Kirjoitus perustuu täysistunnossa 9.6. ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyssä pidettyyn puheenvuoroon. 

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko yhdessä eduskunnan vastauksen kanssa muodostavat keskeisen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa linjaavan kokonaisuuden. 

Ulkoasiainvaliokunnan mietintö jatkaa selonteon hyvää linjaa, jossa ymmärretään laajan turvallisuuden näkökulma kaiken ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehyksenä, mutta ei perinteisen, kapeamman turvallisuusnäkökulman kustannuksella.

Valiokunta painottaa parlamentaarisen keskustelun tärkeyttä. Ehdotus esimerkiksi pääministerin ilmoitusten pohjalta käytävistä keskusteluista selontekoja tiheämmin on hyvä. Viime kädessä vastuu on silti meillä kansanedustajilla: otammeko aktiivisesti kantaa ja vaihdammeko ajatuksia asiantuntijoiden ja kollegoiden kanssa – myös kansainvälisesti. 

Yhtenäisyys, konsensushakuisuus ja jatkuvuus ovat tärkeitä periaatteita ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joiden ilmentymä ulkoasiainvaliokunnan varsin hyvä, tasapainoinen ja yksimielinen mietintökin on. Samalla on tärkeää käydä rohkeaa ja avointa keskustelua tästäkin politiikan kokonaisuudesta.

Ilmastonmuutoksen geopolitiikka

Ilmastonmuutos yhdessä luontokadon kanssa on ihmiskunnan kohtalonkysymys, jonka ratkaisemisessa ollaan jo myöhässä. Ekosysteemien, elinolojen ja elinkeinojen heikentyminen ja jopa romahtaminen tai katoaminen esimerkiksi voimistuneiden trooppisten hurrikaanien, lisääntyneen kuivuuden sekä merenpinnan nousun myötä luo jännitteitä, syö eväitä kestävään kehitykseen ja ajaa väistämättä ihmisiä liikkeelle, erityisesti osuessaan yksin heikon hallinnon ja köyhyyden kanssa. Ilmastomuuttoliikkeen kestävä hallinta edellyttää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä, jonka haasteita ja puutteita tuore Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan alla julkaistu raportti kuvaa kattavasti.

Ilmasto- ja luontopolitiikan on oltava keskeinen osa kaikkea kauppa-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Muuttuvan ilmaston ohella myös ilmastonmuutoksen vaatimat – välttämättömät – toimet heijastuvat geopolitiikan kartalle. 1,5 asteen tavoite tarkoittaisi jotakuinkin globaalin fossiilienergian kulutuksen puolittamista tällä vuosikymmenellä. Se tulee heijastumaan fossiilienergian viennistä riippuvaisten maiden, kuteni Venäjän ja monien Lähi-idän maiden talouksiin, ja jopa yhteiskuntarauhaan. En koe sympatiaa autoritäärisiä hallintoja kohtaan, mutta sekasortoinen imploosio ei sekään ole toivottavaa.

Tarvitaan siis politiikkaa, joka sovittaa yhteen maailmantalouden dekarbonisaaition ja vakauden ja demokratian rakentamisen. Ilmasto- ja luontopolitiikka pitääkin nähdä aivan keskeisenä osana kauppa-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Suuren pelin paluu

Kiristynyt suurvaltakilpailu nousee selonteossa ja mietinnössä keskeiseksi Suomen toimintaympäristöä muokkaavaksi voimaksi. Yhä harvempi – jos mikään – areena tai alue tulee säilymään siltä, kilpailun heijastuessa niin Arktiselle alueelle ja ylös avaruuteen kuin teknologiapolitiikkaankin.

aTämän Suuren pelin paluun – professori Hiski Haukkalaa lainatakseni – asettamia puitteita arvioidessa on muistettava, että laudalla on hyvin erilaisia pelaajia. On ihmisten ja ajatusten vapauteen uskovia demokratioita, on perusoikeuksia polkevia, röyhkeitä itsevaltiaita. Toisille laki ja oikeus ovat kansalaisten suoja, toisille väline sortaa ja ryöstää.

On erittäin tärkeää vahvistaa sääntöpohjaista järjestystä, edistää jännitteiden purkamista neuvotteluin ja etsiä yhteistyön paikkoja aina kun se on mahdollista – ja samalla tiedostaa sekin, että myös demokratiat ajavat omia etujaan, joskus aika röyhkeästikin. 

Suomi on osa länttä ja demokraattisten maiden yhteisöä.

Silti on aivan selvä, missä joukkueessa Suomi suuressa pelissä on: osa länttä ja demokraattisten maiden yhteisöä. Siksi myös yhtenäinen ja toimintakykyinen, arvojensa mukaan toimiva EU ja tiivis transatlanttinen suhde ovat keskeisen tärkeitä vaalia ja kehittää. Kiinan ja Venäjän horjutus- ja vaikuttamispyrkimyksille ei saa tarjota tilaa tai antaa periksi, eikä Valko-Venäjän kaltaisten hylkiöhallintojen rikoksiin voi jättää puuttumatta. Etupiiriajattelu ei yksinkertaisesti sovi siihen arvopohjaan, jota edustamme.

Suomen etu on demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen ja puolustaminen yhdessä kumppanien kanssa kaikkialla maailmassa.

Suomen turvallisuusratkaisu

Konkreettisin kysymys ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimessä on lopulta se, millaisten järjestelyjen varaan Suomi rakentaa oman välittömän turvallisuutensa. Olemme päätyneet tilanteeseen, jossa kuulumme Euroopan Unioniin, muttemme Natoon. Suhde Natoon on nykyisin samaan aikaan varsin tiivis ja kuitenkin tiettyjä hajurakoja korostava. Samalla tiedostamme, ettemme voisi pysyä lähialueen kriisissä ulkopuolisena ja että Natolla on tärkeä rooli Itämeren alueen vakauttajana. 

Suomalaisesta perspektiivistä tätä järjestelyä voi pitää perusteltuna, mutta Suomen turvallisuus on kytköksissä Eurooppaan, jonka sotilaallisen turvallisuuden kivijalka on nimenomaan kollektiivinen puolustus – joka pohjaa Natoon, eikä tämä ole muuttumassa.

Kyky ja valmius kansainväliseen yhteistyöhön on keskeisen tärkeää.

Suomi on huolehtinut kyllä kansallisesta puolustuskyvystään jopa esimerkillisesti, mutta on paikallaan kysyä, onko turvallisuuspoliittinen ratkaisumme parhaiten omaa ja lähialueiden turvallisuutta rakentava?

Olen itse sitä mieltä, että Suomen – ja mieluiten Suomen ja Ruotsin – Nato-jäseanyys selkeyttäisi Euroopan turvallisuusjärjestelyitä ja edistäisi maanosan vakautta ja turvallisuutta.  

Vaikka yksiselitteinen sotilaallinen liittoutuminen pysyy toistaiseksi edelleen vain mahdollisuutena, on kyky ja valmius kansainväliseen yhteistyöhön ja avun antamiseen ja vastaanottamiseen meille keskeisen tärkeää, ja sitä on syytä edistää ja harjoitella aktiivisesti ja harkitusti, ilman ylimääräisiä pidäkkeitä kaikkien keskeisten kumppanien kanssa sekä kahdenvälisiä että monikansallisia rakenteita hyödyttäen.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen nosti hiljattain kirjoituksessaan tarpeen päivittää Suomen turvallisuuspoliittista narratiivia, ja ehdotti Suomen määrittelyä ensisijaisesti kansallisesta puolustuksestaan huolehtivaksi ja kansainvälistä puolustusyhteistyötä tekeväksi maaksi eikä niinkään sotilaallisiin liittoihin kuulumattomaksi tai liittoutumattomaksi maaksi. Mielenkiintoinen esitys pohdittavaksi seuraavaa selontekoa ajatellen – liityimme sotilasliittoon tai emme. 

Kiitokset

Lopuksi haluan vielä kerran kiittää selonteon ja mietinnön eteen puurtaneita. Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu virkeänä vielä pitkään senkin jälkeenkin, kun tämä mietintö on eduskunnassa hyväksytty.

Osallistuin itse UTP-selonteon valmisteluun parlamentaarisen seurantaryhmän jäsenenä ja sen varsinaiseen käsittelyyn eduskunnassa puolustusvaliokunnan jäsenenä. Nyt työn alla on tämän selonteon linjauksiin nojaava tarkempi puolustusselonteko.