Arvoisa puoluekokous,

Ensi alkuun on pakko sanoa, että on ihan mahtavaa nähdä teidät kaikki. Tätä on odotettu, puoluekokousta, joka tuo tämän hienon liikkeen yhteen. Otetaan siitä kaikki irti: vaihdetaan kuulumisia, sparrataan, jutellaan, nauretaan, väitellään ja ollaan läsnä. On varsin jees, että kokouspäivän päätyttyä voi nostaa yhdessä maljan ilta-auringossa sen sijaan, että kierähtää läppärin ääreltä sohvalle. Paradoksaalisesti tällä kertaa Pohjois-Karjalaan lähtö on johtanut verkkareiden vaihtumiseen farkkuihin.

Sitäkin on siis odotettu, että päästään kokoon juuri tänne Joensuuhun. Piipahdin itse täällä pienellä lämmittelykeikalla jo viime viikolla, ja tämä on kyllä ihan mahtava paikka. Toivottavasti jokainen ehtii fiilistelemään tätä pohjoiskarjalaista kasvukaupunkia kaikkine ihmeineen tässä kokouksen lomassa.

Puoluekokous osuu historialliseen hetkeen koko maan kannalta. Tiistaina eduskunta äänesti äänin 188-8 Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen puolesta. Perusteellisesti punnittu ja oikea päätös, jota vihreä eduskuntaryhmä tuki yksimielisesti ja johon johtaneessa keskustelussa vihreillä oli näkyvä rooli. Nato ei ole toki ole täydellinen ratkaisu. Silti Suomi on Naton jäsenenä paremmassa turvassa, ja Naton jäsenenä Suomi rakentaa turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa ja maailmaa. Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan käänsi kansan ja päättäjien ylivoimaisen enemmistön puolustusliiton kannalle. Se hyökkäys jatkuu yhä, eikä tilanteeseen saa turtua. Urheasti puolustautuvia ukrainalaisia on tuettava.

Sotaan ei saa turtua. Urheasti puolustautuvia ukrainalaisia on tuettava.

Tämän puoluekokouksen tärkein asia on uusi poliittinen tavoiteohjelma. Puolue on lopulta olemassa muuttaakseen maailmaa, ja poliittinen ohjelma kuvaa ne nuotit joiden mukaisesti me haluamme sitä muuttaa. Ohjelman lopulliset muotoilut selviävät huomenna sunnuntaina, kun puoluedemokratia ja te puoluekokousedustajat, olette puhuneet: isot linjat ovat sinänsä selvät, me rakennamme kestävää tulevaisuutta, hyvinvoivaa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja parempaa arkea kaikille. 

Tuoreen Nato-päätöksen myötä prosessit ovat nyt muodissa. Poliittinen ohjelma on sekin meillä hyvin vahvasti prosessi, taas kerran. Sitä työstettiin ensin työryhmän toimesta ahkerasti eri tahoja kuullen, sitten kerättiin satamäärin palautetta luonnokseen, leivottiin yhdessä puoluehallituksen kanssa pohja kasaan ja nyt taas on taas punnittu pitkä lista parannusehdotuksia, joista lopulta äänestysten kautta valmis versio syntyy. Aito ja vaikuttava osallistaminen tekee ohjelmasta yhteisen. Se ei ole ylhäältä saneltu tai tismalleen sellainen, jollaisen minä kirjoittaisin tai sinä kirjoittaisit, vaan aidosti yhdessä luotu ja hiottu, ja siksi siitä tulee niin hyvä.

Aito ja vaikuttava osallistaminen tekee polittisesta tavoiteohjelmasta yhteisen.

Poliittinen ohjelma muodostaa myös puitteet ensi kevään vaalikampanjalle ja lopulta hallitusohjelmalle meidän osaltamme, sikäli kun hallitukseen päädymme myös ensi kaudella. Hallitukseen kannattaa aidosti ja tosissaan pyrkiä, vaikka mitään ilmeisen helppoja hallituspohjia ei näkyvissä olisikaan. Tämä viimeiselle neljännekselleen kääntynyt kausi osoittaa, että me voimme kantaa salkun kuin salkun, tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka vaalitulokset ja gallupit viimeisen vuoden sisällä ovat olleet alavireisiä, on hyvä tiedostaa mitä meidän johdollamme on saavutettu. 

Uusi ilmastolaki on viimeistä äänestystä vaille hyväksytty ja uusi luonnonsuojelulaki juuri saapunut eduskuntaan. Molemmat näistä ovat historiallisia edistysaskelia. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ollaan pääsemässä vauhtiin ja raha virtaa jo päästöjä vähentäviin investointeihin: Vahva ilmastolaki sementoi signaalin markkinoille ja antaa yrityksille näkymän investoida ja kehittää tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja. Ainutlaatuista, meille rakasta suomalaista luontoa voidaan puolestaan suojella vain Suomessa. Siksi on todella hieno asia, että luonnonsuojelulaki on nyt saatu päivitettyä, vasta toista kertaa sen lähes satavuotisen historian aikana.

Kaivostoimintaa pusketaan kestävämmälle pohjalle kaivosveron, luonnonsuojelulain ja vielä uudistettavan kaivoslain myötä. Energiakriisiin on vastattu fiksusti, tilanteen vaatimalla tavalla: tarttumalla akuuttiin kriisiini ja vauhdittamalla kestävää siirtymää. Sisäisen turvallisuuden uhkia tilkitään perusoikeuksia kunnioittaen. Kun Suomen Nato-hakemus sinetöitiin, kynää piteli vihreä ulkoministeri. 

Olemme vastuunkantajia, ja samalla uudistava muutosvoima paremman huomisen puolesta.

Saavutuksia riittäisi listattavaksi pidemminkin. Olemme vastuunkantajia, ja samalla uudistava muutosvoima paremman huomisen puolesta. Kun istun torstaisin eduskunnassa paikalleni johtamaan puhetta vihreän eduskuntaryhmän kokouksessa, näen edessäni joukkueen, joka puurtaa päivästä toiseen tuloksekkaasti niiden tavoitteiden eteen, joita olemme yhdessä linjanneet. Kaikki työ ei näy otsikoissa, eikä krediittejä aina saa se, joka ne ansaitsisi. Elämä koalitiohallituksessa ei toki ole kitkatonta ja joka ikinen saavutus on lopulta kompromissi. Joskus kaksi askelta eteen vaatii yhden taakse. Silti ne kannattaa ottaa. Maailma ei tule tällä kaudella valmiiksi, ja juuri siksi meidän pitää tehdä kova tulos seuraavissa vaaleissa.

Kova tulos vaatii tietysti töitä ja sanoman, joka puree. Tai oikeammin sanoman, joka kutsuu mukaan, vakuuttaa ja innostaa. Tavoitteemme ovat tietysti kirkkaita. Ilmasto ja luonto ovat meille selkeitä prioriteetteja, ja tiedeyhteisön viesti kiistaton ja velvoittava. Suomen on kannettava vastuunsa päästöjen vähentämisessä ja kaikki syyt olla edelläkävijä maailmanlaajuisesti skaalautuvissa ratkaisuissa. 

Luontokato on välttämätöntä pysäyttää: monimuotoinen luonto on hyvinvointimme edellytys, talouden ja ruokaturvan perusta, elossapitojärjestelmä, jota on vaarallista purkaa pala palalta. Näistä teemoista pitää puhua ja ne suorastaan huutavat tekoja. Viestin niistä on oltava mukaansatempaava ja arkeen ja kokemuspiiriin sopiva: abstraktien malliskenaarioiden käppyröissä kyse on ytimessään jokaisen meistä tulevan hyvinvoinnin turvaamisesta, populaatioekologian ja biodiversiteetin hälyttävissä indikaattoreissa ihan siitä suomalaisesta luonnosta, jota tässä maassa arvostetaan, ja joka uhkaavasti köyhtyy.

Me olemme johtava tiedepuolue, joka kunnioittaa tiedettä ja sivistystä koko skaalalla insinööreistä antropologeihin ja ekonomeista filosofeihin. Nojaamme faktoihin ja tiukkaan analyysiin. Samalla meidän pitää osata olla myös kansanpuolue, kuunnella ja puhua niin, että se ymmärretään.

Me olemme johtava tiedepuolue. Samalla meidän pitää osata olla myös kansanpuolue.

Vihreiden pitää myös olla uskottava talouspuolue. Se edellyttää sitä, että kiinnitämme huomiota sekä julkisen talouden tulo- että menopuoleen. Hyviä menoja on todella helppo keksiä. Säästämisen paikkojen kanssa on sitten vaikeampaa, mutta siihenkin on meillä eväät. Ylipäänsä fokus kannattaa olla vivuttavassa, puitteita ja kannustimia luovassa sääntelyssä, ei kaikkien ongelmien korjaamisessa julkista rahoitusta lisäämällä. Sitä ei ole loputtomasti käytettävissä, on priorisoitava. 

Tulopuolella olennaista on kakun kasvattaminen: siinä tutkimuksella ja kehityksellä ja osaavan työvoiman tarjonnalla – sekä koulutuksen että työperäisen maahanmuuton kautta – on avainrooli. Myös veroja tietysti tarvitaan, ja verot on kohdennettava fiksusti ja pidettävä tasolla, joka kannustaa luomaan uutta, yrittämään ja tekemään töitä. Mihin veroprosentit sitten asetellaan, missä menee mielekkään julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion rajat – sitä keskustelua tässä puolueessa on kaikessa rikkaudessaan riittänyt ja riittää onneksi jatkossakin. Tulojen ja menojen pitäisi kuitenkin olla pidemmän päälle tasapainossa. Tämän toivoisin myös näkyvän poliittisen ohjelman lopputuloksessa ja sen pitää näkyä politiikassa, jota teemme.

On tietysti aivan oikein ja tarpeen herätellä nykyisen talousjärjestelmän ongelmiin ja puutteellisiin menestyksen ja kestävyyden mittareihin. Erityisesti väistämättömät ilmastolliset ja ekologiset reunaehdot ovat muiden puolueiden talouspuheessa usein hukassa, ja siksi juuri meidän roolinamme on ankkuroida talouskeskustelua todellisuuteen. Silti pitää tehdä vaikuttavaa politiikkaa nykysäännöillä – vaikka niitä perustelluisti haluaisikin haastaa. On samaan aikaan luovittava poliittisessa todellisuudessa ja muutettava sitä.

Energian rooliin taloudessa on Venäjän hyökkäyssodan myötä herätty uudella tavalla. Käynnissä on reaalitalouden, fysikaalisten reunaehtojen oppitunti. Euroopassa on totuttu siihen, että lämpöä tulee patterista, bensaa pumpusta ja sähköä töpselistä. Liian suuri osa siitä kuitenkin edelleen tullut fossiilisista lähteistä ja vieläpä itsevaltaisen sortovaltio Venäjän sotakassaa tukien. Nyt edessä on vieroitushoito nopealla aikataululla. Energiaa on syytä säästää kaikin tavoin, ja kaikkea päästötöntä, kestävää tuotantoa vauhditettava niin paljon kuin mahdollista. Tarvitaan päättäjiä ja politiikkaa, joka ymmärtää energiatalouden realiteetit. Vihreät on se porukka, joka tämän osaa.

Edessä on vieroitushoito venäläisesta fossiilienergiasta nopealla aikataululla.

Täällä Pohjois-Karjalassa on pakko sanoa muutama sana erikseen metsistäkin. Suomi on metsien maa, ja metsillä on valtava kulttuurinen ja taloudellinen merkitys tälle maalle. Näin on satavarmasti jatkossakin. Meidän kuitenkin tunnustettava tosiasiat, nähtävä metsä puilta: suomalainen metsäluonto köyhtyy, suurin osa kaadetusta metsästä päätyy polttoon tai lyhytaikaisiin tuotteisiin ja metsistä saadaan aivan liian vähän arvoa irti suhteessa hakkuumääriin. Vanhoja metsiä pitää säästää, ja nuoria metsiä päästää vanhenemaan.

Luontopääoma köyhtyy paljon enemmän kuin teollinen pääoma kasvaa. Ajatus suomalaisen metsätalouden kestävyydestä on niin syvällä poliittisessa puheenparressa, että tosiasiat ääneen lausumalla saattaa saada kerettiläisen, jopa epäisänmaallisen leiman. Kestävyys syntyy kuitenkin teoilla eikä hokemilla, ja siksi suomalaisessa metsäpolitiikassa olisi aika kääntää uusi sivu, jossa metsien rooli luonnon kehtoina, teollisuuden raaka-aineena, hiilinieluna ja -varastona sekä virkistyksen ja puhtaan ilon lähteenä ovat paremmin tasapainossa. Kyse ei ole tietenkään vain rajoituksista, vaan myös metsänomistajien ja yritysten oikein asetetuista kannustimista. Metsistä huolehtimisen pitäisi olla yhdistävä, ei jakava asia.

Metsistä huolehtimisen pitäisi olla yhdistävä, ei jakava asia.

Meitä tarvitaan kaiken edellä mainitun ohella edelleen myös johtavana Eurooppa-puolueena, kansainvälisen ja eurooppalaisen Suomen puolestapuhujana, ja kansallista ja kansainvälistä turvallisuutta laaja-alaisesti rakentavana voimana, sekä oikeusvaltion ja demokratian puolustajana. Myös tietopolitiikan, kulttuurin ja koulutuksen kautta vihreä politiikka rakentaa kestävän hyvinvoinnin edellytyksiä. Meillä on annettavaa kaikilla politiikan osa-alueilla.

Työtä siis riittää; matkalla vaaleihin, vaalien alla, vaalien välissä. Vastuunkantoa ja uudistavaa rakenteiden ravistelua.

Itse saan tähän työhön virtaa teistä. Upeasta, moninaisesta joukosta ihmisiä ja ideoita, liikkeestä, joka on vihdoin pitkän odotuksen jälkeen koottu saman katon alle. Olen varma, että täältä Joensuusta lähdetään paitsi hienon poliittisen ohjelman kera, myös entistä vahvempana puolueena.

Joensuusta lähdetään paitsi hienon poliittisen ohjelman kera, myös entistä vahvempana puolueena.

Joensuu tunnetaan muuten maailmanluokan fotoniikkaosaamisesta. Mikä siis parempi paikka rakentaa yhdessä valoisaa vihreää tulevaisuutta!

Kiitos ja antoisaa puoluekokousta!

Joensuun puoluekokous on siirtynyt koronan takia jo kahteen kertaan. Nyt vihdoin porukka koossa täällä!