Vihreiden poliittinen ohjelma valmistellaan aidosti yhdessä. Mediassa huomio kiinnittyy usein yksittäisiin jännittäviksi koettuihin kirjauksiin, mikä ei anna oikeaa kuvaa vihreän politiikan laaja-alaisuudesta ja painopisteistä. 

Vihreät kokoontui viikonloppuna 21.-22.5. Joensuuhun ensimmäiseen fyysiseen puoluekokoukseen kahteen vuoteen. Kokouksen asialistan pihvi oli poliittisen tavoiteohjelman uusiminen vuosille 2023-2027, mutta vihdoin yhdessä kasvotusten vietetty aika ja vaihdetut ajatukset saattoivat silti olla kokouksen tärkein anti. 

Poliittinen tavoiteohjelma on toki tietysti erittäin tärkeä puolueen toimintaa ohjaava asiakirja. Vihreissä se valmistellaan aidosti yhdessä alusta loppuun, ja olenkin ylpeä sekä prosessista että lopputuloksesta. 

Ohjelmassa on seitsemän ylätason tavoiteotsikkoa, jotka kuvaavat varsin hyvin, millaista maailmaa vihreät puolueena haluaa rakentaa. Luonnon suojelu, ilmastonmuutoksen hillintä, hyvinvointivaltion päivittäminen, talouden kestävyys, koulutus ja kulttuuri, tasa-arvo, oikeusvaltion puolustaminen, kaupunkien ja alueiden elinvoima, kansainvälinen ja eurooppalainen Suomi sekä turvallisuus ovat teemoina puolueen agendalla, kun politiikkaa tämän ohjelman pohjalta tehdään. 

Kokouksen yhteydessä käytävässä julkisessa keskustelussa huomio kiinnittyy usein yksittäisiin kirjauksiin. Se on ihan ymmärrettävää, mutta myös turhauttavaa eikä anna oikeaa kuvaa politiikan painopisteistä ja kokonaisuudesta tai siitä, mistä itse kokouksessa eniten puhutaan. Myös tällä kertaa pienet asiat keulivat ison kuvan ohi, kun median yltiömäinen kiinnostus kannabiskantaan tai laukalle lähtenyt tulkinta sunnuntailisäkirjauksesta ohjasivat keskustelua laajemmista kokonaisuuksista ja tärkeämmistä aiheista sivuun. 

Itseäni politiikassa eniten sytyttäviä aiheita ovat ilmasto- ja energiapolitiikka, luonto, talous ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Poliittisessa ohjelmassa on näistä monenmoista erinomaista linjausta. Tässä muutama nosto, joista on toistaiseksi ollut mediassa vähemmän puhetta, mutta joita itse pidän varsin hyvinä. 

1. Koko kulutus mukaan ilmastotavoitteisiin 

Ohjelmassa todetaan nyt, että ulotetaan hiilineutraaliustavoite 2035 koskemaan myös suomalaisten kulutuksesta muualla aiheutuvia päästöjä. Tämä on kova tavoite ja mittaroinnissa on edessä omat haasteensa, mutta lähtökohtana erittäin perusteltu. Kansallinen päästökirjanpito ei huomioi kulutuksesta muualla syntyviä päästöjä, mutta ilmakehää nekin lämmittävät ja meillä on niistä vastuumme myös. On lisäksi oikeudenmukaista, että tämä huomioidaan ilmastopolitiikassa, sillä esimerkiksi pienituloisten päästöt näyttävät ilman sitä helposti suhteessa suuremmilta suurituloisiin, paljon kuluttaviin.

Mukana ohjelmassa on toki sitten myös tämän saman asian kääntöpuoli, eli hiilikädenjäljen vahvistaminen. Suomella on valtava potentiaali kehittää, pilotoida ja viedä skaalautuvia ilmastoratkaisuita.

2. Ydinvoima osana kestävää energiapalettia

Ydinvoimaa tarvitaan osana kestävää, ekologista ja päästötöntä energiataloutta tuulen, auringon ja rajallisen  vesi- ja bioenergian rinnalla. Uusi ohjelma toteaa aivan oikein, että ydinvoiman turvallisuudesta on huolehdittava osana kestävää energiapalettia. Lisäksi ohjelmassa linjataan Venäjään kytkeytyneen Fennovoiman korvaamisesta vakaalla, päästöttömällä perustuotannolla, puolletaan nykyisten reaktorien jatkolupia ja halutaan uudistaa ydinenergialaki ja sujuvoittaa erityisesti pienydireaktoreiden sääntelyä – turvallisuudesta tinkimättä. 

Vihreiden tiukka ydinvoimavastaisuus on ollut historiaa jo pitkään, ja viimeistään tämän ohjelman myötä sen pitäisi viimeistään olla selvä asia. On vain ja ainoastaan hyvä, että puolueet päivittävät kantojaan tiedon ja tilannekuvan karttuessa.

3. Luontolaki ohjaamaan suomalaisen luonnon suojelua

Luontokato on valtavan globaali haaste, ja suomalaisten rakastama Suomen luontokin köyhtyy. Vaarallisen kehityksen torppaaminen vaatii kahta asiaa: luontoalueiden suojelua ja kaikkea päätöksentekoa läpileikkaavaa luontopolitiikkaa. Uudessa ohjelmassa linjataan, että kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti suojellaan vaiheittain maa- ja vesialasta eriasteisesti vähintään 30 prosenttia niin, että suojelu jakautuu tasaisesti maan eri osien ja elinympäristöjen välillä. Tämä ei ole hatusta vedetty esitys, vaan vastaa sitä mittakaavaa, jollaisen puolesta tutkimustietokin puhuu.

Lisäksi ohjelmassa linjataan, että säädetään ilmastolakia vastaava luontolaki, jossa asetetaan luonnon monimuotoisuuden parantamiselle sitovat tavoitteet ja vahvistetaan luontopaneelin asemaa. Tällainen puitelaki on tarpeen juuri sen takia, ettei luontokadon pysäyttäminen jää erilliseksi yksittäisasiaksi politiikassa. Silloin siinä varmasti epäonnistutaan, eikä suomalaista luontoa voi suojella kuin Suomessa.

4. Toimivammat markkinat ja vauhtia reiluun kilpailuun

Poliittinen ohjelma linjaa viisaasti, että hyvinvointiyhteiskunnan ja vihreiden investointien rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta, ja että julkinen talous on saatava tasapainoon keskipitkällä aikavälillä. Tähän liittyen löytyy kirjauksia sekä fiksummasta verotuksesta että työllisyyden parantamisesta kuten esimerkiksi vastuullisesta paikallisen sopimisen edistämisestä.

Myös kilpailupolitiikkaa halutaan skarpata esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintaedellytyksiä vahvistamalla sekä apteekkien ja raideliikenteen kilpailua edistämällä. Alkoholin myynnin osalta ohjelmassa esitetään viinien vapauttamista Alkosta kauppoihin ja alkoholin etämyynnin mahdollistamista kotimaisille toimijoille. Se on hyvä, liberaali linja.

5. Nato-jäsenyys ja asevelvollisuuden kehittäminen 

Uusi poliittinen ohjelma linjaa selvän tuen Suomen Nato-jäsenyydelle. Omasta puolustuskyvystä pitää siitä huolimatta pitää kiinni, ja se nojaa meillä asevelvollisuuteen. Nykyinen malli tuottaa laajan ja osaavan porukan puolustuksen tarpeisiin, mutta kohtelee sukupuolia eriarvoisesti. Järjestelmän päivittäminen yhdenvertaiseksi on edessä ennemmin tai myöhemmin. Se ei tapahdu sormia napsauttamalla eikä puolustuskykyä saa siirtymässä vaarantaa, joten selvittäminen ja valmistelu kannattaa tehdä rauhassa ja hyvissä ajoin. Tämän selvittämisen aloittamisesta löytyy nyt ohjelmasta kirjaus.
…

Uudesta poliittisesta ohjelmasta löytyisi pitkä liuta muutakin hyvää nostettavaksi esiin. Usko koulutukseen ja sivistykseen on vahva, ja talouden ajurina on yrittäjyys, uuden luominen ja osaaminen. Humaanin ja liberaalin ajattelun ja tiedepuolueen perinteet lyövät kättä päihdelinjauksissa ja tietopoliittinen perehtyneisyys näkyy erilaisissa digikirjauksissa. Toki ohjelmassa on niitäkin kohtia, jotka itse kirjoittaisin toisin. Se on aina tällaisen yhteisen paperin luonne. Silti kokonaisuus on erittäin hyvä, ja sen pohjalta lähtee mielellään rakentamaan kestävää tulevaisuutta ja inhimillistä edistystä.

Puoluekokouksessa käsiteltiin poliittisen ohjelman ohella myös tukku jäsenistön ja yhdistysten aloitteita, joissa käsiteltiin mm. julkisen talouden kestävyyttä ja vihreiden vaalitulosten sukupuolivinoumaa.