiä ja voimaa kaikille poikkeusarkeen! Jaetaan taakkaa ja jeesataan toisiamme!