Neljä vuotta valtuustoa – Mitäs olen saanut aikaan?

Kaikki politiikka on yhteistyötä, eikä mitään saavutuksia voi ottaa vain omiin nimiinsä. Osana päätöksentekokoneistoa oma kädenjälkeni näkyy erityisesti kaupungin ilmasto- ja energiapolitiikassa.

9. huhtikuuta 2017 politiikka muuttui omalla kohdallani harrastuksesta käytännössä osa-aikaiseksi työksi, kun nousin Helsingin kaupunginvaltuustoon. Nyt kun haen jatkopestiä tulevalle kaudelle, on hyvä paikka katsoa taaksepäin ja arvioida, mitä olen neljässä vuodessa saanut aikaiseksi.

Ennen minkäänlaista henkseleiden paukuttelua on syytä korostaa painokkaasti, että politiikka on yhteistyötä: Yhteistyötä omassa ryhmässä, ryhmien välillä, eri ehdokkaiden kanssa, virkakunnan ja kunnan asukkaiden kanssa. Tätä ei voi liikaa korostaa.

Olen tehnyt valtuustokauden aikana omissa nimissäni neljä aloitetta ja viisi pontta. Se ei ole hurjan paljon, ja siihen on syynsä. Aloitteet ja ponnet aiheuttavat aika paljon paperi- ja päätösrumbaa kaupungin hallinnossa, ja niitä kannattaa tehdä harkitusti. Usein asioihin on tehokkaampi vaikuttaa muilla tavoin ja esimerkiksi uittaa omat ideat mukaan valmisteluun. Pari valmistelemaani aloitetta olen myös lopulta jättänyt tekemättä tsekattuani ensin virkakunnalta, onko asia itse asiassa jo valmistelussa. Kaikkea ei myöskään ole tarvetta kaapata omiin nimiin: Olen ollut mukana muotoilemassa useampaakin jonkun muun aloitetta. 

Politiikka on yhteistyötä. Tätä ei voi liikaa korostaa.

Jokainen esitykseni, jonka olen valtuustossa tehnyt, ja josta on äänestetty, on muuten lopulta hyväksytty. Ehkä se kertoo tuurista, toivottavasti myös harkinnasta ja yhteistyökyvystä.

Alun perin toimin valtuustopaikan ohella Helsingin kaupungin liikenneliikelaitoksen (HKL) johtokunnassa, Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) hallituksessa, Kuntaliiton valtuuskunnassa, Uudenmaan maakuntavaltuuston valtuutettuna ja Poliisin neuvottelukunnassa. Noustuani eduskuntaan pudotin HKL:n ja HSY:n pois – en siksi, etteivätkö ne olisi äärimmäisen kiinnostavia, vaan siksi, että minulla olisi varmasti aikaa hoitaa ne tehtävät, joihin olen sitoutunut. Rivivaltuutettunakin saa paljon aikaan, erityisesti vihreässä valtuustoryhmässä, jossa läpinäkyvän ja ahkeran viestinnän myötä pysyy hyvin kartalla siitä, millaisia päätöksiä on tekeillä ja voi siten niihin vaikuttaa.

Mitä sitten olen saanut aikaan? Yksin en mitään, mutta yhteistyössä muiden valtuutettujen ja aktiivisten kuntalaisten kanssa olen tyytyväinen kädenjäljestäni erityisesti näissä asioissa:

1. Kestävämpi energiapolitiikka

Päätös Hanasaaren hiilivoimalan sulkemisesta tehtiin jo edeltävällä valtuustokaudella, ja tämän kauden aikana säädettiin myös Salmisaaren hiilenpolton sinetöivä kivihiilikielto. Uhkana oli ja on osin yhä se, että hiilen korvaajaksi nousisi merkittävä määrä uutta bioenergiaa eli käytännössä puunpolttoa, joka lainsäädännön valossa on päästötöntä, mutta tosiasiassa erittäin ongelmallista sekä ilmastolle että luonnon monimuotoisuudelle Helsingin vaatimassa mitassa. Olen puhunut ja kampanjoinut bioenergian laajaa kaukolämpökäyttöä vastaan koko kauden monin tavoin. Vasemmiston Mai Kivelän kanssa teimme ponnen bioenergian todellisten ilmastovaikutusten huomioimisesta. Piraattien Petrus Pennasen kanssa nostimme esiin pienydinvoiman mahdollisena fossiilienergian korvaajana. Sitä työtä olen jatkanut myös eduskunnassa, ja tänä päivänä pienydinvoima on noussut politiikassa aiheeksi, josta kysytään Iltalehden valtakunnallisessa vaalikoneessa ja josta linjattiin kehysriihessäkin.

Pienydinvoima on noussut politiikassa valtakunnalliseksi aiheeksi.

Valtuustokauden alussa energiayhtiö Helen esitteli vielä tulevaisuutta, jossa biotalous toimii siltana päästöttömään energiatalouteen. Kuluvan neljän vuoden aikana ääni on muuttunut kellossa poliittisen paineen, teknologisen kehityksen ja politiikkatoimien myötä, ja nyt Helsingissä etsitään kuumeisesti tapoja lämmittää kaupunki ilman ongelmallista puunpolttoa, polttoon perustumattomilla teknologioilla. Paljon myös tehdään jo esimerkiksi uusien lämpövarasto- ja lämpöpumppuinvestointien myötä. Kokonaan bioenergiainvestointeja ei enää voitu välttää, mutta skaalaa on saatu rajattua. On tärkeää, että tämä linja pitää jatkossakin.

2. Lihankulutuksen puolituslinjaus

Helsingin sinänsä hyvään hiilineutraalisuustavoitteeseen liittyy se rajoite, että se kattaa vain Helsingin suorat, niin sanotut scope 2  -päästöt. Kulutuksesta kaupungin rajojen ulkopuolella syntyviä päästöjä – sähköä lukuunottamatta – ei vakiintuneeseen tapaan kaupungille jyvitetä. Tälle on ihan hyvät perustelut, mutta se tarkoittaa sitä, että hiilineutraalisuustavoitteeseen liittyvien toimien ohella on etsittävä keinoja pienentää kulutuksen ympäristökuormitusta.

Jätin kesäkuussa 2018 aloitteen, jonka mukaan kaupunki tavoittelisi lihan ja maidon kulutuksen puolittamista vuoteen 2025 mennessä kaupunkikonsernin tasolla. Halusin pistemäisen toimen sijaan strategisen tavoitteen toimivalla siirtymäajalla ja liikkumavaralla toteutuksen suhteen. Halusin myös alleviivata sitä, että söi yksilönä lihaa tai ei, on meidän yhteiskuntana yksinkertaisesti välttämätöntä vähentää eläinperäisen ravinnon kulutusta, sillä ruuantuotanto ei ole nykyisellään planetaarisesti kestävällä pohjalla. Helsinki ei yksin pelasta maailmaa, mutta näyttää puolituksella suuntaa ja luo kysyntää kasvipohjaisille tuotteille.

Ensimmäinen valtuustoon tuotu vastaus aloitteeseen oli nihkeä, mutta tiukan äänestyksen jälkeen asia palautettiin valmisteluun sillä saatteella, että tavoitteesta pidetään kiinni.

Uuden valmistelukierroksen jälkeen valtuusto hyväksyi tavoitteen asettamisen yksimielisesti. Helsingin esimerkki on sittemmin innostanut muitakin. Olen edelleen äärimmäisen ylpeä tästä kaupungista ja valtuustosta. Väliaikatietoja tavoitteen etenemisestä ei tosin vielä ole saatu.

3. Kaupungin kasvun ja luonnon yhteensovittaminen

Kasvava Helsinki on haastavan tasapainottelun äärellä jatkuvasti, kun uutta rakentaessa viheralueita jää väistämättä rakentamisen alle. Samalla tiivis raidekaupunki säästää luontoa kaupungin ulkopuolella ja on siten ekoteko. Tämä tasapainoilu kysyy politiikoilta vastuunkantoa ja kokonaiskuvan ymmärtämistä. Rakentamisen vastustajat ovat usein äänekkäitä. Sen sijaan uusiin taloihin muuttavat asukkaat, tulevat ja uudet helsinkiläiset, eivät luonnollisestikaan keskustelussa kuulu. Riittävä rakentaminen, ja nimenomaan tiiviin, ekologisen raidekaupungin rakentaminen, on kuitenkin Helsingin kohtalonkysymys, jotta hintojen nousua saadaan hillittyä ja kaupungin vetovoimaa ylläpidettyä ja kehitettyä. Kestävä kaupungistuminen on myös globaalisti tämän vuosisadan tärkeimpiä asioita, jossa ei ole varaa epäonnistua.

Kestävä kaupungistuminen on globaalisti tämän vuosisadan tärkeimpiä asioita, jossa ei ole varaa epäonnistua.

Olen neljän vuoden aikana käyttänyt aika paljon aikaa tämän tematiikan ympärillä ja virallisen päätöksentekoprosessin ohella kirjoittanut mielipidekirjoituksia, vastaillut helsinkiläisten sähköposteihin ja muihin yhteydenottoihin ja käyttänyt puheenvuoroja eri foorumeilla tiiviin kaupungin ja kestävän kasvun puolesta. 

Samalla kun rakentaminen väistämättä tietää jonkin verran luonnon ja viheralueiden lanaamista, on riittävästä kaupunkivihreydestä pidettävä kiinni ja annettava luonnolle se tila, jota ei kaupunkia varten tarvita. Tähän liittyen olen tehnyt useamman avauksen: olen nostanut tarvetta sopeutua ilmastonmuutokseen (viheralueet ovat tässä ratkaisevan tärkeitä), edistänyt korttelipihoja Korttelipiha-aktiivien kanssa, esittänyt luonnon monimuotoisuuden systemaattisempaa arviointia  ja tehnyt aloitteet Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta sekä viherkertoimen käytön laajentamisesta.

Työtä riittää ja jatko kiinnostaa

Näiden kolmen teeman lisäksi olen tietysti ollut mukana monessa muussakin, kärkenä Helsingin kestävän ja tasa-arvoisen kasvun edistäminen. Olen puolustanut markkinataloutta ja tukenut tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta parantavaa politiikkaa. Tarkemmin tekemisteni ja tapaamisteni syynääminen onnistuu tämän blogin kautta, johon olen koonnut kuulumiset valtuustosta kolmen kuukauden välein kvartaalikatsauksiksi (ks. alla).

Helsinki on kaiken kaikkiaan mahtava kaupunki, jota on viime vuodet rakennettu tiiviimmäksi raidekaupungiksi lähiluontoa unohtamatta. Kävelylle ja pyöräilylle on saatu uutta tilaa, ja kaupungista on tehty alustaa kukoistavalle kaupunkikulttuurille. Sähköautoa saa ladattua yhä useammasta kadunkulmasta ja kaupunkifillarilla pääsee pidemmälle. Ilmastopolitiikassa ajatus fossiilienergian korvaamisesta ensisijaisesti bioenergialla on vaihtunut ajatukseen polttoon perustumattomasta kaukolämmöstä. On ollut hienoa olla mukana tekemässä tätä ja muuta hyvää kehitystä tukeneita päätöksiä. 

Helsingin pitää olla liberaali, tasa-arvoinen ja kansainvälinen kaupunki, jossa on hyvä asua, elää, opiskella, tehdä duunia tai pyörittää bisnestä.

Valmista ei tietysti vielä ole, eikä koskaan ajassa elävässä kaupungissa tietysti valmista tulekaan. Helsingin suunta on oikea, mutta vauhtia, rohkeutta ja vapautta saisi olla enemmänkin. Uusien asuntojen hurjaan kysyntään pitää vastata rakentamalla riittävästi lisää. Ilmastopolitiikkaa pitää jatkaa tutkitun tiedon pohjalta ja mittakaavat mielessä pitäen, ja luontokadon pysäyttäminen ottaa tosissaan. Lapsille pitää löytyä päiväkotipaikka läheltä ja jokaisesta koulusta saada erinomaiset eväät elämään. Julkisten palveluiden pitää pelata niin ikänsä Stadissa asuneelle vanhukselle kuin tänne juuri muuttaneelle intialaiselle koodarillekin – ja kaikille siltä väliltä. Hankinnoissa Helsingiltä vaadin vastuullisuutta, työnantajana veto- ja pitovoimaa ja julkisena toimijana hyvää hallintoa ja avoimuutta.

Helsingin pitää olla liberaali, tasa-arvoinen ja kansainvälinen kaupunki, jossa on hyvä asua, elää, opiskella, tehdä duunia tai pyörittää bisnestä.

Näitä juttuja haluan olla edelleen edistämässä, ja siksi haen jatkoa valtuustoon. Työ kansanedustajana ei ole vienyt intoa vaikuttaa kotikaupungissa, ja tämän kaupungin tulevaisuuden puolesta haluan kokoustaa, neuvotella, muotoilla päätöksiä, puhua paneeleissa, tavata jengiä toreilla, lukea ja kirjoittaa maileja ja istua tapaamisissa myös seuraavat neljä vuotta.

 

yritysblogikuva

 

 

Tässä vielä kootut kvartaalikatsaukset koko neljän vuoden ajalta: