Työtä ja vientieuroja tietävistä biotalousinvestoinneista olisi helpompi iloita, jos kansallinen ja kansainvälinen ilmasto- ja luontopolitiikka olisivat globaalien haasteiden vaatimalla tasolla.

Tällä viikolla uutisoitiin Metsä Groupin päätöksestä rakentaa Kemiin uusi sellutehdas. 1,6 miljardin euron investointi on suurin suomalaisen metsäteollisuuden historiassa. Tehtaan on määrä valmistua 2023 ja Kemin vanha sellutehdas menee sitten samalla säppiin.

Vientituloja tehtaan pitäisi tuottaa puoli miljardia vuodessa ja työtä syntyy erityisesti rakentamisen ja hankintaketjujen kautta. Investointi onkin ilouutinen kapean taloudellisesti tarkasteltuna, mutta mitä se tarkoittaa ilmaston tai luonnon kannalta? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Toki teollinen toiminta aiheuttaa väistämättä haittaa ympäristölle, mutta itse elelen mieluummin teollisessa yhteiskunnassa kuin maakuopassa.

Sellutehtaan kaavaillaan käyttävän vuosittain noin 7,6 miljoonaa kuutiometriä puuta eli 4,5 miljoonaa kuutiota enemmän kuin nykyinen tehdas ja pääosan puusta on tarkoitus tulla Suomesta. Vuosittaiset hakkuumäärät Suomessa vaihtelevat, mutta ovat viime vuosina liikkuneet 50-70 miljoonassa kuutiossa. Kemi haukkaa siis hakkuista ihan merkittävän ja kasvavan osan, ja osuus pelkästä kuitupuusta on huomattavasti suurempi. Tutkija Sampo Soimakallion mukaan tällainen lisäys puunkäyttöön johtaisi Suomen hiilinielun kutistumiseen n. 7 megatonnilla. Hiilinielun ja -varaston pienentämisen ohella hakkuut kaventavat metsäluonnon tilaa.

Uusi tehdas ei kuitenkaan ihan suoraviivaisesti lisää puun kokonaiskäyttöä mainittua määrää, sillä puu ostetaan markkinoilta, joilla uusi tehdas on yksi puun ostaja muiden puun käyttäjien kanssa. Taloudellista riippuvuutta hakkuista ja painetta niihin se toki lisää, eikä hakkuiden nykytasokaan ole Luontopaneelin puheenjohtajan mukaan ekologisesti kestävä. Toki sekin on syytä huomioida, että Metsä Groupin mukaan uusi tehdas on ympäristönäkökulmasta vanhoja huomattavasti parempi, ja että sellua tuotetaan joka tapauksessa jossain, sillä sille on kysyntää.

Biotuotetehtaan pääasialliset tuotteet ovat sellu, sähkö ja hiilidioksidi.

Uuden tehtaan kerrotaan myös tuottavan 2 TWh sähköä vuodessa yli oman tarpeensa myytäväksi verkkoon, mikä vastaa n. 2,5 prosenttia kaikesta Suomen sähköntuotannosta. Uusi tehdas jatkaakin tuttua suomalaista biotaloutta, jossa yli puolet kaikesta hakatusta puusta käytetään enemmän tai vähemmän suoraan energiaksi. Erilaisia biojalosteita on niitäkin tulossa ja ilmeisesti myös tekstiilituotantoa kaavaillaan, mutta volyymiltään biotuotetehtaana esitellyn laitoksen pääasialliset tuotteet ovat sellu, sähkö ja hiilidioksidi. 

Vaikka puun poltto on kirjanpidollisesti päästötöntä, tupruttaa sellutehdas tosiasiassa tonneittain hiilidioksidia piipuistaan. Metsäteollisuuden laitokset olisivatkin ainakin teknisesti erinomainen kohde hiilen talteenotolle (CCS/CCU), jota 1,5 asteen ilmastotavoite käytännössä ennen pitkää vaatii. Kemin tehdas, jota valtio tukee 156 miljoonan euron väylähankkeilla, voisi olla mainio kohde pilotoida tekniikkaa. Ainakin siihen olisi syytä säilyttää valmius, ja tätä pitäisi oikeastaan nykyään jo sääntelyllä edellyttää.

Noin yleisesti poliitikkojen tehtävä on nähdäkseni keskittyä yksittäisten tehtaiden sijaan ensisijaisesti teollisuutta ohjaavaan politiikkaan. Metsiä on suojeltava kestävällä metsäpolitiikalla, ilmastoa päästöjä rajoittamalla. Talous ja hyvinvointi on joka tapauksessa pakko sovittaa kestäviin luonnon ja ilmaston reunaehtoihin, tai se romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Tätä asiaa on tiedeyhteisö (viimeisimpänä taloustieteilijä Dasgupta raportissaan) paukuttanut jo pitkään. Siinä valossa on outoa, että vihreiden ministerien tätä kokonaisnäkökulmaa painottavat lausunnot uutisoidaan jonkinlaisena hankalana nihkeilynä. Hallitusohjelmassa on onneksi linjattu, että hiilinieluja ja -varastoja vahvistetaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, ja luontokadon pysäyttämiseen on siihenkin sitouduttu.

Poliitikkojen tehtävänä olisi keskittyä yksittäisten tehtaiden sijaan teollisuutta ohjaavaan politiikkaan.

Biotalousfiilistelyä kuulee suomalaisessa poliittisessa keskustelussa paljon. Bioenergiaa hehkutetaan edelleen fossiilipolttoaineiden korvaajana ja biomuovia muovin tilalle. Oma roolinsa näillä onkin, mutta on kriittisen tärkeää tunnistaa myös biotalouden vääjäämättömät rajat ja rajoitteet. 

Globaalisti fossiilienergiaa kuluu maailmassa vuosittain vajaa 500 eksajoulea, kun fotosynteesin kautta maailmassa sitoutuu biomassaan n. 3150 EJ vuosittain, josta 2000 EJ maa-alueilla. Tällaiset luvut ovat tietysti karkeita arvioita, mutta mittakaava on selvä: Kaiken nykyisen fossiilienergian korvaaminen biomassalla vaatisi käytännössä planeetan muuttamista energiafarmiksi. Se on tietysti mahdotonta. Luonnolta viedään liikaa tilaa ja resursseja jo nyt, ja osin sen seurauksena käynnissä on kuudes sukupuuttoaalto. Bioenergialla voi kokonaisuudessaan olla fossiilienergian korvaajana vain melko kapea rooli.

Mitä biomuoveihin tulee, ne eivät ole mitenkään automaattisesti ympäristölle fossiilimuovia parempi ratkaisu. Keskeistä on materiaalitehokkuus, kulutuksen suitsiminen ja toimiva jätehuolto ja kiertotalous – pelkästään vaihtamalla muovin raaka-aine biomassaan eivät nykyiset muovin aiheuttamat ongelmat ratkea.

Biomassaa on syytä hyödyntää nykyistä harkitummin ja arvokkaammin, mutta myös sellua tarvitaan.

Haasteista huolimatta biotaloudella on roolinsa osana kestävää maailmaa, ja kestäville biopohjaisille tuotteille on tarvetta ja kysyntää. Vaikka biomassaa on syytä hyödyntää nykyistä harkitummin ja arvokkaammin, myös sellua eittämättä tarvitaan, ja on hienoa, että Suomessa on alan osaamista ja halua investointeihin. Isoa yksittäistä investointia juhliessa on kuitenkin pidettävä mielessä se, että planeetan rajoja kolkutellaan jo kovaa ja suunta on kiire kääntää. Kuten reilu vuosi sitten kirjoitin pidemmin, meidän tulisi Suomessa miettiä tarkemmin, mihin haluamme metsiämme käyttää.

ps. Aiheesta kannattaa myös lukaista tämä Satu Hassin mainio twiittiketju.

Biomassaa on hyödynnettävä harkiten, jos ilmastonmuutos ja luontokato halutaan torpata.