Energiasta on Euroopassa pula, ja syyllinen kriisiin löytyy Kremlistä. Täälläkin on silti katsottava peiliin ja korjattava menneen energiapolitiikan virheet.

Euroopassa podetaan nyt ankaraa energiakrapulaa. Monien energiatuotteiden hinnat hipovat pilviä, mikä näkyy sekä kotitalouksien että yritysten arjessa, ja uhkaa talouden näkymiä laajemminkin. Ja talvi on vasta tulossa. 

Kyseessä on nimenomaan energiakrapula, ei vain energiapula. Syyllinen energiakriisiin löytyy tietysti Kremlistä. Putin käyttää tietoisesti energiaa aseena Euroopan horjuttamiseksi parantaakseen asemiaan rikollisella sotaretkellään Ukrainassa. Silti Euroopassakin on katsottava peiliin. Olemme energiakriisissä, koska annoimme sen tapahtua. Kortit pelattiin Putinin käsiin, ja taloutta on rakennettu näennäisen edullisen fossiilienergian varaan. Samalla jokainen ilmakehään syydetty hiilimolekyyli on syventänyt globaalin ilmastonmuutoksen ongelmaa. Nyt iskee sitten tuon politiikan kohmelo.

Taloutta on rakennettu näennäisen edullisen fossiilienergian varaan.

Ydinongelma on ollut liian hidas luopuminen fossiilienergiasta ylipäänsä. Ilmastonmuutoksen riskit on tunnettu jo vuosikymmeniä, mutta irtautumista öljystä, hiilestä ja kaasusta ei ole riittävällä voimalla saatu käyntiin. Toki oikeitakin asioita on tehty, näistä ehkä tärkeimpänä eurooppalainen päästökauppajärjestelmä ETS. Kaiken kaikkiaan fossiilienergiaa ei kuitenkaan ole korvattu tarpeeksi nopeasti päästöttömällä tuotannolla.

Yksi osa pitkittynyttä fossiiliriippuvuutta on ollut suosittu ajatus kaasusta niin sanottuna siltapolttoaineena, jota tarvitaan säätövoimana matkalla täysin uusiutuvaa energiajärjestelmää ja joka hiiltä vähäpäästöisempänä vähentäisi päästöjä nopeasti. Tämä ajatus on ollut vinossa alusta asti: päämääränä ei pitäisi olla niinkään täysin uusiutuva, vaan täysin päästötön energiajärjestelmä, ja tätä niin sanottua syvää dekarbonisaatiota voi ja pitää rakentaa suoraan ilmaan fossiilisia siltoja. 

Ajatus fossiilisesta siltapolttoaineesta on ollut vinoutunut alusta asti.

Kaasun ilmastovaikutuksetkin on todennäköisesti vieläpä arvioitu järjestelmällisesti alakanttiin, sillä metaanivuodot näyttäisivät olevan vielä ennakoitujakin suurempia. Ja tietysti kaasussa on kaiken aikaa ollut nyt realisoitunut ulko- ja turvallisuuspoliittinen riski, riippuvuus demokratiaa ja vapautta halveksuvaan Venäjän hallintoon. Ei saatu siltaa kestävään tulevaisuuteen, saatiin syvä riippuvuus raakuuksia tehtailevaan hallintoon.

Osa ongelmaa on ollut suhtautuminen energiaan yhtenä taloudellisena hyödykkeenä muiden joukossa. Sitä se ei ole, sillä ilman energiaa ei ole mitään taloudellista toimintaa. Yhtä polttoainetta ei usein voi vaihtaa hetkessä toiseksi ellei korvaavia investointeja ole tehty jo ajoissa ja varmistettu huoltovarmuutta. Taloudellisesti tehokkaat markkinat eivät itsessään huolehdi resilienssistä ja redundanssista. Lopputuloksena taloudellinen riippuvuus Venäjästä on ollut suurempi kuin mitä talouden yleisesti käytetyt mittarit välttämättä ovat kertoneet. 

Energia ei ole vain taloudellinen hyödyke muiden joukossa.

Suurin murheenkryyni on syvälle kaasuloukkuun vuosia askeltanut Saksa, sillä Saksan ongelman vakavuutta alleviivaa maan talouden merkitys koko Euroopalle. Saksassa osa politiikkaa on ollut myös ydinvoiman alasajo, ja implisiittinen ydinvoimavastaisuus on valunut myös monilta osin laajemmin EU:n energiapolitiikkaan, karuin seurauksin.

Suomessa energiapaletti on laveampi ja suora isku siten pienempi, mutta ei täälläkään kannata henkseleitä paukutella: Nordstream 2 -kaasuputken turvallisuuspoliittista ulottuvuutta häivytettiin innolla ja sinänsä tarpeellisen ydinvoiman toimittajaksi hyväksyttiin venäläinen Rosatom vielä Krimin valtauksen jälkeenkin – fiksumpien hankkeiden sijasta. Energiapalettimme haasteina on pysynyt myös moniongelmainen turve ja nojaaminen kasvavaan biomassan polttoon, jonka kestävyys on jo nykyskaalassaan on ilmasto- ja luontovaikutusten takia kyseenalaista. Suomessa on myös tehty liikenne- ja maankäyttöpolitiikkaa liikaa autoilu edellä, mikä on kääntynyt suoraan riippuvuudeksi öljystä.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, eikä Venäjälle pidä tietenkään antaa tuumaakaan periksi. Hylkiöksi itsensä ajanut maa on surkeassa asemassa ilman kummoista ulospääsyä, ja kärsii pakotteista raskaasti. Sotamenestyskin on varsinkin suhteessa tappioihin ollut varsin kehno ja touhu monin osin epätoivoista. Ja vaikka me maksamme nyt menneestä energiapolitiikastamme Euroopassa kovaa hintaa, se hinta on pieni verrattuna siihen, mitä ukrainalaiset ihmishenkinä ja tuhoittuina koteina maksavat.

Venäjälle ei pidä antaa tuumaakaan periksi.

Poliitiikassa on tärkeämpää katsoa eteen- kuin taaksepäin. Energiakrapulan yhteydessä ollaan silti tutun ongelman edessä: kun on rakennettu ongelmia vuosien ajan, ei niitä voi korjata viikoissa. Jopa krapularyyppyjä on nyt pakko ottaa, ja tiedossa on uutta LNG-infraa, hiilenpolttoa, kaasun haalimista epädemokraattisista maista ja jatkoaikaa turpeelle. Tämä voi olla väistämätöntä, mutta se on syytä pitää minimissä ja välttää viimeiseen asti sellaisia polkuriippuvuuksia, jotka johtavat fossiiliriippuvuuden pidentämiseen. 

Nopeista toimista energiatehokkuudella olisi vielä paljon nykyistä enemmän tehtävissä, ja onkin hienoa, että myös Suomessa on tiedossa järjestelmällistä energiansäästöviestintää pian valtion toimesta. Energian korkea hinta itsessään tietysti ohjaa myös säästöön. Kun korkean hinnan taustalla on absoluuttinen niukkuus, ei hintoja pääse poliitikan vippaskonsteilla karkuun. Siksi korkeiden hintojen tuskaa kannattaa lievittää sellaisin täsmätoimin, jotka eivät hukkaa hintasignaalia.

Kaikkein tärkeintä nyt on kuitenkin pitää katse pallossa ja vauhdittaa kaikin tavoin energiantuotannon välttämätöntä, kestävää siirtymää. Vain se auttaa nyt käsillä olevien ongelmien juurisyihin, vaikka se väistämättä ottaa aikansa. Sähköistymistä, energiatehokkuutta ja ennen kaikkea kaikenlaista päästötöntä, kestävää energiantuotantoa on nyt vauhditettava määrätietoisesti, jotta talous ja hyvinvointi saadaan vihdoin kytkettyä irti riippuvuudesta fossiilienergiaan.

Sillä vältetään seuraavat krapulat.

Saksan päätös luopua ydinvoimasta on esimerkki energiatunaroinnista, mutta on Suomessakin sählätty. Jatkossa on tehtävä fiksummin ja rakennettava kestävää energiataloutta.

ps. Vinkkinä kesälukemiseksi suosittelen Aki Suokon ja Rauli Partasen Energian aikaa. Viiden vuoden takainen kirja kuvaa edelleen erinomaisesti mikä merkitys energialla on koko taloudessa, miksi fossiilienergiasta on kiire eroon, miksi se on vaikeaa ja miten se voisi onnistua.

Suomi ja Ruotsi päättivät hakea Natoon ja lopulta myös jäseniksi kutsuttiin. Sota Ukrainassa jatkuu. Vihreät linjasivat Joensuun puoluekokouksessa uudesta poliittisesta ohjelmasta. 

Nyt päättynyt vuoden 2022 kakkoskvartaali lienee poliittisen urani hektisin. Pääsyy löytyy tietysti turvallisuuspolitiikasta, jossa kansallinen Nato-päätöksenteko vietiin toukokuussa maaliin samassa tahdissa Ruotsin kanssa. Jäsenhakemukset saatiin liikkeelle toukokuussa, ja Turkin kanssa tovin hierottua virallinen kutsu jäsenneuvotteluihin kävi vihdoin Madridin huippukokouksessa kesäkuussa.

Kotimaan politiikassakin puolustuksen ja kokonaisturvallisuuden vahvistaminen ja hybridivaikuttamiseen varautuminen ovat olleet huomion kohteena. Samalla Venäjän hyökkäyksen ajama energian hinta ja sen ruokkima inflaatio ovat olleet päättäjänä pöydällä, samoin kuin muun muassa naisvaltaisten alojen palkkakuopan korjaaminen ja hoitajien lakko. Omaa hoppuansa toi toki myös vihreiden puoluekokous Joensuussa, jossa linjattiin uudesta poliittisesta tavoiteohjelmasta vuosille 2023-2027.

Eduskunta

Eduskunta teki toukokuussa historiallisen päätöksen hakemuksesta puolustusliitto Naton jäseneksi. Käytännön tasolla Nato-prosessi on omassa työssä näkynyt lukemattomana määränä erilaisia tapaamisia ja kokouksia eri kokoonpanoilla. Eduskunnassa valiokunnat käsittelivät asiaa ylimääräisen selonteon kautta – omissa pesteissäni puolustus- ja talousvaliokunnassa liittoutumisen ilmeinen tarve ja edut kävivät varsin selviksi asiantuntijoita kuunnellessa ja yhteisesti keskustellessa. Puolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat puolestaan kokoontuivat puhemiehen johdolla koordinaatioryhmässä seuraamaan prosessia kokonaisuutena, ja vihreässä eduskuntaryhmässä järjestimme ylimääräiset viikoittaiset kokoukset ja asiantuntijakuulemiset turvallisuusympäristön kehittämisestä ja Nato-jäsenyydestä.

Puolueen parissa kokoonnuttiin aiheen parissa luonnollisesti myös, ja lopullinen päätös myönteisestä Nato-kannasta puoluekokouksessa toukokuussa olikin enää pitkälti muodollisuus: vihreä eduskuntaryhmä, puoluehallitus ja puoluevaltuusto olivat sitä ennen jo selkeän kannan muodostaneet ja julkisesti todenneet. Olemme vihreiden johdon kanssa pitäneet yhteyttä myös sisarpuolueeseen Ruotsissa, vaikka Miljöpartiet eri tavalla maiden Nato-jäsenyyteen suhtautuukin.

Nato-jäsenyyden hakeminen on näkynyt myös kansainvälisinä vierailuina, ja olen itsekin tavannut muun muassa useita yhdysvaltalaisia kongressiedustajia ja senaattoreja taustajoukkoineen. Myös kansainvälisen median kiinnostus oli varsinkin toukokuussa hurjaa, ja itsekin päädyin kommentoimaan Suomen turvallisuuspolitiikkaa amerikkalaisten Bloombergin ja NPR:n ohella ainakin italialaisille, saksalaisille, ranskalaisille, japanilaisille ja kolumbialaisille uutisyleisöille. Saksalaisille naama on tullut tutuksi myös energiapolitiikasta: vihreiden puoluekokouksessa päivitetty ydinvoimakanta kiinnostaa siellä. 

Päätös Nato-jäsenyyden hakemisesta tehtiin lopulta toukokuun puolivälissä 12.-17.5. Ensin 12.5. tasavallan presidentti ja pääministeri julkaisivat yhteislausunnon jäsenyyden puolesta, 15.5. valtioneuvosto teki päätöksen jäsenyyden hakemisesta ja 17.5. eduskunta asiaa käsiteltyään äänesti 188-8 jäsenyyden hakemisen puolesta. Turkin presidentti Erdoganin iskettyä jarrua päälle prosessi eteni virallisesti pidemmälle Naton päässä vasta kesäkuun lopussa Madridin huippukokouksen yhteydessä, jolloin Nato päätti kutsua Suomen ja Ruotsin jäseneksi. Edessä on tietysti vielä ratifiointikierros, jossa jokaisen maan on hyväksyttävä jäsenyys. 

Olemme vähemmän yksin kuin koskaan.

Ratifiointikierros ottaa aikansa, ja siinä voi tulla vielä mutkia matkaan. En silti epäile lainkaan, etteikö Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys toteudu. Turvallisuushyödyt koko liittokunnalle ovat niin ilmeisiä. Tuki Nato-maista onkin ollut erittäin vankkaa ja innostunutta – alkukevään huoli jonkinlaisesta harmaasta vaiheesta on osoittautunut turhaksi, ja Suomen turvallisuutta tukevoittaa jo nyt Nato-jäsenyyttä odottaessa kolme asiaa. Ensinnäkin olemme pitäneet oman puolustuksemme kunnossa ja panostamme nyt siihen vielä lisää uudessa tilanteessa. Toisekseen jo poliittinen sitoutuminen Nato-jäsenyyteen itsessään mahdollistaa entistä tiiviimmän harjoittelun ja yhteistyön Naton ja merkittävien Nato-maiden kanssa, ja tahtoa tähän on sekä meillä että liittolaisilla. Olemme vähemmän yksin kuin koskaan, ja se näkyy käytännössäkin brittien häivehävittäjien kaarrellessa Suomen taivaalla ja yhdysvaltalaisten laskuvarjojääkärien treenatessa kaartinjääkärien kanssa Santahaminassa. Kolmanneksi meidän on tietysti kiittäminen ukrainalaisia, jotka ovat tuottaneet valtavia tappioita Venäjälle ja heikentäneet merkittävästi itänaapurin kykyä ärhennellä nyt muualla. 

Ukrainalaisten urheudesta ja Kiovan ympäristön taisteluiden torjuntavoitosta huolimatta sota kuitenkin jatkuu edelleen, ja on nyt vaiheessa, jossa Venäjä etenee Itä-Ukrainassa tappioista huolimatta massiivisen tulenkäytön turvin. Venäjä ei saa saavuttaa voittoa tässä sodassa, ja Ukrainaa on tuettava vielä nykyistä enemmän sekä laadun että määrän suhteen. Varastojen tyhjentäminen Ukrainaan ei riitä – lännen on panostettava sotatarvikkeiden tuotantoon ja käännettävä vaakakuppi taistelukentällä pysyvästi Ukrainan eduksi.

Sota Ukrainassa heijastuu tosiaan myös talouteen, ja erityisesti energiatalouteen, jonka aiempiin virheisiin Euroopassa on nyt herätty. Riippuvuus venäläisestä fossiilienergiasta on ollut massiivinen strateginen virhe. Nyt on kiire panostaa paitsi korvaaviin energiavirtoihin, myös kaiken uuden päästöttömän energian rakentamiseen vauhdilla ja tietysti energiansäästöön. Voittava strategia on vauhdittaa kestävää siirtymää kaikin keinoin. Tähän liittyviä päätöksiä on toki jo tehty sekä Suomessa että EU-tasolla, mutta kaipaisin vielä isompaa vaihdetta silmään. Kaikenlainen vitkuttelu ja esimerkiksi ydinvoiman kampittaminen tässä tilanteessa tuntuu absurdilta.

Riippuvuus venäläisestä fossiilienergiasta on ollut massiivinen strateginen virhe.

Energia- ja turvallisuuspolitiikka ovat aina olleet itseäni erityisesti kiinnostavia aiheita politiikassa. Nyt niiden kanssa saa sitten toden totta sitten painia. Omissa valiokunnissanikin ovat korostuneet nämä aihepiirit. Kauden alkupuolella puolustusvaliokunnassa on ollut verrattain vähän lainsäädäntötyötä, mutta tänä keväänä on käsitelty valmiuslain päivitystä vastaamaan paremmin hybridivaikuttamisen uhkiin sekä rajavartiolakia, jotta työkalupakki välineellistetyn pakolaisuuden kanssa toimimiseen on kunnossa. Myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen lainsäädäntöä suoraviivaistetaan fiksummaksi. Nämä lait pitäisi vielä taputella täysistunnoissa heinäkuun puolelle venyneellä istuntokaudella.

Toki muitakin aiheita on mahtunut agendalle. Erittäin tärkeä edistysaskel kestävään tulevaisuuteen on nyt otettu uuden, vahvemman ilmastolain myötä. Tällainen puitelaki tuo ilmastopolitiikkaan jatkuvuutta ja ennakoitavuutta investoinneille, ja entistä vankemman kehikon tukemaan sitä, että Suomi tekee osansa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä siedettävälle tasolle. Se vaatii päästöjen tehokasta leikkaamista kaikilla sektoreilla ja hiilinieluista huolehtimista. Ilmastonmuutoksen rinnalla on äärimmäisen tärkeää pysäyttää luontokato. Luonnon monimuotoisuus köyhtyy yhä Suomessakin. Onneksi eduskunta sai keväällä käsiteltäväkseen uuden, odotetun luonnonsuojelulain.

Ilmastolaki tuo jatkuvuutta ja ennakoitavuutta investoinneille.

Kaikenlaista muutakin eduskunnassa on ehditty päättää. Esimerkiksi rasittavaa puhelinmyyntiä rajoitetaan tehokkaasti ja maahan saadaan positiivinen luottotietorekisteri. Puheenjohdan tänä vuonna eduskunnan epävirallista energiaremonttiryhmää, joka kokoaa yhteen energiapolitiikasta kiinnostuneita kansanedustajia eri puolueista. Korona-aika supisti toimintaa, mutta nyt keväällä hommaan on saatu taas mukavasti vauhtia: toukokuussa vierailimme tuulipuistossa, ja kesäkuussa järjestimme eduskuntaan asiantuntijoita kuulemaan ja keskustelemaan ensin aurinkoenergiasta ja sitten pienydinvoimasta. Kaikkia näitä tapoja tuottaa energiaa on tarpeen vauhdittaa.

Tein huhti-toukokuussa myös muutaman maakuntamatkan, joilla piipahdin Pohjois-Savossa, Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa. Vierailut yrityksissä, keskustelutilaisuudet ja kestävän tulevaisuuden jumppaaminen yhdessä mainioiden vihreiden paikallistoimijoiden kanssa on tekemistä, johon käytetty aika on todella antoisaa ja avartavaa. Kiitokset vieraanvaraisuudesta! 

Pohjois-Karjalaan vei myös vihreiden puoluekokous, jossa linjasimme uudesta poliittisesta tavoiteohjelmasta – siitä tein omat nostoni blogiin jo aiemmin. Omassa avauspuheenvuorossani muistutin, että vihreitä tarvitaan politiikassa vastuunkantajina ja uudistajina. Puoluekokouksen jälkeen kesäkuun alussa saimme myös ympäristö- ja ilmastoministeriksi siirtyneen Maria Ohisalon takaisin puolueen ruoriin hoitovapaalta. Mahtavaa että Maria on back! Hienosti tuurannut Iiris ansaitsee isot kiitokset.

Leppoisampina, mutta erittäin tärkeinä nostoina keväästä on syytä nostaa vielä kaksi tapausta. Vappuna sain ison kunnian puhua Otaniemen Wappuriehan julistuksessa Smökin katolla – keikka, josta en olisi osannut edes haaveilla. Helatorstaiviikolla puolestaan puin ylpeänä päällä Eduskunnan urheilukerhon pelipaidan ja pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan perinteiseen vuosittaiseen kansainväliseen parlamentaariseen futisturnaukseen, jossa toisistaan ottavat mittaa Suomen, Saksan, Itävallan ja Sveitsin parlamentit. Olimme Lahdessa kohtelias kisaisäntä ja takkiin tuli, mutta pelit kollegoiden kanssa ovat aina mahtava kokemus. Päivänpolitiikassa väännetään kovaa, mutta kentällä pelataan kaikki samaan maaliin.

 Valtuusto

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui huhti-kesäkuussa kuudesti. Hektinen meno eduskunnassa sitoi kalenteri siinä määrin, että ehdin näistä vain neljään. Valtuustossa paikoille löytyy kuitenkin aina skarpit varavaltuutetut.

13.4. pidetyssä kokouksessa käsittelyssä oli nuorten aloitteita ja tonttien vuokrausperiaatteita ja kaavoja. Yhtenä merkittävänä asiana päätettiin myös hallintosäännön muuttamisesta niin, että jatkossa valtuutettujen aloitteiden saaminen valtuuston käsittelyyn edellyttää 25 allekirjoitusta (aiemmin 15) ja samalla lautakuntien ja johtokuntien rooli aloitteiden käsittelijöinä vahvistuu. Tervetullut muutos, sillä aloitteet ovat kuormittaneet päätöksentekoa ajoittain suhteettoman paljon. 27.4. pidettyyn kokoukseen en ehtinyt paikalle. Tuolloin listalla oli vuokrausperiaatteita sekä HUS-yhtymän uusi perussopimus sote-uudistuksen myötä. 

Toukokuulle kokouksia osui vain yksi, jossa käsittelyssä oli mm. asumisen ja maankäytön ohjelman seurantaraportti [linkki], kaavoja ja nippu aloitteita, joista kaikkia ei ehditty käsitelläkään.

Vanhankaupunginkosken padon purku etenee vihdoin selkeällä poliittisella tahtotilalla.

Kesäkuussa kokouksia oli kaikkinensa kolme. 1.6. pidetyssä kokouksessa käsiteltiin Helsingin kaupungin työterveyshuollon kilpailuttamista, joka on varsin perusteltu tuottavuustoimi. Aloitteista käsittelyyn pääsi Emma Karin aloite suunnitelman laatimisesta Vanhankaupunginkosken padon osittaisesta tai kokonaan purkamisesta. Emman aloite on jatkoa omalle viime kaudella jättämälleni aloitteelle, ja sitäkin aiemmin padon purkua on ollut ajamassa mm. Jukka Relander. Valtuusto päätti edetä purkamisen valmistelun kanssa – juhlan paikka luontoarvoille! Olen puhunut ja puuhannut padon purun puolesta jo vuosia, ja on hienoa, että asia vihdoin etenee selkeällä poliittisella tahtotilalla.

15.6. pidetyssä kokouksessa käsittelyssä oli Helsingin kaupungin ympäristöraportti vuodelta 2021. Helsingin tulevaisuus voi olla kestävällä pohjalla vain, jos sitä rakennetaan päästöttömäksi ja ekologisesti kestävästi. Kaukolämmön putsaaminen kestävästi menemättä ojasta allikkoon bioenergian kanssa on edelleen pahasti kesken monista edistysaskelista huolimatta, ja liikenteen päästöjen taklaaminen on suuri haaste, joka edellyttää autoilun osuuden selkeää laskua ja ripeää sähköistymistä. Ladattavien autojen määrä kyllä kasvaa kovalla kulmakertoimella, niiden osuus kasvoi yli kaksinkertaiseksi vuodesta 2020 vuoteen 2021. Helsingin ja pääkaupunkiseudun ilmasto- ja ympäristötilastot löytyvät muuten nykyisin entistä näppärämmin netistä. Samalla olisi tärkeää, että Ilmastovahdin kaltainen seurantatyökalu ilmastotoimien etenemisestä on kuntalaisten ja median käytössä jatkossakin.

Kaukolämmön putsaaminen kestävästi on edelleen pahasti kesken, ja liikenteen päästöjen taklaaminen on suuri haaste.

Kesäkuun viimeisen kokouksen 22.6. missasin muiden kiireiden takia. Käsittelyssä oli merkittävimpänä asiana vuoden 2021 arviointikertomus ja tilinpäätös.

Muuta ja tulevaa 

Tätä kirjoittaessa eduskunta ei poikkeuksellisesti ole vielä päässyt kesätauolle, vaan viimeiset päätökset taputellaan vasta torstaina 7.7. Itse suuntaan Pariisiin Ranskan ulkoministeriön vieraaksi intensiivikurssille tutustumaan ranskalaiseen päätöksentekoon ja erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikkaan ja puolustuspolitiikkaan. Sen jälkeen edessä onkin parin vuoden tauon jälkeen perinteinen SuomiAreena Porissa, jossa aikataulu onkin jo aika täynnä tapaamisia ja keskustelutilaisuuksia. 

Kesän jälkeen eduskunnan istunnot jatkuvat syyskuun alussa, kaupunginvaltuusto kokoustaa jo elokuun puolella. Elokuussa on eduskuntatöidenkin osalta toki edessä jo monenlaista valmistelua ja syksyä pohjustavia kesäkokouksia.

Eduskuntavaaleihin on jäljellä alle vuosi. Omalta osaltani lähtölaukaus kisoihin oli Helsingin vihreiden jäsenäänestys, jossa minut valittiin mukavalla äänimäärällä ehdokkaaksi. On muuten jo nyt timanttisen kova lista meillä! Jos haluat mukaan tekemään kampanjaa, laita viestiä.

Valtavan paljon jäi taas tästäkin pitkästä blogirykäisystä kuulumisia ja asiaa pois. Muista siis seurata sekä blogin että somen puolella, niin pysyt tekemisistä tarkemmin kartalla!

Tapaamiset

Huhti-kesäkuun kolmeen kuukauteen on mahtunut myös melkoinen nippu omia tapaamisia. Tämän listan osalta tuttu disclaimeri: Tämä lista ei ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa.

• Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
• ABO Wind Oy
• Anglo American Plc
• Bloc Québécois
• Climate Leadership Coalition
• Conservative Party of Canada
• CPE Productions
• Czech Ministry of Industry and Trade
• Eilakaisla
• Elenia
• Elinkeinoelämän keskusliitto
• Embassy of Romania 
• Etelä-Karjalan maakuntaliitto 
• ETLA
• Fortum
• Forus 
• Helen
• Helsingin kaupunki
• Helsingin medialukio
• Helsingin yliopisto
• Hoivatilat
• Huoltovarmuuskeskus
• Hämeenlinnan Ukraina-keskus
• Intel
• Joensuun kaupunki
• Jätekukko Oy
• Kaupan liitto
• Keskuskauppakamari
• Koneyrittäjät ry
• Kuluttajaliitto
• Kuntaliitto
• Latitude 66 Cobalt
• LUT-yliopisto
• Lääketeollisuus
• Max Bergmann
• Megatuuli Oy
• Metropolia AMK
• Miljöpartiet
• Milton
• Natonuoret ry
• OX2
• Paikallisvoima
• Palta
• Pääesikunta
• Rakennusteollisuus
• RAKLI
• SAMOK
• Savon Voima
• Skoda Transtech
• SPAL
• STUK
• Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
• Suomen Yrittäjät
• SYL
• Teknologiateollisuus
• TVO
• Työ- ja elinkeinoministeriö
• Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry
• Ukrainan suurlähetystö
• Ulkopoliittinen instituutti
• Uudenmaan liitto
• Uusi työ ry
• VATT
• VTT
• Wappulehti Julkku
• YTK

“Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen.” Nämä uutiset pääsin kertomaan suurelle salille ryhmäpuheenvuorossa 20.4.2022. (Kuva: Eduskunta)