(Julkaistu Helsingin Sanomissa 23.1.2022)
Vanhankaupunginkosken padon kohtalosta käy jälleen vilkkaana. Sen ytimessä on punninta kulttuurihistoriallisten arvojen ja luontoarvojen väliltä. Tähän asti yhden ajanjakson kulttuurihistoriaa on arvotettu luonnon yli, mutta linjaa olisi jo aika muuttaa ja purkaa pato osittain Tikkurilankosken tapaan.
On tärkeä ymmärtää, että pato on virtavesiekosysteemille pysyvä ja vakava haitta, jota itähaaran kunnostaminen ei riitä korjaamaan. Nykytilanne rinnastuu kärjistäen siihen, että Hanasaaren hiilivoimalassa jatkettaisiin hiilen polttoa museomielessä, ja vieläpä niin, ettei sillä edes tuotettaisi sähköä ja lämpöä. Pato kun ei enää sähköä jauha.
kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (vihr), Helsinki
Viimeisimmät kommentit