Vihreiden poliittinen ohjelma valmistellaan aidosti yhdessä. Mediassa huomio kiinnittyy usein yksittäisiin jännittäviksi koettuihin kirjauksiin, mikä ei anna oikeaa kuvaa vihreän politiikan laaja-alaisuudesta ja painopisteistä. 

Vihreät kokoontui viikonloppuna 21.-22.5. Joensuuhun ensimmäiseen fyysiseen puoluekokoukseen kahteen vuoteen. Kokouksen asialistan pihvi oli poliittisen tavoiteohjelman uusiminen vuosille 2023-2027, mutta vihdoin yhdessä kasvotusten vietetty aika ja vaihdetut ajatukset saattoivat silti olla kokouksen tärkein anti. 

Poliittinen tavoiteohjelma on toki tietysti erittäin tärkeä puolueen toimintaa ohjaava asiakirja. Vihreissä se valmistellaan aidosti yhdessä alusta loppuun, ja olenkin ylpeä sekä prosessista että lopputuloksesta. 

Ohjelmassa on seitsemän ylätason tavoiteotsikkoa, jotka kuvaavat varsin hyvin, millaista maailmaa vihreät puolueena haluaa rakentaa. Luonnon suojelu, ilmastonmuutoksen hillintä, hyvinvointivaltion päivittäminen, talouden kestävyys, koulutus ja kulttuuri, tasa-arvo, oikeusvaltion puolustaminen, kaupunkien ja alueiden elinvoima, kansainvälinen ja eurooppalainen Suomi sekä turvallisuus ovat teemoina puolueen agendalla, kun politiikkaa tämän ohjelman pohjalta tehdään. 

Kokouksen yhteydessä käytävässä julkisessa keskustelussa huomio kiinnittyy usein yksittäisiin kirjauksiin. Se on ihan ymmärrettävää, mutta myös turhauttavaa eikä anna oikeaa kuvaa politiikan painopisteistä ja kokonaisuudesta tai siitä, mistä itse kokouksessa eniten puhutaan. Myös tällä kertaa pienet asiat keulivat ison kuvan ohi, kun median yltiömäinen kiinnostus kannabiskantaan tai laukalle lähtenyt tulkinta sunnuntailisäkirjauksesta ohjasivat keskustelua laajemmista kokonaisuuksista ja tärkeämmistä aiheista sivuun. 

Itseäni politiikassa eniten sytyttäviä aiheita ovat ilmasto- ja energiapolitiikka, luonto, talous ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Poliittisessa ohjelmassa on näistä monenmoista erinomaista linjausta. Tässä muutama nosto, joista on toistaiseksi ollut mediassa vähemmän puhetta, mutta joita itse pidän varsin hyvinä. 

1. Koko kulutus mukaan ilmastotavoitteisiin 

Ohjelmassa todetaan nyt, että ulotetaan hiilineutraaliustavoite 2035 koskemaan myös suomalaisten kulutuksesta muualla aiheutuvia päästöjä. Tämä on kova tavoite ja mittaroinnissa on edessä omat haasteensa, mutta lähtökohtana erittäin perusteltu. Kansallinen päästökirjanpito ei huomioi kulutuksesta muualla syntyviä päästöjä, mutta ilmakehää nekin lämmittävät ja meillä on niistä vastuumme myös. On lisäksi oikeudenmukaista, että tämä huomioidaan ilmastopolitiikassa, sillä esimerkiksi pienituloisten päästöt näyttävät ilman sitä helposti suhteessa suuremmilta suurituloisiin, paljon kuluttaviin.

Mukana ohjelmassa on toki sitten myös tämän saman asian kääntöpuoli, eli hiilikädenjäljen vahvistaminen. Suomella on valtava potentiaali kehittää, pilotoida ja viedä skaalautuvia ilmastoratkaisuita.

2. Ydinvoima osana kestävää energiapalettia

Ydinvoimaa tarvitaan osana kestävää, ekologista ja päästötöntä energiataloutta tuulen, auringon ja rajallisen  vesi- ja bioenergian rinnalla. Uusi ohjelma toteaa aivan oikein, että ydinvoiman turvallisuudesta on huolehdittava osana kestävää energiapalettia. Lisäksi ohjelmassa linjataan Venäjään kytkeytyneen Fennovoiman korvaamisesta vakaalla, päästöttömällä perustuotannolla, puolletaan nykyisten reaktorien jatkolupia ja halutaan uudistaa ydinenergialaki ja sujuvoittaa erityisesti pienydireaktoreiden sääntelyä – turvallisuudesta tinkimättä. 

Vihreiden tiukka ydinvoimavastaisuus on ollut historiaa jo pitkään, ja viimeistään tämän ohjelman myötä sen pitäisi viimeistään olla selvä asia. On vain ja ainoastaan hyvä, että puolueet päivittävät kantojaan tiedon ja tilannekuvan karttuessa.

3. Luontolaki ohjaamaan suomalaisen luonnon suojelua

Luontokato on valtavan globaali haaste, ja suomalaisten rakastama Suomen luontokin köyhtyy. Vaarallisen kehityksen torppaaminen vaatii kahta asiaa: luontoalueiden suojelua ja kaikkea päätöksentekoa läpileikkaavaa luontopolitiikkaa. Uudessa ohjelmassa linjataan, että kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti suojellaan vaiheittain maa- ja vesialasta eriasteisesti vähintään 30 prosenttia niin, että suojelu jakautuu tasaisesti maan eri osien ja elinympäristöjen välillä. Tämä ei ole hatusta vedetty esitys, vaan vastaa sitä mittakaavaa, jollaisen puolesta tutkimustietokin puhuu.

Lisäksi ohjelmassa linjataan, että säädetään ilmastolakia vastaava luontolaki, jossa asetetaan luonnon monimuotoisuuden parantamiselle sitovat tavoitteet ja vahvistetaan luontopaneelin asemaa. Tällainen puitelaki on tarpeen juuri sen takia, ettei luontokadon pysäyttäminen jää erilliseksi yksittäisasiaksi politiikassa. Silloin siinä varmasti epäonnistutaan, eikä suomalaista luontoa voi suojella kuin Suomessa.

4. Toimivammat markkinat ja vauhtia reiluun kilpailuun

Poliittinen ohjelma linjaa viisaasti, että hyvinvointiyhteiskunnan ja vihreiden investointien rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta, ja että julkinen talous on saatava tasapainoon keskipitkällä aikavälillä. Tähän liittyen löytyy kirjauksia sekä fiksummasta verotuksesta että työllisyyden parantamisesta kuten esimerkiksi vastuullisesta paikallisen sopimisen edistämisestä.

Myös kilpailupolitiikkaa halutaan skarpata esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintaedellytyksiä vahvistamalla sekä apteekkien ja raideliikenteen kilpailua edistämällä. Alkoholin myynnin osalta ohjelmassa esitetään viinien vapauttamista Alkosta kauppoihin ja alkoholin etämyynnin mahdollistamista kotimaisille toimijoille. Se on hyvä, liberaali linja.

5. Nato-jäsenyys ja asevelvollisuuden kehittäminen 

Uusi poliittinen ohjelma linjaa selvän tuen Suomen Nato-jäsenyydelle. Omasta puolustuskyvystä pitää siitä huolimatta pitää kiinni, ja se nojaa meillä asevelvollisuuteen. Nykyinen malli tuottaa laajan ja osaavan porukan puolustuksen tarpeisiin, mutta kohtelee sukupuolia eriarvoisesti. Järjestelmän päivittäminen yhdenvertaiseksi on edessä ennemmin tai myöhemmin. Se ei tapahdu sormia napsauttamalla eikä puolustuskykyä saa siirtymässä vaarantaa, joten selvittäminen ja valmistelu kannattaa tehdä rauhassa ja hyvissä ajoin. Tämän selvittämisen aloittamisesta löytyy nyt ohjelmasta kirjaus.
…

Uudesta poliittisesta ohjelmasta löytyisi pitkä liuta muutakin hyvää nostettavaksi esiin. Usko koulutukseen ja sivistykseen on vahva, ja talouden ajurina on yrittäjyys, uuden luominen ja osaaminen. Humaanin ja liberaalin ajattelun ja tiedepuolueen perinteet lyövät kättä päihdelinjauksissa ja tietopoliittinen perehtyneisyys näkyy erilaisissa digikirjauksissa. Toki ohjelmassa on niitäkin kohtia, jotka itse kirjoittaisin toisin. Se on aina tällaisen yhteisen paperin luonne. Silti kokonaisuus on erittäin hyvä, ja sen pohjalta lähtee mielellään rakentamaan kestävää tulevaisuutta ja inhimillistä edistystä.

Puoluekokouksessa käsiteltiin poliittisen ohjelman ohella myös tukku jäsenistön ja yhdistysten aloitteita, joissa käsiteltiin mm. julkisen talouden kestävyyttä ja vihreiden vaalitulosten sukupuolivinoumaa.

Arvoisa puoluekokous,

Ensi alkuun on pakko sanoa, että on ihan mahtavaa nähdä teidät kaikki. Tätä on odotettu, puoluekokousta, joka tuo tämän hienon liikkeen yhteen. Otetaan siitä kaikki irti: vaihdetaan kuulumisia, sparrataan, jutellaan, nauretaan, väitellään ja ollaan läsnä. On varsin jees, että kokouspäivän päätyttyä voi nostaa yhdessä maljan ilta-auringossa sen sijaan, että kierähtää läppärin ääreltä sohvalle. Paradoksaalisesti tällä kertaa Pohjois-Karjalaan lähtö on johtanut verkkareiden vaihtumiseen farkkuihin.

Sitäkin on siis odotettu, että päästään kokoon juuri tänne Joensuuhun. Piipahdin itse täällä pienellä lämmittelykeikalla jo viime viikolla, ja tämä on kyllä ihan mahtava paikka. Toivottavasti jokainen ehtii fiilistelemään tätä pohjoiskarjalaista kasvukaupunkia kaikkine ihmeineen tässä kokouksen lomassa.

Puoluekokous osuu historialliseen hetkeen koko maan kannalta. Tiistaina eduskunta äänesti äänin 188-8 Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen puolesta. Perusteellisesti punnittu ja oikea päätös, jota vihreä eduskuntaryhmä tuki yksimielisesti ja johon johtaneessa keskustelussa vihreillä oli näkyvä rooli. Nato ei ole toki ole täydellinen ratkaisu. Silti Suomi on Naton jäsenenä paremmassa turvassa, ja Naton jäsenenä Suomi rakentaa turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa ja maailmaa. Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan käänsi kansan ja päättäjien ylivoimaisen enemmistön puolustusliiton kannalle. Se hyökkäys jatkuu yhä, eikä tilanteeseen saa turtua. Urheasti puolustautuvia ukrainalaisia on tuettava.

Sotaan ei saa turtua. Urheasti puolustautuvia ukrainalaisia on tuettava.

Tämän puoluekokouksen tärkein asia on uusi poliittinen tavoiteohjelma. Puolue on lopulta olemassa muuttaakseen maailmaa, ja poliittinen ohjelma kuvaa ne nuotit joiden mukaisesti me haluamme sitä muuttaa. Ohjelman lopulliset muotoilut selviävät huomenna sunnuntaina, kun puoluedemokratia ja te puoluekokousedustajat, olette puhuneet: isot linjat ovat sinänsä selvät, me rakennamme kestävää tulevaisuutta, hyvinvoivaa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja parempaa arkea kaikille. 

Tuoreen Nato-päätöksen myötä prosessit ovat nyt muodissa. Poliittinen ohjelma on sekin meillä hyvin vahvasti prosessi, taas kerran. Sitä työstettiin ensin työryhmän toimesta ahkerasti eri tahoja kuullen, sitten kerättiin satamäärin palautetta luonnokseen, leivottiin yhdessä puoluehallituksen kanssa pohja kasaan ja nyt taas on taas punnittu pitkä lista parannusehdotuksia, joista lopulta äänestysten kautta valmis versio syntyy. Aito ja vaikuttava osallistaminen tekee ohjelmasta yhteisen. Se ei ole ylhäältä saneltu tai tismalleen sellainen, jollaisen minä kirjoittaisin tai sinä kirjoittaisit, vaan aidosti yhdessä luotu ja hiottu, ja siksi siitä tulee niin hyvä.

Aito ja vaikuttava osallistaminen tekee polittisesta tavoiteohjelmasta yhteisen.

Poliittinen ohjelma muodostaa myös puitteet ensi kevään vaalikampanjalle ja lopulta hallitusohjelmalle meidän osaltamme, sikäli kun hallitukseen päädymme myös ensi kaudella. Hallitukseen kannattaa aidosti ja tosissaan pyrkiä, vaikka mitään ilmeisen helppoja hallituspohjia ei näkyvissä olisikaan. Tämä viimeiselle neljännekselleen kääntynyt kausi osoittaa, että me voimme kantaa salkun kuin salkun, tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka vaalitulokset ja gallupit viimeisen vuoden sisällä ovat olleet alavireisiä, on hyvä tiedostaa mitä meidän johdollamme on saavutettu. 

Uusi ilmastolaki on viimeistä äänestystä vaille hyväksytty ja uusi luonnonsuojelulaki juuri saapunut eduskuntaan. Molemmat näistä ovat historiallisia edistysaskelia. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ollaan pääsemässä vauhtiin ja raha virtaa jo päästöjä vähentäviin investointeihin: Vahva ilmastolaki sementoi signaalin markkinoille ja antaa yrityksille näkymän investoida ja kehittää tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja. Ainutlaatuista, meille rakasta suomalaista luontoa voidaan puolestaan suojella vain Suomessa. Siksi on todella hieno asia, että luonnonsuojelulaki on nyt saatu päivitettyä, vasta toista kertaa sen lähes satavuotisen historian aikana.

Kaivostoimintaa pusketaan kestävämmälle pohjalle kaivosveron, luonnonsuojelulain ja vielä uudistettavan kaivoslain myötä. Energiakriisiin on vastattu fiksusti, tilanteen vaatimalla tavalla: tarttumalla akuuttiin kriisiini ja vauhdittamalla kestävää siirtymää. Sisäisen turvallisuuden uhkia tilkitään perusoikeuksia kunnioittaen. Kun Suomen Nato-hakemus sinetöitiin, kynää piteli vihreä ulkoministeri. 

Olemme vastuunkantajia, ja samalla uudistava muutosvoima paremman huomisen puolesta.

Saavutuksia riittäisi listattavaksi pidemminkin. Olemme vastuunkantajia, ja samalla uudistava muutosvoima paremman huomisen puolesta. Kun istun torstaisin eduskunnassa paikalleni johtamaan puhetta vihreän eduskuntaryhmän kokouksessa, näen edessäni joukkueen, joka puurtaa päivästä toiseen tuloksekkaasti niiden tavoitteiden eteen, joita olemme yhdessä linjanneet. Kaikki työ ei näy otsikoissa, eikä krediittejä aina saa se, joka ne ansaitsisi. Elämä koalitiohallituksessa ei toki ole kitkatonta ja joka ikinen saavutus on lopulta kompromissi. Joskus kaksi askelta eteen vaatii yhden taakse. Silti ne kannattaa ottaa. Maailma ei tule tällä kaudella valmiiksi, ja juuri siksi meidän pitää tehdä kova tulos seuraavissa vaaleissa.

Kova tulos vaatii tietysti töitä ja sanoman, joka puree. Tai oikeammin sanoman, joka kutsuu mukaan, vakuuttaa ja innostaa. Tavoitteemme ovat tietysti kirkkaita. Ilmasto ja luonto ovat meille selkeitä prioriteetteja, ja tiedeyhteisön viesti kiistaton ja velvoittava. Suomen on kannettava vastuunsa päästöjen vähentämisessä ja kaikki syyt olla edelläkävijä maailmanlaajuisesti skaalautuvissa ratkaisuissa. 

Luontokato on välttämätöntä pysäyttää: monimuotoinen luonto on hyvinvointimme edellytys, talouden ja ruokaturvan perusta, elossapitojärjestelmä, jota on vaarallista purkaa pala palalta. Näistä teemoista pitää puhua ja ne suorastaan huutavat tekoja. Viestin niistä on oltava mukaansatempaava ja arkeen ja kokemuspiiriin sopiva: abstraktien malliskenaarioiden käppyröissä kyse on ytimessään jokaisen meistä tulevan hyvinvoinnin turvaamisesta, populaatioekologian ja biodiversiteetin hälyttävissä indikaattoreissa ihan siitä suomalaisesta luonnosta, jota tässä maassa arvostetaan, ja joka uhkaavasti köyhtyy.

Me olemme johtava tiedepuolue, joka kunnioittaa tiedettä ja sivistystä koko skaalalla insinööreistä antropologeihin ja ekonomeista filosofeihin. Nojaamme faktoihin ja tiukkaan analyysiin. Samalla meidän pitää osata olla myös kansanpuolue, kuunnella ja puhua niin, että se ymmärretään.

Me olemme johtava tiedepuolue. Samalla meidän pitää osata olla myös kansanpuolue.

Vihreiden pitää myös olla uskottava talouspuolue. Se edellyttää sitä, että kiinnitämme huomiota sekä julkisen talouden tulo- että menopuoleen. Hyviä menoja on todella helppo keksiä. Säästämisen paikkojen kanssa on sitten vaikeampaa, mutta siihenkin on meillä eväät. Ylipäänsä fokus kannattaa olla vivuttavassa, puitteita ja kannustimia luovassa sääntelyssä, ei kaikkien ongelmien korjaamisessa julkista rahoitusta lisäämällä. Sitä ei ole loputtomasti käytettävissä, on priorisoitava. 

Tulopuolella olennaista on kakun kasvattaminen: siinä tutkimuksella ja kehityksellä ja osaavan työvoiman tarjonnalla – sekä koulutuksen että työperäisen maahanmuuton kautta – on avainrooli. Myös veroja tietysti tarvitaan, ja verot on kohdennettava fiksusti ja pidettävä tasolla, joka kannustaa luomaan uutta, yrittämään ja tekemään töitä. Mihin veroprosentit sitten asetellaan, missä menee mielekkään julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion rajat – sitä keskustelua tässä puolueessa on kaikessa rikkaudessaan riittänyt ja riittää onneksi jatkossakin. Tulojen ja menojen pitäisi kuitenkin olla pidemmän päälle tasapainossa. Tämän toivoisin myös näkyvän poliittisen ohjelman lopputuloksessa ja sen pitää näkyä politiikassa, jota teemme.

On tietysti aivan oikein ja tarpeen herätellä nykyisen talousjärjestelmän ongelmiin ja puutteellisiin menestyksen ja kestävyyden mittareihin. Erityisesti väistämättömät ilmastolliset ja ekologiset reunaehdot ovat muiden puolueiden talouspuheessa usein hukassa, ja siksi juuri meidän roolinamme on ankkuroida talouskeskustelua todellisuuteen. Silti pitää tehdä vaikuttavaa politiikkaa nykysäännöillä – vaikka niitä perustelluisti haluaisikin haastaa. On samaan aikaan luovittava poliittisessa todellisuudessa ja muutettava sitä.

Energian rooliin taloudessa on Venäjän hyökkäyssodan myötä herätty uudella tavalla. Käynnissä on reaalitalouden, fysikaalisten reunaehtojen oppitunti. Euroopassa on totuttu siihen, että lämpöä tulee patterista, bensaa pumpusta ja sähköä töpselistä. Liian suuri osa siitä kuitenkin edelleen tullut fossiilisista lähteistä ja vieläpä itsevaltaisen sortovaltio Venäjän sotakassaa tukien. Nyt edessä on vieroitushoito nopealla aikataululla. Energiaa on syytä säästää kaikin tavoin, ja kaikkea päästötöntä, kestävää tuotantoa vauhditettava niin paljon kuin mahdollista. Tarvitaan päättäjiä ja politiikkaa, joka ymmärtää energiatalouden realiteetit. Vihreät on se porukka, joka tämän osaa.

Edessä on vieroitushoito venäläisesta fossiilienergiasta nopealla aikataululla.

Täällä Pohjois-Karjalassa on pakko sanoa muutama sana erikseen metsistäkin. Suomi on metsien maa, ja metsillä on valtava kulttuurinen ja taloudellinen merkitys tälle maalle. Näin on satavarmasti jatkossakin. Meidän kuitenkin tunnustettava tosiasiat, nähtävä metsä puilta: suomalainen metsäluonto köyhtyy, suurin osa kaadetusta metsästä päätyy polttoon tai lyhytaikaisiin tuotteisiin ja metsistä saadaan aivan liian vähän arvoa irti suhteessa hakkuumääriin. Vanhoja metsiä pitää säästää, ja nuoria metsiä päästää vanhenemaan.

Luontopääoma köyhtyy paljon enemmän kuin teollinen pääoma kasvaa. Ajatus suomalaisen metsätalouden kestävyydestä on niin syvällä poliittisessa puheenparressa, että tosiasiat ääneen lausumalla saattaa saada kerettiläisen, jopa epäisänmaallisen leiman. Kestävyys syntyy kuitenkin teoilla eikä hokemilla, ja siksi suomalaisessa metsäpolitiikassa olisi aika kääntää uusi sivu, jossa metsien rooli luonnon kehtoina, teollisuuden raaka-aineena, hiilinieluna ja -varastona sekä virkistyksen ja puhtaan ilon lähteenä ovat paremmin tasapainossa. Kyse ei ole tietenkään vain rajoituksista, vaan myös metsänomistajien ja yritysten oikein asetetuista kannustimista. Metsistä huolehtimisen pitäisi olla yhdistävä, ei jakava asia.

Metsistä huolehtimisen pitäisi olla yhdistävä, ei jakava asia.

Meitä tarvitaan kaiken edellä mainitun ohella edelleen myös johtavana Eurooppa-puolueena, kansainvälisen ja eurooppalaisen Suomen puolestapuhujana, ja kansallista ja kansainvälistä turvallisuutta laaja-alaisesti rakentavana voimana, sekä oikeusvaltion ja demokratian puolustajana. Myös tietopolitiikan, kulttuurin ja koulutuksen kautta vihreä politiikka rakentaa kestävän hyvinvoinnin edellytyksiä. Meillä on annettavaa kaikilla politiikan osa-alueilla.

Työtä siis riittää; matkalla vaaleihin, vaalien alla, vaalien välissä. Vastuunkantoa ja uudistavaa rakenteiden ravistelua.

Itse saan tähän työhön virtaa teistä. Upeasta, moninaisesta joukosta ihmisiä ja ideoita, liikkeestä, joka on vihdoin pitkän odotuksen jälkeen koottu saman katon alle. Olen varma, että täältä Joensuusta lähdetään paitsi hienon poliittisen ohjelman kera, myös entistä vahvempana puolueena.

Joensuusta lähdetään paitsi hienon poliittisen ohjelman kera, myös entistä vahvempana puolueena.

Joensuu tunnetaan muuten maailmanluokan fotoniikkaosaamisesta. Mikä siis parempi paikka rakentaa yhdessä valoisaa vihreää tulevaisuutta!

Kiitos ja antoisaa puoluekokousta!

Joensuun puoluekokous on siirtynyt koronan takia jo kahteen kertaan. Nyt vihdoin porukka koossa täällä!

Kun on tullut aika lunastaa Nato-optio, Suomi on siihen valmis. Kiitos siitä huolehtineille.

Toukokuun 15. vuonna 2022 jää historiaan päivänä, jona Suomen valtionjohto teki virallisen päätöksen hakea jäseneksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon. Seuraavaksi asiaa käsittelee eduskunta, jossa voimasuhteet jäsenyyden puolesta ovat harvinaisen selvät. Sen jälkeen Nato saa käsiteltäväkseen Suomen ilmoituksen kiinnostuksesta liittyä jäseneksi. Ruotsi kulkee rinnalla maan sosiaalidemokraattien ilmoitettua tänään kannatuksensa jäsenyydelle. Tämä tehdään yhdessä – tillsammans.

Päätös on perusteellisesti punnittu, ja päätös on oikea. Suomi on Naton jäsenenä paremmassa turvassa, ja Naton jäsenenä Suomi osallistuu entistä enemmän koko Euroopan turvaamiseen ja puolustamiseen. Me saamme turvaa ja me jaamme turvaa, kuten tasavallan presidentti tänään totesi. Nato-jäsenyyden hakeminen on puhtaasti puolustuksellinen ratkaisu.

Olen itse tunnetusti kannattanut Nato-jäsenyyttä näkyvästi jo vuosia. Olen myös todennut, että Suomen olisi ollut viisainta liittyä jäseneksi jo 90-luvun tai 2000-luvun alun laajenemiskierroksilla. On kuitenkin totta, ettei kansan enemmistö kannattanut liittymistä eikä poliittisia edellytyksiä asiaan siten ollut. Voi toki pohtia, olisiko historia mennyt toisin, jos poliittisesta johdosta olisi löytynyt jäsenyydelle innokas puolestapuhuja ja puuhaaja. Juuri nyt sillä ei tosin ole merkitystä, nyt katsotaan eteen- eikä taaksepäin.

Nyt kun on tullut aika lunastaa optio, Suomi on valmis.

Suomen valinta oli pysytellä sotilasliiton ulkopuolella, mutta säilyttää mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä. Tämä niin sanottu Nato-optio olisi periaatteessa voinut olla vain sanoja paperilla: toteamus siitä, ettemme sulje jäsenyyden hakemista pois. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan Suomi on harjoittanut tiivistyvää yhteistyötä Naton ja Nato-maiden kanssa, ja huolehtinut osaltaan siitä, ettei käytännön esteitä jäsenyydelle muodostu. Naton kannattajien säännöllisesti virittelemä keskustelu jäsenyydestä on pitänyt vaihtoehdon vireänä, vaikkei laajemmin etenemishaluja vielä ollutkaan. Ne heräsivät vasta, kun luottamus naapuriin romahti Venäjän hyökättyä häikäilemättömästi Ukrainaan osana etupiiripolitiikkaansa.

Nyt kun on tullut aika lunastaa optio, Suomi on valmis. Se, että näin on, ei ole itsestäänselvyys. Siitä on kiittäminen kaikkia niitä, jotka ovat vuosien varrella huolehtineet, ettei ovi sulkeudu tai optio happane. Tärkeää on ollut sekin, että Suomen puolustuskyvystä on pidetty huolta. Se tasoittaa tietämme Natoon valtavasti, kun voimme rehellisesti todeta vahvistavamme jäsenenä koko liittokuntaa. Kiitos tästä kuuluu paitsi viisaalle politiikalle ja sitä toteuttaneelle virkakunnalle, myös jokaiselle maanpuolustuksen parissa ammattilaisena, käskettynä tai vapaaehtoisesti ahertaneelle. On syytä olla myös kiitollinen ukrainalaisille: Jollei Venäjän hyökkäystä olisi päättäväisesti torjuttu, voisimme olla hyvin toisenlaisessa tilanteessa nyt. Sota ei todellakaan ole toki vielä ohi, ja tuen Ukrainalle on jatkuttava.

Kiitoksen ansaitsee myös valtionjohto, joka on nuotittanut viimeisten kuukausien aikana etenemistä niin, että päätös on kiistattoman demokraattinen ja yhteinen. Hommassa ei ole hidasteltu, mutta puolueilla, eduskuntaryhmillä ja päättäjillä on ollut aikaa pohtia, perehtyä ja muodostaa kantansa. Tahditus Ruotsin kanssa näyttää lopulta onnistuvan erinomaisesti, mikä on todella merkittävä ja tärkeä asia. Suomen olisi kannattanut liittyä Natoon ilman Ruotsiakin, mutta yhdessä olemme samassa puolustusliitossa enemmän kuin osiemme summa.

Yhdessä Ruotsin kanssa olemme samassa puolustusliitossa enemmän kuin osiemme summa.

Myös viesti kansalta oli onneksi kirkas ja selkeä, ja laittoi eittämättä vauhtia päättäjiin. Olisi kuitenkin reipasta mutkien oikomista sanoa, että kansa työnsi poliitikot Natoon. Ne samat ajatusprosessit ja päättelyketjut, jotka kansalaisten kyselytuloksissa näkyvät, käynnistyivät myös päättäjien päässä. Niitä sai monella liikkeelle jo sotarumpujen sointi ja Putinin uhittelu ennen Venäjän hyökkäystä. Vuodenvaihteessa kiivaana käyneen turvallisuuspoliittisen keskustelun jatkona puhemies aikataulutti eduskuntaan ylimääräisen ajankohtaiskeskustelun. Tuo keskustelu käytiin lopulta juuri sodan aattona.

Suomen paperit Natoon ovat siis pian virallisesti vetämässä. Sen jälkeen pallo siirtyy Natoon ja lopulta Nato-maihin, joista jokaisen on Suomen jäsenyys ratifioitava. Tämän prosessin aikana voidaan nähdä eri maissa monenlaisia käänteitä ja kannanottoja, joista jonkin verran tuntumaa on jo saatukin. Kannattaa ottaa rauhallisesti ja pitää katse pallossa. Nato on sen jäsenmaille aivan keskeinen turvallisuusrakenne, ja Suomen ja Ruotsin jäsenyys vahvistaa sitä entisestään. Tämä iso kuva ymmärretään ja jaetaan kautta liittokunnan. Silti kaikkien puolueiden on paikallaan olla mukana talkoissa edistämässä ripeää jäsenyyttä sisarpuolueidensa ja muiden yhteyksien kautta. Tämä on oikeastaan kaikkien suomalaisten asia: Nyt kannattaa rakentaa hyvää maakuvaa omilla puuhillaan ja sanomisillaan. Jos näet kaupungilla eksyneen kiekkoturistin, tarjoa ihmeessä apua. 

On hyvin tiedossa, että Suomen Nato-jäsenyys on Venäjälle epämieluisa asia. Voi olla, että näemme vielä jonkinlaisia vaikuttamis- tai horjuttamisyrityksiä. Ne me kestämme, ja niihin me olemme varautuneet. Jos Kreml tähän peliin lähtee, se huomaa, että yritykset puuttua omiin valintoihimme vain vahvistavat päättäväisyyttämme. Jollain tapaa Venäjä Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan varmaankin silti protestoi tai siihen vastaa. Tässä on tärkeää pitää pää kylmänä. Suomen osalta intressinä on pitää toimivat naapurisuhteet jatkossakin. Suhteiden tason, luonteen ja tiiviyden määrittää luottamus. Tällä hetkellä se on nollissa, ja asian tilaa voi parantaa oikeastaan vain Venäjä itse vaihtamalla kurssinsa pois väkivallasta, sorrosta ja järjettömistä etupiirihaaveista.

Suomesta tulee pragmaattinen, oman tonttinsa huolella hoitava luotettava liittolainen.

Millainen Nato-maa Suomesta sitten tulee? Pragmaattinen, oman tonttinsa huolella hoitava luotettava liittolainen, jos minulta kysytään. Mitään kansallisia erityisehtoja ei ole tarpeen tai järkevää asettaa, vaan Natoon liitytään kaikin oikeuksin ja velvottein ja jäsenenä sitten toteutetaan sellaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jolla parhaiten rakennamme turvallisuutta, rauhaa ja vakautta.

Mahdollisuudet entistä tiiviimmälle, kaikkea muutakin yhteistyötä tukevalle pohjoismaiselle puolustusyhteistyötä ovat ilmeiset. Sama pätee Viroon ja Baltiaan, joiden kanssa puolustusliiton koillista kulmaa turvaamme. Myös muita jo nyt rakennettuja kumppanuuksia on erinomaiset mahdollisuudet syventää jatkossa. Brittivetoinen JEF, EU-puolustusyhteistyö, muut maaryhmät ja kahden- ja monenkeskinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa ovat näistä tietysti merkittävimpiä.

Naton transatlanttisen ja eurooppalaisen painotusten välille on aika ajoin muodostunut sisäistä jännitettä. Tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltoihin harjoittava ja samalla eurooppalaisen puolustuksen kehittämisen puolesta liputtava Suomi sopii rakentamaan Natoa, jossa nämä painotukset tukevat toisiaan vastakkainasettelun sijaan. EU-maiden uusien puolustuspanosten myötä edessä on entistä eurooppalaisempi Nato, mutta johon Yhdysvallat ja Kanada ovat edelleen sitoutuneet tiiviisti. Tämä kehitys sopii Suomelle erinomaisesti.

Suomi maksimoi Nato-jäsenyydellä oman turvallisuutensa. Puolustusliitto on silti tietysti yhteinen ja vastavuoroinen rakenne. Isossa kuvassa Suomen selkein vastuu on oman alueensa puolustaminen. Siihen olemme myös varautuneet ja varustautuneet. Siksi Suomeen ei varsinaisesti nykyisellään välttämättä tarvita Nato-maiden EFP-joukkoja enkä usko Suomelta oletettavan suurta panostusta muissa maissa rotatoiviin EFP-joukkoihin. En silti näe mitään syytä sulkea kumpaakaan pois, vaan Suomen on syytä olla mukana Natossa täydellä sydämellä ja valita linjansa kokonaisuuden kannalta fiksusti. Olen varma, että Suomesta löytyy vapaaehtoisia enemmän kuin kylliksi Nato-palvelukseen liittolaismaihin, jos tarvetta on. Suomeen puolestaan sopisi rotatoivia joukkoja mainiosti, jos sellaisia päädymme puolustuksen ja turvallisuuden kannalta tarkoituksenmukaisina pitämään ja onnistumme tänne sitten vielä saamaankin.

Pohjoisen Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustus on joka tapauksessa siinä määrin sidoksissa toisiinsa, että sillä ilmansuunnalla on helppo visioida hyvinkin tiivistä yhteistyötä ja miksei pysyvämpiäkin järjestelyitä. Suomi tarjoaa myös erinomaiset puitteet harjoitella esimerkiksi ilma- ja tykistötoimintaa, ja täällä vieraileekin varmasti liittolaisia harjoittelemassa tiiviisti vaikkei pysyviä rotaatiojoukkoja tulisikaan. 

Nato-jäsenyys ei ole Suomem ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste vaan luonteva ja tarpeellinen, edellisiä valintoja täydentävä seuraava askel.

Kaiken kaikkiaan Suomi solahtaa mainiosti osaksi puolustusliittoa, jolla on jo nykyisellään ollut aivan keskeinen osa oman turvallisuutemme takaamista. Nato-jäsenyys ei ole tämän maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste vaan luonteva ja tarpeellinen, edellisiä valintoja täydentävä seuraava askel.

Astumme uuteen aikaan yhdessä ja turvallisin mielin.

Vihreä eduskuntaryhmä kokoontui viikottaiseen ryhmäkokoukseensa samana päivänä, jonka aamuna Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Totesin tuolloin ryhmälle, että jokaisen on syytä varautua siihen, että edessämme on väistämättä historiallisia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Nyt tärkein ratkaisu on viimeistä silausta vaille taputeltu. 

Arvoisa wappukansa,

Tässä työssä saa monenlaisia kutsuja puhua ja tavata ihmisiä. Kutsu puhua Smökin katolta rakkaalle Aalto-yhteisölle wappuaattona on helposti isoimpia kunnioita mitä voi olla!

Wapulla on teekkarin ja aaltolaisen sydämessä aina erityinen paikka: päättyvän lukuvuoden, saapuvan kevään, pitkien perinteiden ja anarkistisen ilonpidon täydellinen cocktail, karnevaali, jota saa viettää juuri niin kuin itse haluaa ja juuri se tuo meidän tänään yhteen. Wappu on niin tärkeä juhla, että oma koiranikin on nimetty sen mukaan. Se Vappu täytti muuten juuri 10 vuotta.

Kun funtsii parhaita muistoja opiskeluajalta, parhaita muistoja elämästä ylipäänsä, monta wappua vilisee silmissä. Olen ollut mukana seilaamassa kauppatorille omatekoisella lautalla, driftannut wappubussin kyydissä raviradalla, duunannut sata litraa simaa, heittänyt löylyä maailman suurimmassa wappusaunassa, dipannut Mantan altaaseen ja skoolannut varmasti jo satoja skumppalasillisia Otaniemessä, Mantalla ja Ulliksella.

Kaikki nämä muistot olen saanut osana tätä mahtavaa yhteisöä, joka Otaniemessä majailee. Ja vähän Mikkelissäkin.

Niin, Otaniemi. Kun täällä nykyään kulkee, on ihan mahtavaa nähdä kuinka ne ajatukset yhteisestä, monitieteisestä ja poikkitaiteellisesta kampuksesta ovat tulleet todeksi ja punatiileksi. Täältä niemestä on ponnistanut liuta tätä maata ja maailmaa parantanutta ideaa, keksintöä, bisnestä – ja ihmistä, ja kaveriporukoita. Kun olen jutellut tämän päivän opiskelijoiden kanssa, olen varma, että hienokin historia jää kalpeaksi kaikelle sille vielä hienommalle, mitä täältä vielä versoaa. Pääministerin nahkatakki valloitti Ruotsin, aaltolaistenideat koko maailman.

Jokainen polvi uusia opiskelijoita näyttää olevan edeltäjiään fiksumpi ja valveutuneempi. Kehitys kehittyy, mutta ei itsestään vaan teidän ansiostanne.

Koska wappu on niin mahtava kansanjuhla, korpesi ensimmäisenä koronakeväänä yhteisöllisen wapun menettäminen valtavasti. Toisenakin harmitti, kun kulkutauti edelleen rajoitti tekemistä. Mutta mikä minä olen valittamaan, vanha ihminen, jolle wappu on nyt enemmänkin paikka muistella menneitä ja piipahtaa alma materin ja kasvattajayhteisön parissa. Korona kuritti koko yhteiskuntaa, mutta opiskelijat kuuluvat eniten kärsineisiin. Erityisesti koen tuskaa koronan ikeessä aloittaneista opiskelijoista.

Luvut opiskelijoiden kokemasta masennuksesta, ahdistuksesta ja muista mielenterveyden ongelmista ovat pysäyttäviä. Tällä maalla ei ole varaa menettää, musertaa tai polttaa loppuun nuoria toivojaan. Tällä hetkellä saan kuulla surullisia viestejä siitä, että edes apua hakeville ei riitä resursseja. Siksi tekoja tarvitaan, ja on ihan pakko nostaa esiin ja kiittää Aalto-Yliopiston ylioppilaskunnan Fuksitoimikuntaa ja Kansainvälisyystoimikuntaa Wappumieli-keräyksen järkkäämisestä ja kaikkia siihen osallistuneita!

Koulutusjärjestelmä tai korkeakoulu ei ole tehokkuutta optimoiva makkaratehdas, vaan sivistyksen, luovuuden ja henkisen kasvun kehto sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Pitää myös funtsia ongelmien juurisyitä: Ovatko koulutusputkemme rakenteet kunnossa, kun henkinen kuorma niin monelle opiskelijalle niin raskaaksi? Koulutusjärjestelmä tai korkeakoulu ei ole tehokkuutta optimoiva makkaratehdas, vaan sivistyksen, luovuuden ja henkisen kasvun kehto sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Maailmassa toki riittää murehdittavaa, sitä ei voi kiistää. Lämpenevä ilmasto ja köyhtyvä luonto uhkaavat kaikkea tulevaa hyvinvointia. Täälläkin kehitetään innolla teknisiä, kaupallisia ja taiteellisiakin ratkaisuja, mutta viime kädessä parempaa maailmaa jumittaa poliittisen tahdon, ei teknologian tai ratkaisujen puute. Mutta älkää lannistuko, kyllä sitä politiikkaakin potkitaan koko ajan eteenpäin. Potkikaa tekin, se auttaa.

Vaikka pullonkaula on politiikka, eikä teknologia, huutaa kestävän tulevaisuuden rakentaminen myös investointeja tutkimukseen ja kehitykseen. Siihen ollaankin nyt satsaamassa ja niin kannattaakin tehdä. Se maksaa itsensä takaisin. Uutta ei synny pelkästään rahaa tiskiin heittämällä, tarvitaan myös käsipareja, osaamista: tekniikkaa, kauppatieteitä, taidetta – kaikkea tarvitaan. Te, hyvät ihmiset ja kaikki se kasvava tietotaito päänne sisällä ovat palladiuminarvoisia tässä ajassa. Tämä on myös se tapa, jolla olemme kokoamme suurempi ratkaisija globaalien haasteiden edessä.

Ukrainassa käydään sotaa. Ukrainalaiset puolustautuvat Venäjän roistomaista hyökkäystä vastaan. Voi tuntua makaaberilta puhallella täällä serpentiinejä, kun Ukrainassa ihmisiä kuolee puolustaessaan maataan, ja myös meitä ja arvojamme. Siksi me tuemme Ukrainaa, ja niin ovat tukeneet sekä Aalto-yliopisto että ylioppilaskuntakin, ja koko opiskelijaliike. Kiitos siitä.

Tänä wappuna juhlitaan kolmen wapun edestä.

Synkkinäkin aikoina on silti muistettava ilon ja juhlan aiheet, ja wappu sellaisen tarjoaa. Kun Ukrainan presidentti Zelenskyi puhui eduskunnalle aiemmin tässä kuussa, hän korosti, että Suomen vahvuus on poikkeuksellinen koulutusjärjestelmä ja asenne sivistystä, tiedettä ja kulttuuria kohtaan. Se tarjoaa tapoja meille auttaa Ukrainaa ja parantaa maailmaa. Sitä, jos mitä, on syytä vaalia ja juhlia – ja sitä wappuna juhlitaan.

Kaksi vuotta on-off etäilyä, kaksi vuotta ilman normaaleja sosiaalisia kanssakäymisiä, toistemme kohtaamisia ja totuttuja tapoja, on ollut epäreilua etenkin opiskelijoille.

Siksi tänä wappuna juhlitaan kolmen wapun edestä. Poikkeusaikojen jälkeen myös poikkeuksellinen juhlinta tulee tarpeeseen.

Ja hei, muistakaa:

*Jos wappuheilan sisko tekee vaikutuksen, kannattaa lunastaa nato-optio.*

Olen aina vain myynyt wappulehtiä, en koskaan tehnyt niitä. Ei liene tarpeen selittää, miksi.
Tulevaisuudessa siintää NATO, vaan tänään minä OTAN. Siis malja keväälle ja wapulle!

Erittäin hauskaa wappua kaikille, glada vappen till alla, the very best vappu to everyone!

Kutsu puhua Aalto-yhteisölle Smökin katolta oli valtavan iso kunnia.