Energiakriisi sävyttää politiikan syksyä – avauspuheenvuoro vihreän eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 25.8.2022

Tervehdys kesäinen vihreä eduskuntaryhmä ja kokousta seuraavat toimittajat ja muut,

Ilo nähdä teitä kaikkea kesätauon jälkeen. Meidän porukka on selkeästi iskussa syksyä varten. Paljon työtä odottaakin, kun edessä on tämän kauden viimeinen kaarre ja loppusuora, jonka aikana on vietävä maaliin iso liuta tärkeitä hallituksen esityksiä ja leivottava ajan haasteisiin kestävästi vastaava budjetti. 

Me emme mene syksyyn ja siitä vaaliuurnia kohti helpoilla lupauksilla tai löysillä heitoilla. Käsillä on aidosti vaikeat ajat ja monimutkaisia haasteita ainakin energian, talouden, hoivapalveluiden, nuorten, maatalouden, hyvinvoinnin, päästöjen ja nielujen ja luonnon tilan kanssa. Samaan aikaan turvallisuustilanne vaatii jatkuvaa huomiota ja valppautta. 

 Päätöksenteko kysyy nyt lämmintä sydäntä ja kylmää päätä, hyvää analyysiä ja kykyä valita ne toimet, jotka auttavat tehokkaimmin tässä hetkessä ja jotka samalla rakentavat valoisampaa, parempaa tulevaisuutta. Toimia, jotka oikeasti toimivat. Juuri tässä me olemme hyviä. Me haluamme tehdä kestävää ja pitkäjänteistä politiikkaa. Sen mittarina eivät ole gallupit, vaan ihmisten ja luonnon hyvinvointi, aidot askeleet päästöttömään yhteiskuntaan. Jos meillä onkin kiire, se ei johdu siitä, että vaalit ovat tulossa, vaan siitä, että maailma on tulessa.

Jos meillä onkin kiire, se ei johdu siitä, että vaalit ovat tulossa, vaan siitä, että maailma on tulessa.

Eipä sillä, meidän tavoitteillamme on kyllä laajaa kaikupohjaa suomalaisten parissa. Kyselyt kertovat, että suomalaiset haluavat suojella luontoa ja varjella metsien hiilinieluja, nähdä ja tehdä ilmastotoimia, pitää huolta heikommista ja elää turvallisessa Suomessa, joka ei käänny sisäänpäin vaan on osa Eurooppaa ja länttä, ja toimii sen mukaisesti. 

Vaikka tämä eduskuntakausi on ensimmäiseni, rohkenen sanoa että se on ollut historiallisellakin perspektiivillä poikkeuksellinen. Konkarimme Satu Hassi on rinnastanut tämän eduskuntakauden siihen, jonka aikana Neuvostoliitto hajosi ja Suomi liittyi EU:hun. Meitä nyt vallassa olevia ja päätöksiämme punnitaan vielä tarkkaan tulevaisuuden historiantutkijoiden toimesta. Eikä ole mitään takeita siitä, etteikö kuohuja, mullistuksia ja haasteita riittäisi vielä koko loppukaudeksi, enemminkin päinvastoin. 

Olen todella ylpeä tästä ryhmästä, joka on kantanut vastuunsa hienosti tällaisen ajan läpi. Tähän asti kuljetun kolmen vuoden perusteella olen varma, että saan olla vielä ylpeämpi kauden päättyessä.

Euroopassa on käsillä energiapula, tai oikeammin energiakrapula, seurausta halvasta venäläisestä fossiilienergiasta, johon ehdittiin luoda aivan liian syvä riippuvuus varoituksista huolimatta. Vuosien ja vuosikymmenien aikana kaivetusta kuopasta ei nousta viikoissa ylös. Siksi sähkö, lämpö ja liikennepolttoaineet ovat nyt kalliita. Taikatemppua tilanteeseen ei ole: tärkein toimi on energian säästö samalla kun vauhditetaan korvaavan, kestävän energian rakentamista. Energiansäästössä tarvitaan kaikkia mukaan. Hinta ohjaa jo itsessään, mutta tässä kannattaa hyödyntää luoviakin ajatuksia – esimerkiksi LUT-yliopiston professori Samuli Honkapuron ehdottama liikennevalomalli sähkön hinnasta tiedottamiseen kuluttajille on kiinnostava.

Vuosien ja vuosikymmenien aikana kaivetusta kuopasta ei nousta viikoissa ylös. Siksi sähkö, lämpö ja liikennepolttoaineet ovat nyt kalliita.

Kovien hintojen karuihin vaikutuksiin puututaan parhaiten kohdennetuin täsmätoimin: me olemme esittäneet esimerkiksi energiarahaa, joukkoliikenteen tukea ja energiaomavaraisuuslainoja. Erityisesti on tuettava heitä, joiden elinkustannuksista arjen välttämätön energia haukkaa suurimman osan. Sähkön kova hinta koettelee tietysti hyvin laajasti. Erilaisia ideoita ja ajatuksia on tilanteeseen heitelty runsaasti eri riveistä. Olen ollut huomaavinani, että meidän linjamme kohdennetuista tuista ja kannustimista nauttii myös ekonomistien parissa suosiota. Ainakaan nyt ei ole aika vesittää päästökauppaa tai luoda kannusteita kasvavalle energian käytölle.

Liian pitkään jatkunut riippuvuus fossiilienergiasta näkyy nyt paitsi hinnoissa, myös luonnossa. Vuosikymmeniä ilmakehään pumpattu hiili lämmittää tätä planeettaa vaarallisesti. Tänä kesänä poikkeuksellinen kuivuus on tyrehdyttänyt jokia ja kuivattanut vesiä, rampauttaen paikoin jokiliikenteen ja nostaen esiin satoja vuosia vanhoja nälkäkiviä, muinaisen kivimonumentin, dinosaurusten jalanjälkiä ja jopa natsien sukellusveneen. Tällaisen soisi herättävän laittamaan vauhtia päästövähennyksiin. 

Ilmastonmuutosta on silti vaarallista typistää yksittäisiin ääritilanteisiin tai ennätyksiin, erityisesti jos se johtaa poukkoilevaan politiikkaan. Ilmakehään kasautuneet kasvihuonekaasut lämmittävät planeettaa vääjäämättömästi ja tuhoisasti. Muutos saa monenlaisia kasvoja eri puolilla ja eri aikajänteillä, ja aiheuttaa vaikeasti arvioitavia vaikutuksia talouksille ja yhteiskunnille, jotka on rakennettu toisenlaiseen, vakaampaan ilmastoon. Meidän on yksinkertaisesti pakko saada päästöille stoppi, ja tässä urakassa Suomen on kannettava vastuunsa.

Ilmastonmuutoksen rinnalla maailmaa muokkaa luontokato. Meille rakas suomalainen luontokin köyhtyy. Lajirikkaudella ja terveillä ekosysteemeillä on arvo itsessään, mutta olemme niistä myös erittäin ja osin arvaamattoman riippuvaisia. 

Lajirikkaudella ja terveillä ekosysteemeillä on arvo itsessään, mutta olemme niistä myös erittäin ja osin arvaamattoman riippuvaisia.

Suomessa ilmasto- ja luontopolitiikka kietoutuvat erityisesti yhteen metsissä, joilla on myös suuri taloudellinen merkitys. Metsien rooli hiilen nieluina ja varastona on turvattava samalla kun niitä hyödynnetään raaka-aineena. On ilmaston, kansantalouden ja luonnon etu – ja nähtävästi myös suomalaisten enemmistön toive – että tulevaisuudessa metsiä hakataan vähemmän, ja hakattu puu saa arvokkaampaa käyttöä. Tässä keskustelussa on noustava poteroista ja etsittävä ratkaisuita. Metsänomistajille on luotava kannustimet luonnon ja nielujen varjeluun, ja valtion metsänomistajana toimittava pitkäjänteisyys ja kestävyys johtotähtinään.

Myös Suomen talouden kestävyys herättää huolta. Tämä hallitus on kiistatta ottanut roimasti velkaa. Olen satavarma, että niin olisi tehnyt mikä tahansa muukin hallituskokoonpano vastaavassa tilanteessa. Yksittäisten vuosien perusteltua velanottoa ratkaisevampaa ovat talouden peruselementit: rakenteelliset, jatkuvat menot, veropohja, tuottavuuskehitys, työllisyys, toimivat työmarkkinat ja työvoiman saatavuus. Tässä yhtälössä ainakin panostukset koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen, työperäinen maahanmuutto ja kustannustehokkuus julkisen sektorin toiminnassa ovat tarpeen, samoin yritysten ja yrittäjyyden edellytyksistä huolehtiminen, jossa myös kilpailupolitiikan vahvistaminen auttaa.

Eilen vietettiin Ukrainan itsenäisyyspäivää, jo puoli vuotta jatkuneen Venäjän hyökkäyssodan keskellä. Koko Eurooppa on kiitollisuudenvelassa ukrainalaisille heidän rohkeudestaan ja valtavista uhrauksistaan. Tämäkin sota loppuu joskus. Pidetään huolta, että se loppuu itsenäisen ja vapaan Ukrainan voittoon ja kukoistukseen. Meidän linjamme on selvä: Ukrainaa on tuettava kaikin tavoin, emmekä saa turtua tai unohtaa, mistä on kyse.

Samalla kun tuemme Ukrainaa, rakennamme jatkossa entistä turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa osana Natoa.

Samalla kun tuemme Ukrainaa, rakennamme jatkossa entistä turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa osana Natoa. Suomen roolia Natossa pitää määrittää se, miten parhaiten tuotamme turvaa itsellemme, liittolaisillemme ja koko maanosalle. Tässä pragmaattinen ja aktiivinen linja on nihkeää kansainvälisen roolin karsastusta paljon parempi ja vastuullisempi. Sisäpoliittinen huutokauppa taasen sopii puolustuksen tarpeisiin huonosti. 

Tänään puolestaan vietetään Itämeripäivää. Siitä ja vihreistä ratkaisuista kuulemme myöhemmin lisää. 

Huolien, mörköilyn ja synkkyyden maalaamisen vastapainoksi haluan muistuttaa, että meillä on kaikkiin haasteisiin ratkaisuja ja valmiutta niihin. Meillä on vahva demokratia, osaamista ja sisua, ja meillä pitää olla myös poliittista tahtoa ja rohkeutta. Kestävä, hyvä tulevaisuus on ihan mahdollinen, se pitää vain rakentaa. Valmista ei tule vielä vaaleihin mennessä, mutta askelia sitä kohti pitää ottaa kiihtyvään tahtiin. Se on meidän duunimme eduskunnassa ja sen valiokunnissa.

Kiitos kun saan tehdä sitä työtä osana tätä porukkaa!

_MG_7384