Vihreät valmiina talousvaaleihin – Puhe puoluevaltuustossa 26.11.2022

 

Avauspuheenvuoro vihreiden puoluevaltuustossa 26.11.2022.


Huhtikuussa 2023 käydään eduskuntavaalit. Mitkä vaalit ne ovat?

Niiden pitää olla ilmastovaalit. Sharm el Seikhin ilmastokokouksen laiha tulos alleviivaa sitä, että ilmastopolitiikkaan tarvitaan lisää vauhtia ja vaikuttavuutta, jotta ilmastonmuutos saadaan hillittyä siedettävälle tasolle.

Niiden pitää olla luontovaalit. Suomessakin luonto köyhtyy. Keskustelu ennallistamisasetuksesta osoitti, ettei tätä oteta Suomen poliittisella kentällä lainkaan riittävän vakavasti. Tarjolla on liikaa muttamuttaa ja vesittämistä.

Ne ovat myös ainakin sote-, koulutus-, köyhyys-, ihmisoikeus-, Eurooppa- ja turvallisuusvaalit. Sote-uudistus kaipaa laastaripakettia, koulutustason laskuun on torjuttava, köyhyyttä kitkettävä, EU-politiikan seurattava aikaansa ja Nato-Suomen linjat vedettävä. Oma tahto -aloitteen, translain ja saamelaiskäräjälain yhteydessä käyty, osin absurdi keskustelu on muistuttanut, että ihmisoikeuksia on puolustettava herkeämättä – niitä edistäen ja takapakit estäen.

Suomen julkisessa taloudessa on edelleen merkittävä kestävyysvaje ja miljardien sopeuttamistarve.

Huhtikuun vaalit ovat joka tapauksessa, väistämättä, talousvaalit. Suomen velkataakka on tällä kaudella kasvanut hurjasti – pitkälti perustelluista syistä, mutta kasvanut silti. Suomen julkisessa taloudessa on edelleen merkittävä kestävyysvaje ja miljardien sopeuttamistarve. 

Vihreille talousvaalit sopivat. Otamme julkisen talouden tilan vakavasti: Poliittisessa tavoiteohjelmassa linjasimme keväällä, että haluamme tasapainottaa julkisen talouden keskipitkällä aikavälillä.

Vihreiden resepti on talouden uudistaminen. Uudistaminen ei ole kiertotermi leikkausten välttelyyn: niitäkin tarvitaan. On kuitenkin edettävä niin, että oli kyse sitten menosopeutuksista, rakenteiden korjaamisesta tai kasvun hakemisesta, punaisena lankana on oltava uudistava ote talouteen, maalina ekologisesti kestävissä raameissa pysyvä, hyvinvointivaltion ylläpitoon kykenevä, kukoistava kansantalous. Köyhimmiltä leikkaaminen ei auta tässä.

Ilmeisin uudistava voima on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta. Sen tason nostoon on nyt ilahduttava parlamentaarinen yhteishenki ja sitoutuminen. Rahoituslaki saadaan pian maaliin, ja hallituksen loppusuorajärjestelyn sivu-uhriksi jäänyt TKI-verokannustinkin saadaan vielä nähtävästi tehtyä. Tiede- ja teknologiapuolueena vihreät on vahvasti TKI-panostusten puolella. 

Polulla neljään prosenttiin BKT:sta on pysyttävä. TKI-panostukset uhkaavat kuitenkin jäädä ontoksi, jos tekijät puuttuvat. Niiden rinnalle tarvitaan siksi panostuksia koulutukseen ja maahanmuuttoon.

TKI-panostukset uhkaavat jäädä ontoksi, jos tekijät puuttuvat.

TKI tarvitsee tekijöikseen erityisesti korkeakoulutettua väkeä. Korkeakoulutettujen osuuden kasvattaminen onkin perusteltua. Silti työllisyyden näkökulmasta kaikkein tärkeintä on itse asiassa huolehtia siitä, ettei kukaan olisi enää 25 vuoden iässä ilman jotakin perusasteen jälkeistä tutkintoa. Se kun alkaa tietää tuomiota työttömyyteen nyky-yhteiskunnassa. Ammatillinen koulutus ei siksi saa jäädä sivuosaan koulutuspolitiikassa. 

Koulutuspolitiikka on siis kiinteä osa työllisyyspolitiikkaa. Työllisyysasteen nosto vihreiden tavoittelemaan 80 prosenttiin ja työvoimapulan taklaaminen eivät silti käy yksin koulutuksen kautta. Ainakin ansioturvan uudistaminen oikeudenmukaiseksi ja kannustavammaksi, 60-vuotta täyttäneiden työllisyyden kasvattaminen ja kotihoidon tuen korvaaminen joustavalla hoitorahalla – yhdessä varhaiskasvatuspanostusten kanssa tietysti – tarjoaisivat keinoja työllisyysasteen nostoon. 

Maahanmuutto on Suomen talouden ja huoltosuhteen kannalta käytännössä välttämättömyys. Se ei silti ole helppo kokonaisuus, joka onnistuisi vain tavoitteita listaamalla: kansainvälinen kilpailu osaavasta työvoimasta on kovaa, ja onnistunut kotouttaminen vaatii monialaista työtä kaavoituksesta kouluihin ja kulttuuriin työpaikoilla. Tänä viikonloppuna käsittelyssä oleva maahanmuutto linjaa vihreitä toimia tähän. Olennaista on, että jokainen tänne tullut saadaan sujuvasti osaksi yhteiskuntaa työn tai opintojen kautta, ja täällä opiskelleet jäämään tänne. Työvoimapulaan vastaamisessa yksi selkeä toimi on joka tapauksessa saatavuusharkinnasta luopuminen.

Myös reilu kilpailu on aivan keskeinen taloutta uudistava voima. Eduskunnassa on paraikaa menossa lopulliseen hyväksyntään kilpailulain uudistus, joka vahvistaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston mahdollisuuksia puuttua haitallisiin yrityskauppoihin. Pieni muutos lakiin tuottaa varovaisen arvion mukaan 50-67 miljoonan euron vuosittaiset hyödyt suomalaisille kuluttajille. Hyvä esimerkki markkinoiden voimasta, jota meidän kannattaa hyödyntää. Seuraavan hallituksen olisikin syytä ottaa kilpailupolitiikan terävöittäminen työlistalleen.

Reilu kilpailu on aivan keskeinen taloutta uudistava voima.

Kilpailuun ja talouden uudistumiskykyyn vaikuttavat myös yritystuet – usein haitallisesti. Erityisen kehnoja ovat ympäristölle haitalliset yritystuet. Niissä riittää edelleen perkaamista. Suorien tukien ohella katse on syytä siirtää erilaisiin verotukiin. Verojärjestelmän selkeyttäminen ja suoraviivaistaminen sekä yritys- että henkilöverotuksen osalta olisikin tärkeää. Verotukiviidakon muodostumista on osaltaan ruokkinut nykyinen tiukka fokus menokehyksiin valtion taloudenpidossa. 

Menokehyksiä toki todellakin tarvitaan, mutta veropäätökset pitää pitää mukana paletissa, kun julkisen talouden tasapainosta huolehditaan. Menokehys on työkalu, ei päämäärä. 

Kokonaisveroastetta en silti näe perustelluksi nostaa ainakaan merkittävästi, vaan suuntana pitäisi olla selkeys ja painopisteen siirto työstä ja yrittämisestä kulutukseen ja haittoihin.

Kaupungit ovat todellisia talouden dynamoita. Kuntaliiton kaupunkikehityspäällikkö Henrik Lönnqvist nosti aiemmin tässä kuussa ansiokkaasti esiin sen, ettei Suomessa tehdä kunnollista kaupunkipolitiikkaa. Kaupunkien kukoistus ei ole keneltäkään pois, kaupungeissa luodaan vaurautta jaettavaksi niitä laajemminkin. 80 % Suomen työpaikoista on kaupunkiseuduilla ja kaupunkiseuduilla tuotetaan 82 % Suomen bruttokansantuotteesta. 

Kaupungistuminen onkin paitsi ihmisten liikettä, myös tuottavuuden kasvua. Ilmiö tunnetaan myös kansainvälisessä tutkimuksessa. Fiksu kaupunkipoliitikka on siis merkittävä keino kohentaa julkista taloutta ja parantaa työllisyyttä. Sen torppaaminen sen sijaan köyhdyttää koko maata.

Fiksu kaupunkipoliitikka on merkittävä keino kohentaa julkista taloutta ja parantaa työllisyyttä.

Tämä ei tarkoita harvaan asuttujen alueiden tai maaseudun väheksymistä. Ilman ruokaa ei voi elää, eikä ilman raaka-aineita ja raskasta teollisuutta pyöri palvelutalouskaan. Erityisesti arvokasta työtä tekevät maataloustuottajat ansaitsisivat parempaa ohjaavaa politiikkaa: maalina tulisi olla kustannustehokkaampi tukeminen, kannattavuuden parantaminen ja fiksu ohjaus ekologisesti kestävään ja hiiltä sitovaan tuotantoon. 

Julkisen talouden tasapainottaminen on siis savotta, jossa tarvitaan laajaa keinovalikoimaa. Vihreät on tähän valmis, ja avain on uudistava ja ennakkoluuloton ote talouspolitiikkaan. Itse asiassa johtavien ekonomistien tutkimusta ja kehittämistä, sosiaaliturvan kehittämistä, vihreää siirtymää ja toimivia markkinoita korostavat suositukset rimmaavat oikein hyvin sen kanssa, mitä me ajamme.

Ja vaikka vaalit lähestyvät, työtä riittää toki vielä tälläkin kaudella. Se työ pitää hoitaa maaliin kunnialla, vaaleissa suotu vastuu kantaen ja sovitusta kiinni pitäen. Varsinkin juuri nyt pitäisi valaa luottamusta suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, ei murentaa sitä. 

Enkä voi pitää tänä päivä poliittista puheenvuoroa toteamatta, että tuen Ukrainalle on jatkuttava ja vain vahvistuttava.

Antoisaa kokousta!

 

lärvikuva

Puoluevaltuusto on vihreiden korkein poliittinen linjanvetäjä puoluekokousten välillä. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja pitää perinteisesti yhden avauspuheenvuoroista valtuuston kokouksissa.