Julkaistu Kauppalehdessä 27.4.2020

Koronaepidemia on valtava isku taloudelle. Akuuttia shokkia paikkaavien päätösten ohella tarvitaan elvyttävää politiikkaa, jolla huolehditaan siitä, ettei väliaikaisesta kriisistä seuraa pysyvää kurjuutta.

On tärkeää elvyttää taloutta niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta ja suojellaan luonnon monimuotoisuutta. Ilman tällaista ekologista jälleenrakennusta edessä on sarja pahempia kriisejä ja kroonisia häiriötiloja, kun monien elinkeinojen edellytykset heikkenevät tai pahimmillaan romahtavat eri puolilla maailmaa.

On tärkeää elvyttää taloutta niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta ja suojellaan luonnon monimuotoisuutta.

Suomen kehykset kestävälle elvytykselle muodostaa osaltaan Euroopan unioni, jonka uuden vihreän kehityksen ohjelman on määrä ohjata koko maanosa kestävälle polulle. Koronakriisi voi viivästyttää ohjelman valmistelua, mutta tarve voimakkaalle talouselvytykselle enemmänkin korostaa sen merkitystä kuin vähentää sitä.

Vihreän kehityksen ohjelman keskeisenä ajatuksena on ohjata julkiset ja yksityiset investoinnit kohti vähähiilistä ja kestävää kehitystä. Erityisesti yksityisen rahan osalta tätä tavoitetta tukemaan on valmisteltu erillistä kriteeristöä, jonka perusteella rahoituksen kohteet voidaan katsoa kestävän kehityksen mukaisiksi. Tätä niin kutsuttua taksonomiaa määrittelevä loppuraportti julkaistiin vastikään maaliskuussa.

Raportti linjaa tarkat tekniset kriteerit kestäville hankkeille. Ajatus on, että niiden pitää edistää jotain kestävän kehityksen mukaista tavoitetta, eivätkä ne saa estää sitä jonkin toisen tavoitteen kannalta. Näitä tavoitteita ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen, kiertotalouden edistäminen ja luonnon monimuotoisuuden suojelu.

Ydinvoima on rajattu ulos heikoin perustein, vaikka se tarjoaisi merkittäviä mahdollisuuksia päästövähennyksiin.

Tällainen kriteeristö on ajatuksena perusteltu ja kannatettava. Nykymuodossaan tarkennettu taksonomia vaarantaa kuitenkin omat tavoitteensa. Esimerkiksi ydinvoima on rajattu ulos heikoin perustein, vaikka se tarjoaisi merkittäviä mahdollisuuksia päästövähennyksiin.

Vaikka näitä rajoja on määrä kiristää jatkossa, ovat ne huomattavan korkeita verrattuna jo käsillä oleviin ratkaisuihin. Esimerkiksi Ranskan ja Ruotsin sähköntuotanto on jo reippaasti kriteereitä puhtaampaa, ja Suomessakin sähkön keskimääräiset päästöt ovat tänä vuonna olleet 80 gramman luokkaa. Leudosta talvesta ja koronasta huolimatta se kertoo paljon.

Kriteeristö heijasteleekin eräiden jäsenmaiden ajamaa linjaa, jossa ydinvoimasta luovutaan ja aurinko- ja tuulivoimaan perustuvaa energiajärjestelmää täydennetään kasvavalla fossiilisen kaasun ja biomassan poltolla.

Kriteeristö heijasteleekin eräiden jäsenmaiden ajamaa linjaa, jossa ydinvoimasta luovutaan ja aurinko- ja tuulivoimaan perustuvaa energiajärjestelmää täydennetään kasvavalla fossiilisen kaasun ja biomassan poltolla. Tällainen vähentäisi päästöjä liian vähän ja hitaasti, vaarantaisi biodiversiteettitavoitteet, vaikeuttaisi korkeamman jalostusasteen biotalousinvestointeja ja heikentäisi Euroopan energiaturvallisuutta.

Oikea ratkaisu on lisätä kaikkea vähäpäästöistä tuotantoa nopeasti ja siirtyä polttamisen jälkeiseen aikaan synteettisiä polttoaineita ja tarkkaan rajattua bioenergian hyödyntämistä lukuun ottamatta. Tämä on muodostumassa energiapolitiikan linjaksi Suomessa nykyisen hallitusohjelman puitteissa. Suomen näkökulmasta taksonomiasta uhkaakin tulla katastrofi.

Suomalainen elinkeinoelämä ja finanssiala ovat viime vuosina nostaneet hienosti profiiliaan ilmasto- ja vastuullisuuskysymyksissä, ja sitoutuneet selkeästi Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen tavoitteeseen rajata lämpeneminen 1,5 asteeseen. Korkean tason tavoitteet ovat tärkeitä, mutta on oltava tarkkana myös sen suhteen, mitä niihin liittyvien toimien konepellin alta löytyy.

Nyt EU on linjaamassa sääntelyä, joka pahimmillaan vaarantaa suomalaisen teollisuuden vähähiilisyyssuunnitelmat ja estää finanssialaa kantamasta ilmastovastuutaan tutkitun tiedon pohjalta. On tärkeää vaikuttaa sen puolesta, että näin ei käy, vaan käyttöön saadaan aidosti kestävä kriteeristö.