Kvartaalikatsaus eduskuntaan ja valtuustoon III/2021

Alkusyksyn tahtia määritti omalta osaltani vihreiden varapuheenjohtajavalinta. Helsingissä uusi valtuusto aloitti neljän vuoden taipaleensa.

Vuoden 2021 kolmas kvartaalikatsaus tulee nolosti pari viikkoa myöhässä. Syy on se, että vaikka heinä-elo-syyskuu on istuntotauon takia kokonaisuutena hiljaisin vuosineljännes, on tämä syys-lokakuun vaihde ollut varsin haipakkaa aikaa. Vihreiden puoluekokous järjestettiin 11.-12.9. ja tulin valituksi yhdeksi kolmesta puolueen varapuheenjohtajista isolla ykkösäänten potilla. Tämän jälkeen puolue on sittemmin päättänyt puheenjohtajan sijaisesta ja ministereistä varsin perustellusti, vaikka minun jäämiseni sijaistusten ulkopuolelle aika paljon debattia onkin herättänyt. Puolueen varapuheenjohtajana osallistun jatkossa puoluehallituksen työskentelyyn ja puoluevaltuuskunnan kokouksiin, kierrän kenttää ja olen yksi puolueen näkyvistä puhuvista päistä. 

Olen blogitekstien parissa puuhastelun ohella aloittanut kirjoittamaan kuukausittaisia kolumneja verkkolehti Verdeen. Tähän mennessä olen kynäillyt ruuhkamaksuista ja aluevaaleista.

Eduskunta

Eduskunta aloitti syyskauden kesän istuntotauon jälkeen 7.9. Sitä ennen tauko pistettiin toki hetkeksi poikki elokuun lopulla, kun suomalainen sotilasosasto lähetettiin suojaamaan evakuointia kaaokseen ajautuneessa Kabulissa. Osallistuin asiasta päättämiseen paitsi eduskunnassa, myös asiaa tarkemmin puineessa ulkoasianvaliokunnassa.  Tässä sovellettiin ensimmäistä kertaa lakia kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä ja koeponnistuksen yhteydessä heräsi jonkinverran myös kehitystarpeita. Nyt eduskunta teki de jure kiireettömän päätöksen de facto melkoisella kiireaikataululla. Pääasia kuitenkin, että sotilaat saatiin lopulta varsin vauhdikkaasti perille ja evakuointia tukemaan.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on värittänyt syksyä muutenkin. Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunnan matkassa vierailin Virossa Riigikogussa ja Naton kyberosaamiskeskuksessa, ja valtioneuvoston uusi puolustusselonteko saatiin eduskuntaan käsittelyyn. Seurantaryhmän jäsenenä olen selontekoon tyytyväinen. Kansainvälinen yhteistyö painottuu kuten pitääkin, ja paikallispuolustusta on tarkoitus vahvistaa myös reserviläisten osaamista laajemmin hyödyntäen. Pidin myös vihreiden ryhmäpuheen aiheesta.

Syyskuun merkittävin poliittinen oli tietysti budjettiriihi ja sen tuloksena tullut valtion talousarvioesitys ensi vuodelle. Budjettiriihen yhteydessä oli tarkoitus saada linjattua ne puuttuvat ilmastopäätökset, joilla hiilineutraalisuustavoitteeseen 2035 päästään. Päätöksiä saatiinkin hienosti aikaan, mutta huolena on että ne pohjaavat melko optimistisiin oletuksiin ja toimeenpanossa on vielä työtä. Onkin tärkeää, että maaliskuulle sovitusta “perälaudasta” pidetään kiinni ja että hallitus on valmis lisäpäätöksiin, jos nyt linjattujen toimien ei sittenkään arvioida riittävän. 

Yksittäisinä hyvinä ilmastopäätöksinä voisi nostaa esimerkiksi kaukolämpöä tuottavien konesalien, lämpöpumppujen ja sähkökattiloiden veroalennuksen, merituulivoiman vauhdittamisen ja täyssähköautojen verokannustimen. Pienydinvoiman vaatimia lainsäädäntöpäivitystä arvioidaan. Muita mainitsemisen arvoisia hyviä asioita riihestä olivat linjaukset kaivosverosta, työperäisen maahanmuuton sujuvoittamisesta ja TKI-toiminnan verokannustimesta. Itse talousarviota eduskunta käsitteleekin oikeastaan koko syksyn.

TKI-toimintaan liittyen minut nimettiin keväällä parlamentaarisen TKI-työryhmän varajäseneksi, ja olemme vihreiden varsinaisen jäsenen Saara Hyrkön kanssa paitsi osallistuneet työryhmän työhön, myös tavanneet TKI-skenen sidosryhmiä. Työryhmän työ jatkuu vielä vuoden loppuun.

Korona on edelleen riesanamme, mutta rokotuskattavuuden noustessa suomalaista yhteiskuntaa on ilahduttavasti päästy avaamaan koko ajan enemmän. Syyskuussa eduskunta oli silti vielä jo tutuksi käyneessä poikkeustilassa, jossa valiokunnat kokoontuivat väljemmissä huoneissa ja salissa edustettiin harvennetulla kokoonpanolla.

Valtuusto

Uusi kaupunginvaltuusto aloitti virallisesti kautensa elokuun alussa, ja ensimmäinen kokous pidettiinkin heti 2.8. Tuolloin nimettiin pormestari Juhana Vartiainen sekä apulaispormestarit Anni Sinnemäki, Nasima Razmyar ja Paavo Arhinmäki. Kova kaarti kokeneita poliitikkoja, joista jokaista arvostan paljon.

Uuden valtuuston ensimmäinen iso rykäisy on tämän valtuustokauden strategia, josta saatiin pormestarin esitys 29.9. Strategia on nyt jo ehditty hyväksyäkin, ja se on varsin hyvä, ja linjaa juuri niitä asioita, joiden puolesta itsekin vaaleissa liputin. Enemmän kaupunkia ja asuntoja vähemmin päästöin, uusia raiteita ja tilaa luonnolle. Tarkemmin puin strategiaa valtuustopuheenvuorossani.

Toisessa kokouksessa 25.8. isoin asia oli Kruunusillat-hankkeen kustannusylitysten käsittely. Silta on keskeisen tärkeä osa kestävän raidekaupunign laajentumista itään, ja sillan luonteesta ja kustannusylityksistä on liikkeellä paljon väärää tietoa ja väärinkäsityksiä. 

Syyskuun ensimmäiseen kokouseen 8.9. en ehtinyt mukaan tuolloin käynnissä olleen varapuheenjohtajakampanjan kiireiden takia. Merkittävänä päätöksenä kokouksessa oli Lauttasaaren Koivusaaren asemakaava. Kaavan myötä Laruun saadaan mukavasti asuntoja, mutta massiivinen liittymä noin hyvällä paikalla turhauttaa. Taustalla on valtion liikennepolitiikka, ja sitä taustaa avaa Otso Kivekäs blogissaan hyvin. 

Syyskuun toisen kokouksen 22.9. tärkein päätös oli Helsingin kaupungin liikenneliikelaitoksen (HKL) yhtiöittäminen. Päätös herätti suuria tunteita ja vastustustakin, mutta se edesauttaa seudullisen raideliikenteen kehittämistä ja parantaa edellytyksiä tarpeellisiin investointeihin. Olennaista on, että kun pääkaupunkiseutu kasvaa, paino on tiiviin raidekaupungin rakentamisella. Kysymys yhtiöittämisestä toi esiin jälleen vihreiden ja vasemmistoliiton eroja: Me edustamme tällaisissa kysymyksissä pragmaattisempaa linjaa.

Lopuksi

Vuoden viimeinen kvartaali on tätä tekstiä viimeistellessä lähtenyt jo vauhdilla käyntiin. VPJ-valinnan ja vihreiden sijaisjärjestelypäätösten myötä haastattelut ja tv- ja radiokeikat ovat pitäneet kiireisenä. Erilaisia analyysejä lukiessa välillä juilii, kuinka yksipuolista kuvaa politiikasta kyynisenä valtapelinä lehdistössä maalataan – on politiikka toki sitäkin, muttei pelkästään. 

Budjettikäsittelyn lisäksi loppuvuotta värittää ainakin ilmastopolitiikka. Glasgown ilmastokokous lähestyy, ja EU:n merkittävän Fit for 55 -säädöspaketin käsittely etenee. Itse aion jatkaa tiedepohjaisen ja tehokkaan ilmastopolitiikan puolesta liputtamista.

Myös tammikuun aluevaalien lähestyminen heijastuu politiikkaan epäilemättä monin tavoin. Toivottavasti myös niin, että kiinnostus sote-päätöksentekoa ja äänestämistä kohtaan kasvaa.

Tapaamiset

Tässä kolmen kuukauden pätkässä oli suhteellisen vähän tapaamisia kesätauon takia. Listassa sama saate kuin aina ennenkin: Tämä lista ei ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa.

  • Aalto Economic Institute
  • Arene
  • CSC
  • Blic
  • Danske Bank
  • FAIA ry
  • Fortum
  • Green Climate Fund
  • Massachusetts Institute of Technology
  • Päätepysäkki HKL:n yhtiöittämiselle -kampanja
  • Rakennusteollisuus
  • Sitra
  • Sivistystyönantajat
  • St1
  • Sähköteknisen Kaupan Liitto
  • Teknologiateollisuus

 

vpj_valinta

Vihreät valitsi puolueen varapuheenjohtajiksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi Iiris Suomelan, Hanna Holopaisen ja allekirjoittaneen 11.9. 

 

De Gröna har ett vetenskapligt baserat, analytiskt och samtalande förhållningssätt till energipolitiken

(mielipidekirjoitus, julkaistu Hufvudstadsbladetissa 7.10.2021)

Marjatta Kurtén, Tiina Prittinen, Pirkko Lindberg och Elisabeth Nordgren (HBL Debatt 5.10) kritiserar De Gröna för att stödja kärnkraft och påpekade specifikt min verksamhet för att främja små och modulära kärnreaktorer.

Det gröna partiets nuvarande principprogram säger att energiekonomin måste vara effektiv, drivas med nollutsläpp eller koldioxidsnål energiproduktion och använda alla hållbara lösningar som minskar användningen av fossila bränslen. Detta är en utmärkt formulering som sätter mål över medel. Bland partiet finns olika uppfattningar om kärnkraft. Min åsikt är klar: kärnkraft är ett viktigt verktyg för att samtidigt hantera klimatförändringar, förlust av biologisk mångfald och global fattigdom.

Kärnkraft är en säker och pålitlig teknik när den hanteras och övervakas med god reglering. På grund av dess enorma energitäthet påverkar det ekosystemen och användningen av naturresurser relativt litet i förhållande till den producerade energin. Små modulära reaktorer har stor potential att tillhandahålla ännu säkrare och ekonomiskare kärnkraft.

Det bör noteras att alla modellscenarier för att begränsa den globala uppvärmningen till 1,5 grader inkluderade ny kärnkraft i IPCC:s 1,5-graders specialrapport. Europeiska kommissionens gemensamma forskningscentrum (JRC) drog slutsatsen att kärnkraft inte är mer skadlig för människors hälsa eller miljön än till exempel vind- eller solenergi.

 Vind- och solenergi är utmärkta och viktiga teknologier som måste skalas upp snabbt. Medan deras sjunkande priser är mycket goda nyheter är deras variation och relativt låga energitäthet fortfarande utmaningar. Ekonomin bedöms vanligtvis endast med ett begränsat omfång, och ignorerar systemnivåperspektivet och fördomar som orsakas på marknaden av den nuvarande förordningen.

Riskerna med kärnkraft bör bedömas i förhållande till riskerna och utmaningarna med möjliga alternativ, den farligaste av dem är misslyckandet med att mildra klimatförändringarna och stoppa den biologiska mångfaldens nedgång. Detta bör också övervägas i förhållande till riskerna med kärnvapen. Tillräcklig ren energi är avgörande för att bygga en hållbar och säker värld.

Jag förstår att alla inte håller med om mina åsikter. Med olika avvägningar mellan olika risker eller optimistiska antaganden om teknisk utveckling kan man ha olika slutsatser och det är viktigt att fortsätta en faktabaserad och konstruktiv debatt i frågan. Jag är stolt över att De Gröna har antagit en vetenskapligt baserad, analytisk och samtalande strategi för energipolitiken.

Atte Harjanne, riksdagsledamot, vice ordförande (De Gröna)

Kestävän kasvun paikka – Puheenvuoro Helsingin uudesta kaupunkistrategiasta

(Puheenvuoro kaupunginvaltuuston kokouksessa 6.10.2021)

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut,

Esitys uudeksi strategiaksi on oikein hyvä. On hienoa, että tällä valtuustolla on valmiuksia rakentavaan yhteistyöhön ja laajasti jaettuun visioon entistäkin kestävämmästä, hauskemmasta ja reilummasta Helsingistä.

Hiilineutraalisuustavoitteen aikaistaminen viidellä vuodella ja hiilinollavuoden asettaminen ovat hienoja asioita. Tässä työssä ilmasto ilmasto-ohjelman uudistaminen on tärkeä asia, sillä laskelmien ja seurannan on syytä perustua ajantasaiseen tietoon: esimerkiksi sähköntuotannon päästöt megawattituntia kohden ovat vähentyneet ja vähenemässä ja liikenne sähköistyy. Ilmastotoimien etenemistä on tärkeää voida seurata Ilmastovahti-palvelun tyyliin jatkossakin – itse asiassa vastaavaa tavoitteiden, keinojen, syiden ja seurausten avointa mittaristoa voisi hyödyntää kaupunkistrategian toteutuksen seuraamisessa ja viestinnässä laajemminkin.

Reilu puolet kaupungin ilmastotaseeseen laskettavista päästöistä tulee edelleen kaukolämmöstä. Kehitys kuitenkin kehittyy. Polttoon perustumattomaan lämpöön investoidaan ja Hanasaaren hiilivoimala – vanha kesätyöpaikkani – menee kiinni tällä kaudella. Energiayhtiö Helenin kehitysohjelman päivittäminen ja laajempi energiapoliittinen keskustelu sen yhteydessä on tervetullutta ja odotan sitä innolla – viime vuosina tässä kaupungissa on käyty erittäin fiksua, edistynyttä ja analyyttistä keskustelua vaikeasta haasteesta tuottaa lämpö ilman päästöjä.

Viime vuosina tässä kaupungissa on käyty erittäin fiksua, edistynyttä ja analyyttistä keskustelua vaikeasta haasteesta tuottaa lämpö ilman päästöjä.

Reunaehdot ovat selvät: Fossiilienergiasta pitää päästä, mutta biomassaa ei riitä sitä korvaamaan. Siksi onkin erinomainen linjaus, ettei uusiin bioenergialaitoksiin enää investoida. Tämä rajaa mahdolliset perusratkaisut käytännössä lämmityksen sähköistämiseen pumpuin ja varastoin, geolämpöön, hukkalämpöihin tai ydinvoimaan. Selvää on, että päästötöntä sähköä ja lämpöä tarvitaan paljon lisää. Se vaatii joka tapauksessa isoja investointeja, joihin on syytä varautua kaupungin taloudessa.

Ymmärrys luontokadon mittakaavasta ja vakavuudesta on kasvanut, ja se näkyy nyt strategiassakin. Tiivis raidekaupunki itsessään säästää luontoa. On silti tärkeää, että kun kaupunki kasvaa ja tiivistyy, ei yhtään ylimääräistä vihreää jää rakentamisen alle ja suunnittelua ohjaa luonnon, puiden ja viheralueiden arvostus. Tämä auttaa siinäkin, että uuden rakentamisen sosiaalinen hyväksyttävyys säilyy – ihmiset arvostavat lähiluontoa, puita ja viheralueita.

Kaupunki on kauppapaikka, ja Helsingin kannattaa olla alusta uusille ideoille, virkeille palveluille ja reilulle, kaikkia hyödyttävälle kilpailulle.

Kaupungin taloutta pitää hoitaa hyvin sekä tässä hetkessä että pitkässä juoksussa: Keskeistä tässä on, ettei kannattavien investointien kanssa jarrutella. Strategian kirjaukset yritysmyönteisyydestä ovat hienoja, ja niiden tulee myös ohjata toimintaa. Kaupunki on kauppapaikka, ja Helsingin kannattaa olla alusta uusille ideoille, virkeille palveluille ja reilulle, kaikkia hyödyttävälle kilpailulle. Kaupungin vuotuiset hankinnat ovat miljardiluokkaa: Ne tarjoavat tilaisuuden paitsi tehokkuudelle myös kaupungin kehittämiselle uusien ideoiden kautta.

Tiivistä kaupunkia, tilaa luonnolle. Enemmän kaupunkia, vähemmän päästöjä. Kasvun paikka ja parempi Helsinki kaikille. Tämä strategia antaa mainion sapluunan niille päätöksille, joita me täällä seuraavat neljä vuotta teemme.

Odotan niitä innolla!
yritysblogikuva

Kuntalaki edellyttää jokaiselta kunnalta ja kaupungilta strategiaa, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista.