Ilmastopolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa – Puheenvuoro ilmastolain käsittelyssä 8.3.2022

Puheenvuoro täysistuntosalissa 8.3.2022. Käsittelyssä uusi ilmastolaki.

Ilmastonmuutos on aina ollut turvallisuuskysymys; Se uhkaa suoraan elämämme ja taloutemme edellytyksiä maailmanlaajuisesti. 

Nyt ilmastopolitiikasta on tullut entistä selvemmin turvallisuuspolitiikkaa. Putinin valta ja häikäilemätön sotapolitiikka nojaa fossiilienergiaan ja siitä saataviin vientituloihin. On siis edistettävä mahdollisimman nopeaa irtautumista fossiilienergiasta; se on sekä ilmaston että isänmaan etu.

Nyt käsillä oleva esitys uudeksi ilmastolaiksi on siksi erittäin tärkeä ja tarpeen, se on fossiilittoman hyvinvointivaltion rakentamisen peruskivi. Turvallisuusteko tässä hetkessä ja erityisesti tulevaisuudessa. 

Vuonna 2015 säädetty ilmastolaki oli sekin tärkeä askel, joka on vahvistanut Suomen ilmastopolitiikan jatkuvuutta, suunnitelmallisuutta ja tiedepohjaisuutta. Uusi laki tuo kuitenkin kaivattua terästä ilmastopolitiikan selkärankaan asettamalla lain tasolla hiilineutraalisuustavoitteen ja aikataulutetun päästövähennyspolun kohti hiilinegatiivista Suomea. Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Vuoteen 2030 mennessä päästöjä vähennetään 60 prosenttia, vuoteen 2040 mennessä 80 prosenttia ja vuonna 2050 90 tai jopa 95 prosenttia. Nämä luvut perustuvat Ilmastopaneelin suosituksiin. Vuosilukuihin paalutettu eteneminen on tärkeää, sillä ilmastonmuutoksen ratkaisevat kumulatiiviset päästöt – se, kuinka paljon hiiltä ilmakehään ajan mittaan päätyy. 

Mitä realismiin tulee, jyrää fysiikka aina lopulta politiikan.

Aiemmin on noussut porua ilmastotoimien hinnasta. Se on sinänsä ymmärrettävää, mutta perustuu pitkälti väärään käsitykseen vaihtoehdoista. Kaikkein kallein vaihtoehto on jättää toimet tekemättä. Mitään business-as-usual-polkua ei ole, vaan etenevä ilmastonmuutos on ohittamaton ilmiö. Ja mitä keskusteluun “realismista” tulee, niin fysiikka jyrää kyllä aina lopulta politiikan.

Tätä viestiä teroitti myös hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuorein osaraportti, jonka viesti oli jälleen entistäkin vakavampi: Käynnissä on erittäin vaarallinen ja nopea muutos. Muutosta ei voida enää kokonaan estää, vaan tarvitaan myös sopeutumistoimia. Sitä voidaan ja sitä täytyy kuitenkin hillitä siedettävälle tasolle, ja on selvää että Suomi tekee tässä osansa. Tämän on ymmärtänyt tiedeyhteisön ohella kasvavassa määrin myös elinkeinoelämä, joka liputtaakin tiukan ja uskottavan ilmastopolitiikan puolesta. Fiksuja, vaikuttavia ja kustannustehokkaita ilmastotoimien pitää tietysti olla. Keskeistä on myös oikeudenmukaisuus ja reiluus – toimet eivät saa olla kenellekään kohtuuttomia. Ilmastopolitiikassa ei saa myöskään mennä ojasta allikkoon, vaan sitä on tehtävä keinoin, jotka samalla auttavat pysäyttämään luontokadon – toisen edelleen etenevän globaalin uhkan. Huoltovarmuuttakaan ei saa unohtaa – toki sekin pitää rakentaa kestävälle pohjalle.

On huolehdittava siitä, että meillä on tulevaisuus, jota puolustaa.

Ilmastolaki on siis puitelaki, joka ei itsessään juurikaan määrää miten tavoitteisiin päästään. Eri keinoista tavoitteisiin pääsemiseksi debatoidaan varmasti jatkossakin, mutta toivon että tieteeseen nojaava päämäärä olisi jo laajasti jaettu ja ymmärretty. 

Juuri nyt politiikan ja julkisen keskustelun fokus on ymmärrettäväsi välittömässä turvallisuudessa, sen puolustamisessa. Samalla on huolehdittava siitä, että meillä on tulevaisuus, jota puolustaa. Siksi tarvitaan ilmastolakia, ja kiitän vielä hallitusta tämän esityksen tuomisesta eduskuntaan.