Kevään edetessä politiikan painopiste vaihtui koronan taltuttamisesta talouden elvytykseen.

Politiikassa loppukevät on usein kiireisintä aikaa. Kesäbreikki tarjoaa luonnollisen deadlinen erilaisille hankkeille ja valmisteluille, ja tavanomaisena vuonna puoluekokousten henkilövalinnat ja linjanvedot osuisivat nekin näihin aikoihin. Nyt kokoukset on siirretty syksyyn, ja tämä kevät muistetaan koronasta. Kiirettä on silti riittänyt, kun valtavan isoja päätöksiä on valmisteltu ja tehty tiiviillä aikataululla taudin tukahduttamiseksi ja talousvaikutusten hillitsemseksi.

Ensimmäiset nykyisen valmiuslainsäädännön mukaiset poikkeusolot alkoivat 16.3. ja päättyivät 16.6. Uudenmaan ja muun Suomen välinen liikenne rajattiin vain välttämättömään 28.3.-15.4. Huhti-kesäkuun aikana päätettiin kolmesta lisätalousarviosta, joissa menoja lisättiin miljardikaupalla. Valtionvarainministeri erosi ja uusi nimitettiin. Keväästä 2020 riittää aineistoa vaikka useampaan opinnäytetyöhön ja se vie varmasti aukeamakaupalla tilaa monista tulevista politiikan muistelmista ja historiikeista. 

Eduskunta

Eduskunta jatkoi kesätaukoon asti poikkeusjärjestelyillä. Talo oli suljettu vierailta, istuntosalissa pidettiin hajurakoa, äänestykset hoidettiin muutama poikkeusta lukuunottamatta 54 edustajan rajoitetulla kokoonpanolla ja käsittelyt rajattiin pääosin koronaan liittyviin tai muuten kiireisiin asioihin. Siksi esimerkiksi kaivoslain uudistamista vaativan Kaivoslaki nyt -kansalaisaloitteen käsittely jäi kesken, vaikka talousvaliokunta ehtikin asiasta varsin kattavan ja tasapainoisen mietinnön jo tuottaa.

Suomi selvisi koronaepidemian ensimmäisestä aallosta paremmin kuin uskalsin maaliskuussa toivoa. Rajoitukset purivat ja ihmiset toimivat vastuullisesti, ja nyt ollaan päästy tilanteeseen, jossa epidemia jatkaa hiipumistaan ja tartuntatapaukset ovat yksittäisiä. Epäilemättä meillä kävin osin tuurikin ja täkäläisen yhteiskunnan väljyys auttoi varmasti sekin. Globaalisti COVID-19-pandemia on kaikkea muuta kuin voitettu, ja riskinä on täälläkin sen uusi nousu. Jos kyky testata, jäljittää ja eristää pidetään kunnossa ja ohjeista pidetään jatkossakin kiinni, ei tuhoisa toinen aalto kuitenkaan ole mikään vääjäämättömyys.

Aika ja jälkiviisaat analyysit kertovat ehkä myöhemmin, miltä osin korona minkäkin päätösten ansioista ja miltä osin niistä huolimatta. Uskon kuitenkin, että tavoitteen päivittäminen pelkästä taudin hidastamisesta sen tukahduttamiseen* oli tämän maan lähihistorian tärkeimpiä ja parhaita valintoja. Vilkaisu rajan yli länteen kertoo, miten pahaksi tilanne olisi täälläkin saattanut mennä. Hybridistrategian muodostaminen ja käytännön toteuttaminen on ollut monien käänteiden prosessi, johon on mahtunut mukaan mm. semanttinen vääntö tukahduttamisen merkityksestä, arvovaltataistelun piirteitä saanut maskidebatti ja edelleen jatkuva keskustelu sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n tuottaman tietopohjan avoimuudesta. Lopputulos onneksi ratkaisee, ja isossa kuvassa koronakevät on ollut täällä tieteeseen pohjaavan, pragmaattisen ja jatkuvasti oppivan päätöksenteon, aktiivisen kansalaiskeskustelun ja toimivan yhteistyön menestystarina. 

Koronaan liittyvän mallinnuksen avoimuudesta päädyimme tekemään Mari Holopaisen kanssa kirjallisen kysymyksen. Kyse ei siis ole THL:n osaamisen tai asiantuntemuksen kyseenalaistamisesta, vaan päätöksenteon ja julkisen tieteen avoimuudesta. Epidemian hallitsemiseksi tehtiin valmiuslain nojalla merkittäviä rajoituksia perusoikeuksiin. Tällaisen päätöksenteon tietopohja on avattava mahdollisimman laajasti. Kuitenkin avaaminen on edennyt tipottain, ja olen yllättynyt STM:n ja THL:n johdon nihkeydestä asiaa kohtaan. Näiden tahojen kiirettä ja kuormitusta ei epäile kukaan. Kuitenkin määrätietoinen avoimuus todennäköisesti keventäisi kuormitusta kun tietoja tarvitsisi erikseen kysellä. Eikä tieteen avoimuus ei heikennä sen laatua vaan parantaa sitä. Siltä osin, kun tietoja julkaistaan, tulisi olla valmius käydä niistä avointa, kriittistä keskustelua. Itseäni ihmetyttivät ns. Hetemäen työryhmän 1. vaiheen raportin yhteydessä julkaistut skenaariot, joissa ns. toista aaltoa ei oikeastaan edes yritetä estää. Näiden skenaaroiden oletukset ovat sittemmin jo vanhentuneet – silti ne ovat edelleen tuorein näiden viranomaisten aiheesta selkeästi julkaisema mallinnustulos.

Jäljityksen tueksi tulevan mobiilisovelluksen lainsäädäntö saatiin kevätkauden viime metreillä kuntoon, ja sovellus pitäisi saada käyttöön kesän päätteeksi. Nopeampikin aikataulu olisi ollut tervetullut, mutta tärkeintä on, että tietoturva ja yksityisyyden suoja ovat varmasti kunnossa.

Talousvaliokunnan jäsenenä itse olin tiiviisti mukana ravintola-alan koronatoimiin liittyvässä päätöksenteossa. Ensin ravintolat suljettiin henkilöstöravintoloita ja take away -annoksia lukuunottamatta huhtikuussa. Merkittävä toimenpide, jonka edellytyksenä nähtiin erillinen hyvitystuki rafla-alalle. Hankalaa asiasta teki se, että itse asiassa ravintoiloiden bisnes sukelsi syvälle jo kauan ennen virallista rajoituspäätöstä, kun ihmiset alkoivat välttämään niissä asiointia tartuntojen välttämiseksi. Moni muukin ala ja yritys kärsi, mutta vastaavaa kohdennettua korvausmekanismia niille ei räätälöity. Ravintolatuen rinnalle luotiinkin kovia kokeneille aloille kohdentuva yleiskustannustuki, jonka haku aukesi aivan vastikään ja jatkuu 31.8. asti. Täydellisen kattavaa, oikein osuvaa ja oikeudenmukaista tukimekanismia on mahdoton luoda, mutta minusta lopullinen paketti oli varsin hyvä. 

Olisin itse tukenut ravintola-alaa alkoholin ulosmyynnin huojennuksilla ja pienpanimoita suoran etämyynnin sallimisella. Nämä jymähtivät sosiaali- ja terveysministeriön vastustukseen, jossa Alkon monopolin suojelu on ehdoton prioriteetti. Monopolin peruste on haittojen vähentäminen, mutta omaan silmään näyttää siltä, että keinosta on muodostunut tarkoitusta tärkeämpi päämäärä – sama koskee myös Veikkausta, jossa ongelmana on myös rakenteellinen riippuvuus monopolin tuotoistga. Toivottavasti seuraavassa hallitusohjelmassa avataan mahdollisuus näiden monopolien kriittiseen tarkasteluun ja asteittaiseen purkamiseen.

Lisätalousarvioissa keskiössä on ollut massiivinen koronaelvytys pitkittyvän taantuman välttämiseksi. Taloustieteilijät ovat melko yksimielisesti sitä mieltä, että tällainen elvytys on nyt tarpeen eikä nuukailla kannata – ja että elvytys on syytä ohjata ympäristön kannalta kestävästi. Kalliimmaksi tulisi, jos talouden poikkeustilaa ei tasoitettaisi ja samalla vauhditettaisi kestävää siirtymää. Velkataakan kasvattaminen miljardeilla toki kuumottaa silti, sillä mahdollisuuksia tällaisiin piristysruiskeisiin on rajatusti joten ne on syytä tehdä hyvin. Mukana elvytysmenoissa on kaikenlaista, mutta varoja laitetaan nyt onneksi kuitenkin suurelta osin siltaamaan talouden koronakuilua ja edistämään kestävää siirtymää panostamalla esimerkiksi raidehankkeisiin ja ilmastorahastoon. Neljännen lisätalousarvion pöytäkirjamerkintä siitä, että seuraavaa budjettia arvioidaan tuoreilla, ja oikein hyvillä, kestävän elvytyksen kriteereillä on erittäin tärkeä ja siitä pitää pitää kiinni.

Historiallisen massiivista elvytystä on tekeillä myös EU-tasolla, jossa puidaan paraikaa komission valmistelevaa 750 miljardin euron elpymisrahastoa.  Riittävä EU-tason elvytys on tärkeää ja kannatettavaa, mutta olen itse tuonut esille sitä, että uudenlaiseen velanottoon nojaavan paketin osana pitäisi tarkemmin määritellä myös sen rahoitus. Lisäksi vihreän elvytyksen ydinvoimavastaisuudesta pitäisi päästä eroon, jotta tärkeät tavoitteet eivät vaarannu. EU:n elvytyspaketti on joka tapauksessa historiallinen, ja sitä on syytä arvioida myös koko unionin toimintakyvyn ja solidaarisuuden nojalta, ei vain omaa saantia ynnäämällä. Suomessa asiasta on noussut myös perustuslaillista vääntöä, ja ideaalimaailmassa tällaista muutosta edeltäisi EU:n perussopimuksen muokkaaminen. EU-oikeuden näkökulmasta elvytys on kuitenkin muodollisesti kunnossa.

Ihan pelkkää koronaa ei tämä kevät toki ole ollut. Teollisuuden vähähiilisyystiekartat valmistuivat tulevan ilmasto- ja energiapolitiikan syötteeksi. Tiekartoissa on kuvattu niitä edellytyksiä ja toimia, joilla eri teollisuuden alat voivat tehdä osansa Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Selkein viesti tiekartoista on se, että päästötöntä energiaa tarvitaan valtavasti lisää, jottei sähkö lopu kesken. Sähköä on sinänsä helppo tehdä lisää. Kestävä biomassa onkin vaikeampi rajoite, ja sen osalta olen huolissani siitä, ettei tiekartoissa ole huomioitu luonnon monimuotoisuutta riittävästi. Ehdotinkin, että Ilmastopaneelin ja Luontopaneelin olisi syytä arvioida tiekartat tieteellisesti. Ministerin vastaus herättää huolta monimuotoisuuden jäämisestä jalkoihin, joten asiassa on syytä olla tarkkana kun tulevia päätöksiä tehdään.

Huhti-kesäkuun aikana tein kirjalliset kysymykset myös valtionhallinnon sähköpostien tunnistamisen parantamisesta  ja aurinkomyrskyihin varautumisesta. Ennen kesätaukoa äänestettiin sitten vielä Juha Mäenpään syytesuojan murtamisesta. Äänestin syytesuojan murtamisen puolesta perustuslakivaliokunnan enemmistön kannan mukaan. Sananvapaus on tärkeä perusarvo, jonka rajoja on aina punnittava todella tarkkaan. Kansanedustajien korostetulle sananvapaudelle on perusteet, mutta puhevapautta ei ole tarkoitettu suojaamaan ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksia. Retoriikka vieraslajeista kalskahtaa samalta kuin ne puheet ja tekstit, joilla on yllytetty poliittiseen väkivaltaan ja todella karmeisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Sellainen on syystäkin rajattu sananvapauden ulkopuolelle, eikä sille pitäisi olla sijaa täysistunnossa. Siksikin tämä olisi ollut hyvä saada tuomioistuimeen puitavaksi. Mäenpään syyllisyydestähän rikokseen eduskunta ei siis äänestänyt, se ei ole eduskunnan duuni.

Valtuusto

Myös kaupunkipolitiikan kevät on ollut koronan värittämä. Näkyvin vaikutus on se, että kokoukset on pidetty etänä, ja käsiteltäviä asioita on rajattu. Valtuutettujen aloitteiden käsittely siirrettiiin syksyyn, mikä voi tuolloin näkyä aikamoisena aloitesumana kokouksissa. Huhti-kesäkuussa on kuitenkin kokoustettu kuusi kertaa. 

Suurin osa päätöksistä on jälleen ollut kaavoja ja rakentamista. Huhtikuussa käsiteltiin myös nippu nuorten ja kuntalaisten aloitteita. Nämä aloitteet ovat edelleen melko kankea tapa vaikuttaa, ja esimerkiksi osallistuva budjetointi ja yhteydenotot valtuutettuihin ovat usein fiksumpi ja luontevampi tapa edistää asioita.

Kesäkuussa käsiteltiin kaupungin ympäristöraportti vuodelta 2019. Helsingin päästöt kasvoivat vuoteen 2018 verrattuna kaksi prosenttia, mikä on tietysti täysin väärä suunta. Taustalla on kaukolämmön tuotanto ja hiilen ja kaasun muuttuneet osuudet. Monella muulla osa-alueella päästöjä on saatu pudotettua, mutta niissäkin vauhtia pitäisi kiihdyttää. Luonnon monimuotoisuuden seuranta ja mittaaminen on raportin valossa liian hajanaista, ja teinkin kokouksessa ponnen aiheesta. Samassa kokouksessa käsiteltiin pitkästi myös terveysasemapalveluiden kokeilua, jossa keskustan ja Kannelmäen alueilla kokeillaan saisiko yksityisiä toimijoita hyödyntämällä vetoapua jonojen purkamiseen ja resurssipulaan. Kyseessä ei ole mikään valtava yksityistäminen tai sellaisen junailu, ja tähän kannattaa suhtautua pragmaattisesti. Kollega Kati Juva kirjoitti aiheesta varsin hyvin blogissaan.

Kevään viimeisessä kokouksessa keskusteltiin talousarviosta, josta sitten päätetään syksyn puolella. Korona on iskenyt palveluista elävään kaupunkiin kovaa. Toisaalta toimiva, vetovoimainen ja fiksujen ihmisten asuttama Helsinki on kaupunki, joka voi tällaisesta iskusta nousta nopeastikin. Talousarvion suhteen on tärkeää, ettei kaupungin kasvua ja kestävyyttä tukevia investointeja laiteta jäihin tai hidastella. Talousarvion ohella debatti kävi kiivaana johtamisjärjestelmästä, jonka haasteita tuore arviointikertomus toi esiin. Parantamisen varaa on, ja siihen tarkastuslautakunnan ehdotukset ovat hyvä pohja.

Loppukeväällä tapetilla on ollut myös Lapinlahden sairaala-alueen kohtalo, vaikkei se vielä valtuustoon asti tullutkaan. Alue on hieno, ja ymmärrän sen myymisen ja kehittämisen herättämät huolet. En silti ole erityisen innoissani tilanteesta, jossa kaupunki speksaa ideakilpailun, muttei sitten sitoudu sen tuloksiin. Tilojen väliaikaiskäytön hivuttaminen pysyväksi on sekin ongelmallista koko joustavan väliaikaiskäytön kulttuurille, kuten kollega Hannu Oskala tässä kirjoittaa.

Maakuntavaltuusto

Tänä keväänä maakuntavaltuustokin on ollut poikkeuksellisen merkittävä toimija, kun käsittelyssä on ollut uusi Uudenmaan maakuntakaava. Kertauksena: Nykyinen maakuntavaltuusto muodostuu alueen kuntien valtuutettujen parista nimetyistä maakuntavaltuutetuista, ja maakuntakaava on yksi harvoista siellä tehtävistä isoista poliittisista linjauksista. 

Maakuntakaavan parissa kokoustettiin kesäkuussa kahdesti, mutta valmista ei vielä tullut. Maakuntakaava on nyt määrä hyväksyä elokuussa. Maakuntavaltuusto on harvakseltaan kokoustava elin, jolla ei oikein ole toimivaa kokousrutiinia. Kun se kokoontuu etäyhteyksien yli erittäin laaja-alaisen päätösasian ääreen, ei ole ihmekään, että säädöksi menee.

Maakuntakaavan keskeiset kiistat liittyvät Tallinnan tunnelin linjauksiin, raskaan raideliikenteen varikkoon ja Vartiosaareen. Kaikista näistä ehdittiin jo äänestääkin, vaikka kokousteknisesti asioita ei vielä päätettykään. Tallinnan tunnelin linjaus päätettiin nyt jättää vain Helsingin keskustaan – perusteltu päätös, sillä Espooseen kaavailtu FinEstBay-hanke edellyttäisi toteutuessaan joka tapauksessa isoja paikallisen joukkoliikenteen muutoksia, jotta kapasiteetti riittää.  Raskaan raideliikenteen läntinen varikko on alueen raideliikenteen kehittäisen vaatima välttämättömyys, jota kukaan ei kuitenkaan haluaisi nurkilleen. Nyt se on tulossa Mankki-Luoman alueelle, joka on Väylän teknistaloudellisen selvityksen mukaan paras vaihtoehto. Luonnonarvot huolettavat, ja siksi tein ponnen siitä, että kaikki ympäristöhaittoja lieventävät toimet on syytä toteuttaa. Ponnesta ei vielä ehditty äänestää. 

Kolmas kiistakappale on Vartiosaari, jolle on kaavassa merkitty mahdollisuus taajamatoimintojen kehittämisestä. Tätä vastaan on noussut kansalaisliikehdintää, mutta itse en näe asiassa suurta ongelmaa. Kaavassa Vartiosaari ei ole vain osa taajamatoimintojen kehittämisaluetta – se on myös merkitty kulttuuriympäristönä ja maisemana tärkeäksi ja virkistyskäytön kohdealueeksi. Tarkemmin Vartiosaaren tulevaisuudesta päättää Helsingin valtuusto, enkä itse näe kategorista rakentamisen kieltämistä edes tarkoituksenmukaisena, vaikka ymmärrän hyvin toisenkin kannan. Kynnys arvokkaan luonnonalueen rakentamisessa tulee joka tapauksessa olla todella korkealla, mutta joskus sillä voidaan säästää vielä enemmän arvokasta luontoa toisaalla.

Lopuksi

Nyt edessä on kesätauko. Kaupunginvaltuusto kokoustaa seuraavan kerran elokuun lopussa, eduskunta syyskuun alussa, joskin esimerkiksi valiokuntien ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon seurantaryhmän kokouksia on tässä tauollakin. Myös muita kokouksia ja tapaamisia on läpi kesän, vaikka tahti selvästi hiipuukin. 

Toivottavasti korona pysyy aisoissa meillä ja saadaan hallintaan myös muualla maailmassa, ja syksyllä päästään normaalimpaan rytmiin ja rutiiniin. Koronan selättäminen vapauttaisi kaistaa vielä suurempien haasteiden kohtaamiseen: ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen eivät ole pysähtyneet, ja vaikuttavia päätöksiä niihin puuttumiksi tarvitaan kiireesti kaikilla tasoilla.

Tapaamiset

Tapaamiset tässä kvartaalissa ovat olleet pääasiassa etäpalavereita tai puhelinkokouksia. Lista samalla saatteella kuin ennenkin: Nämä eivät millään kata kaikkea vuorovaikutusta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia, kuulemisia ryhmissä ja kokouksissa.

• Ammattiliitto Pro
• Aseistakieltäytyjäliitto
• Blic
• Climate Move
• FinEstBay Area development
• Finnwatch
• Forchem
• Helsingin yliopisto
• HUS
• Kausal Tech
• Kirkon ulkomaanapu
• Kraton
• Manifesto
• NEA Nuclear Energy Agency
• Nordic Development Fund
• Rakennusteollisuus
• SAK
• Sinebrychoff
• Sitra
• Tupakkateollisuusliitto ry
• Vake

Hyvää kesää!

* Muokkasin tätä kohtaa hieman. Epidemian alkupuolella painotettu hidastaminen ei nähdäkseni ollut niinkään vaihtoehto tukahduttamiselle ja nimenomaan voimakkaat hidastustoimet johtivat siihen, että tartunnat saatiin lasku-uralle. Tarkentuminen tai päivittäminen lienee siksi vaihtamista kuvaavampi termi tavoitteen osalta. Varsinaista “Ruotsin malliahan” täällä ei missään vaiheessa toteutettu.