Veikkauksen tarina alkaa olla taputeltu – Rahapelipolitiikan remontti on kiistatta tarpeen

Nykyinen rahapelipolitiikka ei torju haittoja tehokkaasti, ja ylläpitää ongelmallista riippuvuutta kyseenalaisten pelitulojen ja hyvien tarkoitusten välillä. 

Veikkaus on totuttu näkemään perisuomalaisena instituutiona, jonka avulla uhkapelaaminen paitsi pidetään aisoissa, on myös valjastettu osaksi hyvinvointiyhteiskuntaa sote-järjestöjä, tiedettä kulttuuria ja urheilua rahoittamaan. Pahe on näin hienosti kansallisen monopolin avulla käännetty hyveeksi, ja suomalainen voittaa aina. Tämä tarina upposi minullekin vuosikaudet, kun koko aihepiirikään ei juuri arkea koskettanut. 

Valitettavasti totuus on tätä tarinaa paljon karumpi. Suomessa pelataan rahapelejä poikkeuksellisen paljon – eniten koko Euroopassa – , ja samalla peliriippuvuus ja -ongelmat ovat täällä väkilukuun suhteutettuna yleisiä ja ongelmat laajoja. Veikkausrahat kerätään varsin vinoutuneesti pienituloisilta ja sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevilta. Avustusjärjestelmä on luonut tilanteen, jossa urheilu, kulttuuri, tutkimus ja järjestötyö ovat monilta osin suoraan riippuvaisia siitä, että suomalaiset häviävät riittävästi varojaan rahapeleihin. Silti näiden toimien rahoitus ei Suomessa käsittääkseni ole erityisen korkealla tasolla, mutta hankalasti avattava rahoituksen umpisolmu on kyllä saatu aikaan. Viime aikoina käyty kipakka debatti Suomen Akatemian tulevasta rahoituksesta kytkeytyy sekin suoraan tähän.

Nykymallissa on siis iso liuta vakavia ongelmia, joita on tuonut esiin mm. Senja Larsen Veikkauskratia-kirjassaan sekä Helsingin Sanomat tuoreessa pääkirjoituksessaan ja toimittaja Marko Junkkarin pidemmässä tekstissä

Veikkauksen monopolin oikeutus on pelihaittojen vähentäminen. Se ei nyt toteudu.

Lopulta asia kiteytyy siihen, ettei Veikkauksen monopoli toteuta tarkoitustaan tai noudata oikeutustaan. Veikkauksen monopolin oikeutus on pelihaittojen vähentäminen. Se ei toteudu, ja miksi ihmeessä se toteutuisikaan kun kannustimet on viritetty aivan toiseen suuntaan. Haittojen vähentämiseen puree rahapelaamista ja sen markkinointia rajoittava sääntely. Nykymallissa on paljon saavutettuja etuja, mutta yhteiskunnan kokonaisetua se ei varmasti palvele.

Mitä tilanteen korjaamiseksi sitten pitäisi tehdä? Tässä olisivat omat askeleeni.

  1. Pelikoneet pois kaupoista. Koukuttavien peliautomaattien salliminen melkeinpä kaikkialla arjessa on suomalainen poikkeus, jolle on vaikea keksiä erityisen hyviä perusteluita. Pelisaleissa myös valvonta on helpompaa.
  2. Veikkaustuotot budjettiin. Nykyinen budjetista eriytetty malli ylläpitää ongelmallista riippuvuutta pelituotoista eikä ole erityisen hyvää hallintoa.
  3. Järjestökentän rahoituskanavien laajentaminen. Veikkauksen tuottojen kutistuminen tuntuu monen järjestön pussissa, jos ja kun tuottoja ei kompensoida jatkossa kokonaan. Järjestötoiminta on tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa, mutta tiukka sidos julkiseen rahoitukseen ei ole ongelmatonta riippumattomuuden näkökulmasta – siksi olisi tarpeen etsiä keinoja saada kansalaisyhteiskunnan rahoitus laajemmalle pohjalle. Rahankeräyksen luvanvaraisuudesta pitäisi luopua ja korvata se ilmoitusmenettelyllä, ja lahjoitusten laajempaa verovähennysoikeutta olisi paikallaan pohtia.
  4. Monopolin purkaminen ja lisenssit tilalle. Veikkauksen monopoliasema kytkeytyy monilta osin nykytilanteen ongelmiin ja vaikeuksiin muuttaa rakennetta. Olisin valmis korvaamaan sen lisenssijärjestelmällä yhdistettynä riittävän tiukkaan pelaamisen ja markkinoinnin sääntelyyn. Lisenssimallin pointti ei ole vapauttaa rahapelaamista villiksi länneksi, vaan nimenomaan se, että nykyistä suurempi osa pelaamisesta saataisiin valvonnan ja verotuksen piiriin, kun myös ulkomaiset peliyhtiöt joutuisivat pelaamaan samojen pelisääntöjen mukaan. De facto -monopolia Veikkauksella ei enää netissä ole, ja sitä on vaikea mielekkäästi siellä suojellakaan.

Näistä ehdotuksista monopolin purkaminen on kaikkein kiistanalaisin ajatus, jonka esittämisestä saa äkkiä nimeä ulkomaisen rahapeliteollisuuden kätyrinä. Markkinataloudessa monopolien pitää kuitenkin olla hyvin perusteltuja poikkeuksia, enkä itse oikein osaa perustella sitä, miksi monopoli, joka ei toimi, olisi säilyttämisen arvoinen. Mitään erityisiä sympatioita alan bisneksille minulla ei ole. Jos monopoli päätetään säilyttää, täytyy Veikkauksen toimintaa silti suitsia nykyistä fiksummin.

Päämäärät on laitettava keinojen edelle.

Nykyisessä hallitusohjelmassa lähdetään siitä, että Veikkauksen monopolista pidetään kiinni ja toteutettavat rahapelihaittojen torjuntatoimet onkin tällä kaudella sitten pitkälti sidottu tähän lähtökohtaan. Seuraavaan hallitusohjelmaan tätä ei enää pitäisi kirjata, vaan ottaa lähtökohdaksi koko järjestelmän remontti isolla luudalla niin, että päämäärät laitetaan keinojen edelle. Tavoitteena pitäisi olla peliongelmien minimointi ja hyvinvoinnin maksimointi sekä se, että kansalaisyhteiskunnalla, kulttuurilla, tieteellä ja urheilulla on edellytykset kukoistaa tässä maassa senkin jälkeen, kun rahat niille kerätään jostain muualta kuin markettien auloista.

 

casino2

 

Uhkapelaaminen voi olla leppoisaa viihdettä, mutta myös aiheuttaa vakavaa riippuvuutta ja pahoja yhteiskunnallisia ongelmia. Siksi sitä säädellään useimmissa maissa tiukasti. Pelikoneet suunnitellaan erityisen koukuttaviksi, eikä niitä tyypillisesti löydä kuin kasinoista – paitsi Suomessa.