(Yhteiskirjoitus Juha Marttilan kanssa, HS 26.10.2020)

Politisoituneen geenimuuntelu­keskustelun vuoksi uuden kasvin­jalostus­tekniikan omaksuminen on Euroopassa kankeaa.

Maailman ruokaturva korostuu tämän vuoden Nobel-palkinnoissa. Rauhanpalkinto myönnettiin YK:n alaiselle Maailman ruokaohjelmalle, joka välittää apua nälkää näkeville ja lievittää maailman nälänhätää. Kemian Nobel-palkinnon saivat geenisaksien keksijät Emmanuelle Charpentier ja Jennifer Doudna. Heidän kehittämällään crispr-cas9-menetelmällä eli niin sanotuilla geenisaksilla voidaan muokata eläinten ja kasvien perimää erittäin tarkasti. Geenisaksilla on jo saatu monia rohkaisevia tuloksia kasvinjalostuksessa. Tulevaisuudessa menetelmästä voi tulla maailman ruokaturvan kannalta merkittävä tekijä, kun kehitetään entistä viljelyvarmempia kasvilajikkeita.

Avaruustekniikka auttaa globaalien haasteiden selättämisessä ja kiertoradalta löytyy monia mahdollisuuksia sujuvoittaa arkea ja elämää. Avaruuspolitiikkaan kannattaa panostaa Suomessakin.

Avaruuspolitiikka nousi loppukesästä pitkästä aikaa puheenaiheeksi, kun keskustan Katri Kulmuni ehdotti panostuksia avaruusteknologiaan esittämässään strategisessa investointiohjelmassa. Katseen suuntaaminen ylös avaruuteen on päättäjältä tervetullut veto, vaikka moni reagoikin avaukseen lähinnä huumorilla. Avaruuspolitiikka on kuitenkin kaikkea muuta kuin vitsi. Avaruustoiminta on tänä päivänä ison mittakaavan liiketoimintaa ja kiertoradalta löytyy apua monien maanpäällisten haasteidemme ratkomiseen.

Satelliitit tarjoavat ratkaisevan alustan ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutusten seuraamiseen.

Satelliitit tarjoavat ratkaisevan alustan ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutusten seuraamiseen. Esimerkiksi jäätiköiden muutoksia, maatalousmaan ja metsien käyttöä ja päästöjä voidaan seurata kiertoradalta käsin. Paikannus ja paikkatieto ovat läsnä kaikkialla arjessamme, ja on tärkeää että ne mahdollistava avaruusinfra on riittävässä määrin myös omissa käsissämme. Sään ennustaminen on erittäin riippuvaista satelliittipohjaisista mittauksista. Avaruudesta käsin on mahdollista järjestää nopeita tietoliikenneyhteyksiä alueille, joille valokuitua ja kuparia ei vielä ole vedetty, tai ei edes kannata vetää.

Ei olekaan ihme, että avaruusliiketoiminta on tänä päivänä satojen miljardien eurojen bisnes. Avaruustoimintaan sijoitettu euro maksaakin itsensä usein helposti takaisin. Siksi Suomessakin kannattaa tähyillä taivaalle kunnianhimoisin ajatuksin.

Suomi on jo nyt ansioutunut avaruustoimija, ja mahdollisuuksia vielä painavampaan rooliin on. Täällä on pitkät perinteet erilaisten avaruuteen sijoitettavien instrumenttien kehittämisessä ja rakentamisessa, jossa ovat kunnostautuneet esimerkiksi Vaisala ja Ilmatieteen laitos. Perinteisten toimijoiden rinnalle on noussut viime vuosina myös uusia suomalaisia avaruustoimijoita, joihin lukeutuvat muun muassa kaukokartoitusyhtiö Iceye ja ohjelmistotalo Reaktor. Maata kiertää jo useita suomalaisia satelliitteja, ja yhä useampi firma on jollain tapaa mukana avaruustoiminnassa: Nokia sai vastikään rahoitusta mobiililaajakaistan kehittämiseksi Kuuhun.

Suomella ei ole varsinaista erillistä avaruushallintoa, vaan eri hallinnonalojen avaruuspuuhia koordinoi työ- ja elinkeinoministeriö. Vuoteen 2025 tähyävä avaruusstrategia pyrkii maailman houkuttelevimman ja ketterimmän avaruusliiketoimintaympäristön luomiseen. Huomio on syytä pitää hallinnon sijaan tekemisessä ja tuloksissa, mutta on silti paikallaan pohtia, josko selkeä, erillinen avaruushallinto tai -järjestö jykevöittäisi myös toimintaa. Esimerkiksi Ruotsista ja Norjasta tällainen organisaatio löytyy.

Kansallisen kehyksen ohella Suomen kannalta on tärkeää, että eurooppalainen avaruuspolitiikka toimii. Yhteiseurooppalaisesta julkisesta avaruustoiminnasta vastaavat osaltaan Euroopan avaruusjärjestö ESA sekä EU itse. On tärkeää, että toiminta molempien puitteissa pelaa hyvin yhteen ilman merkittäviä päällekkäisyyksiä niin, että Eurooppa voi panostaa vahvasti avaruuden tutkimiseen ja hyödyntämiseen ja on omavarainen toimija alalla.

Samalla kun avaruudesta käsin voidaan löytää ratkaisuja kansalliset rajat ylittäviin ongelmiin, tarvitsee itse avaruustoiminta myös kansainvälistä sääntelyä ongelmien välttämiseksi ja hyötyjen turvaamiseksi. Kiertoradalla ei ole loputtomasti tilaa, ja esimerkiksi kaupalliset ja tieteelliset intressit voivat törmätä yhteen. Varmistamalla avaruusromun siivoamisen kiertoradalta turvaamme tulevaisuuden avaruustoimintaa ja vältämme kalliita sekä pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisia onnettomuuksia.

Kansainvälistä avaruuslainsäädäntöä ja -sääntelyä on syytä kehittää teknologinen kehitys huomioiden.

On myös tärkeää, että avaruuden aseistamista ja omistusta rajoitetaan vuonna 1967 solmitun ulkoavaruuden sopimuksen mukaisesti jatkossakin. Kansainvälistä avaruuslainsäädäntöä ja -sääntelyä on syytä kehittää teknologinen kehitys huomioiden.

Pahimmassa tapauksessa sääntelemätön tai vihamielinen toiminta voisi johtaa niin sanottuun Kessler-syndroomaan, jossa kumuloituva avaruusromu tuhoaisi valtaosan nykyisestä avaruuskalustosta ja vaikeuttaisi avaruustoimintaa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Aktiivinen avaruuspolitiikka on siis tarpeen, ja avaruutta voi hyödyntää monin tavoin oman hyvinvointimme parantamiseen ja kestävän kehityksen turvaamiseen. Kehittyvän avaruustekniikan tuottama tieteellinen tieto ja meitä ympäröivän universumin parempi ymmärtäminen on myös arvo itsessään. Avaruuden etenevä valloittaminen inspiroi mielikuvitusta ja laajentaa näkökulmaamme täällä maan pinnallakin. Kiertoradalta katsottuna planeetta näyttää kuulemma uskomattoman upealta – ja yhteiseltä.

Apollo 17 -astronauttien nappaama “the Blue Marble” on historian ikonisimpia valokuvia, joka inspiroi monia ympäristöherätykseen. Tämä alkuperäinen kuva on yleensä rajattu ja käännetty. 

Syksyllä politiikkaa tehdään edelleen koronan varjossa, mutta kaikki ei ole enää pelkkää koronaa. Ensi vuoden budjetti ja EU-elvytyksen kohdentaminen ovat syksyn keskeisimpiä päätöksiä.

Jauhaminen “uudesta normaalista” kului puhki jo keväällä. Fraasi kuvaa kulunutta politiikan kvartaalia kuitenkin hyvin. Päätöksenteko ei keskity enää pelkkään koronaan, mutta korona varjostaa edelleen kaikkea päätöksentekoa sekä politiikan teon käytännöissä että sisällöissä. Eduskunnassa pidetään sali väljänä ja kuljetaan nyt maskit päässä, ja pääosa tapaamisista hoidetaan edelleen etänä. Syksyisin politiikka pyörii budjettien ympärillä, ja niissä poikkeuksellinen koronashokki tietysti näkyy vahvasti. 

Eduskunta

Eduskunnan syyskausi alkoi syyskuussa, mutta syksyn asialistaan ja erityisesti budjettiriiheen valmistautuminen tarkoitti toki sitä, että käytännössä töitä ja tapaamisia riitti täyttämään päivät jo elokuussa. Ennen varsinaista kauden alkua talousvaliokunta teki myös kotimaanmatkan eksoottiseen Espooseen ja vieraili mm. Aalto-yliopistolla ja Fortumilla. Myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon seurantaryhmä on kokoustanut kesälläkin. Suomi-areenan peruuntuminen kevensi kyllä keskikesän kalenteria reippaasti, tosin Porissa tuli sitten piipahdettua ihan lomailumielessä.

Päätöksenteko ei tietenkään pysähdy kesäksi kokonaan, ja isoa linjaa vedettiin erityisesti Brysselissä, kun EU-maat pääsivät sopuun uudesta EU:n elpymispaketista ja seuraavasta, vuosien 2021-2027 budjetista. Elpymispaketti on historiallinen yhteinen ponnistus, jonka puitteissa on tarkoitus käyttää yhteensä 750 miljardia euroa – josta 390 mrd avustuksia ja 360 mrd lainoja – seuraavien kolmen vuoden aikana Euroopan yhteiseen talouden elvytykseen ja uusiutumiseen erityisesti ilmaston ja digitalisaation näkökulmasta. Paketti katetaan rahoitusmarkkinoilta hankitulla pääomalla, jota maksetaan takaisin vuoteen 2058 asti. Paketista ja EU:n budjetista riittäisi aihetta kymmenien blogien sarjaan. Tässä kohtaa riittänee todeta, että on tärkeää ja hienoa, että EU-maat löysivät yhteisen sävelen tässä vaikeassa tilanteessa. EU:n toimintakyky ja yhtenäisyys ovat tarpeen sekä maailmalle että Suomelle, ja EU:n johtajuutta erityisesti ilmastoasioissa todella tarvitaan. Itse paketti on tietysti erilaisista intresseistä kasaan sorvattu kompromissi. Reunaehdot ja lähtökohdat ovat hyvät, mutta keskeistä on se, miten toteutus onnistuu. Onnistuessaan paketti todella vauhdittaa Euroopan ekologista siirtymää ja vahvistaa koko maanosan talousjärjestelmää.

Onnistuessaan EU:n elpymispaketti todella vauhdittaa Euroopan ekologista siirtymää ja vahvistaa koko maanosan talousjärjestelmää.

Eduskunnassa syksyn isoin asia on ensi vuoden budjetti, johon myös EU:n elvytyspaketti osaltaan vaikuttaa. Vaikka hallituksen syyskuussa jättämä budjettiesitys ja sen valmistelu on ollut otsikoissa jo pitkään, sen virallinen käsittely eduskunnassa alkaa itse asiassa varsinaisesti vasta nyt lokakuussa. Myös kansallinen budjettiesitys on tietysti koalitiossa tehty kompromissi. Olen siinä tyytyväinen erityisesti ilmasto- ja energiapoliittisiin linjauksiin: Teollisuuden sähkövero laskee, lämmityspolttoaineiden – turve mukaan lukien – verotus kiristyy ja turpeelle valmistellaan lattiahintamekanismi, joka takaa puolitustavoitteen toteutumisen. Päästökauppakompensaatio lakkaa vihdoin, ja teollisuuden vähähiilistä uusiutumista tukemaan tilalle valmistellaan uusi määräaikainen sähköistämistuki. Kaukolämpöä tuottavat lämpöpumput ja konesalit siirretään alempaan veroluokkaan. Kuluttajapuolella kestävää siirtymää edistetään mm. työsuhdesähköautoja, -polkupyöriä ja -joukkoliikennelippuja tukemalla. Ilmastorahasto toteutuu ja maatalouden ilmastoinvestointeihin kohdennetaan niihinkin tukea. Mainitun EU:n elpymispaketin Suomeen suunnatusta osiosta muodostetaan n. 2,3 miljardin kestävän kasvun ohjelma, josta noin puolet jyvitetään vihreään siirtymään ja merkittävä osa uutta luovaan TKI-toimintaan. 

Työllisyyden kohentamisessa pohjoismainen työvoimapalveluiden malli on fiksu suunta ja varhaiskasvatusmaksujen alentaminen perusteltu ratkaisu. Jäin silti kaipaamaan vielä päättäväisempää otetta: yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen menee nyt vielä työmarkkinajärjestöille työstettäväksi, ja erityisesti pieniä firmoja avittava paikallinen sopiminen jäi edelleen toivelistalle. Joka tapauksessa budjetin ja julkisen talouden suunnitelman virallinen ruotiminen eduskunnassa ja sen valiokunnissa on vielä edessä.

Toinen iso asia on tietysti koronapandemia. Kesällä tartunnat pysyivät kurissa, vaan eivät enää, vaikka tilanne Suomessa on pysynyt jotakuinkin hallinnassa. Eväät vastata epidemiaan ovat nyt paremmat: lääketieteellinen ymmärrys taudista tarkentuu koko ajan, maskeja käytetään ja Koronavilkku pirisee. Kattavaan testaukseen ja jäljitykseen nojaava strategia käy kuitenkin mahdottomaksi, jos tartuntoja tulee liikaa. Siksi suositusten noudattaminen on tärkeää, eikä ilman lisärajoituksia pärjätä. Olen kuitenkin optimistinen, että pääosin pärjätään alueellisin ja väliaikaisin täsmätoimin. Tämä on sitä vasaran jälkeistä tanssia, jota keväällä ennakoitiin. Koronatoimet ovat syksyllä selkeästi enemmän keskittyneet hallituksen ja viranomaisten tontille, ja eduskunnassa taudin hillintäkeinoista keskustelu on ollut vähemmän puhetta. Karmeista talousvaikutuksista erityisesti tapahtumateollisuudelle ja sesonkimatkailulle on toki puhuttu paljon, ja näyttää siltä että tuki-instrumenttien täydentäminen on tarpeen.

Koronaan liittyvän tieteellisen tiedon karttumista voi muuten seurata erinomaisesti valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan kautta julkaistuista tutkimuskatsauksista, jotka kokoavat suomeksi yhteen julkaistujen tutkimusten löytöjä maailmalta. Neljäs katsaus ilmestyi juuri.

Näiden isojen kokonaisuuksien rinnalla valiokunnissa on käsitelty kevään tauon jälkeen kaikenlaista kiireistä ja vähemmän kiireistä. Talousvaliokunnassa on pöydällä ollut muun muassa erilaista energiapolitiikan kohtalaisen teknistä säätöä esimerkiksi energiatehokkuuteen, ydinturvallisuuteen ja biopolttoaineisiin liittyen. Teknisen ja yksityiskohtaisen lainsäädännön yhteydessä energiapolitiikan suuret haasteet ja linjat eivät saisi unohtua: Päästöt on saatava nopeasti alas, kestävää biomassaa on fossiilienergiaa korvaamaan vain rajallisesti ja hiilineutraalin kiertotalouden pyörittäminen vaatii valtavasti puhdasta sähköä. Energian ohella talousvaliokunta on käsitellyt tuttuun tapaan erilaista finanssisääntelyä, EU:n politiikkalinjauksia ja kuluttaja- ja kilpailulakeja. Myös esimerkiksi yritystukien kokonaisseuranta ja arviointi paranee ja matkanjärjestäjien koronakonkursseista aiheutuvia kuluja korvataan. 

Puolustusvaliokunnan aika kuluu edelleen suurelta osin erilaisiin tilannekatsauksiin ja turvallisuuteen liittyvien kehityskulkujen seuraamiseen. Pohjoismainen yhteistyö tiivistyi taas askelen verran, kun Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustusministerit allekirjoittivat kolmenvälisen aiejulistuksen yhteisestä tavoitteesta kehittää kykyä ja valmiutta sotilaallisiin operaatioihin erikseen niin päätettäessä. Suomen ja Ruotsin sotilaallisen yhteistyön näkymistä julkaistiin muuten aivan vastikään Ulkopoliittisen instituutin raportti.

Talous- ja puolustusvaliokuntien ohella puuhaa on riittänyt myös maa- ja metsätalousvaliokunnan sekä jo mainitun ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon parissa. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa on käsitelty muun muassa EU:n biodiversiteettistrategiaa ja Pellolta pöytään -ruokastrategiaa. Näissä teemoissa vallalla on usein käsitys, että kotimainen maa- ja metsätalous olisi automaattisesti kestävää. Näin ei tietenkään ole, ellei sitä erikseen varmisteta sääntelyllä ohjaamalla ja rajoittamalla ja tuilla kannustamalla.

Valtuusto

Kaupunginvaltuusto ehti elo-syyskuun aikana kokoontua kolmesti – itse ehdin näistä kokouksista kahteen. En ihan helpolla kokouksia skippaa, ja vihreän valtuustoryhmän erinomainen keskinäinen yhteydenpito ja yhteinen valmistelu takaa sen, että vaikuttamaan pääsee vaikkei aina paikalleen istumaan ehtisikään. Valtuusto jatkaa edelleen mallilla, jossa kokouksiin voi osallistua sekä paikan päällä että etänä, mutta keväästä poiketen nyt käsitellään taas asioita koko skaalalla aloitteet mukaan lukien. 

Syksyn aloituskokouksessa 26. elokuuta käsittelyssä oli nippu kaavoja, joista merkittävimmässä Itäkeskuksen vanhan bussikatoksen tilalle nousee Jokerikorttelin nimellä kulkeva kokonaisuus, jossa yhdistyy joukkoliikenneterminaali, liiketilaa ja asuntoja. On hienoa, että näin erinomaisen yhteyden päälle nousee kämppiä, ja kortteli on hieno face-lift alueelle. Toinen erityisen huomionarvoinen ja keskustelua herättänyt kaavapäätös liittyi Vallisaareen ja Kuninkaansaareen, joiden virkistyskäyttöä kehitetään. Rakentaminen hienosti säilyneen luonnon keskelle kirpaisee, mutta lopulta lähiluontomatkailun edistäminen on isossa kuvassa perusteltua. Kaavaa saatiin valmistelussa parannettua, ja uskon, että lopputuloksesta tulee hyvä. 

Syyskuun 9. päivän kokous jäi tosiaan itseltäni väliin oman valtuustoryhmän kokousta lukuun ottamatta. Kokouksessa hyväksyttiin Marian entisen sairaala-alueen start up -kampuksen uusi kaava ja siihen pontena päälle vielä Hannu Oskalan esittämä selvitys Ruoholahden metriksen uuden sisäänkäynnin mahdollisuudesta, mikä avittaisi kampuksen joukkoliikwnnwyhteyksiä. Marian start up -alueen laajentaminen on hieno ja kaivattu päätös.

Helsinki julisti ilmastohätätilan 25.9. Päästöjä eivät julistukset pelkällään vähennä, mutta tällainen kannanotto luo painetta nopeampiin ja vaikuttavampiin toimiin.

Syyskuun toisessa kokouksessa 23.9. päätettiin mm. kaupungin lausunnosta meneillä olevaan sote-uudistukseen, Tennispalatsin tontin vuokrausperiaatteista kiinteistön myyntiin liittyen sekä Leo Straniuksen ilmastohätätila-aloitteesta. Helsingin sote-lausunto on perusteellinen ja osin hyvin kriittinen. Kritiikki on perusteltua, ja nyt esitettyä mallia olisi syytä muokata erityisesti rahoituksen osalta huomioimaan kasvavan kaupungin näkökulma paremmin. Nyt valmistellussa sote-uudistuksessahan Helsinki jäisi omaksi alueekseen (eli tavallaan omaksi sote-maakunnakseen) osana Uudenmaan erillisratkaisua, kun muualla Suomessa sote-palvelut siirretään kunnilta maakuntien vastuulle. Uudistukseen liittyen olisi tärkeää saada maakunnille mahdollisimman nopeasti verotusoikeus, jotta maakunnat eivät jää vain valtion rahoituksella ohjaamiksi hallintotasoiksi vaan saavat soten järjestämisen aidosti käsiinsä ja vastuullensa. 

Tennispalatsin myyntiä valmistellaan, ja nyt päätettiin tontin vuokrausperiaatteesta ja siitä, että tonttiin lisätään osto-optio. Kaupungin maita ei kannata lähtökohtaisesti myydä pois, mutta tällaisissa tilanteissa on fiksua etsiä joustavasti kaupungin kannalta parasta kokonaisdiiliä, ja sellainen saattaa syntyä niin, että myös tontti myydään. Päätös oli siis varsin perusteltu, vaikka se herättikin vastustusta vasemmalla, jossa suhtautuminen maan myyntiin tuntuukin usein dogmaattiselta.

Valtuusto hyväksyi Leo Straniuksen aloitteen ilmastohätätilasta, ja Helsinki julistikin ilmastohätätilan vauhdilla jo 25.9. Päästöjä eivät julistukset pelkällään tietenkään vähennä, mutta tällainen kannanotto osaltaan luo painetta nopeampiin ja vaikuttavampiin toimiin. Me poliitikot olemme edelleen pahin pullonkaula ilmastotoimille, joten julkiselle paineelle on tarvetta.

Muuta

Eduskunnan ja kaupunginvaltuuston ohella myös maakuntavaltuusto kokousti kahdesti – tai tarkalleen ottaen sai loppuun jo kesäkuussa alkaneen kokouksen. Nyt on Uudellamaalla uusi varsin kelpo Uusimaa2050-maakuntakaava.

Vihreisiin periaatteisiin ei enää kuulu ydinvoiman vastustaminen.

Vihreiden keväältä siirtynyt puoluekokous pidettiin sekin syyskuussa ja tällä kertaa täysin etänä. Kun listalla ei ole henkilövalintoja, jää mediahuomio usein helposti vaisuksi. Kokous oli silti tärkeä, sillä siellä päätettiin puolueen uudesta periaateohjelmasta vuosille 2020-2028. Olen erityisen iloinen energiapolitiikan uudesta linjauksista, joiden mukaan “energiatalouden tulee olla tehokasta, perustua päästöttömiin tai vähäpäästöisiin energiamuotoihin ja hyödyntää kaikkia kestäviä ratkaisuja, jotka vähentävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä”. Vihreisiin periaatteisiin ei enää kuulu lainkaan ydinvoiman vastustaminen. Tiede edellä, päämääriä keinojen yli painottaen onkin juuri oikea linja, josta toivoisin eurooppalaisten sisarpuolueiden ottavan pikaisesti mallia. Itse puhuin puoluekokouksessa biodiversiteetin ja demokratian puolustamisen puolesta.

TEKin uusi valtuustokin aloitti työnsä syyskuun alussa. Itse vietin kokouksen kotona koronatestitulosta odotellessa, mutta pätevän puheenjohtajan, hallituksen ja valtuustosopimuksen liitto sai.

Tulevaa

Loppusyksystä on tulossa työläs. Keväällä jäi päätettävää varastoon, ja tätä käsittelysumaa puretaan nyt samalla kuin syksylle kaavailtuja asioita on pöydällä niitäkin eikä koronakaan vielä hellitä. Yksi erittäin tärkeä asia syksyn asialistalla on edellä mainittu kestävän kasvun ohjelma, eli Suomen kansallinen suunnitelma EU:n elpymisrahojen käytöstä. Ilmastoinvestointeja korostavat, budjettiriihen yhteydessä sovitut peruslinjat ovat hyvä pohja, mutta on varmistettava että rahoitus todella menee uuden vähähiilisen ja kestävän infran rakentamiseen ja kehittämiseen.

Yleisesti poliittinen keskustelu näyttäisi sähköistyneen pitkästä aikaa perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille. Uutiset muun muassa Kaipolan sulkemisesta, Naantalin jalostamosta ja Metsäteollisuuden työehtosopimuksista irtautumisesta sekä erilaiset kärkkäät puheenvuorot Pohjois-Korea-vertauksineen ruokkivat tätä debattia. Keskustelu talouden rakenteista on erittäin tervetullutta, mutta olisi hienoa jos sitä ei päädytä käymään räikeällä liioittelulla tai vuosikymmeniä vanhoista poteroista käsin – ja mikä tärkeintä, ettei ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan kiire ja välttämättömyys unohdu tässä taustalle. Kilpailukykyä tai uusia työpaikkoja ei voi rakentaa enää kestävästi fossiilienergian ja kestämättömän luonnonvarojen käytön varaan.

Pahinta myrkkyä taloudelle eivät ole rajoitukset vaan käsistä lähtevä epidemia.

Korona ei tosiaan ole lähdössä vielä ihan heti mihinkään. Nyt olisi olennaista varmistaa lainsäädännöllisesti ja viestinnällisesti selkeä työkalupakki, jonka turvin viranomaiset voivat tehdä alueellisesti rajattuja ja tehokkaita toimia, joilla kiihtyvät tartunnat painetaan alas. Tartuntatautilain päivittäminen tähän liittyen onkin edessä. Samalla on edelleen huolehdittava siitä, että ahdingon kohtaavia yrityksiä ja yrittäjiä tuetaan riittävästi ja reilusti. On kuitenkin tärkeä muistaa, että pahinta myrkkyä taloudelle eivät ole rajoitukset vaan käsistä lähtevä epidemia.

Paljon kaikenlaista muutakin on kotimaan politiikassa näköpiirissä. Syksyn kenties merkittävin meihinkin vaikuttava päätös on silti ihan muiden käsissä, kun Yhdysvalloissa valitaan uusi presidentti 3. marraskuussa. Trumpin tuoreen koronatartunnan myötä tilanne on entistä sekavampi ja vaikeammin ennustettava. Toivottavasti Atlantin takana äänestetään fiksusti, ja toivottavasti vaalit jälkipeleineen sujuvat hyvin ja rauhallisesti.

Tapaamiset

Tapaamiset jatkuvat isoilta osin edelleen etänä, mikä on monessa tapauksessa itse asiassa näppärää ja tehokasta, vaikka välillä on paikallaan tavata ihan naamatustenkin. Listassa sama saate kuin aina ennenkin: Tämä lista ei ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa.

• Ammattiliitto Pro
• Apteekkariliitto
• Changemaker
• CSC
• Elinkeinoelämän keskusliitto
• Energiateollisuus
• Etanoliautoilijat
• Fortum
• Forus
• Greenpeace
• Helen
• Helsingin yliopisto
• IIASA
• Ilmatieteen laitos
• Insinöörien ilmastorintama
• Kirkon ulkomaanapu
• Kotkamills
• Kulta ry
• LeadDesk
• Lemene
• Metallinjalostajat ry
• Motiva
• Patria
• Pohjolan voima
• Reaktor
• Renforsin ranta
• SAK
• Sitra
• Škoda Transtech
• Startup-säätiö
• Suomen Atlantti-seura
• Suomen hyötytuuli
• Suomen yrittäjät
• TEK
• TVO

Maskisuositusten kanssa jahkailtiin Suomessa pitkään. Nyt maskeja pidetään eduskunnan täysistunnoissakin. Jos maskinkäytössä on vielä skarppaamista, niin jäljityssovellus Koronavilkku on puolestaan otettu todella laajasti ja vauhdilla käyttöön. Aika näyttää, kuinka hyvin nämä purevat epidemian hallintaan, mutta tällaiset kevyet ei-rajoittavat toimet kannattaa tietysti hyödyntää.