Kiitos luottamuksesta ja muutama ajatus vaalituloksesta

Vihreät ottivat takapakkia erityisesti isoissa kaupungeissa. Kyse tuskin on yksittäisestä poliittisesta kysymyksestä tai akselista.

Koronan värittämät ja viivyttämät kuntavaalit vuosimallia 2021 on nyt taputeltu, ja ilma on sakeanaan erilaisia analyysejä ja kilpailevia selityksiä sille, mitä tapahtui ja miksi. Olennaista on kuitenkin, että uudet valtuustot on nyt valittu kuntalaisten äänillä.

Oma saldoni oli 1745 ääntä ja uusin paikkani valtuustossa. Valtava kiitos luottamuksesta kaikille äänestäneille ja kampanjan aikana monin eri tavoin tukeneille! Työ Helsingin eteen jatkuu entisellä linjalla, uudessa kokoonpanossa. Kuntavaaleissa on aina ehdolla aivan valtava määrä erinomaisia ehdokkaita, ja valitettavasti suurin osa ei valtuustopaikkaan vaadittavia ääniä saa. Tällä kertaa olen aivan erityisen harmissani Hannu Oskalan puolesta – Hannu on terävimpiä, ahkerimpia ja osaavimpia kuntapoliitikkoja, joita tunnen.

Omasta menestyksestä huolimatta vaalitulos oli luonnollisesti kokonaisuutena pettymys ja tappio vihreille. Vihreät jäivät kauas ykköspaikasta Helsingissä, ja menettivät paikkoja erityisesti isoissa kaupungeissa eri puolilla Suomea. Puhe kautta aikojen toiseksi parhaasta kuntavaalituloksesta ei silti ole kaunistelua, ja vihreät jatkaa valtakunnallisena, keskisuurena kuntapuolueena satojen valtuutettujen, varavaltuutettujen ja muiden luottamustoimien kautta työtä kestävien kuntien eteen. Kokoomus sai selkeän vaalivoiton ja nipun pormestaripestejä, perussuomalaisten menestys lässähti uhoon nähden varsin maltilliseksi. Äänestysaktiivisuus jäi huolestuttavan matalaksi.

Helsingin uusi valtuusto

Vaalitulosta valtakunnallisesti tai Helsingissä ei pidä kuitenkaan ylidramatisoida. Vaaliuutisointi ja -analyysit keskittyvät usein aivan liikaa kannatusmuutoksiin. Politiikan makkaratehtaassa ratkaisee kuitenkin se, montako ääntä kenelläkin on, ja miten niitä käytetään – ei se, onko niitä enemmän tai vähemmän suhteessa viime kauteen. Kannatusta menettäneelle puolueelle annetut äänet ovat aivan yhtä arvokkaita kuin kannatusta kasvattaneiden puoluiden saamat. Helsingissäkin uuden ja nykyisen valtuuston marssijärjestys on käytännössä sama, eivätkä valtasuhteet muuttuneet järisyttävästi. 

Merkittävimmät muutokset Helsingissä liittyvät siihen, että valta on nyt enemmän hajallaan.

Merkittävimmät muutokset Helsingissä liittyvät siihen, että valta on nyt enemmän hajallaan. Kokoomus ja vihreät tai vihreät ja vasemmistopuolueet yhdessä eivät muodosta valtuuston enemmistöä, mikä edellyttää laajempaa ja liikkuvampaa tukea politiikalle salin eri puolilla. Teoreettinen “porvarienemmistö” (kokoomus, PS, RKP, Liike Nyt, keskusta, KD) on juuri ja juuri yhden äänen varassa olemassa, mutta tämä poppoo on sekä keskenään että sisäisestikin niin levällään suhteessaan kaupungin tekemisiin, että epäilen vahvasti kykyä toimia minkäänlaisena blokkina oikein miltään osin, ehkä talouden hyvin yleisiä raameja lukuunottamatta. Nykyiset yhden valtuutetun pienpuolueet ovat olleet kokoaan suurempia aloitteissa ja puheenvuoroissa, ja niiden poistuminen areenalta voi näkyä tietyissä painotuksissa.

Miksi vihreät menettivät paikkoja?

Vihreät hävisivät siis paikkoja ja ihan erityisesti etelän suurissa kaupungeissa, Helsinki mukaanlukien. Kyse näyttäisi olevan siis valtakunnallisesta ilmiöstä, mutta olen ehtinyt katsoa tarkemmin lukujen taakse vain Helsingin osalta, joten perustan oman tämän analyysini lähinnä niihin – kovin kattavaa datan perkuuta en ole vielä ehtinyt harrastaa.

Tapahtuneelle on nyt tarjolla monia selityksiä. Liian oikealla? Liian vasemmalla? Liikaa rakentamista luonnon kustannuksella? Näistä kuuluu läpi usein vahvistusharha, jossa sitä omaa linjaa tukevat selitykset maistuvat parhaiten. En varmasti ole tälle immuuni itsekään. 

Vihreät ei ollut yhtä houkutteleva yleispuolue kaupunkilaisille nyt kuin neljä vuotta sitten.

Äänestystulosten valossa näyttää selvältä, että menetimme ääniä sekä oikealle että vasemmalle. Vaikuttaa siis siltä, että vihreät ei yksinkertaisesti ollut yhtä houkutteleva liberaali yleispuolue kaupunkilaisille nyt kuin neljä vuotta sitten. Useampi liikkuva äänestäjä löysi ehdokkaansa muualta.

Vihreät on hallituspuolue, ja hallituspuolueena tehdään kompromisseja, jotka sitten saattavat rokottaa myös kuntavaalitulosta. Ehkä sekin vaikutti, ettei tämä hallitus ole erityisesti profiloitunut kaupunkipolitiikan saralla, vaikka vihreät onkin taustalla kaupunkien eteen tässä kokoonpanossa puurtanut ahkerasti. Korona ja koronarajoitukset ovat kurittaneet erityisesti palvelualoja ja kulttuuria, ja tämä sattuu eniten kaupungeissa. Ilmastopoliittinen debatti on virittynyt maaseutu-kaupungit-akselille, jossa turvetuotannon, haja-alueiden autoilijoiden ja maataloustuottajien huolet ovat korostuneet. Elinkeinopolitiikassa eniten huomiota saa raskas teollisuus ja sote-uudistuksessa pienten kuntien ahdinko. Kaupunkien vähättely suhteessa niiden merkitykseen on suomalaisen politiikan ja poliittisen keskustelun ominaisuus laajemminkin, eikä tämä hallitus ole siltä osin kurssia kääntänyt. Kansanedustajana kannan tietysti osaltani tästä vastuuta.

Ehdokasasettelu – oma ja muiden – ratkaisee tietysti myös. Vihreillä oli Helsingissä todella kova lista, mutta ainakin Jasmin Hamidin, Elina Moision, Kaisa Hernbergin ja Tuuli Kousan jättämä aukko taisi jäädä paikkaamatta. 

Muitakin perusteltuja arvoita tappion syyksi varmasti löytyy. On hyvä huomata, että vihreiden kuntavaalikannatuksen kehitys on yleisesti noudatellut ylös-alas-sahaavaa käyrää vaalien välillä vuorotellen. Puolueen sisäiset jännitteet esimerkiksi talouden (vasemmisto-oikeisto), kaupungistumisen (urbaani-luonto), fokuksen (ympäristö-yhteiskunta) tai tekemisen tavan (radikaali-pragmaattinen) voivat osaltaan selittää tällaista dynamiikkaa, kun vaihteleva osa puoluetta mahdollisesti äänestävistä pettyy kuka mihinkin, varsinkin silloin kun vastuuasemassa leivotaan kasaan kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Nämä jännitteet eivät ole niinkään ongelma, vaan osa tervettä puolueen sisäistä dynamiikkaa, eikä niitä voi “ratkaista” ainakaan niin, että pysyisimme edes keskisuurena puolueena. Vihreä puolue voi ja sen kannattaa operoida koko arvoliberaalilla kentällä omista tärkeistä lähtökohdistaan, periaatteistaan ja arvoistaan käsin eteenpäin katsoen. Tiedepohjaiselta, parhaan argumentin ja matalan hierarkian puolueelta sopii odottaa moniäänistä keskustelua, myös julkisesti. 

Vihreä puolue voi ja sen kannattaa operoida koko arvoliberaalilla kentällä omista tärkeistä lähtökohdistaan, periaatteistaan ja arvoistaan käsin eteenpäin katsoen.

Olennaista on, että mahdollisimman laaja joukko ihmisiä kokee vihreät positiivisena muutosvoimana ja kanavana tehdä parempaa maailmaa. Kannatuksen laajentumista ei auta se, jos puolue “skeneytyy”. Puolueen on tärkeää olla vetovoimainen ja samaistuttava moneen suuntaan, monenlaisille ihmisille. 

Noin yleisesti puolueen ja poliitikkojen pitää tietysti tehdä proaktiivisesti sitä, mitä parhaaksi näkevät ja mihin uskovat, ei miettiä reaktiviisesti millä saisi äänet maksimoitua. 

Entäs ilmasto?

Ilmastopolitiikan vaisu rooli näiden vaalien keskustelunaiheena varmasti sekin selittää osan tuloksesta. Ilmasto ei kuitenkaan ollut kuntavaaleissa 2017 niin iso juttu ja noste, kuin mitä nähtiin eduskuntavaaleissa 2019 IPCC:n 1,5 asteen raportin jälkitunnelmissa. Ilmastovaalien jälkeen liian tervaisesti edenneet ilmastotoimet ovat ehkä valitettavasti passivoineet ja lannistaneet ilmastoliikehdintää eikä asia ole muutenkaan samalla tavalla näkyvästi esillä – ei vaikka tieteen viesti on tässä välissä vakavoitunut entisestään. Ymmärrys ja tietoisuus siitä, että luontokato on ilmastonmuutoksen rinnalle kietoutunut eksistentiaalinen uhka, on kasvanut esimerkiksi Dasguptan arviontiraportin ja tuoreen IPCC-IPBES-työpajaraportin myötä, mutta kuntapäätöksiin niitä ei oikein mediassa yhdistetä – ei vaikka kunnissa on paljon valtaa näihin omalta osaltaan puuttua.

Edelleen jankataan talouden ja ilmaston vastakkainasettelua, eikä kunnolla puida eroa puheiden, tekojen, parhaiden keinojen ja priorisointien välillä.

Puheenjohtajatenteissä ja muussa vaaleja edeltäneessä uutisoinnissa näkyy se harmillinen asia, että tietoisuus ja kiinnostus ilmastonmuutoksen ja sen vaatimien toimien mittakaavasta vaikuttaa edelleen olevan melko ohutta politiikan toimituksissa. Sitten päädytään jankkaamaan talouden ja ilmaston vastakkainasettelua, eikä kunnolla puida eroa puheiden, tekojen, parhaiden keinojen ja priorisointien välillä. 

Lopuksi

Arvuutteluja ja analyysejä siis riittää, ja kuten Oras Tynkkynen muistuttaa, tietoa on vähän ja spekulointia paljon: kukaan ei oikeasti tiedä, miksi kävi kuten kävi. Tulos kuitenkin on ja pysyy, ja sen puitteissa johdetaan kuntia seuraavat neljä vuotta. Odotan itse innolla uuden valtuuston alkua ja sitä, että pääsen jatkamaan työtä entistäkin paremman ja fiksumman Helsingin puolesta.

 

tsygäkuva2

Valtuustokausi 2021-2025 häämöttää, ja edessä on taas isoja päätöksiä kaupungin suunnasta. Heti alkuun jaetaan luottamustehtäviä ja sitten laaditaan strategiaa.

 

Ps. Vaikka vihreiden kannatus putosi, moni mainio päättäjä uusi mandaattinsa ja lisäksi saatiin uusia huippuja tekijöitä eri puolelle Suomea. Esimerkiksi Amanda Pasanen ja Shawn Huff Stadissa, Peppi Seppälä ja Leila Arstila Espoossa sekä Mikko Viilo Vantaalla ovat uusia valtuutettuja, joiden noususta olen varsin fiiliksissä ja joilta odotan paljon.

Pps. Tieteen ja teknologian vihreät pärjäsivät vihreiden riveissä mainiosti! Noin joka neljäs viiteläinen pääsi läpi, ja noin ⅛ uusista vihreistä valtuutetuista on viiteläisiä.

Ppps. Onnea Juhana Vartiainen! Uskon, että Helsinki saa Juhanasta oikein erinomaisen pormestarin, vaikka onkin sääli menettää mies eduskunnasta. Erityisesti fanitan Juhanan maanläheistä ja leppoisaa tyyliä, kuivaa huumoria, terävää argumentaatiota ja riippumattoman tieteen arvostusta.

Laajaa ja kovaa turvallisuutta – Puheenvuoro ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta

Kirjoitus perustuu täysistunnossa 9.6. ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyssä pidettyyn puheenvuoroon

 

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko yhdessä eduskunnan vastauksen kanssa muodostavat keskeisen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa linjaavan kokonaisuuden. 

Ulkoasiainvaliokunnan mietintö jatkaa selonteon hyvää linjaa, jossa ymmärretään laajan turvallisuuden näkökulma kaiken ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehyksenä, mutta ei perinteisen, kapeamman turvallisuusnäkökulman kustannuksella.

Valiokunta painottaa parlamentaarisen keskustelun tärkeyttä. Ehdotus esimerkiksi pääministerin ilmoitusten pohjalta käytävistä keskusteluista selontekoja tiheämmin on hyvä. Viime kädessä vastuu on silti meillä kansanedustajilla: otammeko aktiivisesti kantaa ja vaihdammeko ajatuksia asiantuntijoiden ja kollegoiden kanssa – myös kansainvälisesti. 

Yhtenäisyys, konsensushakuisuus ja jatkuvuus ovat tärkeitä periaatteita ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joiden ilmentymä ulkoasiainvaliokunnan varsin hyvä, tasapainoinen ja yksimielinen mietintökin on. Samalla on tärkeää käydä rohkeaa ja avointa keskustelua tästäkin politiikan kokonaisuudesta.

Ilmastonmuutoksen geopolitiikka

Ilmastonmuutos yhdessä luontokadon kanssa on ihmiskunnan kohtalonkysymys, jonka ratkaisemisessa ollaan jo myöhässä. Ekosysteemien, elinolojen ja elinkeinojen heikentyminen ja jopa romahtaminen tai katoaminen esimerkiksi voimistuneiden trooppisten hurrikaanien, lisääntyneen kuivuuden sekä merenpinnan nousun myötä luo jännitteitä, syö eväitä kestävään kehitykseen ja ajaa väistämättä ihmisiä liikkeelle, erityisesti osuessaan yksin heikon hallinnon ja köyhyyden kanssa. Ilmastomuuttoliikkeen kestävä hallinta edellyttää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä, jonka haasteita ja puutteita tuore Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan alla julkaistu raportti kuvaa kattavasti.

Ilmasto- ja luontopolitiikan on oltava keskeinen osa kaikkea kauppa-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Muuttuvan ilmaston ohella myös ilmastonmuutoksen vaatimat – välttämättömät – toimet heijastuvat geopolitiikan kartalle. 1,5 asteen tavoite tarkoittaisi jotakuinkin globaalin fossiilienergian kulutuksen puolittamista tällä vuosikymmenellä. Se tulee heijastumaan fossiilienergian viennistä riippuvaisten maiden, kuteni Venäjän ja monien Lähi-idän maiden talouksiin, ja jopa yhteiskuntarauhaan. En koe sympatiaa autoritäärisiä hallintoja kohtaan, mutta sekasortoinen imploosio ei sekään ole toivottavaa.

Tarvitaan siis politiikkaa, joka sovittaa yhteen maailmantalouden dekarbonisaaition ja vakauden ja demokratian rakentamisen. Ilmasto- ja luontopolitiikka pitääkin nähdä aivan keskeisenä osana kauppa-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Suuren pelin paluu

Kiristynyt suurvaltakilpailu nousee selonteossa ja mietinnössä keskeiseksi Suomen toimintaympäristöä muokkaavaksi voimaksi. Yhä harvempi – jos mikään – areena tai alue tulee säilymään siltä, kilpailun heijastuessa niin Arktiselle alueelle ja ylös avaruuteen kuin teknologiapolitiikkaankin.

aTämän Suuren pelin paluun – professori Hiski Haukkalaa lainatakseniasettamia puitteita arvioidessa on muistettava, että laudalla on hyvin erilaisia pelaajia. On ihmisten ja ajatusten vapauteen uskovia demokratioita, on perusoikeuksia polkevia, röyhkeitä itsevaltiaita. Toisille laki ja oikeus ovat kansalaisten suoja, toisille väline sortaa ja ryöstää.

On erittäin tärkeää vahvistaa sääntöpohjaista järjestystä, edistää jännitteiden purkamista neuvotteluin ja etsiä yhteistyön paikkoja aina kun se on mahdollista – ja samalla tiedostaa sekin, että myös demokratiat ajavat omia etujaan, joskus aika röyhkeästikin. 

Suomi on osa länttä ja demokraattisten maiden yhteisöä.

Silti on aivan selvä, missä joukkueessa Suomi suuressa pelissä on: osa länttä ja demokraattisten maiden yhteisöä. Siksi myös yhtenäinen ja toimintakykyinen, arvojensa mukaan toimiva EU ja tiivis transatlanttinen suhde ovat keskeisen tärkeitä vaalia ja kehittää. Kiinan ja Venäjän horjutus- ja vaikuttamispyrkimyksille ei saa tarjota tilaa tai antaa periksi, eikä Valko-Venäjän kaltaisten hylkiöhallintojen rikoksiin voi jättää puuttumatta. Etupiiriajattelu ei yksinkertaisesti sovi siihen arvopohjaan, jota edustamme.

Suomen etu on demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen ja puolustaminen yhdessä kumppanien kanssa kaikkialla maailmassa.

Suomen turvallisuusratkaisu

Konkreettisin kysymys ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimessä on lopulta se, millaisten järjestelyjen varaan Suomi rakentaa oman välittömän turvallisuutensa. Olemme päätyneet tilanteeseen, jossa kuulumme Euroopan Unioniin, muttemme Natoon. Suhde Natoon on nykyisin samaan aikaan varsin tiivis ja kuitenkin tiettyjä hajurakoja korostava. Samalla tiedostamme, ettemme voisi pysyä lähialueen kriisissä ulkopuolisena ja että Natolla on tärkeä rooli Itämeren alueen vakauttajana. 

Suomalaisesta perspektiivistä tätä järjestelyä voi pitää perusteltuna, mutta Suomen turvallisuus on kytköksissä Eurooppaan, jonka sotilaallisen turvallisuuden kivijalka on nimenomaan kollektiivinen puolustus – joka pohjaa Natoon, eikä tämä ole muuttumassa.

Kyky ja valmius kansainväliseen yhteistyöhön on keskeisen tärkeää.

Suomi on huolehtinut kyllä kansallisesta puolustuskyvystään jopa esimerkillisesti, mutta on paikallaan kysyä, onko turvallisuuspoliittinen ratkaisumme parhaiten omaa ja lähialueiden turvallisuutta rakentava?

Olen itse sitä mieltä, että Suomen – ja mieluiten Suomen ja Ruotsin – Nato-jäseanyys selkeyttäisi Euroopan turvallisuusjärjestelyitä ja edistäisi maanosan vakautta ja turvallisuutta.  

Vaikka yksiselitteinen sotilaallinen liittoutuminen pysyy toistaiseksi edelleen vain mahdollisuutena, on kyky ja valmius kansainväliseen yhteistyöhön ja avun antamiseen ja vastaanottamiseen meille keskeisen tärkeää, ja sitä on syytä edistää ja harjoitella aktiivisesti ja harkitusti, ilman ylimääräisiä pidäkkeitä kaikkien keskeisten kumppanien kanssa sekä kahdenvälisiä että monikansallisia rakenteita hyödyttäen.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen nosti hiljattain kirjoituksessaan tarpeen päivittää Suomen turvallisuuspoliittista narratiivia, ja ehdotti Suomen määrittelyä ensisijaisesti kansallisesta puolustuksestaan huolehtivaksi ja kansainvälistä puolustusyhteistyötä tekeväksi maaksi eikä niinkään sotilaallisiin liittoihin kuulumattomaksi tai liittoutumattomaksi maaksi. Mielenkiintoinen esitys pohdittavaksi seuraavaa selontekoa ajatellen – liityimme sotilasliittoon tai emme. 

Kiitokset

Lopuksi haluan vielä kerran kiittää selonteon ja mietinnön eteen puurtaneita. Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu virkeänä vielä pitkään senkin jälkeenkin, kun tämä mietintö on eduskunnassa hyväksytty.

 

hesarikuva

Osallistuin itse UTP-selonteon valmisteluun parlamentaarisen seurantaryhmän jäsenenä ja sen varsinaiseen käsittelyyn eduskunnassa puolustusvaliokunnan jäsenenä. Nyt työn alla on tämän selonteon linjauksiin nojaava tarkempi puolustusselonteko.

Miksi äänestäisit numeroa 786? Tässä vielä viisi hyvää syytä

Haussa markkina- ja arvoliberaali ilmastoasiantuntija, joka tekee politiikkaa rakentavasti ja yhteistyötä korostaen? No tässä olisi.

Kuntavaalien ennakkoäänestys on alkanut, ja jatkuu 8.6. asti. Pääpäivä on sitten 13.6., jolloin ratkeaa se, mikä porukka helsinkiläisiä valtuustossa seuraavat neljä vuotta edustaa. Tälläkin hetkellä kymmenet tuhannet kaupunkilaiset pohtivat, kenelle äänensä antavat.

Hyviä ehdokkaita on tarjolla valtavasti. Uskon olevani yksi heistä, ja äänen arvoinen – erityisesti jos korostamani teemat ovat ne, jotka koet tärkeäksi: Enemmän asuntoja ja sujuvampaa liikennettä pienemmin päästöin, tiivistä raidekaupunkia ja tilaa luonnolle. Hauskaa, liberaalia ja kansainvälistä Helsinkiä, jossa on ilo elää ja yrittää. Fiksua ja rakentavaa, tietoon pohjaavaa politiikkaa, joka lähtee siitä, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta ovat ohittamattomat reunaehdot kaikelle politiikalle.

Nämä eivät ole ihan uniikkeja teemoja – aika samojen asioiden puolesta puhuu moni muukin, ja hyvä niin! Jotenkin pitää silti erottua, ja siksipä tarjoan tässä näiden teemojen lisäksi vielä viisi hyvää syytä lisää laittaa ääni juuri minulle.

1. Haluat asiantuntevaa ilmastopolitiikkaa

Ilmastonmuutoksen hillinnästä on tullut politiikan valtavirtaa: Silti puheet ja teot eivät vieläkään kohtaa riittävästi, eikä haasteen mittakaavaa aina ihan ymmärretä. Päättäjien tietopohja ja perehtyminen aiheeseen on myös hyvin vaihtelevaa, mikä näkyy sitten siinä, että eri toimien mittakaavat ja vaikutusmekanismit – ja jopa ihan perusfysiikka – ovat välillä hukassa. Nykyään puhutaan esimerkiksi paljon vedyn roolista tulevaisuuden energiataloudessa. Hyvä ja tärkeä juttu, mutta kohtaan valitettavan usein päättäjiä, joille tulee uutisena se, ettei vety oikeastaan ole energian lähde, vaan varasto. Vastaavia kummallisuuksia tulee toistuvasti vastaan, eikä siinä mitään. Jokainen päättäjä ei voi olla perillä kaikista politiikan kokonaisuuksista, ja itsellänikin on eittämättä aukkoja sivistyksessä.

On tärkeää että tulevassakin valtuustossa on ilmastopoliittista asiantuntemusta.

Ilmastonmuutos asettaa kuitenkin ratkaisevan tärkeitä reunaehtoja kaikelle politiikalle, ja on tärkeää että tulevassakin valtuustossa on paitsi intoa ja kiinnostusta, myös asiantuntemusta aiheesta. Aiheen parissa tutkimusta vuosia tehneenä uskallan väittää, että minulla on.

2. Haluat ajaa koko kaupungin ja myös tulevien helsinkiläisten etua

Yksittäisten asuinalueiden näkökulmaa ajamalla tai alueita vastakkain asettamalla ei synny hyvää kaupunkia. Valtuuston pitää ajatella koko kaupungin etua, ja tehdä hyvää kaupunkia kaikilla alueilla. Asukasyhdistykset ja paikalliset liikkeet ovat tärkeitä sidosryhmiä, joita on syytä kuunnella tarkkaan ja osallistaa päätökseentekoon, mutta samalla on huolehdittava siitä, että päätöksenteossa pysyy keskiössä kaupunki kokonaisuutena.

Pidän lisäksi tärkeänä miettiä päätöksiä tulevien asukkaiden näkökulmasta, vaikka heiltä ei ääniä herukkaan. Helsinkiä kun rakennetaan myös ihmisille, jotka vasta harkitsevat muuttoa tänne – ja sitä porukkaa on paljon.

3. Haluat siltoja siilojen ja kuplien sijaan

Tämän päivän politiikkaa vaivaa polarisaatio ja poteroituminen, jossa aika lailla mikä tahansa asia voi päätyä identiteettipolitiikan tai kulttuurisodan välikappaleeksi. Poliittinen ilmapiiri esimerkiksi sähköautojen, raitiovaunujen ja ruokavalion ympärillä on varsin heimoutunutta, eikä se tee fiksulle päätöksenteolle hyvää. Minulla on vahvoja poliittisia mielipiteitä, mutta haluan aidosti ymmärtää myös niitä, jotka näkevät tai arvottavat asiat toisin. Teen ennakkoluulottomasti yhteistyötä yli puoluerajojen kun yhteistä edistettävää löytyy. Polarisaation ja vastakkainasettelun purkaminen on itselleni tärkeä tavoite politiikan sisältökysymysten ohella. Se ei tietenkään tarkoita omista tärkeistä arvoista tai demokratian perusperiaatteista joustamista.

4. Haluat tieteeseen ja tutkimukseen pohjaavaa päätöksentekoa

Politiikka on arvovalintoja, joiden on syytä perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon. Tieteen ja tutkimuksen roolin korostaminen päätöksenteon pohjana on sekin asia, johon laitan paukkuja sisällön ohella. Kansanedustajana pääsee valiokunnissa kuulemaan johtavia tutkijoita lähes päivittäin. Myös kaupungin hallinnossa voisi nostaa tutkijoiden asemaa kuultavina ja hyödynnettävinä asiantuntijoina nykyistä enemmän. Kokoomuksen pormestariehdokkaan Juhana Vartiaisen ehdotus kaupungin omasta talouspolitiikan arviointineuvostosta on kiinnostava, mutta pelkän taloudenpidon tarkastelun sijaan perspektiivin pitäisi olla selkeästi kaupunkitaloustieteellinen ja ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmat asianmukaisesti huomioiva.

Politiikka on arvovalintoja, joiden on syytä perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon.

Tietopohjaisen politiikan nimeen vannominen on siitä politiikolle hankalaa, että se edellyttää kykyä muuttaa kantaansa uuden tiedon valossa. Itse en pidä tällaista epäjohdonmukaisena takinkääntönä, vaan tärkeänä päättäjän ominaisuutena.

5. Haluat laukoa oikeaan alakulmaan

Poliittista kenttää kuvataan usein nelikentällä, jossa akseleina ovat oikeisto-vasemmisto ja liberaali-konservatiivi. Kun puolueet asetellaan näiden akselien muodostamalle kartalle, jää oikeistoliberaali alakulma aika tyhjäksi. Oikeistopuolueiden piirissä selkeä konservatiivisiipi nostaa puoluetta sieltä ylös, meillä vihreillä taas vasemmalle kallellaan olevat vievät sieltä vasemmalle. Yksittäisiä ehdokkaita alakulmasta toki löytyy – kuten minä: Markkinoiden tehon ja rajat tiedostava, vapautta korostava liberaali.

Helsingissä moni kokee tämän tyhjän alakulman asetelman haasteeksi, ja arpoo ehkä kokoomuksen, RKP:n ja vihreiden välillä. Kaikilla onkin riveissään erinomaisia ehdokkaita. Kannustan silti valitsemaan juuri vihreät, ja meiltä tuosta sektorista löytyvän ehdokkaan. Kirjoitin tästä pidemmin neljä vuotta sitten edellisten vaalien alla, ja sama analyysi on voimassa yhä. Vihreät on oikea-vasen-akselilla pragmaattinen, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävä pro-market-puolue, jolle yrittäjyyden ja yritystoiminnan edistäminen on tärkeää. Ja vaikka ilmastomuutoksesta ja luontokadosta puhuvat jossain määrin muutkin, erottuu vihreät edelleen porukkana, jolle ne ovat selkeitä prioriteetteja kautta linjan. Vasemmistoliitto on kyllä tässä skarpannut Helsingissä varsin hienosti, mutta sitten taas kaupan päälle tulee perinteisen ideologista,yksityistä sektoria duubioivaa vasemmistolaista politiikkaa.

Vaikka ilmastomuutoksesta ja luontokadosta puhuvat jossain määrin muutkin, erottuu vihreät edelleen porukkana, jolle ne ovat selkeitä prioriteetteja kautta linjan.

Jos siis haluat liberaalia ja urbaania, virkeää ja vetovoimaista Helsinkiä luovaa kaupunkipolitiikkaa, on vihreät varma valinta, eikä riskinä ole äänen sataminen myös kontrollihaluisen konservatiivisuuden, pro-business-ajattelun* ja ilmaston ja luonnon vähättelyn laariin. Ääni menee ensisijaisesti puolueelle, mutta samalla yksittäiselle ehdokkaalle annettu ääni on mahdollisuus vaikuttaa valitun puolueen valtuustoryhmän linjaan. Nämä vaalit ovat käytännössä myös pormestarivaalit, ja meillä vihreillä on pätevin ehdokas siihen tehtävään.

Lopuksi

Äänestäjälle on Helsingissä tarjolla liuta erittäin hyviä ehdokkaita, eli äänestämistä ei ainakaan sillä varjolla kannata jättää väliin. Toivon olevani äänesi arvoinen, mutta ennen kaikkea toivon, että käytät äänesi harkiten ja annat sen ehdokkaalle, joka on yhteistyökykyinen ja tekee politiikkaa rakentavalla otteella poliittisesta suunnasta huolimatta. Helsinki on ihan mahtava kaupunki, joka ansaitsee fiksut ja hyvät päättäjät.

Ja jos haluat tehdä Helsingistä vielä paremman, liberaalin, tasa-arvoisen, kansainvälisen ja hauskan, ekologisesti kestävän kasvukaupungin, jossa on ilo elää ja yrittää, niin ääni numerolle 786 on oikein hyvä valinta.

spora_rajattu

*Pro-business viittaa yksittäisten yritysten intressien korostamiseen toimivan kilpailun ja tasa-arvoisten markkinoiden korostamisen (“pro-market”) sijaan.