Arvoisa puoluevaltuuskunta,

Edellisen kerran valtuuskunnalle puhuessani helmikuussa kuvasin, kuinka absurdilta ja surulliselta tuntuu elää vuonna 2022 aikaa, jossa uhka laajamittaiseen sotaan Euroopassa on todellinen. Nyt sitä laajamittaista sotaa on käyty liki kaksi kuukautta. Venäjän raakalaismainen ja järjetön hyökkäys jatkuu, Ukrainan sisukas puolustus kestää. Meidän on oltava ukrainalaisten tukena, sillä he puolustavat itsenäisyytensä ja vapautensa ohella nyt koko Euroopan tulevaisuutta. Venäjän johto sen sijaan on ajanut maansa nurkkaan ja hylkiöksi. Moskva upposi jo, ja koko maa tulee vauhdilla perässä jollei suunta muutu.

Moskva upposi jo, ja koko maa tulee vauhdilla perässä jollei suunta muutu.

Suomessa on vastattu turvallisuusympäristön synkkään käänteeseen monin toimin: Huoltovarmuutta on turvattu, puolustusta vahvistetaan, sodan pakoon ajamia on autettu, Ukrainaa varustettu ja välttämätöntä siirtymää pois fossiilienergiasta ja erityisesti venäläistestä energiasta on vauhditettu. Paljon on silti vielä tekemistä sekä oman turvallisuuden varmistamiseksi ja Venäjän sotakassan kuihduttamiseksi.

Hallitus arvioi turvallisuusympäristön muutosta pääsiäisen alla julkaistussa ajankohtaisselonteossa, jonka käsittely alkoi eduskunnassa keskiviikkona. Edessä on tärkeä käsittely ja kauaskantoisia johtopäätöksiä. Keskeisin on kysymys Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, josta tekin tänään keskustelette.

Vihreä eduskuntaryhmä on sodan alettua keskustellut viikoittain ja kuullut asiantuntijoita, ja tällä viikolla linjasimme ryhmänä kannan: suhtaudumme myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen. Nato on Euroopan turvallisuutta ja vakautta tukeva rakenne, ja Suomen liittyminen siihen – erityisesti yhtä jalkaa Ruotsin kanssa – turvaisi Suomea ja tätä vakautta entisestään. Myös puoluehallitus osana poliittisen ohjelman pohjaesitystä on Nato-jäsenyyden kannalla.

Näin kauaskantoisessa päätöksenteossa puolueiden rooli on erittäin tärkeä, ja siksi eduskuntaryhmä, ministerit ja puolueen johto kuuntelevat valtuuskuntaa tarkalla ja herkällä korvalla. Puoluevaltuuskunnan sääntömääräisinä tehtävinä on päättää periaatteellisista ja ohjelmallisista kannanotoista ja linjauksista puoluekokousten välillä ja käydä kauaskantoista keskustelua puolueen toimista ja näkemyksistä. Toivon valtuuskunnalta tukea eduskuntaryhmän linjaukselle ja työlle nyt päätöksenteon edetessä.

Jos – ja itse toivon että kun – Suomesta tulee Nato-maa, se ei ole ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste.

Jos – ja itse toivon että kun – Suomesta tulee Nato-maa, se ei todellakaan ole ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste. Myös Natossa Suomen on syytä ajaa kestävää, solidaarista ja laaja-alaista turvallisuuspolitiikkaa. Pohjoismaat ovat lähimmät yhteistyökumppanimme lähes kaikilla politiikan sektoreilla, ja kaikkien pohjoismaiden kuuluminen samaan puolustusliittoon tarjoaisi mahdollisuuksia entistä syvempään yhteistyöhön. Nato-maana meidän on myös pohdittava sitä, millaiset järjestelyt, varustautuminen ja harjoittelu yhdessä liittolaisten kanssa ovat milloinkin perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia, se on yhteisen puolustuksen arkea. Itse jäsenyyssopimus on kaikille sama: Uudet jäsenvaltiot liittyvät Pohjois-Atlantin sopimukseen täysimääräisin oikeuksin ja velvoittein, kuten ajankohtaisselontekokin toteaa.

Planeetan ilmasto ja biosfääri ovat kaikille yhteisiä, kansainvälinen kauppa on vaurauden lähde, demokratia, perusoikeudet ja muut jaetut arvot yhdessä puolustamisen arvoisia.

Turvallisuusympäristön muutos on aivan ymmärrettävästi ja perustellusti nostanut Suomen turvallisuuden nyt politiikan keskiöön. Valtionjohdon ydintehtävä on lopulta taata maansa turvallisuus. Vaarallista likinäköisyyttä pitää kuitenkin välttää. Suomen turvallisuus ja hyvinvointi ovat sidoksissa muuhun maailmaan. Olemme EU-maa ja osa länttä, ja kansainvälisenä maana osa verkottunutta maailmaa. Planeetan ilmasto ja biosfääri ovat kaikille yhteisiä, kansainvälinen kauppa on vaurauden lähde, demokratia, perusoikeudet ja muut jaetut arvot yhdessä puolustamisen arvoisia. Kansallisesta turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta on huolehdittava ilman impivaaralaista sävyä. Suomi ei ole maailmasta tai Euroopasta irrallinen saari, emmekä me siitä sellaista haluakaan. Tässäkin kontekstissa entistä selkeämpi sitoutuminen yhteiseen turvallisuuteen Naton kautta on nyt luonteva valinta.

Eduskuntavaalit käydään vuoden päästä. Ensi kuussa puoluekokouksessa linjaamme poliittisen ohjelmamme seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Se on valtavan tärkeä paperi, ja on ollut jo tässä vaiheessa ilo vaihtaa ajatuksia sen sisällöstä puolueen kaikenlaisten jäsenten kanssa. Ohjelmasta tulee varmasti todella hyvä, ja ennen kaikkea yhteinen, ja yhdessä sitä sitten lähdetään täysillä toteuttamaan.

Tämä eduskuntakausi on samalla muistuttanut, ettei vaaleissa valita vain puolueiden ohjelmien toteuttajia, vaan vastuunkantajia. Aloittaessani eduskunnassa keväällä 2019 en olisi arvannut, että tällä kaudella otetaan ensi kertaa valmiuslaki käyttöön pandemian hillitsemiseksi tai että lakia kansainvälisestä avunannosta sovelletaan useaan eri kertaan ja myös niin, että Suomi tukee asein toisen maan puolustussotaa. Tai että edessämme olisi näin historiallinen ratkaisujen kevät ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksissa.

Vihreät on vastuuta kantava valtionhoitajapuolue, ja samalla kestävää tulevaisuutta rakentava, uudistava voima.

Poliittiset päättäjät valitaan siis kantamaan vastuuta kaikissa eteen tulevissa tilanteissa, eikä niitä voi etukäteen tietää. Olen ylpeä siitä, miten vihreät ministerit ja vihreät kansanedustajat, työntekijät ja koko tämä liike ovat toimineet tällä poikkeuksellisella kaudella, vaikeiden valintojen edessä. Vihreät on vastuuta kantava valtionhoitajapuolue, ja samalla kestävää tulevaisuutta rakentava, uudistava voima. Sitä työtä riittää enemmän kuin tarpeeksi vielä loppukaudellekin, ja sitä työtä jatketaan vuoden 2023 vaalien jälkeen.

Antoisaa kokousta!

Vihreä puoluevaltuuskunta kokoontuu 23.-24.4.2022 Eduskunnan Pikkuparlamentissa. Itse puhuin etäyhteyden yli korona-altistuksen takia.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 herätti uuteen, entistä turvattomampaan maailmaan, jossa suomalaiset ovat tehneet omat johtopäätöksensä ja kääntyneet Naton kannalle. Alkuvuonna ennen sotaa ehti toki tapahtua muutakin – esimerkiksi maakuntavaalit.

Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitin kvartaalikatsauksessani kaiken muuttuneen COVID-19-pandemian myötä. Vähänpä tiesin, että tämä kausi ottaisi vielä synkemmän käänteen. Näin kuitenkin kävi, kun Venäjä aloitti täysimittaisen, usean rintaman hyökkäyksen Ukrainaan. Täysi yllätys sodan alku ei toki ollut; Venäjä kokosi voimiaan hyökkäystä varten varsin näkyvästi ja Kreml on punonut harhaista tarinaa hyökkäyksen perusteluksi jo pitkään. 

Tätä kirjoittaessani sotaa on pian kulunut jo pian kaksi kuukautta. Venäjä haki nopeaa voittoa, mutta sisukkaat ukrainalaiset torjuivat yritykset edetä Kiovaan ja ovat aiheuttaneet valtavia tappioita hyökkääjille. Ukraina on saanut mittavaa aseapua ja yksi maa toisensa jälkeen – Suomi mukaan lukien – päivitti linjauksiaan niin, että myös sotaa käyvään maahan voidaan viedä aseita. Se on aivan oikein, kun kyseessä on puolustustaistelu itsenäisyyden ja vapauden turvaamiseksi täysin provosoimattoman hyökkäyksen edessä. Hyökkäykseen on vastattu myös ennennäkemättömin talouspakottein. Sota ei kuitenkaan ole vielä ohi, ja Ukrainaa on tuettava entistä enemmän ja pakotteita kiristettävä lisää.

Kun luottamus Venäjään romahti, kääntyivät suomalaiset Naton kannalle.

Suomessa yksi sodan seurauksista on ollut Nato-jäsenyyden kannatuksen rakettimainen nousu. Kun luottamus Venäjään romahti, kääntyivät suomalaiset Naton kannalle. Nyt vauhti ja suunta päätöksenteossa on sellainen, että seuraavaa kvartaalikatsausta kirjoittaessani Suomi on todennäköisesti jo tehnyt historiallisen päätöksen Natoon hakemisesta ja toivottavasti yhdessä Ruotsin kanssa. Ratifiointi jäsenmaissa ottanee toki sitten pidemmän tovin.

Energian hinta puhutti jo vuoden alussa, ja kriisipakettikin ehdittiin jo valmistella. Sodan myötä energiapoliittinen tilannekin mullistui entisestään, kun Suomi ja Eurooppa kiirehtivät nyt – aivan oikein – irti venäläisestä fossiilienergiasta. Samalla taklataan ilmastonmuutosta eli käytännössä vauhditetaan välttämätöntä muutosta. Kiirelle onkin syynsä myös tästä näkökulmasta: Tästä muistutti maaliskuussa julkaistu IPCC:n osaraportti, jonka mukaan toivo 1,5 asteeseen jäämisestä käy ohueksi. Jokainen asteen murto-osa silti merkitsee, joten tieteen viesti ei saa johtaa toivottomuuteen vaan sen pitää johtaa tekoihin.

Tammikuussa tehtiin poliittista historiaa, kun Helsingin ulkopuolisessa Suomessa käytiin ensimmäiset aluevaalit. Vihreiden osalta kokonaistulos jätti toivomisen varaa, mutta kaikille alueille saatiin kyllä fiksuja vihreitä päättäjiä. Uudet aluevaltuustot ovat paljon vartijoina; sote-palvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä, ja ne lohkaisevat leijonanosan kaikista julkisista menoista. 

Alkuvuoden keskeisiä kuulumisia on sekin, että vihreä eduskuntaryhmä valitsi minut taas puheenjohtajakseen kauden viimeisille valtiopäiville. Loppusyksyn olin tavallaan koeajalla, sillä ryhmän sääntöjen mukaan puheenjohtajisto piti tässä kohtaa joka tapauksessa valita uusiksi. Uutena avustajanani aloitti vuoden alussa Leila Arstila, erittäin skarppi espoolainen teekkari ja kaupunginvaltuutettu. Leilaa on muuten kiittäminen siitä, että minut löytää nyt myös TikTokista.

Eduskunta

Eduskunta oli tammikuussa istuntotauolla, joka tosiaan vierähti pitkälti aluevaalien parissa. Muuten alkuvuotta leimasivat tietysti yllämainitut teemat: ensin energian hinta, sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Julkisen talouden kestävyys oli luonnollisesti tapetilla matkalla huhtikuun kehysriiheen, mutta sodan myötä suhtautuminen talouteen sai jälleen poikkeukselliset asetelmat. Myös maatalouden vaikea tilanne on ollut paljon esillä ja syystäkin. Ala on samantapaisen haasteen edessä kuin energiasektorikin: huoltovarmuus pitää turvata ja akuuttiin kriisiin vastata, ja samalla vauhdittaa välttämätöntä kestävää siirtymää – tietysti reilusti ja oikeudenmukaisesti.

Ilmastotieteen viesti ei saa johtaa toivottomuuteen, vaan tekoihin.

Yksi merkittävä ja vihreille tärkeä virstanpylväs hallitusohjelman toteuttamisessa on ollut ilmastolain päivittäminen. Lakiesitys saatiin eduskuntaan maaliskuussa, ja sen myötä Suomen ilmastopolitiikan puitteet ja ennakoitavuus vahvistuvat. Se on tärkeää tavoitteiden saavuttamisen edellyttämien investointien kannalta. Ilmastopolitiikkaan liittyen viime vuonna linjattu ns. ilmastoperälauta, eli ilmastotoimien tarkastelu tutkimuslaitosten arvioiden pohjalta, saatiin sekin maaliin. Täysin puhtaita papereita ei hallitus tutkijoilta saanut ja epävarmuuksia nähtiin paljon, mutta melko uskottava polku hiilineutraalisuuteen on nyt muodostettu. Se ei toki toteudu itsestään, vaan vaatii poliittista sitoutumista myös tämän hallituskauden jälkeen. Hiilineutraalisuus 2035 on tietysti vain yksi maali matkalla  kestävää hiilinegatiivista taloutta.

Valtuusto

Valtuusto ehti kokoontua tammi-maaliskuussa kuudesti. Eduskuntaryhmän puheenjohtaminen hektisenä ajanjaksona syö kaistaa valtuustotyöltä, mutta onneksi vihreässä valtuustoryhmässä ei ole ongelmaa saada innokasta ja pätevää varavaltuutettua tarvittaessa täydentämään rivejä silloin kun en itse ehdi paikalle. 

Tammikuun ensimmäisessä kokouksessa 19.1. keskusteltiin kyselytunnilla pitkästä aikaa lumen mereen kaadosta, lisäksi ohjelmassa oli muun muassa talousarvion 2021 määrärahojen ylittämisiä ja siirtoa, kaavoja ja vuokrausperiaatteita. Vuoden toisen kokouksen olin poissa eduskuntakiireissä, mutta käsittelyssä olivat asuntotonttien sekä asumista palvelevien tonttien maanvuokrauksen yleiset periaatteet, eräiden tonttien vuokrausperiaatteet, kaava ja SDP:n ryhmäaloite koronaelpymisestä.

Helmikuun 16. päivän kokouksessa eniten huomiota sai aloite palestiinalaisalueiden miehityksestä hyötyvien yritysten boikotoinnista. Pidin aloitetta itsessään heikosti muotoiltuna ja pistemäisenä – toisaalta aloitetta vastustanut, äänestyksen voittanut palautusesitys mielestäni ylitulkitsi kaupunginhallituksen vastausta, joten päädyin äänestämään tyhjää. Kokouksessa käsiteltiin myös Amanda Pasasen aloite tehdä Helsingistä lintupääkaupunki, ja tätä nyt sitten arviodaan linnustosuunnitelman valmistumisen yhteydessä. Hienoa!

Kasvavassa kaupungissa on tasapainoiltava rakentamisen ja luontoarvojen välillä tarkasti ja tapauskohtaisesti.

Maaliskuun 2. päivän kokouksessa esillä oli Stansvikinkallion asemakaavan uudelleenarviointi Amandan, Paavo Arhinmäen ja Mirita Saxbergin aloitteiden pohjalta. Kruununvuorenrantaan rakentuva uusi kaupunginosa on esimerkki kasvavan kaupungin haasteesta, jossa on tasapainoiltava rakentamisen ja luontoarvojen välillä tarkasti ja tapauskohtaisesti. Nyt päädyttiin varsin poikkeuksellisesti arvioimaan hyväksyttyä kaavaa uusiksi, tai oikeastaan tämä linjattiin jo uuden kaupunkistrategian yhteydessä. On aina hienoa kun lähiluontoa säilyy, mutta sillä on tietysti myös hintansa, kun rakentamista rajoitetaan. Tätä tasapainoilua on varmasti edessä koko kauden läpi.

Maaliskuun toisesta kokouksesta olin jälleen kiinni eduskuntatehtävissä ja kokouksesta siten poissa. Kokouksessa päivitettiin kaupungin hallintosääntö ja samalla organisaatiorakenne vastaamaan sote-uudistuksen tuomia muutoksia. Helsinkihän jatkaa omana sote-alueenaan muun Suomen sote-palveluiden siirtyessä hyvinvointialueiden vastuulle.

Missasin myös maaliskuun viimeisen kokousen 30.3.2022 osallistuessani tilaisuuteen Saksan suurlähetystössä. Ajankohtaisen tilanteen huomioiden olen priorisoinut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja kansainvälisiä suhteita ajankäytössäni. Kokouksen listalla oli kyselytunti ja nippu kaavoja.

Tulevaa

Ukrainassa jatkuva sota ja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asemointi ovat varmasti edelleen loppukevättä määrittäviä teemoja. Ajankohtaisselonteon käsittely eduskunnassa on alkanut, ja pureksin sitä paitsi puolustus- ja talousvaliokunnissa, myös puoluejohtajien ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien koordinaatioryhmässä, jota johtaa puhemies Matti Vanhanen. Merkittävä asia on myös paraikaa päälläoleva hoitajien työtaistelu, eivätkä hoitajat ole ainoita julkisen sektorin naisvaltaisten alojen työntekijöitä, joiden palkoissa ja työoloissa olisi kiistatta parantamista. Kestävän siirtymän vauhdittamisessa riittää edelleen vauhdittamista, samalla energian ja raaka-aineiden hintojen ajama inflaatio tuntuu jokaisen kukkarossa.

Vihreissä on pohdittu viimeisten vaalitulosten ja kannatuskehityksen syitä, ja tartuttu myös toimeen. Käynnissä on Tuhannen kohtaamisen kiertue, jossa jalkaudutaan ympäri Suomen keskustelemaan ja kuuntelemaan. Itse ehdin jo Pohjois-Savoon, ja kalenterissa on jo seuraavina mm. Pohjois-Karjala ja Häme. Kokoonnumme myös vihdoin live-puoluekokoukseen toukokuussa Joensuussa, jossa edessä on uuden poliittisen ohjelman linjaaminen. 

Kausi on jo nyt ollut niin historiallinen, että välillä meinaa hapottaa.

Vaaleihin on aikaa enää vuosi, mutta kolme edellistä vuotta ovat osoittaneet, että vuodessa voi tapahtua todella paljon. Tämä kausi on jo nyt ollut niin historiallinen, että välillä meinaa hapottaa. Nämä kvartaalikatsauksetkin jäävät väistämättä aika raapaisuiksi ja isojakin juttuja jää helposti kirjoittamatta. Jos jotakin puuttui tai jäi askarruttamaan, laita viestiä!

Tapaamiset:

Tässä jälleen lista tämän kvartaalin tapaamisista, samalla saatteella kuin ennenkin: Nämä eivät tietenkään kata kaikkea vuorovaikutusta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, seminaareja, kutsutilaisuuksia, kuulemisia ryhmissä ja kokouksissa ja ihan satunnaisia kohtaamisia.

• Aalto-yliopisto
• Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
• Beer Hunter’s
• Blic
• Eesti Rohelised
• Elinkeinoelämän keskusliitto
• Energiateollisuus
• Euroopan lasten ja nuorten neuvosto
• Gubbe
• HaminaKotka Satama
• Helen
• Honkajoki Oy
• Kemianteollisuus
• Kongsberg
• KRIS-Satakunta
• Metsä Group
• Miljöpartiet
• Natonuoret ry
• NEOT
• Pellervo ry
• Predicell
• Rajavartiolaitos
• Rakennusteollisuus
• Romanian suurlähetystö
• Sahateollisuus
• Saksan suurlähetystö
• Sataedu
• Satakunnan kauppakamari
• Suomen Yrittäjät
• Taksiliitto
• TEK
• Think Atom
• Ukrainan suurlähetystö
• Ulkopoliittinen instituutti
• Vatajankosken Sähkö 
• XAMK
• Yhdysvaltain suurlähetystö

Koronasta saatiin siedettäväksi rokotteilla, mutta kausi jatkuu poikkeuksellisena Venäjän hyökättyä raakalaismaisesti Ukrainaan. Vaaliuurnilla 2023 kannattaa muistaa, että kansanedustajia ei valita vain toteuttamaan poliittisia ohjelmia, vaan kantamaan vastuuta kaikissa eteen tulevissa tilanteissa.

(Vihreiden ryhmäpuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 20.4.2022, käsittelyssä valtioneuvoston ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta)

Arvoisa puhemies,

Maailma muuttui rajusti 24.2.2022. Tai sitten se muuttui jo helmikuussa 2014. Tai ehkä 8. elokuuta 2008? Asetettiin lähihistorian merkkipaalut miten tahansa, tällä hetkellä on täysin selvää, että naapurimaamme Venäjä on valmis käyttämään raakalaismaista sotavoimaa valtavassa mittakaavassa harhaisten tavoitteidensa ajamiseen ja vähät välittää sopimuspohjaisesta yhteistyöstä tai edes ihmisarvosta. Kovimmin sen kokevat paraikaa ukrainalaiset, jotka puolustavat maataan urheasti. Eivätkä he puolusta vain Ukrainaa, he puolustavat tosiasiassa koko Eurooppaa. Ukrainan asia on meidän asiamme.

Tämä synkkä aika synkkine käänteineen pakottaa tarkastelemaan omia aiempia linjauksiamme ja valintojamme. Vuonna 2020 julkaistu ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko kuvaa jänniteisen suurvaltakilpailun maailmaa, jossa Venäjän tavoitteena on etupiirijako, ja jossa sen kynnys sotilaallisen voiman käyttöön on madaltunut. Helmikuussa Venäjä marssi tuon kynnyksen yli täydellä voimalla Ukrainaan ja törmäsi paitsi puolustajan vastarintaan, myös yhtenäisen lännen rajuihin sanktioihin. Jännitteinen suurvaltakilpailu on edennyt hylkiö-Venäjän eristämiseen ja uuteen rautaesirippuun.

Edessä on nyt tärkeä parlamentaarinen käsittely ja hyvin mahdollisesti historiallisia johtopäätöksiä.

On siis erittäin tervetullutta, että hallitus on tässä tilanteessa valmistellut uuden ajankohtaisselonteon, joka käsittelee turvallisuusympäristön muutosta ja sen edellyttämiä toimenpiteitä. Edessä on nyt tärkeä parlamentaarinen käsittely ja hyvin mahdollisesti historiallisia johtopäätöksiä.

On valtavan surullista, ettei eduskunnan pitkäaikaisin kansanedustaja, ministeri Ilkka Kanerva ole enää keskuudessamme ja mukana tässä käsittelyssä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokeneen konkarin painava asiantuntemus olisi arvokasta juuri nyt. Lepää rauhassa, Ike.

Ajankohtaisselonteko käsittelee käsillä olevaa tilannetta laajasti kautta yhteiskunnan taloudesta kyberturvallisuuteen ja huoltovarmuudesta kriisinsietokykyyn. Kaikki näistä näkökulmista ovat tärkeitä ja ansaitsevat tulla punnituksi tarkkaan.

Keskeisin ja kauaskantoisin sisältö selonteossa liittyy Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asemointiin. Suomi ei ole ollut vuosiin puolueeton maa, mutta olemme valinneet olla sotilaallisesti liittoutumaton. Naton osalta meille on riittänyt tiivistynyt yhteistyö ja mahdollisuus hakea jäsenyyttä.

Nyt käynnissä on sen arviointi, riittääkö se enää. Suomalaisten selkeä enemmistö on kääntynyt nopeasti sille kannalle, että ei, ei riitä.

Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen.

Ajankohtaisselonteko puolestaan toteaa, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kynnys sotilaalliseen voimankäyttöön Itämeren alueella nousisi, mikä lisäisi alueen vakautta pidemmällä tähtäimellä.

Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen.

Näin merkittävässä ja kauaskantoisessa päätöksenteossa myös puolueet ovat instituutioina tärkeässä roolissa, ja eduskuntaryhmä seuraa puolueen keskustelua ja linjauksia tiiviisti päätöksenteon edetessä: Tässä tärkeänä etappina on puoluevaltuuskuntamme kokous ensi lauantaina.

Kun tämä eduskunta ja koko kansakunta käyvät keskustelua Suomen valinnoista, on keskustelussa oltava tilaa erilaisille äänille, mielipiteille ja painotuksille. Sitä on demokratia, ja juuri sen kautta jalostuvat parhaat päätökset.

Pohdinta Nato-jäsenyydestä ei rajaudu vain siihen, haluammeko liittouman jäseneksi. Edessä on pohdinta siitäkin, millainen Nato-maa haluaisimme olla – miten rakentaisimme tehokkaimmin omaa ja yhteistä turvaa ja vakautta? Reunaehdot jäsenyyteen ovat toki selvät: Uudet jäsenvaltiot liittyvät Pohjois-Atlantin sopimukseen täysimääräisin oikeuksin ja velvoittein.

Tavoitteena on yhä vakaampi, ennakoitavampi ja turvallisempi Suomi ja maailma.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti maailmaa ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteita, mutta ei sen tavoitteita. Tavoitteena on yhä vakaampi, ennakoitavampi ja turvallisempi Suomi ja maailma. Se vaatii paljon muutakin kuin sotilaallista varautumista ja varustautumista, vaikka ne nyt tarpeen ovatkin.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta ovat edelleen välttämättömiä kestävän tulevaisuuden edellytyksiä. Eriarvoisuuteen on puututtava, eikä rauhantyötäkään ei saa unohtaa.  Maailman noin 13 000 ydinkärkeä muodostavat eksistentiaalisen uhan, josta on päästävä ydinaseriisunnan kautta. Elämme edelleen kansainvälisesti verkottuneessa taloudessa – se on yksi vaurautemme lähteistä. Henkinen kriisinsietokyky puolestaan kumpuaa luottamuksesta, hyvinvoinnista ja perusturvasta – kulttuuria ja koulutusta unohtamatta.

Meidän on siis jatkossakin tehtävä laaja-alaisesti työtä turvallisemman Suomen, Euroopan ja maailman eteen.

Toivotan eduskunnalle viisautta tämän tärkeän selonteon käsittelyyn.

(Julkaistu Verde-lehdessä 4.4.2022)

Vuonna 1973 alkanut öljykriisi herätti aikanaan radikaaleihin toimiin energian säästämiseksi ja öljyn korvaamiseksi. Sama on edessä nyt, ja historia tarjoaa siirtymään työkaluja.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu jo toista kuukautta. Edes Ukrainan aiheuttamat massiiviset tappiot ja taloudellisen eristämisen raju hintalappu eivät ole saaneet Venäjää luopumaan järjettömästä sodastaan, ainoastaan pakon edessä muuttamaan suunnitelmiaan ja tavoitteitaan.

Yksi Venäjän hirmutekoja, sotavoimaa ja Putinin valtaa tukeva asia on se, että kaikesta huolimatta venäläistä fossiilienergiaa virtaa edelleen Eurooppaan ja maailmalle, ja tuotot siitä kilahtavat Putinin sotakassaan.

Siksi venäläisestä fossiilienergiasta pitää päästä kiireesti irti. Kaikki fossiilienergian käytön vähentäminen palvelee tässä haasteessa, ja kyse on samalla siirtymästä, jonka välttämättömyys on ollut jo ilmastotieteen sanoman myötä selvä.

Sota ja Venäjän geoekonomisen vallan riisuminen näkyy väistämättä energian hinnassa. Se hinta on oikein ja viisasta maksaa. “Kaasu voi olla kallista mutta vapaus on korvaamatonta”, kuten Viron pääministeri Kaja Kallas on todennut.

Silti hinnannousu tietää monenlaista tuskaa. Tähän energiakriisiin vastaaminen edellyttää laaja-alaista politiikkaa ja toimenpiteitä, joilla energiaa saadaan säästettyä ja fossiilisen energian vaihtoehtoja nopeutettua.

Haaste on kiistatta mittava. Se ei kuitenkaan ole täysin ennennäkemätön. Lokakuussa 1973 öljyä tuottaneet arabimaat leikkasivat öljyntuotantoa ja -vientiä useisiin länsimaihin.

Taustalla oli Jom Kippur -sota, jossa Egypti ja Syyria olivat hyökänneet Israeliin. Öljyn hinta räjähti nousuun, mikä ravisutti rajusti edulliseen öljyyn nojanneita talouksia. Ensimmäinen öljykriisi sai siitä toipuvassa maailmassa vielä jatkoa toisen öljykriisin myötä 1979 Iranin vallankumouksen kutistaessa öljyntuotantoa.

Öljykriisistä puhutaan itse asiassa aika vähän suhteessa siihen, miten pitkäaikaisia vaikutuksia sillä oli. Monet niistä näkyvät edelleen, osa ihan arjessa asti.

Vuoden 1973 öljykriisi oli ennen kaikkea shokkiherätys energian säästäväisempään käyttöön.

Vuoden 1973 öljykriisi oli ennen kaikkea shokkiherätys energian säästäväisempään käyttöön. Polttoaineiden ja energiankäyttöön kohdennettiin monenlaisia sääntelytoimia ja viestintäkampanjoita eri maissa jouluvalojen käytön kiellosta lentämisen ja veneilyn rajoituksiin sunnuntaisin. Suomessakin asetettiin tiukkoja rajoituksia sisälämpötiloista, ja joulukuusta 1973 kesäkuuhun 1974 suurin sallittu nopeus kaikilla ajoneuvoilla oli 80 km/h.

Tarve säästää energiaa heijastui myös teknologian kehitykseen ja käyttöönottoon. Autoissa polttoainetehokkuus nousi uuteen rooliin ja esimerkiksi etuveto, turbot ja kevyemmät materiaalit yleistyivät.

Nopeasti kallistunut öljy herätti paitsi pakon edessä säästämään energiaa, myös etsimään ja kehittämään vaihtoehtoisia tapoja tuottaa energiaa. Tämänkin herätyksen hedelmistä nautitaan yhä.

Ranskassa käynnistettiin pääministeri Pierre Messmerin johdolla hänen nimeään kantanut valtavan mittakaavan ydinvoimainvestointisuunnitelma. Kaikkein kunnianhimoisimpia tavoitteitaan Messmer-suunnitelma ei koskaan saavuttanut, mutta 1990-luvun alkuun mennessä Ranskassa oli saatu käyntiin yli 50 uutta ydinreaktoria. Näiden ansiosta Ranskan verkossa virtaa edelleen Keski-Euroopan vähäpäästöisintä sähköä.

Tanskankin juuret tuulivoiman suurvaltana ovat öljykriisissä, joka herätti juutit tuulivoiman määrätietoiseen kehittämiseen. Myös aurinkoenergian edistäminen sai vauhtia, erityisesti Israelissa.

Yhdysvalloissa autoteollisuus ryntäsi kehittämään sähköautoja. Vaikka vallankumousta ei vielä tuolloin nähty, työ loi osaltaan pohjaa myöhemmille läpimurroille. Kansainvälinen energiajärjestö IEA perustettiin vastaamaan öljykriisin osoittamiin haasteisiin. Järjestön äskettäin julkaisemat neuvot energiansäästöön kuulostavatkin varsin tutuilta öljykriisien historiasta.

Valitettavasti Suomessa johtopäätökset energiantuotannon osalta olivat vähemmän kestäviä. Öljykriisi nimittäin toimi täkäläisen turpeen laajamittaisen energiakäytön lähtölaukauksena. Kyseessä ei siis ole mikään ikiaikaisen tärkeä suomalainen perinne-elinkeino.

Kaikesta tarmosta ja tohinasta huolimatta 1970-luvun öljykriisit eivät irrottaneet globaalia taloutta öljystä, laajemmin fossiilienergiasta puhumattakaan. Kriisivuosien jälkeen öljy halpeni, maailma vaurastui ja energiatehokkuus hyödynnettiin kasvaneena kulutuksena rebound-ilmiön myötä.

Vaikka monet öljykriisistä kummunneet toimet ja keksinnöt ovat olleet avuksi myös ilmastonmuutoksen hillinnässä, ja vaikka tietoa ilmastonmuutoksen vaaroista alkoi jo kertyä, oli halvan ja näppärän fossiilienergian houkutus liian suuri.

Se, että fossiilienergian kauppiaat pyrkivät tietoisesti ja valitettavan tehokkaasti estämään ilmastotoimia, ei varsinaisesti auttanut. Osasyy on toki sekin, että uusilla teknologioilla kestää aikansa skaalautua ja vaihtoehtoisen energian läpimurto oli monin osin vasta alkuvaiheessa kun kriisitunnelma hellitti.

Yksi keskeinen oppi öljykriisistä tämän päivän energiakriisiin on se, että isokin muutos on mahdollinen, kun siihen sitoudutaan tosissaan.

Yksi keskeinen oppi öljykriisistä tämän päivän energiakriisiin on se, että isokin muutos on mahdollinen, kun siihen sitoudutaan tosissaan. Olemme ihmisinä ja yhteiskuntana usein varsin muutosvastarintaisia, mutta lopulta erittäin hyviä sopeutumaan muutokseen, kun se koetaan välttämättömäksi.

Nyt on oikein ja välttämätöntä leikata fossiilienergian kulutusta ja vauhdittaa sitä korvaavaan energian tuotantoa, ja se onneksi ymmärretään varsin laajasti. Tuoreimmat uutiset venäläisten joukkojen raakuuksista Ukrainassa alleviivaavat selvää asiaa vielä entisestään.

Vaikka akuutti syy leikata fossiilienergian kulutusta on Venäjä, tiedostamme tänä päivänä menneitä vuosikymmeniä paremmin myös tarpeen pitää ilmasto siedettävänä ja planeetta kunnossa. Siksi 1970-luvulla orastavasti alkanut siirtymä fossiilienergian jälkeiseen maailmaan on vihdoin vietävä maaliin asti.