Arvoisa puoluevaltuusto,

Eduskunta aloitti syyskautensa kaksi ja puoli viikkoa sitten. Edessä olisi joka tapauksessa tiivis syksy, kun kauden loput hallituksen esitykset pitää saada maaliin ennen vaaleja. Esimerkiksi luonnonsuojelulaki, kaivoslaki, translaki, ruuhkamaksut ja saamelaiskäräjälaki ovat eduskunnan käsittelyssä tai sinne vielä tulossa. Vihreän eduskuntaryhmän työ ilmaston, luonnon, tasa-arvon ja kestävän talouden puolesta jatkuu täysillä kauden loppuun asti.

Käsillä ei kuitenkaan ole mikään normaalin vaalikauden normaali loppusuora.

Tällä viikolla Venäjä julisti osittaisen liikekannallepanon. Se on tuorein käänne absurdissa sodassa, jonka Venäjä aloitti, ja jota Venäjä jatkaa täysin harhaisin perustein ja karmein seurauksin. Sodassa aloite on nyt Ukrainalla, jonka vastahyökkäys koillisessa vapautti muun muassa tärkeät Izjumin ja Kupjanskin kaupungit ja laajasti maa-alueita venäläisten miehitykseltä. Samalla maailmalle paljastui jälleen todisteita Venäjän raakuuksista ja rikoksista.

Tuki Ukrainalle on sekä oikein että tuloksekasta. Ukrainalaiset uskovat voittoon, ja ovat näyttäneet, että se on vain ajan kysymys, kunhan lännen tuki jatkuu ja vahvistuu. Tuki ei saa horjua, ja on tärkeää, että Suomen materiaali-, koulutus- ja humanitäärinen apu jatkuu ja vahvistuu entisestään. Tätä linjaa on tietysti liputettava myös EU:ssa.

Kaasu ei koskaan ollut kestävä siltapolttoaine ilmaston eikä varsinkaan turvallisuuden näkökulmasta. Se oli ansa.

Energiakriisi on osa tätä sotaa. Syyllinen energian korkeisiin hintoihin löytyy Kremlistä. Vihreä siirtymä ei ole ongelma, vaan ratkaisu. Nimenomaan liian hidas siirtymä pois fossiilienergiasta on antanut kiristysruuvin Putinin käsiin. Kaasu ei koskaan ollut kestävä siltapolttoaine ilmaston eikä varsinkaan turvallisuuden näkökulmasta. Se oli ansa.

Siihen ansaan astui myös valtionyhtiö Fortum Uniperin kautta. Tällä viikolla saavutettu sopu oli olosuhteisiin ja tilanteeseen nähden siedettävä päätös koko saagalle. Käteen jäi erittäin kallis oppitunti geotaloudesta.

Oppositiopuolueet etsivät nyt innolla syyllisiä koko savottaan. Kannattaisi muistaa, että eivät he ole tilanteeseen lainkaan osattomia, virheet ulottuvat vuosien taakse. Itse katsoisin ennen kaikkea eteenpäin.

Valtion yhtiöomistusten perustana ovat strategiset intressit ja kehyksinä omistajaohjauksen periaatteet. On huolehdittava paremmin, että nämä intressit ja periaatteet todella ohjaavat toimintaa ja omistamista.

Nyt pinnalla ovat syystäkin geopoliittiset riskit, mutta jollei ilmastonmuutosta ja luontokatoa oteta valtionyhtiöissä tosissaan, käy sekin vielä pahasti kukkarolle kun bisnekseltä menee pohja alta.

Venäjä-riskeistä kyllä varoiteltiin asiantuntijoiden, tutkijoiden ja monien poliitikkojen toimesta, mutta olennaiset johtopäätökset jäivät vetämättä. Oppia tulevaan ei ole syytä rajata Venäjään. Kiina on autoritäärinen maa ja järjestelmätason haastaja. Sen talous, näkymät ja maailmankuva poikkeavat Venäjästä, kuten myös suhde meihin. Kauppaa ja yhteistyötä kannattaa tehdä, ja Kiinaa tarvitaan taklaamaan globaalit haasteet. On kuitenkin varmistuttava, että riippuvuussuhteet ovat riittävän symmetrisiä estämään kiristyksen ja että emme myy tärkeitä arvojamme. 

Suomen Nato-jäsenyys etenee. Nyt kasassa on 27 ratifiointia kolmestakymmenestä, ja on mahdollista, että maaliin päästään vielä tämän vuoden puolella. Eipä se hätä ole, vaikkei päästäisikään. Kenellekään ei ole enää kevään jälkeen ollut epäselvää, että emme ole yksin. Nato-prosessi ja nopeasti edenneet ratifioinnit ovat olleet Suomelta diplomaattinen menestystarina. On jälleen kerran hyvä hetki kiittää ulkoministeri Pekka Haavistoa. Oikea mies, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Vihreät on asiantuntevin puolue ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla.

Nato-jäsenyyden lähestyessä on hyvä aika käydä tarkempaa keskustelua Suomen roolista Natossa. Seuraavalla hallituksella on keskeinen rooli määrittää Suomen linjaa Natossa, ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko tehdään uusista lähtökohdista. Tähän työhön tarvitaan tietysti mukaan vihreää otetta: kovan ja laajan turvallisuuden yhdistävää, kansainvälisen Suomen merkityksen ymmärtävää näkemystä. Vihreät tunnetaan parhaiten ilmasto- ja ympäristöpuolueena. Oma kokemukseni on, että olemme asiantuntevin ja modernein myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla.

Itse näen, että on Suomen, Euroopan ja maailman etu, että otamme aktiivisen ja ennakkoluulottoman roolin osana liittokuntaa. Tukikohdista tai joukoista ulkomailla ei kannata tehdä sisäpoliittista huutokisaa tai vetää vanhasta muistista varoivaisen jäykkää linjaa, vaan tarkastella asiaa käytännöllisesti siitä kulmasta, miten parhaiten rakennamme omaa ja lähialueiden turvaa ja vakautta, ja vahvistamme osaltamme liittokuntaa. Liittolaisuus tietää yhteistä vastuunkantoa. Tiivistyvä EU-puolustusyhteistyö kulkee luontevasti Nato-jäsenyyden rinnalla. Puolustusteollinen urakka, jota Euroopan puolustuskyvyn vahvistaminen ja ennen kaikkea Ukrainan tukeminen vaatii, pitää tehdä yhdessä, jotta se on mahdollisimman vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Tässä EU on aivan keskeinen yhteisö.

On Suomen, Euroopan ja maailman etu, että otamme aktiivisen ja ennakkoluulottoman roolin osana Natoa.

Vihreät tavoittelee ydinaseetonta maailmaa. Tämän tavoitteen tärkeys korostuu entisestään nyt, kun Putin on rakentanut harhaisissa puheissaan ajatusta ydinasehyökkäyssateenvarjosta. Edessä voi olla vaarallinen kierre, jossa useampi maa hamuaa taata turvaansa ydinasein. Se tekee maailmasta vain entistä vaarallisemman paikan. Siksi kansainvälisen työn ydinaseiden rajoittamisen ja ydinaseriisunnan eteen pitää jatkua, vaikka sitä ei tietenkään voi yksipuolisesti toteuttaa.

Synkistä ajoista ja aiheista huolimatta on hienoa olla täällä Savon sydämessä juuri teidän kanssanne. Odotan jälleen kerran innolla sitä eloisaa keskustelua ja fiksuja päätöksiä, joita puoluevaltuusto – entinen puoluevaltuuskunta – aina kokoontuessaan tarjoaa.

Vaaleihin on aikaa reilut puoli vuotta. Samalla kun uurastamme eduskunnassa saadaksemme tästä hallituskaudesta kaiken irti, on aika virittää mieltä kampanjaan, vaalivoittoon ja tulevaan hallitusohjelmaan. Ilmastotavoitteista ei ole varaa tinkiä, suomalaisen luonnon arvo on vietävä osaksi kaikkea päätöksentekoa, talouden uudistusmiskyky on turvattava ja demokratiaa, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa puolustettava. Ilman meitä nämä asiat ovat vaarassa – kestävän kehityksen tahti uhkaa hidastua tai jopa kääntyä kurjuutta kohti.

Toteutetaan yhdessä siis timanttinen vaalikampanja ja viedään Suomea valoisaan suuntaan myös seuraavalla vaalikaudella.

Ryhmäpuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 20.9.2022.

Pöydillemme on jaettu tämän kauden viimeiset paksut keltaiset pumaskat, joissa linjataan, kuinka Suomen valtio varansa kerää ja käyttää vuonna 2023. Tämän kauden aikana poikkeuksellisuudesta on tullut normi; tämäkin budjetti on laadittu poikkeuksellisena ajankohtana. Pandemia alkaa olla väistynyt, mutta sen vaikutusten pitkä häntä painaa taloutta yhä. Nyt budjetin valmistelua on määrittänyt suurelta osin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, joka edellyttää meiltä panostuksia omaan turvallisuuteemme ja ukrainalaisten tueksi.

Ukrainaa ei saa unohtaa ja ukrainalaisia on tuettava heidän taistelussaan hirmutekoja vastaan ja vapauden puolesta. Pelissä on meidänkin tulevaisuutemme.

Oppositio on kritisoinut ja tulee kritisoimaan hallitusta velanotosta. Jaan itsekin huolen Suomen julkisen talouden kestävyydestä ja velasta. Vihreiden linjana on, että julkinen talous on tasapainotettava keskipitkällä aikavälillä. Se edellyttää sekä tulopohjan että menojen tarkastelua, työllisyyden vahvistamista, työperäistä maahanmuuttoa ja kestävän kasvun ja toimivan kilpailun turvaamista, sekä reipasta panostusta tutkimus- ja kehitystoimintaan. Mutta mitä velanottoon tulee, olen täysin varma, että mikä tahansa hallituspohja olisi ottanut roimasti velkaa koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan ravistellessa seurauksineen meitä ja maailmaa ympärillämme.

Vihreiden linjana on, että julkinen talous on tasapainotettava keskipitkällä aikavälillä.

Pääministeri Marin totesi Suomen elävän ikään kuin sotataloudessa. On perusteltua kuvailla tilannetta näin. Suomalaisia ei toki – pientä joukkoa vapaaehtoisia lukuunottamatta – taistele rintamalla, eikä meidän tarvitse suojautua siviilikohteiden raukkamaisilta pommituksilta. Sota ei ole Suomessa, mutta sota koskettaa meitäkin monin tavoin. Se määrittää taloutemme prioriteetteja nyt, se heijastuu suoraan julkiseen talouteen ja kotitalouksiin.

Suoraan sota heijastuu niin, että me vahvistamme puolustustamme, liitymme Natoon ja tuemme Ukrainaa, sekä sodan voittamisessa ja humanitaarisessä kriisissä että maansa jälleenrakentamisessa.

Merkittävin heijastevaikutus näkyy sähkölaskuissamme. Energian hinta on kivunnut korkealle, kun olemme aivan oikein katkoneet liian syväksi päästettyä riippuvuuttamme Venäjän tuontienergiasta. Hintojen nousun juurisyyhyn, energian niukkuuteen, on rajallisesti keinoja tarttua nopeasti, mutta hintojen helpottamiseksi sähköenergian arvonlisäverokantaa alennetaan 10 prosenttiin joulu-huhtikuun osalta. Tämän lisäksi valmistellaan erillinen sähkövähennys ja määräaikainen sähkötuki.

Nämä toimet ovat perusteltuja, jotta energian hinnat eivät johtaisi kohtuuttomuuksiin. Samalla on todettava, että ne ovat työkaluina hieman tylppiä, eivätkä sellaisenaan kannusta säästöön ja joustoon. Energian korkea hinta sitä kyllä toki tekee, mutta Suomesta löytyy monenlaisia sähkön käyttäjiä ja sähkösopimuksia. Onkin tärkeää saada kaikki mukaan säästötalkoisiin ja etsimään tapoja tasata huipputuntien kuormaa. Tähän toivon hallituksen vielä etsivän – ja löytävän – keinoja. Sähkömarkkinoiden tarkoituksenmukaisesta toiminnasta näissä oloissa on huolehdittava myös.

Lopulta energiakriisi selätetään vain rakentamalla korvaavaa, päästötöntä energiaa. Tätä on nyt vauhditettava. Siksi vihreän siirtymän investointien ohituskaista tulee tarpeeseen. Vaikka energiapolitiikan fokus on ymmärrettävästi nyt seuraavassa talvessa, ei pidä unohtaa sitä, että siirtymä pois fossiilisista polttoaineista olisi väistämättä edessä joka tapauksessa, jotta ilmastonmuutos saadaan taltutettua ja riittävä energiaomavaraisuus turvattua.

Onkin tärkeää saada kaikki mukaan säästötalkoisiin ja etsimään tapoja tasata huipputuntien kuormaa.

Vihreä siirtymä ei ole energiakriisin syy. Liian hidas vihreä siirtymä tähän mennessä on, se on ojentanut Putinille kiristysruuvin. Mutta me kestämme, ja vauhditamme siirtymää.

Teollisen mittakaavan investointien ohella kotitalouksien tasolla, aika arkisilla hankinnoilla voidaan saada paljon aikaan. Jokainen energiatehokkuusremontti ja katolle asennettu aurinkopaneeli on nyt avuksi ja isänmaan etu. Siksi energiaomavaraisuuslainan eteneminen on sekin hieno asia – koko yhteiskuntaa hyödyttävien investointien toteutuminen ei saa jäädä rahoituksesta kiinni.

Vihreä siirtymä ei ole energiakriisin syy. Liian hidas vihreä siirtymä tähän mennessä on, se on ojentanut Putinille kiristysruuvin. Mutta me kestämme, ja vauhditamme siirtymää.

Energian hinta ajaa voimakasta inflaatiota, ja ostovoima huolettaa suomalaisia. Suomalaisten luottamus talouteen mataa synkissä luvuissa. Tilanne on vakava, ja siksi ostovoimaa tuetaan muun muassa varhaiskasvatusmaksuja alentamalla, työttömyysturvan,  toimeentulotuen ja opintorahan kohdennetuilla korotuksilla sekä lääkekaton indeksikorotuksen tekemättä jättämisellä. Erityisesti lapsiperheet on huomioitu toimenpiteissä. Myös ppiskelijoiden ateriatukea korotetaan 25 sentillä per ateria ja lisäksi kohdennetaan rahaa leipäjonoissa jaettavan ruoka-avun tukemiseen.Ulosoton suojaosan korotukseen tähtäävä kokeilu on sekin tärkeä.

Joukkoliikenteen tukeminen on perusteltua sekä ostovoimaan että energiakriisiin tarttumiseksi. Joukkoliikenne säästää energiaa, tilaa ja koko yhteiskunnan euroja, ja on välttämätöntä huolehtia sen edullisuudesta ja saavutettavuudesta koronan aiheuttaman iskun jälkeen. Linjatun veroalen tehokas kohdentuminen pitää toki varmistaa.

On ylipäänsä Suomen talouden kannalta aivan kriittistä huolehtia kasvukaupunkien ja kaupunkiseutujen elinvoimasta samalla kun vastataan energian hinnasta pahemmin kärsivien haja-asutusalueiden huoliin ja maatalouden kannattavuuskriisiin. Koko Suomen etu kattaa sekä kaupungit että maaseudun.

Akuuttien kriisien ohella meitä koettelevat vaaralliset globaalit, hiipivät kriisit. Toinen näistä on ilmastonmuutos, toinen luontokato. Mikäli taloutta ei saada ympäristön kannalta kestäviin raameihin, koko talouden ja kaiken hyvinvoinnin pohja romahtaa lopulta. Talous ei ole pitkään vauras, jos luonto köyhtyy. Vaikka haasteet ovat globaaleja, niitä pitää ratkoa myös paikallisesti – erityisesti luonnon suhteen on hyvä muistaa, että suomalaista luontoa voidaan suojella vain Suomessa. Siksi on hienoa, että historialliset satsaukset luonnonsuojeluun jatkuvat.

 On hienoa, että historialliset satsaukset luonnonsuojeluun jatkuvat.

Tämä budjetti vastaa vaikeaan aikaan kattavasti. Vihreille tärkeää on, että ajan haasteisiin tartutaan, että arki turvataan kaikille, ja että se tehdään kulkematta ojasta allikkoon, kestävää tulevaisuutta rakentaen: ihmisistä, luonnosta, taloudesta ja ilmastosta huolehtien, turvallisuudesta tinkimättä.