(Puheenvuoro vihreän eduskuntaryhmän kesäkokouksen yhteydessä Turussa 26.8.2022.)

Suomessa on varaa kasvattaa aurinkosähkön tuotantoa reippaasti. Nykytason voisi kymmenkertaistaa vuoteen 2025 mennessä, kaksikymmenkertaistaa 2030 mennessä, ja vuonna 2035 aurinkosähkön tuotantotavoitteena tulisi olla 10 TWh.

Käsillä on energiakriisi, jonka juurisyynä on kestävän energian absoluuttinen niukkuus. Onkin välttämätöntä lisätä uuden, päästöttömän sähkön tuotantoa nopeasti ja kaikin tavoin. Se on energian säästeliään käytön ohella lopulta ainoa keino painaa energian ja sähkön hinta kestävästi alas. 

Suomessa rakennetaan nyt nopealla tahdilla tuulivoimaa, ja olemme vihdoin saamassa Olkiluodon uuden ydinvoimalan säännöllisen tuotannon käyntiin. Tuuli- ja ydinvoiman rinnalla päästötöntä sähköä olisi tarjolla nykyistä paljon enemmän auringosta. Aurinkoenergian hyödyntäminen on Suomessa vielä lapsenkengissään, vaikka potentiaalia olisi merkittävästi. Viime vuonna aurinkosähköä tuotettiin Suomessa 0,3 TWh. Suunta on kasvava, mutta määrä edelleen aivan liian pieni.

Saksa ei ole se maa, jonka energiapolitiikasta yleisesti kannattaa ottaa oppia, mutta tässä kohtaa on hyvä suunnata katse vertailun vuoksi sinne. Suomi on pinta-alaltaan liki Saksan kokoinen maa, mutta Suomessa tuotettu aurinkosähkö alle prosentti Saksan aurinkosähköstä. Kyllä, Saksa on etelämpänä, mutta Suomi ei ole satakertaisesti Saksaa pimeämpi maa. Etelä-Suomen vuotuinen kokonaissäteilyn määrä on itse asiassa lähes samaa suuruusluokkaa kuin Pohjois-Saksassa. Toki jakauma vuoden aikana on täällä toisenlainen.

Sähköä tarvitaan kesäisinkin, kuten nyt nähdyt hurjat sähkön hinnat osoittavat.

Aurinkoa on tarjolla kesällä reippaasti, talvella niukasti. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia: tuulivoiman vuotuinen tuotanto kun vuorostaan laskee kesäisin. Aurinkosähkö sopisi siis mainiosti tasapainottamaan tuulivoiman tuotannon vaihtelua vuositasolla. Ja sähköä tarvitaan kesäisinkin, kuten nyt nähdyt hurjat sähkön hinnat osoittavat. Tälläkin hetkellä jokainen kattopaneelin jauhama kilowattitunti on koko isänmaan etu, ei vain omistajansa. Kuumenevat kesät ja helleaallot myös kasvattavat kesäistä sähkön tarvetta ilmastoinnin ja viilennyksen takia.

Me vihreät haluamme tähän maahan lisää aurinkovoimaa ja vauhdilla. Haluamme vähintään kymmenkertaistaa aurinkosähkön tuotannon vuoteen 2025 mennessä, ja kaksikymmenkertaistaa sen vuoteen 2030 mennessä. Vuodelle 2035 sopivan pyöreä ja rohkea tavoite on 10 TWh.

Tavoite edellyttää sekä hajautettua pientuotantoa että teollisen mittakaavan tuotantoa verkkoon. Tarvitaan siis sekä katot täyteen paneeleja että suuria aurinkopuistoja. Tähän on täällä erinomaiset edellytykset: kotien, varastojen ja maatilojen kattoja riittää, ja esimerkiksi poistuville turvetuotantoalueille sopii paneeleja.

Pientuotanto kasvaakin nyt Suomessa jo huimaa kyytiä. Silti vauhtia on varaa kasvattaa, ja ennen kaikkea on huolehdittava siitä, ettei se hyydy tai pullonkauloja muodostu. Tähän esitämme useita keinoja.

Ensinnäkin, vihreiden esittämä ja hallituksen valmistelema energiaomavaraisuuslaina on saatava pian käyttöön. Aurinkopaneelit ovat investointi, joka kyllä maksaa itsensä takaisin. On tärkeää, ettei rahoituksesta muodostu estettä kannattaville, koko yhteiskuntaa hyödyttäville investoinneille. Juuri tässä vihreiden puskema, nyt valmisteluun edennyt energiaomavaraisuuslaina avittaa. 

Aurinkosähkön pientuotantoa on syytä edistää myös verotuksen keinoin. EU-sääntely mahdollistaa arvonlisäveron pudottamisen nollaan aurinkopaneelien myynnistä ja asennuksesta. Energiaremonttien kotitalousvähennyksen korottaminen olisi myös keino buustata asennuksia. ARA myöntää jo nyt energiatehokkuusremonttitukia, mutta toiminta kärsii pitkistä jonoista. Lisäresursointi ja tehostaminen maksaisivat itsensä takaisin.

Kotitalouksien ja taloyhtiöiden lisäksi liiketilat, varastot ja maatilat tarjoavat paljon kattopinta-alaa aurinkopaneeleille. Näiden edistämiseksi valmisteverovapauden tuotantoraja on nostettava 800 MWh:sta 2000 MWh:iin. Tätä on esittänyt myös Kaupan liitto.

Aurinkopaneelien asennuksen kustannuksista merkittävä osa voi syntyä jälkiasennuksen vaatimista muutos- ja lisätöistä talotekniikkaan ja kattoihin. Jotta tämä ei hidasta asennuksia tulevaisuudessa, on uusiin rakennuksiin määriteltävä tarkoituksenmukainen velvoite aurinkopaneeliasennusvalmiuteen tai suoraan paneeleihin, samaan tapaan kuin kiinteistöjä nyt velvoitetaan sähköautojen latausvalmiuteen. Lisäksi kuntia on rohkaistava kaavoituksessa ja rakentamisen ohjaamisessa aurinkoenergian pientuotannon vauhdikkaaseen lisäämiseen ja sen edellytysten parantamiseen.

Yksi houkutteleva kohde ovat käytöstä poistuneet ja poistuvat turvetuotantoalueet.

Hajautetun pientuotannon ohella tarvitaan teollisen mittakaavan aurinkopuistoja, joita Suomessa on vielä varsin vähän. Laakeassa ja laajassa maassa on tarjolla erinomaisia mahdollisuuksia. Yksi houkutteleva kohde ovat käytöstä poistuneet ja poistuvat turvetuotantoalueet. Päästöjä hillitsevä vedenpinnan nosto sopii hyvin yhteen paneeliasennusten kanssa, jolloin tilanne on suorastaan win-win. Teollisen mittakaavan tuotantoon saisi vauhtia nykyistä tarkoituksenmukaisemmalla kiinteistöverotuksella: mikäli kunnilla olisi mahdollisuus määrittää erilaisille voimaloille eriäviä kiinteistöverotasoja, tulisivat useammat tuotantoalueet houkutteleviksi. Tämän ei sinänsä pitäisi sotkea teknologianeutraalia yleisperiaatetta, sillä tuuli- ja aurinkovoiman potentiaalisimmat alueet eivät pääsääntöisesti kilpaile suoraan keskenään. Jo nyt nähdään, että energiantuotannon kiinteistöverot ovat kasvavan tärkeä tulonlähde kunnille.

Haitatonta tapaa tuottaa energiaa ei tietenkään ole, ja aurinkovoima vaatii suhteellisen paljon pinta-alaa suhteessa tuotettuun energiaan. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on huomioitava tarkkaan aurinkovoiman laajentuessa, eikä esimerkiksi metsää ole yleisesti perusteltua kaataa aurinkopaneelien tieltä.

Aurinkoenergian vauhdittaminen edellyttää myös osaavaa työvoimaa, jonka puute hidastaa asennuksia jo nyt – tilauksista asennuksiin on useiden kuukausien viive tällä hetkellä. Pulaa on niin suunnittelijoista kuin katto- ja sähköasentajistakin. Täydennys- ja muuntokoulutuksia on kehitettävä ja lisättävä, jotta yrityksille on tarjolla osaavaa työvoimaa.  Koulutettuja käsipareja on myös hyödynnettävä fiksummin ja suoraviivaistettava asentajien sertifiointia. Asentajakelpoisuus tulisi liittää suoraan automaattiseksi osaksi ammattikoulutusta.

Aurinkoenergian vauhdittaminen edellyttää myös osaavaa työvoimaa, jonka puute hidastaa asennuksia jo nyt. Koulutusta on kehitettävä ja lisättävä, jotta yrityksille on tarjolla osaavaa työvoimaa.

Nyt asennuksia hidastaa myös pula komponenteista. Mitä aurinkoenergian teknologiaan tulee, Eurooppa on aivan liian riippuvainen Kiinasta. Suomen onkin voimakkaasti ajettava toimia aurinkopaneelien ja niiden vaatimien raaka-aineiden tuotantokapasiteetin nopeaksi kasvattamiseksi Euroopassa osana huoltovarmaa, vastuullista ja kestävää teollisuuspolitiikkaa.

Haluamme siis nähdä paljon lisää aurinkopaneeleja pitkin Suomen kattoja seuraavina vuosina. Ratkaiseeko aurinkosähkö siis käsillä olevan energiakriisin? Ei tietenkään, ei pelkästään. Vaikka saavuttaisimme tavoitteemme, tuottaa aurinkosähkö vain murto-osan tämän maan energiasta. Se on silti tärkeä lisä ja apu kestävän, omavaraisen ja huoltovarman energiatalouden rakentamisessa. Panostukset aurinkoenergian vauhdittamiseen eivät luonnollisesti sulje pois sitä, että nyt on panostettava voimalla energiansäästöön, energiatehokkuuteen ja aivan kaiken päästöttömän, kestävän energian tuotantoon. 

Vaikka uusi tuuli- ja ydinvoima ovat tulevaisuudessakin tärkeimmässä roolissa, meidän kannattaa ottaa lähitähdestämme ilo irti.

Vaikka uusi tuuli- ja ydinvoima ovat tulevaisuudessakin tärkeimmässä roolissa, meidän kannattaa ottaa lähitähdestämme ilo irti.

Juuri nyt energiatilanne on vaikea, mutta tulevaisuus on erittäin valoisa – kunhan siitä rakennetaan sellainen, ajoissa ja viivyttelemättä. Sen me vihreät haluamme tehdä.

Aurinko ei aina Suomessa paista, mutta siitä kannattaa ottaa sähköä irti silloin, kun paistaa. (Kuva: Jeremy Bezanger / Unsplash)

Tervehdys kesäinen vihreä eduskuntaryhmä ja kokousta seuraavat toimittajat ja muut,

Ilo nähdä teitä kaikkea kesätauon jälkeen. Meidän porukka on selkeästi iskussa syksyä varten. Paljon työtä odottaakin, kun edessä on tämän kauden viimeinen kaarre ja loppusuora, jonka aikana on vietävä maaliin iso liuta tärkeitä hallituksen esityksiä ja leivottava ajan haasteisiin kestävästi vastaava budjetti. 

Me emme mene syksyyn ja siitä vaaliuurnia kohti helpoilla lupauksilla tai löysillä heitoilla. Käsillä on aidosti vaikeat ajat ja monimutkaisia haasteita ainakin energian, talouden, hoivapalveluiden, nuorten, maatalouden, hyvinvoinnin, päästöjen ja nielujen ja luonnon tilan kanssa. Samaan aikaan turvallisuustilanne vaatii jatkuvaa huomiota ja valppautta. 

 Päätöksenteko kysyy nyt lämmintä sydäntä ja kylmää päätä, hyvää analyysiä ja kykyä valita ne toimet, jotka auttavat tehokkaimmin tässä hetkessä ja jotka samalla rakentavat valoisampaa, parempaa tulevaisuutta. Toimia, jotka oikeasti toimivat. Juuri tässä me olemme hyviä. Me haluamme tehdä kestävää ja pitkäjänteistä politiikkaa. Sen mittarina eivät ole gallupit, vaan ihmisten ja luonnon hyvinvointi, aidot askeleet päästöttömään yhteiskuntaan. Jos meillä onkin kiire, se ei johdu siitä, että vaalit ovat tulossa, vaan siitä, että maailma on tulessa.

Jos meillä onkin kiire, se ei johdu siitä, että vaalit ovat tulossa, vaan siitä, että maailma on tulessa.

Eipä sillä, meidän tavoitteillamme on kyllä laajaa kaikupohjaa suomalaisten parissa. Kyselyt kertovat, että suomalaiset haluavat suojella luontoa ja varjella metsien hiilinieluja, nähdä ja tehdä ilmastotoimia, pitää huolta heikommista ja elää turvallisessa Suomessa, joka ei käänny sisäänpäin vaan on osa Eurooppaa ja länttä, ja toimii sen mukaisesti. 

Vaikka tämä eduskuntakausi on ensimmäiseni, rohkenen sanoa että se on ollut historiallisellakin perspektiivillä poikkeuksellinen. Konkarimme Satu Hassi on rinnastanut tämän eduskuntakauden siihen, jonka aikana Neuvostoliitto hajosi ja Suomi liittyi EU:hun. Meitä nyt vallassa olevia ja päätöksiämme punnitaan vielä tarkkaan tulevaisuuden historiantutkijoiden toimesta. Eikä ole mitään takeita siitä, etteikö kuohuja, mullistuksia ja haasteita riittäisi vielä koko loppukaudeksi, enemminkin päinvastoin. 

Olen todella ylpeä tästä ryhmästä, joka on kantanut vastuunsa hienosti tällaisen ajan läpi. Tähän asti kuljetun kolmen vuoden perusteella olen varma, että saan olla vielä ylpeämpi kauden päättyessä.

Euroopassa on käsillä energiapula, tai oikeammin energiakrapula, seurausta halvasta venäläisestä fossiilienergiasta, johon ehdittiin luoda aivan liian syvä riippuvuus varoituksista huolimatta. Vuosien ja vuosikymmenien aikana kaivetusta kuopasta ei nousta viikoissa ylös. Siksi sähkö, lämpö ja liikennepolttoaineet ovat nyt kalliita. Taikatemppua tilanteeseen ei ole: tärkein toimi on energian säästö samalla kun vauhditetaan korvaavan, kestävän energian rakentamista. Energiansäästössä tarvitaan kaikkia mukaan. Hinta ohjaa jo itsessään, mutta tässä kannattaa hyödyntää luoviakin ajatuksia – esimerkiksi LUT-yliopiston professori Samuli Honkapuron ehdottama liikennevalomalli sähkön hinnasta tiedottamiseen kuluttajille on kiinnostava.

Vuosien ja vuosikymmenien aikana kaivetusta kuopasta ei nousta viikoissa ylös. Siksi sähkö, lämpö ja liikennepolttoaineet ovat nyt kalliita.

Kovien hintojen karuihin vaikutuksiin puututaan parhaiten kohdennetuin täsmätoimin: me olemme esittäneet esimerkiksi energiarahaa, joukkoliikenteen tukea ja energiaomavaraisuuslainoja. Erityisesti on tuettava heitä, joiden elinkustannuksista arjen välttämätön energia haukkaa suurimman osan. Sähkön kova hinta koettelee tietysti hyvin laajasti. Erilaisia ideoita ja ajatuksia on tilanteeseen heitelty runsaasti eri riveistä. Olen ollut huomaavinani, että meidän linjamme kohdennetuista tuista ja kannustimista nauttii myös ekonomistien parissa suosiota. Ainakaan nyt ei ole aika vesittää päästökauppaa tai luoda kannusteita kasvavalle energian käytölle.

Liian pitkään jatkunut riippuvuus fossiilienergiasta näkyy nyt paitsi hinnoissa, myös luonnossa. Vuosikymmeniä ilmakehään pumpattu hiili lämmittää tätä planeettaa vaarallisesti. Tänä kesänä poikkeuksellinen kuivuus on tyrehdyttänyt jokia ja kuivattanut vesiä, rampauttaen paikoin jokiliikenteen ja nostaen esiin satoja vuosia vanhoja nälkäkiviä, muinaisen kivimonumentin, dinosaurusten jalanjälkiä ja jopa natsien sukellusveneen. Tällaisen soisi herättävän laittamaan vauhtia päästövähennyksiin. 

Ilmastonmuutosta on silti vaarallista typistää yksittäisiin ääritilanteisiin tai ennätyksiin, erityisesti jos se johtaa poukkoilevaan politiikkaan. Ilmakehään kasautuneet kasvihuonekaasut lämmittävät planeettaa vääjäämättömästi ja tuhoisasti. Muutos saa monenlaisia kasvoja eri puolilla ja eri aikajänteillä, ja aiheuttaa vaikeasti arvioitavia vaikutuksia talouksille ja yhteiskunnille, jotka on rakennettu toisenlaiseen, vakaampaan ilmastoon. Meidän on yksinkertaisesti pakko saada päästöille stoppi, ja tässä urakassa Suomen on kannettava vastuunsa.

Ilmastonmuutoksen rinnalla maailmaa muokkaa luontokato. Meille rakas suomalainen luontokin köyhtyy. Lajirikkaudella ja terveillä ekosysteemeillä on arvo itsessään, mutta olemme niistä myös erittäin ja osin arvaamattoman riippuvaisia. 

Lajirikkaudella ja terveillä ekosysteemeillä on arvo itsessään, mutta olemme niistä myös erittäin ja osin arvaamattoman riippuvaisia.

Suomessa ilmasto- ja luontopolitiikka kietoutuvat erityisesti yhteen metsissä, joilla on myös suuri taloudellinen merkitys. Metsien rooli hiilen nieluina ja varastona on turvattava samalla kun niitä hyödynnetään raaka-aineena. On ilmaston, kansantalouden ja luonnon etu – ja nähtävästi myös suomalaisten enemmistön toive – että tulevaisuudessa metsiä hakataan vähemmän, ja hakattu puu saa arvokkaampaa käyttöä. Tässä keskustelussa on noustava poteroista ja etsittävä ratkaisuita. Metsänomistajille on luotava kannustimet luonnon ja nielujen varjeluun, ja valtion metsänomistajana toimittava pitkäjänteisyys ja kestävyys johtotähtinään.

Myös Suomen talouden kestävyys herättää huolta. Tämä hallitus on kiistatta ottanut roimasti velkaa. Olen satavarma, että niin olisi tehnyt mikä tahansa muukin hallituskokoonpano vastaavassa tilanteessa. Yksittäisten vuosien perusteltua velanottoa ratkaisevampaa ovat talouden peruselementit: rakenteelliset, jatkuvat menot, veropohja, tuottavuuskehitys, työllisyys, toimivat työmarkkinat ja työvoiman saatavuus. Tässä yhtälössä ainakin panostukset koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen, työperäinen maahanmuutto ja kustannustehokkuus julkisen sektorin toiminnassa ovat tarpeen, samoin yritysten ja yrittäjyyden edellytyksistä huolehtiminen, jossa myös kilpailupolitiikan vahvistaminen auttaa.

Eilen vietettiin Ukrainan itsenäisyyspäivää, jo puoli vuotta jatkuneen Venäjän hyökkäyssodan keskellä. Koko Eurooppa on kiitollisuudenvelassa ukrainalaisille heidän rohkeudestaan ja valtavista uhrauksistaan. Tämäkin sota loppuu joskus. Pidetään huolta, että se loppuu itsenäisen ja vapaan Ukrainan voittoon ja kukoistukseen. Meidän linjamme on selvä: Ukrainaa on tuettava kaikin tavoin, emmekä saa turtua tai unohtaa, mistä on kyse.

Samalla kun tuemme Ukrainaa, rakennamme jatkossa entistä turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa osana Natoa.

Samalla kun tuemme Ukrainaa, rakennamme jatkossa entistä turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa osana Natoa. Suomen roolia Natossa pitää määrittää se, miten parhaiten tuotamme turvaa itsellemme, liittolaisillemme ja koko maanosalle. Tässä pragmaattinen ja aktiivinen linja on nihkeää kansainvälisen roolin karsastusta paljon parempi ja vastuullisempi. Sisäpoliittinen huutokauppa taasen sopii puolustuksen tarpeisiin huonosti. 

Tänään puolestaan vietetään Itämeripäivää. Siitä ja vihreistä ratkaisuista kuulemme myöhemmin lisää. 

Huolien, mörköilyn ja synkkyyden maalaamisen vastapainoksi haluan muistuttaa, että meillä on kaikkiin haasteisiin ratkaisuja ja valmiutta niihin. Meillä on vahva demokratia, osaamista ja sisua, ja meillä pitää olla myös poliittista tahtoa ja rohkeutta. Kestävä, hyvä tulevaisuus on ihan mahdollinen, se pitää vain rakentaa. Valmista ei tule vielä vaaleihin mennessä, mutta askelia sitä kohti pitää ottaa kiihtyvään tahtiin. Se on meidän duunimme eduskunnassa ja sen valiokunnissa.

Kiitos kun saan tehdä sitä työtä osana tätä porukkaa!

Kestävän energian valtava tarve alleviivaa ydinvoiman merkitystä. Onneksi ydinvoiman ei tarvitse olla kallista, ja pienydinvoiman läpimurto on vain ajan kysymys. 

Vierailin kesällä maineikkaassa Massachusetts Institute of Technology -yliopistossa Yhdysvalloissa ydinvoiman tulevaisuutta käsitelleellä Nuclear Energy in a Low-Carbon Future -intensiivikurssilla. Olin paikalla kutsuttuna luennoimassa Suomesta ydinvoimamaana ja ydinvoiman merkityksestä osana ilmastotavoitteiden saavuttamista. Suomi on kiinnostava maa tässä aiheesta monestakin syystä. Suomi on yksi harvoista länsimaista, joissa on rakennettu ydinvoimaa 2010-luvulla ja Olkiluoto 3 on juuri valmistunut. Ydinjätteen huolellinen loppusijoitus on täällä etenemässä käytäntöön ensimmäisenä maailmassa vielä tällä vuosikymmenellä. Kiinnostavaa on myös vakava mielenkiinto sarjatuotettua pienydinvoimaa ja sen kaukolämpökäyttöä kohtaan, samoin ydinvoiman korkeat kannatusluvut ja poliittinen myötätuuli – vihreät mukaan lukien.

Suomi on kiinnostava ydinvoimamaa.

Kurssi tarjosi samalla erinomaisen mahdollisuuden kuunnella muiden, todella kovatasoisten asiantuntijoiden, puheenvuoroja ja katsauksia muun muassa globaalista energiataloudesta, ydinvoiman teknologisista ja kaupallisista näkymistä ja kansainvälisestä ydinturvallisuudesta. Kurssin luennoista ja sen yhteydessä käydyistä keskusteluista tarttui matkaan monenlaista tietoa ja uusia kontakteja. 

1. Puhtaan energian tarve on valtava, ja sitä on käytännössä mahdoton kattaa ilman ydinvoimaa

Globaalista primäärienergian tarpeesta katetaan fossiilienergialla yhä noin 80 %. Itse asiassa fossiilienergian osuus on nyt sama kuin kolmekymmentä vuotta sitten, ja samalla absoluuttinen energiantarve on kasvanut yli kahdella kolmasosalla. Valitettavasti sinänsä erittäin tärkeät energiansäästö ja energiatehokkuus eivät yksinään riitä tarpeen taittamiseen, sillä jo globaalin köyhyyden poisto edellyttää energiaa. Nykyinen massiivinen määrä fossiilienergiaa pitää siksi korvata päästöttömällä energialla, jotta meillä on toivoa hillitä ilmastonmuutos siedettäviin puitteisiin. 

Biomassaa riittää energiaksi vain melko rajallisesti ilman, että haitat luonnon monimuotoisuudelle, ruokaturvalle, muille materiaalitarpeille ja lopulta ilmastollekin käyvät liian suuriksi. Vesivoimaakaan eivät planeetan virtavedet enää suuria määriä lisää vedä, paine on enemmänkin patojen purkamiseen ja laitosten varastointiroolin kasvattaminen.

Tuuli- ja aurinkovoima ovat erinomaisia tapoja tuottaa energiaa. Niitä rakennetaan nyt vauhdilla, ja ne saattavat lopulta olla kaikkein suurimmassa roolissa energiaurakan selättämisessä. Niiden haasteena on kuitenkin vaihtelevuus, jonka tasaaminen edellyttää säätövoimaa, varastoja, siirtoyhteyksiä ja joustoja sitä enemmän, mitä suurempi niiden osuus on. Tämä lisää raaka-aineiden ja infran tarvetta kokonaisuudessaan, ja riskinä on kannustin nojata fossiilienergiaan säätövoimana. Tämä riski ei ole teoreettinen, vaan siitä on nähty jo esimerkkejä.

Kestävän tulevaisuuden väistämätön edellytys on se, että meillä on käytössä riittävästi puhdasta energiaa.

Toinen tuulen ja auringon haaste on matalahko energiatiheys, joka heijastuu myös maankäytön tarpeisiin. Maankäyttö saattaakin muodostua näiden tuotantomuotojen hidasteeksi yllättävän nopeasti. 

Esimerkiksi konsulttiyhtiö LucidCatalyst on arvioinut Yhdysvalloissa tuulivoiman arvioitua tarvetta suhteessa sen ja siirtoyhteyksien vaatimaan maankäyttöön ja todellisuudessa käytettävissä olevaan vapaaseen maa-alaan huolestuttavin tuloksin. Todellinen maankäyttö ja sen käytännön rajoitteet tulisikin huomioida nykyistä paremmin energiaskenaarioita mallintaessa ja politiikkaa linjatessa. Haaste alleviivaa myös paikallisen hyväksyttävyyden tarvetta. Suomen kuntien laariin satava kiinteistöverotus on tässä hyvä malli. Maankäyttö liittyy tietysti ydinvoimaankin, mutta ydinvoiman vaatima absoluuttinen maa-ala on itse asiassa erittäinn pieni, useita kertaluokkia tuulta ja aurinkoa pienempi, suuren energiatiheyden takia. 

Ydinvoiman etuja ovat myös tasainen energiantuotanto, suurempi riippumattomuus maantieteellisestä sijainnista ja kyky tuottaa korkeita lämpötiloja esimerkiksi teollisuusprosessien tarpeisiin.

Kestävän tulevaisuuden väistämätön edellytys on siis se, että meillä on käytössä riittävästi puhdasta energiaa. On tärkeää pitää kaikki työkalut pakissa mukana, ja hyödyntää niitä niiden vahvuuksien ja heikkouksien mukaisesti.

2. Pienydinvoima tulee väistämättä

Sarjatuotettu pienydinvoima (small modular reactor – SMR) on noussut viime vuosina kuumaksi aiheeksi energiapolitiikassa. Vaikka pöhinä on kovaa, ei termistöstä ole yksimielisyyttä. Yleisesti sarjatuotetun tai modulaarisen pienydinvoiman voi todeta käsittävän reaktorit, joiden teho voi olla jotain kymmenistä megawateista useisiin satoihin, ja jotka on määrä valmistaa kuljetettavina tai paikalla koottavina laitteina, siinä missä perinteinen ydinvoima rinnastuu enemmän suuren tehtaan paikalla rakentamiseen. Reaktoreiden toimintaperiaate ja suunnitellut käyttökohteet vaihtelevat, mutta sähkön lisäksi korkeat lämpötilat ovat houkutteleva lopputuote teollisuudelle tai kaukolämpötoimijoille. Pieni koko tuo pääsääntöisesti myös turvaa, sillä pienemmän reaktorin pienempi lämpö- ja polttoainemäärä on ongelmatilanteissa helpompi hallita.

Kaupallisia pienvoimaloita odotetaan yhä markkinoille. Pieniä reaktoreita löytyy toki maailmalta jo paljon tutkimus- ja sotilaskäytössä. Kaupallisessa käytössä ei silti ole kyse mistään kaukaisen tulevaisuuden propellipääpuuhista. Ennen vuotta 2030 tai sen hujakoilla markkinoille tähtääviä, vakavasti otettavia hankkeita löytyy muun muassa Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Kanadasta, Ranskasta ja Argentiinasta, ja lisäksi esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja täällä meilläkin tehdään kehitystyötä tosissaan. Virossa, Tsekeissä ja Puolassa yhdistyvät kova tarve ja kiinnostusta edetä nopeastikin. Kiinassa ja Venäjällä ahkeroidaan myös, mutta jälkimmäisen kyky saada kummoista aikaan lienee pakotteiden kourissa heikko, ja kiinalaisen teknologian varaan ei tätä osa-aluetta kannata jättää.

Vakavia hankkeita, momentumia, kiinnostusta ja rahoitusta on nyt niin paljon, että pienydinvoimaa on tulossa markkinoille varmasti.

Erilaisia hankkeita on iso kirjo, eivätkä ne kaikki varmasti mene maaliin. Momentumia, kiinnostusta ja rahoitusta on kuitenkin jo nyt niin paljon, että jotkut menevät. Ennen pitkää ala varmaankin konsolidoituu kouralliseen tarkoituksenmukaisimpia teknologioita. Monien hankkeiden aikatauluarviot ovat varsin rohkeita, ja viivästyksiä lienee luvassa. Samaan aikaan nyt on kuitenkin käynnissä energiakriisi, jonka olisi syytä laittaa lännessä uusi vaihde silmään puhtaan energian rakentamisessa. Painetta nopeuttamiseen siis on.

Vaikka pieni on kaunista, pienydinvoima tuskin tekee perinteisistä, suurista laitoksista tarpeettomia. Skaalaedut ovat yhä olemassa, ja myös suuria laitoksia voidaan rakentaa nopeammin ja kustannustehokkaammin sarjassa. Tästä on historiassa näyttöjä esimerkiksi Ruotsista ja Ranskasta, ja tuoreeltaan myös Arabiemiraateista korealaisella teknologialla.

Suomella on hyvät edellytykset olla pienydinvoimassa kärkijoukoissa ja hyötyä siitä teknologian ja osaamisen viejänä. Tämä kuitenkin edellyttää tahtoa ja kykyä edetä samaan aikaan sekä säädös- että projektirintamalla. Ydinenergialain päivittäminen on tarpeen ja tehtävä mahdollisimman nopeasti. Samalla olisi hienoa nähdä rakennusprojektin käynnistyvän jo nykylain puitteissa. Käytännön tekeminen olisi hyvä saada käyntiin pian. Muuten riskinä on, että juna ehtii jo jättää aseman ja täällä jäädään tilausjonon hännille odottelemaan.

3. Ydinvoiman ei tarvitse olla kallista

Ydinvoiman hidasteena, jopa esteenä, pidetään usein kallista hintaa. Onkin totta, että moni ydinvoimaprojekti tällä vuosituhannella on venynyt ja ylittänyt budjettinsa, ja että ydinvoiman rakentaminen on pääomavaltaista puuhaa, joka edellyttää kykyä kasata satojen miljoonien tai miljardiluokan rahoitusta. Noin 70 % kustannuksista syntyy rakentamisesta. Erityisen kallista on tyyppinsä ensimmäisen voimalaitoksen rakentaminen tai uudelle laitospaikalle rakentaminen.

Ydinvoiman rakentamiskustannuksia nostaa lännessä se, että rakentaminen hyytyi 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Osaaminen pääsi happanemaan ja tuotantoketjut kuihtuivat, ja 2000-luvulla on jouduttu ikään kuin käynnistelemään konetta uudestaan. Ydinvoiman kalleus ja kallistuminen ei kuitenkaan ole mikään väistämätön vakio, vaan oppimiskäyrät ja skaalaedut pätevät siihenkin, kuten historia on osoittanut. Oppiminen pätee paitsi rakentamiseen, myös sääntelyyn. Kun Ranskassa aikanaan rakennettiin yli 50 uutta reaktoria parissakymmenessä vuodessa, luvitus muodostui rutiiniksi. 

Ydinvoimalle povattiin uutta tulemista lännessä 2000-luvun alkupuolella. Se kuitenkin hyytyi hinnan takia. Vaikka tämä osui ajallisesti yksiin tuuli- ja aurinkovoiman kustannusten nopean laskun kanssa, paljon merkittävämpää yhtälössä oli halpa kaasu, jonka ajurina toimi erityisesti Yhdysvaltojen liuskekaasubuumi. Odotetun ydinvoimarenessanssin hyytyminen olikin ilmastolle myrkkyä ja käytännössä hiilipäästöjen alihinnoittelun seurausta.

Ydinvoimarenessanssin hyytyminen oli ilmastolle myrkkyä ja käytännössä hiilipäästöjen alihinnoittelun seurausta.

Vaihteleva uusiutuva on kiistatta kustannustasoltaan erittäin houkuttelevaa. Jos nyt haluaa tuottaa megawattitunnin lisäsähköä valmiiseen verkkoon mahdollisimman edullisesti, kannattaa rakentaa paikasta riippuen joko tuuli- tai aurinkovoimaa. Yllä mainituista vaihtelevuudesta, maankäytöstä ja raaka-ainetarpeesta johtuen näillä yksistään ei päästä maaliin ilmastonmuutoksen, luontokadon ja köyhyyden torjunnassa. Siksi tällainen kapea näkökulma ontuu, ja vaihtelevan uusiutuvan kasvavan osuuden järjestelmätason kustannukset jäävät edelleen usein vähälle huomiolle.

Ydinvoiman absoluuttinen tai suhteellinen kalleus ei siis ole vääjäämätöntä, vaan siihen voidaan ja pitää vaikuttaa politiikalla. Joka tapauksessa ydinvoiman hinta pitää suhteuttaa vaihtoehtoihin. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja luontokadon pysäyttämisen epäonnistuminen tulee varmasti kalliimmaksi, ja se on paljon vaikeampaa tai kenties mahdotonta ilman ydinvoimaa osana palettia.

Ydinturvallisuudesta huolehdittava

Edellytys ydinvoiman kasvulle tulevaisuudessa on tietysti turvallisuus. Ydinturvallisuus nouseekin ydinvoiman yhteydessä usein nopeasti keskustelun aiheeksi. Aihetta käsiteltiin myös kurssilla kattavasti. Tilastojen valossa ydinvoima on ja on ollut erittäin turvallinen tapa tuottaa energiaa ympäristölle ja terveydelle. Korkea-aktiivisten aineiden kanssa puljaaminen edellyttää silti huolellisuutta ja tarkkaa sääntelyä ja valvontaa. Globaaliin energiahaasteeseen vastaaminen tarkoittaa sitä, että näemme myös uusia ydinvoimaa hyödyttäviä maita, ja onkin tärkeää, että valvontarakenteet skaalautuvat käytön mukana. 

Tilastojen valossa ydinvoima on ja on ollut erittäin turvallinen tapa tuottaa energiaa.

Valitettavasti kaikki toimijat eivät ole hyväntahtoisia, ja juuri nyt Venäjä toimii täysin vastuuttomasti ja häikäilemättömästi Zaporižžjan ydinvoimalan alueella Ukrainassa. Se herättää ymmärrettävästi huolta ja pelkoakin. Kun aiheena on säteily, nousee usein aika raflaavia otsikoita. Paras tieto löytyy Suomessa Säteilyturvakeskukselta, jonka sivuilta löytyy hyvä yleiskatsaus tilanteeseen ja tämä toteamus: “Mikään Ukrainassa radioaktiivisiin materiaaleihin tai ydinvoimalaitoksiin liittyvä onnettomuus tai vahingonteko ei voi myöskään aiheuttaa tilannetta, jonka takia Suomessa tarvitsisi suojautua säteilyltä.”

Oma aiheensa turvallisuuden näkökulmasta on ydinjäte, jonka loppusijoittamisessa Suomi on kiistaton edelläkävijä. Täältä kannattaa hakea oppia paitsi tekniikasta, myös siitä, miten paikallisesta hyväksyttävyydestä huolehditaan.

Lopuksi

Käsillä on eurooppalainen energiakriisi ja globaali ilmastokriisi, ja samalla luontokato etenee edelleen meillä ja maailmalla. Kestävän energiatalouden rakentaminen on täysin välttämätön edellytys näiden haasteiden ratkaisemiseen. Ydinvoima ei ole vanhentunutta, hidasta, kallista tai vaarallista, vaan tärkeä osa energiatulevaisuutta. On tehtävä politiikkaa, joka ei tuki tätä tulevaisuutta, vaan huolehtii ydinvoiman edellytyksistä ja turvallisuudesta osana kestävää energiapalettia. Tämä on myös vihreiden linja puolueen nykyisessä poliittisessa ohjelmassa.

Piipahdus maailman ehkä kovimman tekniikan alan yliopiston kampukselle oli teekkarille varsinainen pyhiinvaellus.

ps. Kurssin järjestäneen Massachusetts Institute of Technologyn tutkijoiden raportti The Future of Nuclear Energy in a Carbon-Constrained World muutaman vuoden takaa on edelleen mainio katsaus aiheeseen

(Kolumni Verde-lehdessä 15.8.2022)

Puhdas vety on tärkeä työkalu, kun halutaan eroon fossiilienergiasta ja vähentää päästöjä. Vetytalouden perusfysiikasta juontuvat haasteet täytyy ottaa politiikassa tosissaan. Vedyn tuotanto vaatii valtavasti energiaa ja lisäksi vetytalous tarvitsee hurjan määrän uutta infraa kuten tuotantolaitoksia, varastoja, putkia ja polttokennoja.

Vety on tätä nykyä kovassa huudossa. Universumin yleisin alkuaine kantaa lupausta tulevaisuudesta, jossa fossiilienergiasta on vihdoin päästy irti ja polttokennot ja synteettiset hiilivedyt tuottavat päästötöntä liikettä ja lämpöä talouden pyörittämiseen. Vetytalouden infra on vasta alkutekijöissään, mutta into on kova ja suunnitelmat suuria. Useilla mailla on kunnianhimoisia suunnitelmia ja tiekarttoja, ja EU kaavailee 10 miljoonan tonnin puhdasta vetytuotantoa vuoteen 2030 mennessä. Suomessakin on maalailtu isoja vetyvisioita, vaikka varsinainen vetystrategia vielä puuttuukin.

Vedyn tuotanto ja teollinen käyttö itsessään ei ole sinänsä uusi asia. Vetyä käytetään muun muassa öljynjalostuksessa, teräksentuotannossa ja lannoitteiden valmistuksessa, mutta nykyisellään lähes kaikki vety tuotetaan fossiilisista polttoaineista, jolloin seurauksena on myös hiilidioksidipäästöjä.

Tulevaisuuden vetytalousvisioissa vety tuotetaan päästöttömästi hajottamalla vettä vedyksi ja hapeksi sähköllä elektrolyysillä tai lämpökemiallisesti korkeilla lämpötiloilla, tai perinteiseen tyyliin, mutta höystettynä hiilen talteenotolla. Tällä puhtaalla vedyllä olisi tarkoitus korvata paitsi nykyinen vedynkäyttö, myös kattaa merkittävä siivu koko energiataloudesta. Vety kun on tarpeen ennen kaikkea sellaisessa energiankäytössä, jossa suora sähköistäminen ei välttämättä ole toimiva vaihtoehto. Tällaiseen kuuluvat muun muassa raskas liikenne maalla ja merellä, lentoliikenne ja teollisuuden prosessilämmöt.

Puhdasta vetyä tarvitaan siis hurjia määriä. Nykyisellään vetyä käytetään maailmassa noin 90 miljoonaa tonnia vuodessa ja vedyn roolin kasvaessa korvaamaan laajemmin fossiilisia polttoaineita puhutaan moninkertaisesta tarpeesta ja useisiin satoihin miljooniin tonneihin kasvavasta tuotannosta seuraavina vuosikymmeninä.

Urakka on toisin sanoen valtava, ja sen haasteet jäävät lennokkaassa vetytalouspuheessa turhan vähälle huomiolle.

Ensinnäkin, vedyn tuottaminen tällaisessa mittakaavassa vaatii massiivisesti puhdasta energiaa. Vety ei siis ole oikeastaan energianlähde, vaan energiavarasto – jopa tämä perusasia tuntuu välillä unohtuvan.

Ensinnäkin, vedyn tuottaminen tällaisessa mittakaavassa vaatii massiivisesti puhdasta energiaa. Vety ei siis ole oikeastaan energianlähde, vaan energiavarasto – jopa tämä perusasia tuntuu välillä unohtuvan. Energiavarastona vety periaatteessa täydentää hienosti jatkuvasti kasvavaa, vaihtelevaa aurinko- ja tuulivoimaa. Pelkällä näiden “ylijäämällä” ei kuitenkaan tuoteta läheskään riittävää määrää vetyä. Elektrolyyserien taloudellisuus myös kärsii, jos niitä pyöritetään vaihtelevan tuotannon tahdissa eikä jatkuvasti. Vedyn tarve alleviivaakin ydinvoiman roolia osana kestävää energiapalettia.

Valitettavasti EU:n piirissä on haluja heittää kapuloita vetytalouden rattaisiin vaatimuksilla siitä, että vihreäksi laskettavan vedyn tuotanto pitäisi olla suoraan osoitettavasti kytköksissä uusiutuvan energian tuotantoon. Ajatus on järjetön ja tarpeeton: kun päästökauppa ohjaa sähköntuotantoa, pitäisi kaiken verkkosähkön kelvata vedyn tuottamiseen ja ydinvoima tietysti kelpuuttaa osaksi vetytaloutta. Valmiiksi vaikeassa haasteessa ei kannata sitoa erikseen käsiään.

Vetytalouden energiantarvetta korostaa entisestään vääjäämätön perusfysiikka. Kaikki energian konversio ja kuljettaminen hukkaa väistämättä energiaa, ja vetytaloudessa näitä askelia tulee väistämättä monia. Matkalla vedyn tuotannosta loppukäyttöön koko prosessiin käytetystä energiasta saattaa olla käytettävissä enää alle kolmannes. Energiantarpeen ohella tämä alleviivaa vedyn järkevää hyödyntämistä: jos jokin käyttötarve voidaan kattaa suoraan sähköllä, se kannattaa tehdä niin eikä vedyn kautta. Tämä on myös perimmäinen syy sille, että vety jää henkilöautoissa marginaaliseksi käyttövoimaksi. Vetyautoilu on energiataloudeltaan varsin kehnoa.

Energian ohella vetytalous tarvitsee hurjan määrän uutta infraa kuten tuotantolaitoksia, varastoja, putkia ja polttokennoja.

Energian ohella vetytalous tarvitsee hurjan määrän uutta infraa kuten tuotantolaitoksia, varastoja, putkia ja polttokennoja. Vety on alkuaineista kevein, ja pienet kaasumolekyylit karkaavat helposti. Vety on myös erittäin syttymisherkkää tavaraa, kuten ilmalaiva Hindenburg aikanaan opetti. Nämä ominaisuudet tietävät vaatimuksia infrastruktuurille. Asiaa voidaan helpottaa leipomalla vedystä synteettisiä hiilivetyjä tai ammoniakkia, mutta uutta infraa tarvitaan silti.

Vetytalouden vauhtia haastaa tietysti myös edelleen liian halpa ja tarjolla oleva fossiilienergia. Se yhdistettynä uuden energian ja infran tarpeeseen tietää haastetta siirtymään. Tästä energiasiirtymien hitaudesta, energiainertiasta, on varoittanut  tsekkiläis-kanadalainen tutkija Vaclav Smil, joka on muistuttanut synkästi, että energiatalouden siirtymissä on tupannut kestää vuosisatoja tai -kymmeniä.

Vetytalouden haasteet eivät tietenkään tarkoita sitä, etteikö vetytaloutta pitäisi rakentaa ja vauhdilla. Fossiilienergiasta on yksinkertaisesti pakko päästä mahdollisimman pian ja kattavasti eroon, ja puhdas vety on tässä tärkeässä roolissa. Jalat ilmassa keuliminen ja perusasioiden ohittaminen voi kuitenkin johtaa kehnoon politiikkaan, pullonkauloihin ja pettymyksiin. Vetytalouden keskeiset haasteet juontuvat perustuvanlaatuisesta fysiikasta. Poliitikot voivat säätää kaikenlaisia lakeja, mutta eivät ohittaa fysiikan lakeja. Yrittää toki voi, mutta siinä käy kehnosti.