Kun on tullut aika lunastaa Nato-optio, Suomi on siihen valmis. Kiitos siitä huolehtineille.

Toukokuun 15. vuonna 2022 jää historiaan päivänä, jona Suomen valtionjohto teki virallisen päätöksen hakea jäseneksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon. Seuraavaksi asiaa käsittelee eduskunta, jossa voimasuhteet jäsenyyden puolesta ovat harvinaisen selvät. Sen jälkeen Nato saa käsiteltäväkseen Suomen ilmoituksen kiinnostuksesta liittyä jäseneksi. Ruotsi kulkee rinnalla maan sosiaalidemokraattien ilmoitettua tänään kannatuksensa jäsenyydelle. Tämä tehdään yhdessä – tillsammans.

Päätös on perusteellisesti punnittu, ja päätös on oikea. Suomi on Naton jäsenenä paremmassa turvassa, ja Naton jäsenenä Suomi osallistuu entistä enemmän koko Euroopan turvaamiseen ja puolustamiseen. Me saamme turvaa ja me jaamme turvaa, kuten tasavallan presidentti tänään totesi. Nato-jäsenyyden hakeminen on puhtaasti puolustuksellinen ratkaisu.

Olen itse tunnetusti kannattanut Nato-jäsenyyttä näkyvästi jo vuosia. Olen myös todennut, että Suomen olisi ollut viisainta liittyä jäseneksi jo 90-luvun tai 2000-luvun alun laajenemiskierroksilla. On kuitenkin totta, ettei kansan enemmistö kannattanut liittymistä eikä poliittisia edellytyksiä asiaan siten ollut. Voi toki pohtia, olisiko historia mennyt toisin, jos poliittisesta johdosta olisi löytynyt jäsenyydelle innokas puolestapuhuja ja puuhaaja. Juuri nyt sillä ei tosin ole merkitystä, nyt katsotaan eteen- eikä taaksepäin.

Nyt kun on tullut aika lunastaa optio, Suomi on valmis.

Suomen valinta oli pysytellä sotilasliiton ulkopuolella, mutta säilyttää mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä. Tämä niin sanottu Nato-optio olisi periaatteessa voinut olla vain sanoja paperilla: toteamus siitä, ettemme sulje jäsenyyden hakemista pois. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan Suomi on harjoittanut tiivistyvää yhteistyötä Naton ja Nato-maiden kanssa, ja huolehtinut osaltaan siitä, ettei käytännön esteitä jäsenyydelle muodostu. Naton kannattajien säännöllisesti virittelemä keskustelu jäsenyydestä on pitänyt vaihtoehdon vireänä, vaikkei laajemmin etenemishaluja vielä ollutkaan. Ne heräsivät vasta, kun luottamus naapuriin romahti Venäjän hyökättyä häikäilemättömästi Ukrainaan osana etupiiripolitiikkaansa.

Nyt kun on tullut aika lunastaa optio, Suomi on valmis. Se, että näin on, ei ole itsestäänselvyys. Siitä on kiittäminen kaikkia niitä, jotka ovat vuosien varrella huolehtineet, ettei ovi sulkeudu tai optio happane. Tärkeää on ollut sekin, että Suomen puolustuskyvystä on pidetty huolta. Se tasoittaa tietämme Natoon valtavasti, kun voimme rehellisesti todeta vahvistavamme jäsenenä koko liittokuntaa. Kiitos tästä kuuluu paitsi viisaalle politiikalle ja sitä toteuttaneelle virkakunnalle, myös jokaiselle maanpuolustuksen parissa ammattilaisena, käskettynä tai vapaaehtoisesti ahertaneelle. On syytä olla myös kiitollinen ukrainalaisille: Jollei Venäjän hyökkäystä olisi päättäväisesti torjuttu, voisimme olla hyvin toisenlaisessa tilanteessa nyt. Sota ei todellakaan ole toki vielä ohi, ja tuen Ukrainalle on jatkuttava.

Kiitoksen ansaitsee myös valtionjohto, joka on nuotittanut viimeisten kuukausien aikana etenemistä niin, että päätös on kiistattoman demokraattinen ja yhteinen. Hommassa ei ole hidasteltu, mutta puolueilla, eduskuntaryhmillä ja päättäjillä on ollut aikaa pohtia, perehtyä ja muodostaa kantansa. Tahditus Ruotsin kanssa näyttää lopulta onnistuvan erinomaisesti, mikä on todella merkittävä ja tärkeä asia. Suomen olisi kannattanut liittyä Natoon ilman Ruotsiakin, mutta yhdessä olemme samassa puolustusliitossa enemmän kuin osiemme summa.

Yhdessä Ruotsin kanssa olemme samassa puolustusliitossa enemmän kuin osiemme summa.

Myös viesti kansalta oli onneksi kirkas ja selkeä, ja laittoi eittämättä vauhtia päättäjiin. Olisi kuitenkin reipasta mutkien oikomista sanoa, että kansa työnsi poliitikot Natoon. Ne samat ajatusprosessit ja päättelyketjut, jotka kansalaisten kyselytuloksissa näkyvät, käynnistyivät myös päättäjien päässä. Niitä sai monella liikkeelle jo sotarumpujen sointi ja Putinin uhittelu ennen Venäjän hyökkäystä. Vuodenvaihteessa kiivaana käyneen turvallisuuspoliittisen keskustelun jatkona puhemies aikataulutti eduskuntaan ylimääräisen ajankohtaiskeskustelun. Tuo keskustelu käytiin lopulta juuri sodan aattona.

Suomen paperit Natoon ovat siis pian virallisesti vetämässä. Sen jälkeen pallo siirtyy Natoon ja lopulta Nato-maihin, joista jokaisen on Suomen jäsenyys ratifioitava. Tämän prosessin aikana voidaan nähdä eri maissa monenlaisia käänteitä ja kannanottoja, joista jonkin verran tuntumaa on jo saatukin. Kannattaa ottaa rauhallisesti ja pitää katse pallossa. Nato on sen jäsenmaille aivan keskeinen turvallisuusrakenne, ja Suomen ja Ruotsin jäsenyys vahvistaa sitä entisestään. Tämä iso kuva ymmärretään ja jaetaan kautta liittokunnan. Silti kaikkien puolueiden on paikallaan olla mukana talkoissa edistämässä ripeää jäsenyyttä sisarpuolueidensa ja muiden yhteyksien kautta. Tämä on oikeastaan kaikkien suomalaisten asia: Nyt kannattaa rakentaa hyvää maakuvaa omilla puuhillaan ja sanomisillaan. Jos näet kaupungilla eksyneen kiekkoturistin, tarjoa ihmeessä apua. 

On hyvin tiedossa, että Suomen Nato-jäsenyys on Venäjälle epämieluisa asia. Voi olla, että näemme vielä jonkinlaisia vaikuttamis- tai horjuttamisyrityksiä. Ne me kestämme, ja niihin me olemme varautuneet. Jos Kreml tähän peliin lähtee, se huomaa, että yritykset puuttua omiin valintoihimme vain vahvistavat päättäväisyyttämme. Jollain tapaa Venäjä Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan varmaankin silti protestoi tai siihen vastaa. Tässä on tärkeää pitää pää kylmänä. Suomen osalta intressinä on pitää toimivat naapurisuhteet jatkossakin. Suhteiden tason, luonteen ja tiiviyden määrittää luottamus. Tällä hetkellä se on nollissa, ja asian tilaa voi parantaa oikeastaan vain Venäjä itse vaihtamalla kurssinsa pois väkivallasta, sorrosta ja järjettömistä etupiirihaaveista.

Suomesta tulee pragmaattinen, oman tonttinsa huolella hoitava luotettava liittolainen.

Millainen Nato-maa Suomesta sitten tulee? Pragmaattinen, oman tonttinsa huolella hoitava luotettava liittolainen, jos minulta kysytään. Mitään kansallisia erityisehtoja ei ole tarpeen tai järkevää asettaa, vaan Natoon liitytään kaikin oikeuksin ja velvottein ja jäsenenä sitten toteutetaan sellaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jolla parhaiten rakennamme turvallisuutta, rauhaa ja vakautta.

Mahdollisuudet entistä tiiviimmälle, kaikkea muutakin yhteistyötä tukevalle pohjoismaiselle puolustusyhteistyötä ovat ilmeiset. Sama pätee Viroon ja Baltiaan, joiden kanssa puolustusliiton koillista kulmaa turvaamme. Myös muita jo nyt rakennettuja kumppanuuksia on erinomaiset mahdollisuudet syventää jatkossa. Brittivetoinen JEF, EU-puolustusyhteistyö, muut maaryhmät ja kahden- ja monenkeskinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa ovat näistä tietysti merkittävimpiä.

Naton transatlanttisen ja eurooppalaisen painotusten välille on aika ajoin muodostunut sisäistä jännitettä. Tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltoihin harjoittava ja samalla eurooppalaisen puolustuksen kehittämisen puolesta liputtava Suomi sopii rakentamaan Natoa, jossa nämä painotukset tukevat toisiaan vastakkainasettelun sijaan. EU-maiden uusien puolustuspanosten myötä edessä on entistä eurooppalaisempi Nato, mutta johon Yhdysvallat ja Kanada ovat edelleen sitoutuneet tiiviisti. Tämä kehitys sopii Suomelle erinomaisesti.

Suomi maksimoi Nato-jäsenyydellä oman turvallisuutensa. Puolustusliitto on silti tietysti yhteinen ja vastavuoroinen rakenne. Isossa kuvassa Suomen selkein vastuu on oman alueensa puolustaminen. Siihen olemme myös varautuneet ja varustautuneet. Siksi Suomeen ei varsinaisesti nykyisellään välttämättä tarvita Nato-maiden EFP-joukkoja enkä usko Suomelta oletettavan suurta panostusta muissa maissa rotatoiviin EFP-joukkoihin. En silti näe mitään syytä sulkea kumpaakaan pois, vaan Suomen on syytä olla mukana Natossa täydellä sydämellä ja valita linjansa kokonaisuuden kannalta fiksusti. Olen varma, että Suomesta löytyy vapaaehtoisia enemmän kuin kylliksi Nato-palvelukseen liittolaismaihin, jos tarvetta on. Suomeen puolestaan sopisi rotatoivia joukkoja mainiosti, jos sellaisia päädymme puolustuksen ja turvallisuuden kannalta tarkoituksenmukaisina pitämään ja onnistumme tänne sitten vielä saamaankin.

Pohjoisen Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustus on joka tapauksessa siinä määrin sidoksissa toisiinsa, että sillä ilmansuunnalla on helppo visioida hyvinkin tiivistä yhteistyötä ja miksei pysyvämpiäkin järjestelyitä. Suomi tarjoaa myös erinomaiset puitteet harjoitella esimerkiksi ilma- ja tykistötoimintaa, ja täällä vieraileekin varmasti liittolaisia harjoittelemassa tiiviisti vaikkei pysyviä rotaatiojoukkoja tulisikaan. 

Nato-jäsenyys ei ole Suomem ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste vaan luonteva ja tarpeellinen, edellisiä valintoja täydentävä seuraava askel.

Kaiken kaikkiaan Suomi solahtaa mainiosti osaksi puolustusliittoa, jolla on jo nykyisellään ollut aivan keskeinen osa oman turvallisuutemme takaamista. Nato-jäsenyys ei ole tämän maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätepiste vaan luonteva ja tarpeellinen, edellisiä valintoja täydentävä seuraava askel.

Astumme uuteen aikaan yhdessä ja turvallisin mielin.

Vihreä eduskuntaryhmä kokoontui viikottaiseen ryhmäkokoukseensa samana päivänä, jonka aamuna Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Totesin tuolloin ryhmälle, että jokaisen on syytä varautua siihen, että edessämme on väistämättä historiallisia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Nyt tärkein ratkaisu on viimeistä silausta vaille taputeltu.