Maailman ruokaturva korostuu tämän vuoden Nobel-palkinnoissa. Rauhanpalkinto myönnettiin YK:n alaiselle Maailman ruokaohjelmalle, joka välittää apua nälkää näkeville ja lievittää maailman nälänhätää. Kemian Nobel-palkinnon saivat geenisaksien keksijät Emmanuelle Charpentier ja Jennifer Doudna. Heidän kehittämällään crispr-cas9-menetelmällä eli niin sanotuilla geenisaksilla voidaan muokata eläinten ja kasvien perimää erittäin tarkasti. Geenisaksilla on jo saatu monia rohkaisevia tuloksia kasvinjalostuksessa. Tulevaisuudessa menetelmästä voi tulla maailman ruokaturvan kannalta merkittävä tekijä, kun kehitetään entistä viljelyvarmempia kasvilajikkeita.
Ruokaa on kyettävä tuottamaan aiempaa enemmän ja kestävämmin. Ilmasto- ja viljelyolot muuttuvat, ja se on ruuan riittävyyden kannalta valtava ongelma. Ruuan tuottamisen resursseja, kuten peltoalaa, vettä ja ravinteita, on käytettävä nykyistä merkittävästi tehokkaammin ja ympäristöä vähemmän kuormittaen. Resurssien tehokas käyttö on tärkeää myös ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.
Nobel-palkittu menetelmä liittyy kasvinjalostuksen uuteen aikaan, jossa huomion tulisi olla kestävässä ruuantuotannossa eikä siihen pyrkivien tekniikoiden rajoittamisessa. Geeninsiirtomenetelmillä on tehostettu jalostusta, kun perintötekijöitä on siirretty yksilöstä tai jopa lajista toiseen. Euroopan unionissa geeninsiirrot eivät ole saaneet riittävää kansalaishyväksyntää, ja unionin säädökset ovat maailman tiukimmat. Viljelyssä on vain yksi geenimuunneltu lajike, eikä muita ole näkyvissä. Suomessa tätä hyväksyttyä maissilajiketta ei viljellä.
Geenisaksilla leikataan ja muokataan kasvin solujen dna:ta halutusta kohtaa. Jotta tällainen uusi tekniikka saadaan käyttöön kasvinjalostuksessa, tarvitaan uutta lainsäädäntöä. EU:ssa tämä prosessi on yleensä pitkä ja monisäikeinen. Tiede ja politiikka hakevat toisiaan valitettavan pitkään.
EU:n on ollut vaikea muodostaa kantaa myös uusiin kasvinjalostusmenetelmiin. Aiemman, vahvasti politisoituneen geenimuuntelukeskustelun varjo on pitkä, ja kasvinjalostuksen uuden aallon läpilyönti Euroopassa on sen vuoksi vaikeutunut. Edellinen EU-komissio ajoi selkeää ja sujuvaa lainsäädäntöä useiden jäsenmaiden vastustuksesta huolimatta. Lopulta EU:n tuomioistuin kuitenkin linjasi, että crispr-cas9-tekniikka rinnastuu yleisesti Euroopassa tiukasti säänneltyyn geenimuunteluun. Tämä oli šokki kasvinjalostuksen asiantuntijoille. EU:n sääntelyä ei voi pitää erityisen tiedelähtöisenä, eikä tämä linjaus parantanut tilannetta.
Nopeus ja täsmällisyys ovat uuden jalostustekniikan kiistattomia hyötyjä. Satoisuutta, taudinkestävyyttä, laatua ja monia muita ominaisuuksia voidaan edistää kustannustehokkaasti ja turvallisesti. Uusi tekniikka on tervetullut varsinkin Euroopassa. Täällä on paljon pieniä kasvinjalostusyrityksiä, joiden resurssit eivät riitä valtavan lupabyrokratian kanssa taistelemiseen. Suomessakin uusien menetelmien hyväksyminen mahdollistaisi nykyistä tarkemman ja kilpailukykyisemmän jalostuksen pohjoisiin olosuhteisiin. Se parantaisi myös edellytyksiä vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Itämerikin hyötyisi, kun peltokasvit käyttäisivät ravinteita tehokkaammin.
Aikaa on hukattu, mutta valoa on näkyvissä. EU-komissio on ilmoittanut ottavansa uusia jalostusmenetelmiä koskevan lainsäädännön uudelleen käsittelyyn, ja Euroopan parlamentti tukee yritystä. Nyt on pidettävä huoli siitä, että lopputulos ei ole kallis ja aikaa vievä hyväksymisprosessi. Se sulkisi pienet jalostajat kehityksen ulkopuolelle ja keskittäisi toimialan muutamalle globaalille jätille. Euroopan asema koko alalla heikentyisi.
Suomen hallituksen on liputettava eurooppalaisen kasvinjalostuksen ja uuden Nobel-palkitun teknologian puolesta. Pelissä on eurooppalaisen ruuantuotannon kilpailukyky ja maapallon kestävä kehitys. Euroopan on kannettava vastuunsa ruokaturvasta.
Atte Harjanne ja Juha Marttila
Viimeisimmät kommentit