Energiatalouden murros fossiileista päästöttömään vaatii investointeja. Siirtymän reiluuden takaamiseksi on esitetty erilaisia toimia, joiden käyttöä kannattaisi puntaroida täälläkin.

Kuluvana talvena energian hinta on noussut julkiseen keskusteluun ja huolenaiheeksi. Sähkö, lämpö ja liikennepolttoaineet ovat usein käytännössä välttämättömiä hankintoja, joiden käyttöä ei voi määräänsä enempää säästää varsinkaan nopealla aikataululla. Jos asuminen ja arki nojaa autoon ja sähkölämmitykseen, ei sopeutuminen käy ihan hetkessä, tai ainakin se vaatii investointeja. Esimerkiksi sähköauto päihittää yleensä jo elinkaarikustannuksissaan vastaavan polttomoottoriauton, mutta hankintahinta on yhä kalliimpi.

Energiatalous on kokonaisuudessaan väistämättömän siirtymän edessä, tai oikeastaan keskellä sitä. Ilmastonmuutoksen hillintä siedettävälle tasolle edellyttää fossiilienergian korvaamista päästöttömällä energialla. Suomen kaltaiselle tuontienergian varassa olevalle maalle tämä siirtymä tarjoaa myös paikan vahvistaa turvallisuutta ja huoltovarmuutta, ja itse asiassa ottaa roolia energiaratkaisujen viejänä ja myyjänä.

Tuontienergian varassa olevalle maalle siirtymä on myös paikka vahvistaa turvallisuutta ja huoltovarmuutta.

Tehokkaimmin tätä siirtymää edistetään päästökaupan kaltaisilla markkinamekanismeilla, joissa ympäristöhaitoille laitetaan niiden vaikutuksia vastaava hinta. Markkinoiden tehokkuus ei kuitenkaan takaa oikeudenmukaisuutta tai edes kohtuullisuutta, ja samalla siirtymä edellyttää investointeja, joiden hintalappu tuntuu nyt kun taas hyödyt realisoituvat ajan mittaan. Toimiva markkina edellyttää myös todellisia vaihtoehtoja, joiden tarjonnan syntymistä voi olla perusteltua tukea.

Energiasiirtymän rinnalla nyt näyttää siltä, että pandemiasta ponnistava talous on inflaation edessä. Hintojen nousu ei kuitenkaan osu kaikkiin samalla tavalla, kuten Paavo Rautio tuoreessa kolumnissaan avaa. Auton varassa töihin kulkevaan omakotitaloasujaan energian ajama inflaatio iskee eri tavalla kuin kaupunkikeskustan tietotyöläiseen. Tähän voi toki viisastella, että ammatti- ja asumisvalintoihinsa voi itse vaikuttaa. On se niinkin, mutta ihan kohtuuttomia ei ihmisiltä voi vaatia – varsinkaan, kun talous ei pyöri pelkillä palveluilla eikä kestävä siirtymä sinänsä edellytä kaikkien muuttavan ratikan varteen. Osa kestävyyttä on myös sosiaalinen kestävyys, vaikka ekologinen kestävyys ehdottomampi reunaehto onkin.

Käynnissä on siis välttämätön muutos, jossa pitäisi pitää kaikki mukana. Haasteeseen vastaamiseksi on pohdittu erilaisia keinoja ja toimia, joista nostaisin ainakin nämä kolme varteenotettavina.

1. Hiiliosinko

Hiiliosinko (engl. carbon fee and dividend, Suomessa kulkee myös lempinimellä “hillosinko”) on järjestelmä, jossa päästöistä kerätyt verot tai maksut jaetaan suoraan takaisin kuluttajille. Näin hintaohjauksen rinnalle tulee kaikki suoraan tavoittava tuki, jonka on yleisesti nähty toimivan sitouttavana kannustimena koko yhteiskunnan päästövähennyksiin.

Tätä keinoa toi hiljattain Suomessa esiin Finnwatchin Saara Hietanen. Ajatus on elegantti, ja sitä on sovellettu menestyksellä Kanadassa, jossa kotitaloudet saavat provinssista ja asuinpaikasta riippuen noin 400-800 euroa vastaavat hyvitykset veronpalautuksina. Myös Itävallassa ollaan ottamassa käyttöön 100-200 euron “ilmastobonus”, jossa summaan vaikuttaa se, miten hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä asuu.

Hiiliosingon kaltaisen mekanismin voi toteuttaa laajana tai sitten yksittäisen sektorin osalta. Esimerkiksi liikenteen päästöverotuksen osalta Aalto-yliopiston tutkijoiden mukaan pieni osuus veron tuloista riittää kompensoimaan valtaosalle pienituloisista veron aiheuttamat kustannukset.

2. Energiaomavaraisuuslaina

Oli kyse sitten sähköautosta tai maalämmöstä, ilmaston kannalta kestävämpi ratkaisu maksaa itsensä usein takaisin edullisempina käyttökustannuksina. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa tehdä investointia, vaikka sen tietäisi kannattavaksi. Ratkaisu tilanteessa tukemiseen voisi olla valtion takaama energiaomavaraisuuslaina, jonka logiikkaa Janne M. Korhonen avaa hyvin Verde-kirjoituksessaan*. Skotlannissa tällainen lainatuki on jo käytössä, itse jätin aiheesta kollegoiden kanssa toimenpidealoitteen vuonna 2020.

3.  Ansiotuloverotuksen keventäminen

Jos energia syö tuloista entistä isomman siivun, olisiko uusia politiikkatyökaluja simppelimpää vain huolehtia, että tuloista jäisi enemmän käteen ja alentaa ansiotuloverotusta? Yleisesti työn verotuksen keventäminen on hyvä tavoite, ja tämä on myös Vihreiden virallinen poliittinen linja: Verotuksen painopistettä on kohdennettava työn ja yrittämisen verottamisesta ympäristöä saastuttavan toiminnan verottamiseen. Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta tämä tietää kuitenkin fiskaalista haastetta: päästöistä on päästävä käytännössä kokonaan, joten niistä ei saa pysyvää tulopohjaa valtion kassaan. Silti painopisteen siirto enemmän työstä ulkoishaittoihin on perusteltua ja hyvä linja.

Kaikkia koskettavien yleisten tukimuotojen sijaan siirtymän kohtuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta voidaan tietysti taklata myös suorilla kompensaatioilla, jotka on suunnattu rajatulle, vaikeimmassa asemassa olevalle joukolle ihmisiä. Ruotsi ja Norja ovat lähteneet tukemaan kotitalouksia nousseiden sähköhintojen edessä. Tällainen instrumentti on helposti kallis suhteessa hyötyyn ja sisältää ilmeisiä riskejä sen suhteen, mihin rajat lopulta vedetään. Koronatuet ovat osoittaneet sen, kuinka vaikeaa on tasapainoilla tehokkuuden, kustannusten ja kohdennuksen kanssa. Toki on samaan aikaan niin, ettei täydellistä mallia etsiessä kannata jättää riittävän toimivaa tekemättä. 

Yleisesti päästövähennystoimissa kannattaa tietysti painottaa kustannustehokkuutta.

Fiksua on joka tapauksessa pitää huolta siitä, etteivät tukitoimet tai kompensaatiot sotke markkinoiden toimintaa ja että kannustinvaikutukset kestävään suuntaan säilyvät. Toki bensan hintaa voisi laskea laskemalla bensan verotusta, mutta tämä syventäisi, pitkittäisi ja ylläpitäisi monin tavoin ongelmallista riippuvuutta päästöjä aiheuttavasta tuontienergiasta. 

Erilaisten reilun siirtymän työkalujen osalta pitää tietysti arvioida myös niiden julkistaloudellisia vaikutuksia, ja jos käytännössä suunnataan tukia harvemmin asutuille alueille, pitäisi aluetukien kokonaiskuvaa eri muodoissaan seurata ja huolehtia, että myös taloudelle valtavan tärkeiden kasvukaupunkien elinvoimasta pidetään huolta.

Yleisesti päästövähennystoimissa kannattaa tietysti painottaa kustannustehokkuutta. Näin toimien hintalappu jää pienemmäksi, jolloin kompensointipaine on pienempi tai kompensointiin on enemmän varoja käytettäväksi. Mitä energiaan tulee, tärkeä osa yhtälön kestävää ratkaisua on se, että päästötöntä energiantuotantoa rakennetaan nykyistä kovemmalla vauhdilla korvaamaan säppiin menevää fossiilituotantoa. Surkeinta politiikkaa on tietysti sulkea toimivaa päästötöntä tuotantoa Saksan ja Belgian tyyliin.

Ja lopuksi muistutus: Kaikkein kalleimmaksi tulee viivyttely ja toimettomuus ilmastonmuutoksen edessä.

Energian nouseva hinta osuu eri tavalla tiiviissä kaupungissa ja harvemmin asutuilla alueilla.(Alkuperäinen kuva: K8 / Unsplash)

* Jannen kirjoituksessa kuvataan muuten hyvin myös se alueellinen haaste, että polttoaineen jakelu käy todennäköisesti ensimmäisenä kannattamattomaksi harvaan asutuilla alueilla.

Vuoden viimeinen neljännes toi mukanaan muun muassa uuden pestin eduskuntaryhmän johdossa, kylmää geopolitiikkaa ja omikron-aallon. 

Näitä neljännesvuosikatsauksia kirjoittaessa on joskus sellainen fiilis, että kolme kuukautta hujahti äkkiä ohi ja vastahan edellisen kerran tällaisen kynäili. Tällä kertaa ei todellakaan ole näin: lokakuun alku tuntuu jo kaukaiselta menneisyydeltä, sen verran on välissä ehtinyt tapahtua.

Lokakuuta värittivät vihreiden sijaisjärjestelyt puheenjohtaja Marian äitiysloman ajaksi. Lopputulemana Emma Karista tuli ilmasto- ja ympäristöministeri, Krista Mikkonen siirtyi sisäministeriksi ja minä puolestani nousin eduskuntaryhmän johtoon Emman tilalle. Jo aiemmin Iiris Suomela valittiin sijaistamaan Mariaa puolueen ruorissa. Omasta mielestäni meillä on tässä todella kova kentällinen kasassa ja oikeilla pelipaikoilla. 

Valinnoista jäi silti kiertämään tarina, jonka mukaan minut olisi jotenkin erityisesti syrjäytetty tai meikäläistä sorrettu – en koe, että näin on, vaikka toki aidosti ministerin tehtävään olin halukas tarttumaan. On kuitenkin absurdi ajatus, että ensimmäisen kauden kansanedustajana puolueen varapuheenjohtajaksi ja eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi valittuna olisin jotenkin paitsiossa tai poljettuna. Tilannehan on päinvastainen: Olen saanut omiltani valtavasti luottamusta ja vastuuta, jota koetan nyt parhaani mukaan kantaa.

Olen saanut omiltani valtavasti luottamusta ja vastuuta, jota koetan nyt parhaani mukaan kantaa.

Uusi tehtävä eduskuntaryhmän puheenjohtajana pitää sisällään sekä sisäistä että ulkoista työtä, eli meidän skarppien kansanedustajien työn tukemista ja ryhmän edustamista julkisuudessa ja neuvotteluissa. Se on ollut antoisaa ja opettavaista hommaa, jossa täytyy myös uudella tavalla olla ainakin jossain määrin perillä aika lailla kaikista valtakunnanpolitiikan aiheista, kun yksittäisenä kansanedustajana on helpompi keskittyä omiin valiokuntiin ja aihepiireihin. 

Eduskunta

Syksyn 2021 kolmeen viimeiseen kuukauteen on tosiaan mahtunut monenlaista myös eduskunnassa. Valko-Venäjä pyrki horjuttamaan EU-naapureitaan siirtolaisia hyväksikäyttämällä, Venäjä on koonnut voimaa Ukrainan suuntaan ja esittänyt häikäilemättömiä ja perusteettomia etupiirivaatimuksia. Koronaviruksen uusi omikron-variantti löysi tiensä tännekin ja vei epidemian kulun uusille kulmakertoimille. 

Valko-Venäjän rajavaikuttaminen innosti opposition välikysymykseen Suomen rajatoimista. Välikysymyskäsittelyssä kävi selväksi, että rajaturvallisuuden ottavat vakavasti kaikki, mutta kansainvälisten sopimusten – joilla on tärkeä merkitys myös Suomen omalle turvallisuudelle – arvoa ja merkitystä eivät kaikki puolueet tahdo tunnustaa. Hybridivaikuttaminen, jossa avoimen, ihmisoikeuksia kunnioittavan demokratian periaatteita yritetään valjastaa sitä itseään vastaan, on viheliäistä, ja siihen vastaaminen vaatii hyvää ymmärrystä aiheesta ja laaja-alaisen keinovalikoiman, kuten puheessani vihreiden puoluevaltuuskunnassa korostin.

Venäjän jännitteitä kiristäneet puheet ja teot heijastuivat myös puolustusselonteon ympärillä käytyyn debattiin. Syyskuussa julkaistun selonteon käsittely työllisti puolustusvaliokuntaa syksyn aikana, kun valiokunta kuuli toistasataa asiantuntijaa ennen mietintönsä laatimista. Selonteko ja mietintö muodostavat nähdäkseni erittäin hyvän kokonaisuuden, joka kuvaa Suomen puolustuksen toimintaympäristöä ja linjaa puolustuksen kehittämisestä. Niissä korostuvat entistä enemmän kansainvälinen yhteistyö ja sodankäynnin uudenlaiset rintamat kyberistä avaruuteen ja informaatiopuolustukseen. Paikallispuolustuksen vahvistaminen on tarpeen laaja-alaiseen vaikuttamiseen vastaamisessa, ja tässä reserviläisten entistä monipuolisempi rooli korostuu. 

Turvallisuuspoliittinen tilanne kiihdytti luonnollisesti myös Nato-keskustelua, jossa oma puheenvuoroni liittymisen puolesta sai aika lailla näkyvyyttä. Tämä aihe on vahvasti pinnalla vielä tätä kirjoittaessakin, joten pidempää analyysiä ei liene tässä tarpeen kirjoittaa. Analyyttinen ja avoin jäsenyyden punninta on joka tapauksessa erittäin tervetullutta.

Suomi valitsi suorituskyvyltään parhaan koneen ja teki siitä hyvän diilin.

Iso puolustukseen liittyvä päätös oli tietysti F-35-monitoimihävittäjien valinta nykyisten Hornetien korvaajaksi. Eduskunnan osalta päätös oli sinänsä tehty jo vuoden 2021 budjetin yhteydessä, tarkan valinnan teki hallitus. Puolustusvaliokunnan jäsenenä olen toki seurannut hankkeen etenemistä, ja valintaprosessin perusteellisuus oli kautta linjan vakuuttavaa. Suomi valitsi suorituskyvyltään parhaan koneen ja teki siitä hyvän diilin. 

Puolustukseen liittyen työnsä sai päätökseen myös asevelvollisuuskomitea, jossa toimin Hanna Holopaisen varajäsenenä. Mietinnön tärkein anti on esitys kutsuntojen laajentamisesta myös naisille. Monenlaista muutakin perusteltua kehittämistä on mietinnössä mukana. Komitea teki hyvää työtä, mutta itse olisin halunnut komitealle laajemman mandaatin tarkastella asevelvollisuusjärjestelmää ja pohtia esimerkiksi reittejä siirtyä sukupuolineutraaliin velvollisuuteen. Jännite yhdenvertaisuuden ja maanpuolustuksen tarpeiden välillä ei ole katoamassa mihinkään, ja siihen kannattaisi tarttua ajoissa, sillä nopeasti tällaista järjestelmää ei reivata uuteen asentoon. Selvitystyötä pukkaa siis varmaan myös seuraavalla hallituskaudella. 

Pidemmin omia ajatuksiani maanpuolustuksesta voi muuten kuunnella tuoreessa Mighty Finland -podcastin jaksossa, jossa sain kunnian piipahtaa. Nato-asiaa pääsin puimaan pidemmin Puheenaihe-podcastiin.

Syksy on tietysti ollut paljon muutakin kuin turvallisuuspolitiikkaa ja puolustusta. Eduskunnassa isossa roolissa vuoden lopulla on budjetin käsittely. Budjetti ei tyypillisesti eduskunnassa juuri muutu muilta osin kuin eduskunnan jakaessa pieniä summia sinne tänne ns. joululahjarahoina. Talouspoliittista debattia yleisesti sen sijaan on käyty ahkerasti. Kannan itsekin huolta Suomen julkisen talouden näkymistä. Samalla menojen vahtaaminen ei saisi johtaa siihen, että aitoja, perusteltuja investointeja kestävään kasvuun ei tehtäisi. Ja sikäli kun jokin puolue esiintyy tiukkana talouspuolueena, soisi sen tekevän sitä johdonmukaisesti. Esimerkiksi keskustalainen politiikka nojaa suuriin tulonsiirtoihin, joiden taloudellinen tehokkuus on usein hyvin kyseenalainen.

Kestävään kasvuun liittyen parlamentaarinen TKI-työryhmä sai sekin loppuraporttinsa valmiiksi, joskin esitti samalla työnsä jatkamista. Olin tässäkin mukana varajäsenenä, ja varsinaisen jäsenen Saara Hyrkön kanssa onkin ahkerasti tavattu eri sidosryhmiä aiheen parista. Työryhmä esittää, että T&K-rahoituksen nostamiseksi säädetään T&K-rahoituslaki, laaditaan lakisääteinen kehyskautta pidempi T&K-rahoituksen suunnitelma ja otetaan käyttöön pysyvä ja nykyistä laaja-alaisempi T&K-toiminnan verokannustin. Nämä ovat hyviä askelia tutkimus- ja kehitysinvestointien saamiseksi tarpeelliseen nousuun.

Koronapandemia tarjosi uusia käänteitä, kun ensin syksyllä yhteiskuntaa saatiin auki, mutta omikronin edessä jouduttiin jälleen turvautumaan tukevampiin rajoituksiin. Olen optimistina joutunut pettymään viimeisen parin vuoden aikana jo useaan otteeseen, mutta uskallan silti ennakoida, että vaikka pahimmat tartuntamäärät ovat vasta edessä tässä alkuvuoden aikana, niiden jälkeen päästään suht nopeasti uuteen avoimeen arkeen. Omikronin hurja tartuttavuus tietää sitä, että koronapolitiikan tehtäväksi jää huolehtia terveydenhuollon kantokyvystä ja riskiryhmistä tarkoituksenmukaisin suojaus- ja rajoitustoimin ja rokottein. Ajatus epidemian voimallisesta pysäyttämisestä on tällaisen edessä nähdäkseni utopiaa – tai dystopiaa, kun katsoo millä keinoin sitä Kiinassa yritetään. Se on toki hyvä tiedostaa, että uudet variantit voivat edelleen tuoda ikäviä yllätyksiä. Uusia epidemioita ja pandemioita tulee joka tapauksessa ennen pitkää koko lailla varmasti, ja niitä varten kannattaa koronakokemuksista ottaa opit talteen varautumisen tueksi.

Kokonaisuudessaan vauhdikkaita aikoja on siis eletty, ja näiden tapahtumien rinnalla on riittänyt työtä myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon parissa. Jatkan edelleen talousvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenenä. Maa- ja metsätalousvaliokunnan varajäsenyydestä luovuin ryhmäpuheenjohtajapestin yhteydessä, samoin Postin hallintoneuvostosta jäin pois.

Valtuusto

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui loka-joulukuussa kuudesti, ja itse ehdin paikalle neljästi. Onneksi vihreässä valtuustoryhmässä on erinomaisen skarpit ja aktiiviset varavaltuutetut ja tieto kulkee ryhmässä sujuvasti. 

Lokakuun 6. päivän kokouksessa käsiteltiin uutta kaupunkistrategiaa. Se onkin hyvä paperi, joka muun muassa kirittää ilmastotoimia, suojaa luontoa, satsaa koulutukseen, linjaa yritysmyönteisyydestä ja raamittaa reilumpaa kaupunkia kautta linjan. Yhtenä erinomaisena linjauksena on paikallaan nostaa esiin se, ettei uusiin bioenergialaitoksiin enää investoida. Helsingin hiilivoimalat menevät säppiin muutaman vuoden sisällä, mutta kaasun kanssa on vielä työtä. Edessä on siis energiapoliittista linjaamista tälläkin valtuustokaudella, jossa edellisen kauden analyyttinen ote toivottavasti jatkuu. Omia mietteitäni strategiasta voi pidemmin lukea täältä. 

Uusi kaupunkistrategia kirittää ilmastotoimia, suojaa luontoa, satsaa koulutukseen, linjaa yritysmyönteisyydestä ja raamittaa reilumpaa kaupunkia kautta linjan.

Strategia nuijittiin päätökseksi sitten lokakuun toisessa kokouksessa, josta olin poissa yllä mainitun asevelvollisuuskomitean parissa. Lisäksi käsiteltiin nippu aloitteita ja valittiin kaupunkiympäristötoimialan johtoon Ville Lehmuskoski. Opin tuntemaan Villen istuessani HKL:n johtokunnassa, ja olen kyllä valinnasta todella iloinen.

Marraskuun 3. päivän kokouksen missasin myöskin, tällä kertaa hybridiosaamiskeskuksen kansainvälisen konferenssin takia. Käsittelyssä olivat nuorten aloitteet ja kuntalaisaloitteet. Mitä enemmän olen nuorisovaikuttamista seurannut, sitä vakuuttuneempi olen, että kuntavaaleissa äänestysikäraja pitäisi laskea 16 vuoteen.

Marraskuun 10. päivä päätettiin veroprosentit vuodelle 2022, jotka säilyivät ennallaan. Verotuksen painopistettä olisi perusteltua siirtää enemmän kiinteistöveron suuntaan – tällä olisi mahdollisuus ohjata tehokasta maankäyttöä ja kerätä verotuloja pienemmin hyvinvointitappioin. Kokouksessa puhututti myös Honkasuon kaava, jossa kaupungin luoteiskulmaan rakennetaan metsään puutaloja. Metsän kaataminen tällaisen rakentamisen tieltä on tietysti valitettavaa, mutta aiempien päätösten myötä oltiin tilanteessa, jossa tämä oli huonoista vaihtoehdoista parempi.

Marraskuun 24. päivän kokouksesta olin poissa, kun täysistunnossa puitiin välikysymystä. Tämä harmitti, sillä kokouksessa käsiteltiin tärkeitä asioita: talousarviota vuodelle 2022 ja Sörnäistentunnelia. Minulla ei ole lähtökohtaisesti mitään autotunneleita vastaan, mutta tässä perustelut yhdistettynä hintalappuun eivät vakuuttaneet. Minusta tunneli perustuu vanhakantaiseen kaupunkisuunnitteluparadigmaan. Varsinaista tarvetta sille ei todennäköisesti ole: korkeintaan se luo oman tarpeensa ja synnyttää samalla kehnompaa kaupunkia kalliilla hintalapulla. Päätös kuitenkin tehtiin, nähtäväksi jää, miten hyvänä päätöstä pidetään kun työt alkavat ja aikanaan valmistuvat.

Joulukuun 8. päivän kokouksessa talousarviosta sitten päätettiin. Lisäksi palattiin jälleen Malmin lentokenttään, tällä kertaa aiheena kuntalaisäänestyksen järjestäminen. Lentokenttä on ollut toistuvasti esillä kuntavaalien alla – ja välilläkin – ja valtuusto toisensa jälkeen on pysynyt päätöksessä hyödyntää alue rakentamiseen, ja maankäytön suunnittelu kokonaisuutena on keskeisimpiä valtuuston tehtäviä. Kyllä minäkin kenttää suren, mutta kun hyötyjä ja haittoja punnitsee, kallistuu vaaka reippaasti rakentamisen puolelle. Erillistä kuntalaisäänestystä tässä kohtaa on vaikea pitää demokraattisesti perusteltuna. Kokouksen aloitteiden joukossa oli myös omani purettavien tilojen taidekäytöstä, jota kaupunki nyt aikoo edistää.

Muuta ja tulevaa

Tämä kvartaalikatsaus on jälleen kerran taas hyvin kevyt pintaraapaisu kaikkeen, minkä parissa kolmen kuukauden aikana on työtunteja kulunut,. Esimerkiksi Glasgown ilmastokokous, EU:n taksonomiavääntö ja energiahintojen nousu osuivat nekin tälle ajanjaksolle, ja niistäkin olisi paikallaan kirjoittaa pidemmin. Yksi mielenkiintoinen hanke, jossa olin loppuvuodesta mukana, oli Sitran Digivalta-selvitys. Tässä proggiksessa pääsin konkreettisesti näkemään datatalouden konepellin alle sen suhteen, millaista dataa eri palvelut käyttäjistä keräävät ja miten sitä käyttävät, ja miten näiden touhujen sääntely käytännössä toimii – tai ei toimi. 

Alkuvuotta 2022 värittävät tietysti aluevaalit, joiden tulosta päästään pian puimaan. Uusilla valtuutetuilla riittääkin tärkeää päätettävää, ja näillä päätöksillä on suuri kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen merkitys. Ukrainan tilanne ja Venäjän etupiiripyrkimykset pitävät turvallisuuspolitiikan korkealla agendalla. Hallituksella on joka tapauksessa edessä ilmasto- ja talouspäätösten sorvaamista, josta täytyy saada kestävää tulevaisuutta rakentavia ratkaisuja ulos.

Työtä siis riittää!

Tapaamiset

Loka-joulukuulle mahtui iso liuta tapaamisia, ja erityisesti TKI-teema korostui parlamentaarisen työryhmän myötä. Piipahdin joulukuussa myös Vaasassa maakuntamatkalla. Listassa sama saate kuin aina ennenkin: Tämä lista ei ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa.

• Aalto-yliopisto
• Blic
• Danske Bank
• Elinkeinoelämän keskusliitto EK
• Elokapina
• EnergyVaasa
• FAIA
• Finanssiala
• HALI ry
• Helen
• Helsingin yliopisto
• Helsinki Innovation Services
• Hybrid CoE
• Israelin suurlähetystö
• Kaupan liitto
• Kemianteollisuus
• Kindred Group
• Kivirakentajat
• Libera
• Meriaura Group
• Microsoft
• P2X Solutions
• Paikallisvoima
• Rakennusteollisuus
• Redrakon
• Sopimuspalokuntien liitto
• SOSTE ry
• Suomen Tuulivoimayhdistys
• Suomen Yrittäjät
• SYKE
• Taipei Representative Office in Finland
• Teknologiateollisuus
• Trustly
• TVO
• Työeläkeyhtiö Elo
• UK Embassy
• Uniper
• UPM
• Upseeriliitto
• Vaasan kaupunki
• Vaasan Sähkö
• Voima tuulesta
• VTT
• Ympäristöteollisuus ja -palvelut ry

Uudet hommat eduskuntaryhmän ruorissa pitää kiireisenä. Tärkeintä työssä on tukea vihreiden kansanedustajien vaikuttavaa työtä. (Kuva: Iris Flinkkilä)