Tie ulos

Kovilla rajoituksilla on saatu koronaepidemian räjähtävä kasvu taitettua. Seuraavaksi on löydettävä reitti ulos karanteenitaloudesta – se vaatinee ainakin laajamittaista testausta ja seurantaa.

(Koronaepidemian tilanne kehittyy ja tieto tarkentuu jatkuvasti, ja ajantasainen tieto tilanteesta kannattaa hakea viranomaislähteistä. Tämä teksti on kirjoitettu 29.3.) 

Suomi on ollut kaksi viikkoa poikkeustilassa koronavirusepidemian takia. Taudin leviämisen rajoittamiseksi on muun muassa koulut siirretty pitkälti etäopetukseen, matkustusta rajoitettu, kokoontumiset kielletty ja kansaa patistettu vakavasti pysymään mahdollisimman tehokkaasti erossa toisistaan. Tämän viikon tuoreampia tiukennuksia ovat olleet ravintoloiden omissa tiloissaan tapahtuvan tarjoilun lopettaminen ja Uudenmaan eristäminen muusta Suomesta. 

Nopeasti eskaloituva epidemiatilanne vaatii robustia ja ennakoivaa päätöksentekoa. Tämänhetkisen tiedon perusteella Suomessa tehdyt päätökset ovat olleet oikeita: varmistettuja tapauksia kyllä kumuloituu, mutta päivittäisten uusien tapausten määrä näyttäisi tällä viikolla jopa tasaantuneen eikä tilanne ole kehittynyt pahimpien ennusteiden mukaan. Vaikein vaihe on silti edelleen edessä ja tilanne voi muuttua nopeasti, joten on liian aikaista sanoa mitään varmaa. Rajoituspäätökset näkyvät joka tapauksessa tartunta- ja sairaalahoitodatassa viiveellä.

Tällä viikolla on noussut puheenaiheeksi kysymys siitä, mikä on Suomen koronastrategia – eli suunnitelma ja keinot siihen, miten tauti selätetään ja poikkeustilasta palataan takaisin arkeen. Ihan samaa arkea ei toki tietenkään enää saa takaisin.

Kysymys ja keskustelu strategiasta on ehdottomasti paikallaan. Tähän mennessä tehdyt päätökset ovat kuitenkin olleet luonteeltaan enemmän taktisia – on tehty nopeita päätöksiä, joilla pyritään rajusti hidastamaan epidemiaa, suojaamaan ihmisiä ja varmistamaan terveydenhuoltojärjestelmän kantokyky – kuitenkin niin, että ihmisten elämää ja talouden toimintaa häiritään mahdollisimman vähän. Riippumatta siitä, millainen reitti tilanteesta löydetään ulos, nämä toimet mahdollistavat sen reitin kulkemisen.

Rajoitteilla ollaan pistetty stoppi taudin räjähdysmäiselle leviämiselle ja terveydenhuollon kapasiteettia nostamalla vastataan siihen, mitä tauti tuo mukanaan. Voi olla, että se riittää, mutta massarajauksia pitäisi silloin pitää päällä todella pitkään. Samalla on selvää, että rajoitusten mukainen kökkiminen käy erittäin raskaaksi hyvinvoinnille ja taloudelle, eikä perusoikeuksien pitkittyvä rajaaminen tee hyvää demokratialle – poikkeustoimien pitää pysyä poikkeuksina.

Kestävin reitti vapauteen näyttääkin olevan se, että samalla kun tautia hidastetaan rajoituksin, ryhdytään sitä kitkemään laajamittaisella testauksella ja tehokkaalla kantajien ja altistuneiden eristyksellä. Tähän päätelmään päätyivät vastikaan esimerkiksi Imperial Collegen COVID-19-asiantuntijat, ja tällaista linjaa on toteutettu muun muassa Etelä-Koreassa. Kantajien ja altistuneiden onnistunut tunnistaminen ja eristäminen mahdollistaa siis massarajoitusten purkamisen aikaisemmin kuin pelkkä “taudin yli” odottaminen – ja säästää ihmishenkiä. (Tämä video havainnollistaa, miten ja miksi tunnistaminen ja eristäminen on keinona tehokas.)

Näistä perusperiaatteista on vielä matkaa varsinaiseen strategiaan, puhumattakaan sen käytännön toteuttamisesta. Kattava taudin kantajien ja sen jo sairastaneiden seulonta ja testaaminen ei ole ihan yksinkertainen operaatio siinä tarvittavan materiaalin, työmäärän tai logistiikan vuoksi.  Kovakin hinta maksaa itsensä takaisin nopeasti, jos massarajoitusten kestoa saadaan lyhennettyä. Tunnistettujen tapausten seuranta ja tautiketjujen nopea jäljittäminen vaatinee myös yksilötasolle menevää tietoteknistä seurantaa ja valvontaa, jonka kyhteydessä on äärimmäisen tärkeää huolehtia siitä, että kaikki yksityisyyden suojaa rikkova julkisen vallan käyttö pysyy tarkkaan rajattuna ja valvottuna ja mielellään väliaikaisena. 

Arvelisin, että tällaiset toimet vaativat myös uutta lainsäädännöllistä jumppaa. Jos ja kun rokote joskus valmistuu, eteen saattaa tulla jälleen uutta hyötyjen ja haittojen punnintaa epävarman tiedon edessä, sillä nopeasti kehitetyssä rokotteessa voi olla omat riskinsä. Kaikkinensa koronan selättäminen onkin hurja urakka, jossa on vielä paljon arvioitavaa, suunniteltavaa ja päätettävää. Sujuva yhteistyö maan sisällä ja kansainvälisesti on erittäin tärkeää.

Kaikkien käyrien, mallinnusten ja vahvojen näkemysten seassa on hyvä pitää sekin mielessä, että maailma on tosiasiassa monimutkainen, sotkuinen ja vaikeasti ennakoitava paikka.  Koronavirukseen itseensäkin liittyy vielä paljon asioita, joita emme tiedä varmasti. Epävarmuutta ei pääse kokonaan pakoon, ja oikeat vastaukset selviävät vasta jälkikäteen – jos silloinkaan.

eduskunta2

Korona näkyy eduskunnassakin, jossa sali pyritään pitämään väljänä. (Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta)