Päih­de­po­li­tiik­ka kaipaa tie­to­poh­jais­ta re­mont­tia – rat­kai­se­va askel on huu­mei­den käytön ran­gais­ta­vuu­des­ta luo­pu­mi­nen

(Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 19.1.2023)

Suomen karmeat luvut erityisesti nuorten huumekuolleisuudessa ovat nostaneet päihdepolitiikan jälleen keskusteluun. Keskustelu on edelleen hyvin jakavaa, ja erimielisyydet kärjistyvät näkyvimmin kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta.

Nykyisellä rangaistuksiin perustuvalla lainsäädännöllä on yksilön elämänpolkuun vaikuttavien tekijöiden lisäksi laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Merkittävä vaikutus on huumausaineita käyttävän henkilön leimautuminen sekä hoidon ja viranomaisten välttely, joka johtaa kasaantuviin sosiaalisiin ja terveydellisiin haittoihin.

Yksittäisestä kokeilusta poliisin rekisteriin merkinnän saavan nuoren tulevaisuudennäkymät voivat heikentyä kohtuuttomasti. Päihdesairaan puolestaan on vaikea saada somaattista ja psykiatrista hoitoa. Jopa päihdehoitoa ja siihen pääsyä rajataan erilaisin ehdoin. Rangaistuksen pelko voi estää avun hälyttämisen yliannostustilanteissa, mikä johtaa pahimmillaan kuolemiin.

Päihteisiin liittyvä rikollisuus on usein sidoksissa käytön laittomuuteen. Käytöstä rangaistaessa oikeuslaitoksen, poliisin ja vankeinhoidon resurssit kohdistuvat tehottomasti. Samalla syrjäytymiskierteeseen päätyvän yksilön heikentyneet opiskelu- ja työmarkkinanäkymät syövät verokertymääkin.

Ajatus rangaistusten pelotevaikutuksesta ei vastaa todellisuutta, ja varsinkin 2000-luvulla huumausaineiden käyttö on lisääntynyt. On myös hyvä muistaa, että yleisimmin ja eniten haittoja aiheuttavat päihteet ovat edelleen tupakka ja alkoholi. Tältä osin päihdepolitiikka on syvästi kaksinaismoralistista.

Suomen uusi päihde- ja riippuvuusstrategia painottaa päihteitä käyttävien, riippuvuushaittoja kokevien ja päihdepalvelujen piirissä olevien sekä heidän läheistensä oikeuksien vahvistamista. Käyttäjien rankaiseminen on ristiriidassa tämän kanssa. Maailman terveysjärjestö WHO ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Suomessa ovatkin esittäneet rangaistuksista luopumista. Tähän ovat yhtyneet myös useat oikeusoppineet.

Ongelma ei siis ole, ettei meillä olisi tutkimustietoa, vaan se, että tutkimustieto jätetään huomioimatta. Rangaistuksiin perustuvaa politiikkaa puolustetaan uskomuksilla ja mielikuvilla. Se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja käy kalliiksi.

Parempiakin ratkaisuja on. Ratkaiseva askel on huumeiden käytön rangaistavuudesta luopuminen. Samalla on parannettava hoidon saatavuutta niin matalan kynnyksen palveluissa, avohoidossa kuin laitoshoidossa ja korvaushoidossa. Käyttöhuonekokeilut on saatava heti kokeiluun. Päihderiippuvaisten vankien mahdollisuuksia suorittaa tuomionsa päihdehoidossa on syytä laajentaa. Päihdetyön erityis- ja perusosaamiseen on panostettava, ja päihdetyön painoarvoa ja osaamista on lisättävä sosiaalihuollossa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Suomalainen päihdepolitiikka tarvitsee siis remontin ja humaanimman, tietoon pohjaavan suunnan.

Aki Heiskanen

kansanedustajaehdokas (vihr.)

Hailuoto

Atte Harjanne

kansanedustaja (vihr.)

Helsinki

Ukrainaa on syytä tukea myös Suomen Leopardeilla

(Julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 16.1.2023)
Juha Mäenpää (ps.) kertoi Ilkka-Pohjalaisen haastattelussa 14.1.2023, ettei hän lämpene ajatukselle Leopard 2 -taistelupanssarivaunujen luovuttamisesta Ukrainalle Suomesta.

Mäenpää on oikeassa siinä, että Suomen on huomioitava Ukrainaan lähetettävän aseellisen avun yhteydessä myös oma puolustuksensa ja sijainti Venäjän naapurissa.

Tällä hetkellä Euroopan ja Suomen tulevaisuus on kuitenkin suuresti kiinni Ukrainan selviytymisestä Venäjää vastaan, joten on ehdottomasti Suomen edun mukaista varmistaa Ukrainan sotilaallinen menestys. Se on myös moraalisesti oikein.

On ylipäänsä tärkeä ymmärtää, että Suomen turvallisuus on sidoksissa koko maanosaan. Yhtenäinen länsi ja Eurooppa ovat vahvin pidäke Putinin etupiirihaluja ja sortoa vastaan, ja tällaista yhtenäisyyttä kannattaa Suomenkin rakentaa. On toki totta, että Suomi on huolehtinut kansallisesta puolustuskyvystään monta muuta maata paremmin. Silti on hyvä muistaa, että Suomikin olisi sotatilanteessa riippuvainen kansainvälisestä avusta ja tuesta.

Yksi Ukrainan kipeästi kaipaamista suorituskyvyistä ovat modernit, länsimaiset taistelupanssarivaunut. Tehokas panssariase edellyttää riittävää määrää vaunuja, tehokasta koulutusta ja toimivaa huollon logistiikkaa. Näiden näkökulmasta Euroopan maissa laajasti käytetty Leopard 2 olisi toimivin ja nopeimmin avuksi saatava ratkaisu.

Jotta Leopardit saadaan liikkeelle, tarvitaan käyttäjämaiden selkeää poliittista tahtoa ja sitoutumista. Juuri tämän takia Suomen ei ole syytä nihkeillä panssarituen suhteen. Suomella olisi Leopard-talkoisiin annettavana myös vahvaa koulutusosaamista, mutta itse vaunujenkin lähettäminen olisi tärkeä signaali.

Vaikka maantieteellinen asema luonnollisesti rajoittaa Suomesta lähetettävien vaunujen määrää, tulee pienikin määrä osana laajempaa kokonaisuutta tarpeeseen.

Sodan yhä raivotessa on huomioitava myös ajan merkitys: Eri maiden varastoissa olevien vaunujen käyttövalmius vaihtelee todennäköisesti hyvinkin paljon, ja joidenkin saaminen pelikuntoon voi kestää tovin. Koulutus ja toimitukset pitää kuitenkin saada nopeasti käyntiin.

Epävakaassa ja vaikeasti ennustettavassa ajassa on pidettävä oma puolustus skarppina. Näin on toimittukin, ja hallitus on tehnyt mittavia panostuksia puolustuskykyyn Venäjän aloitettua hyökkäyksensä helmikuussa 2022.

Samaan aikaan tosiasia on se, että Ukrainaan luovutetulla kalustolla puolustetaan nyt käytännössä koko Eurooppaa, Suomeakin. Ukrainan Venäjälle aiheuttavat mittavat tappiot rajoittavat myös Venäjän kykyä sotilaalliseen uhkailuun lyhyellä aikavälillä. Tämä on huomioitava osana sen arviointia, millaista tukea Suomi voi ja Suomen kannattaa antaa.

Ukraina tarvitsee nyt eurooppalaiset Leopard-talkoot. Näitä talkoita on syytä vauhdittaa ja vahvistaa Suomenkin panssarivaunuilla.

Tuomas Ojajärvi (vihr.)

kaupunginvaltuutettu

Seinäjoki

Atte Harjanne (vihr.)

kansanedustaja

Helsinki

Ukrainan jälleenrakentaminen on megaluokan urakka, joka koskettaa Suomeakin

Kirjoitus on julkaistu Verde-lehdessä 16.1.2023.
Suuri osa Ukrainan infrastruktuuria pitää rakentaa uusiksi tuhojen jäljiltä. Fyysisen urakan ohella tiedossa on monien instituutioiden päivittämistä ja intregraatiota EU:n rakenteisiin. Suomella on projektiin paljon annettavaa.

Venäjän hyökkäys on kylvänyt ja kylvää Ukrainassa karmeaa tuhoa. Kokonaisia kaupunkeja on murskattu tykistötulella raunioiksi, ja kriittistä infraa koetellaan ohjus- ja lennokki-iskuin. Sodan yhä jatkuessakin on tiedossa, että edessä mittava jälleenrakennusurakka.

Jälleenrakennuksen suunnittelu ja osin toteutuskin on jo käynnissä. Suurin vaihde on silti vasta edessä, eikä urakan mittakaavaa vielä oikein Suomessa ymmärretä – tai ainakin siitä on keskusteltu julkisesti varsin vähän suhteessa asian merkittävyyteen meillekin.

Maailmanpankin varapääjohtaja Anna Bjerde arvioi joulukuussa kustannusten mittakaavaksi 500–600 miljardia euroa. Euroopan investointipankki ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ovat puhuneet jopa biljoonasta dollarista, eli tuhannesta miljardista, kun huomioidaan se, että tuhotun tilalle kannattaa rakentaa entistä parempaa ja modernimpaa infraa.

Mittakaava on joka tapauksessa valtava, eikä Ukraina selviä tällaisesta yksin. Vaadittavaa tuki onkin verrattu toisen maailmansodan jälkeen Euroopan jälleenrakentamista vauhdittaneeseen Marshall-apuun. Historiallinen Marshall-apu itse asiassa kalpenee esitetyille kustannusarvioille: se olisi nykyrahassa noin 150-160 miljardia dollaria.

Ainoa oikea oikeudenmukainen maksaja tuhojen korjaamisessa olisi tietysti Venäjä. Ideaalitilanteessa Venäjän sodasta vastannut johto saadaan tilille kansainvälisen oikeuden eteen ja Venäjälle langetetaan sille kuuluvat sotakorvaukset. Se ei ole välttämättä ainoa tie laittaa Venäjä maksamaan: Venäjän keskuspankin varoja on jäädytettynä lännessä satojen miljardien eurojen arvosta. Näiden siirto Ukrainan avuksi lienee monen juridisen mutkan takana, mutta ainakin oikeustajuun se sopisi. Venäjän vientitulojen rokottaminen Ukrainaa tukevilla maksuilla olisi myös perusteltua siltä osin, kun vientivirtoja ei saada kokonaan katki.

Rakennusalalle on luvassa melkoinen kysyntäpullistuma.

Vähintäänkin satojen miljardien infraprojekti ei tarkoita vain eurojen tai dollareiden siirtelyä. Se tarkoittaa hurjaa määrää investointeja, jotka edellyttävät valtavaa työn, teollisen kapasiteetin ja raaka-aineiden syötettä, joilla on väistämättä vaikutuksia myös koko maanosan talousnäkymille. Ainakin rakennusalalle on luvassa melkoinen kysyntäpullistuma. Ukrainassa tuhoutunut, monin osin neuvostoaikojen peruja oleva energia-, liikenne- ja asumisinfrastruktuuri kannattaa tietysti rakentaa uudelleen päästöttömän tulevaisuuden edellytyksiä vastaaviksi ja digitalisaatiota ja muuta teknologista kehitystä hyödyntäen. Osaamista tarvitaan siis perusrakentamista laajemminkin.

Fyysisen jälleenrakentamisen yhteydessä kulkee käsi kädessä Ukrainan instituutioiden kehittäminen ja Ukrainan integraatio kohti Euroopan Unionin jäsenyyttä.

Jälleenrakennuksessa ja ulkomaisen avun kohdentamisessa tarvitaan hyvää hallintoa, läpinäkyvyyttä ja toimivaa koordinaatiota vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden varmistamiseksi. Euroopan unioni on tässä luonteva ja keskeinen toimija, mutta edes unionin poliittiset ja taloudelliset lihakset tuskin riittävät, ja Yhdysvaltoja ja kaikkia G7-maita tarvitaan varmasti mukaan.

Ukrainan sotilaalliseen avun koordinointiin on muodostunut Yhdysvaltojen johtama “Ramstein-formaatti”, joka kokoaa nyt säännöllisesti yhteen yli 50 maan edustajat linjaamaan ja sopimaan Ukrainan avustamisesta. Ukrainan jälleenrakennusavun toteuttamiseen tarvitaan vastaavasti toimivat yhteistyörakenteet, jotka sopivat vuosia kestävän ja monialaisen työn koordinointiin.

Oma kysymyksensä on Kiinan rooli: maailman suurin infrainvestoija halunnee mukaan ja maan teollinen kyky tulisi sinänsä tarpeeseen. Niin kauan kuin Kiina hyväksyy Venäjän hyökkäyssodan, ei sillä kuitenkaan pitäisi olla maksajaa kummempaa roolia. Ainakaan kiinalaiset valtionyritykset eivät saisi päästä hyötymään tuhosta, jota ovat osaltaan mahdollistaneet. Ylipäänsä ongelmallisia riippuvuuksia Kiinasta pitäisi tietysti nyt Euroopassa purkaa, ei lisätä.

Suomea Ukrainan jälleenrakentaminen koskettaa joka tapauksessa monin tavoin jo mittakaavansa takia. Suomella ja suomalaisyrityksillä on myös paljon annettavaa urakkaan. Erityisesti “Build back better” -ajatus jälleenrakentamisesta entistä paremmaksi tietää isoa kysyntää energiatehokkuutta parantaville kiinteistöratkaisuille, älykkäille energiajärjestelmille ja digitalisaation laaja-alaiselle hyödyntämiselle. Suomalaiselle osaamiselle koulutuksen, tehokkaan viranomaisyhteistyön ja korruption ehkäisyn saralla on myös käyttöä.

Sisusta, tahdosta ja sitkeydestä ei Ukrainan tulevaisuus ainakaan jää kiinni.

Ukrainan jälleenrakennusurakka on siis iso haaste, mutta myös mahdollisuus. Sen päässä häämöttää hieno maali: 44 miljoonan asukkaan vapaa, vauras ja kukoistava eurooppalainen demokratia. Euroopan taloutta Ukrainalla on mittava potentiaali vahvistaa sekä raskaan teollisuuden ja maatalouden että korkean teknologiaosaamisen ja kulttuurin saralla.

Sisusta, tahdosta ja sitkeydestä ei Ukrainan tulevaisuus ainakaan jää kiinni, sen on sota jo osoittanut. Menestyksekkään puolustustaistelun ohella ukrainalaiset korjaavat nytkin vaurioita kaiken aikaa Venäjän rikollisen pommituksen allakin. Kriittisen infran, kuten sähkön ja lämmön, toiminnan ylläpitäminen onkin välttämätöntä myös sodan raivotessa. Työllä on myös psykologinen ulottuvuus: on tärkeää näyttää, että Ukraina kestää ja nousee, eikä Ukrainalaista yhteiskuntaa voi asein nujertaa.

Kaikkein olennaisinta juuri nyt olisi silti auttaa Ukraina mahdollisimman nopeaan voittoon. Mittavaa jälleenrakennusprojektia käynnistellessä onkin kriittisen tärkeää huolehtia riittävän vahvasta materiaali- ja koulutusavusta, jonka avulla Ukraina saa miehittäjän työnnettyä maastaan.

Kvartaalikatsaus eduskuntaan ja valtuustoon IV/2022

Vuoden viimeinen neljännes on aina budjettien aikaa. Tällä kertaa myös energia, luonto ja hallitusyhteistyön edellytykset olivat vahvasti tapetilla.

Politiikan vuosikellossa vuoden loppupää on budjettien käsittelyn aikaa sekä kaupungin että valtakunnan tasolla. Helsingissä kaupunginvaltuusto nuiji vuoden 2023 talousarvion marraskuussa, eduskunnassa valtion talousarviota käsitellään ensin salissa reilu viikko, ja sitten siitä äänestellään joulun alla useampi päivä.  Loppuvuoden budjettikeskusteluissa ja politiikassa kaikuivat luonnollisesti sota Ukrainassa, energiakriisi ja lähestyvät vaalit.

Neloskvartaaliin mahtui itselläni myös muutama reissu: Suomessa kiersin muun muassa Jyväskylässä, Rovaniemellä ja Lohjalla. Lokakuun lopulla piipahdin puoluetoimiston porukan kanssa Brysselissä tutustumassa europarlamenttiin ja keskustelemassa parlamentin vihreän porukan toimijoiden kanssa muun muassa energiasta ja Ukrainan tukemisesta. Lokakuussa vierailin Euroopan ydinenergiafoorumissa (ENEF) Prahassa, jonne minut oli kutsuttu yhdeksi keynote-puhujista. Prahassa pitämäni puhe löytyy blogista. ENEFissä näki omin silmin sen murroksen, joka energiapolitiikassa on nyt käynnissä, kun ydinvoima on saamassa perustellun paikkansa osana päästötöntä energiapalettia.

Aivan vuoden lopulla välipäivinä nousimme mainion kollegan Anders Adlercreutzin kanssa otsikoihin pitkin Eurooppaa, kun esitimme eurooppalaisia Leopard 2 -talkoita ja Suomelle niissä aloitteellista roolia. Tämä keskustelu jatkuu yhä vilkkaana, ja vaikuttaa lupaavasti siltä, että kipeästi kaivatut panssarit saadaan vielä Ukrainan avuksi.

Eduskunta

Loka-joulukuun vuosineljännestä väritti tietysti edelleen vahvasti Ukrainan sota. Merkittävämpänä heijastevaikutuksena Venäjän hyökkäyssota näkyi loppuvuodesta sähkön korkeiksi nousseina hintoina, joihin linjattiin ensimmäinen apupaketti budjettiriihessä alkusyksystä ja lisätoimia vielä joulun alla. Pahimmillaan hurjiksi äityneet hinnat ovat koetelleet erityisesti sähkölämmittäjiä, ja toimet tilanteen helpottamiseksi ovat olleet tarpeen. Oma huoleni on ollut se, ettei vain sotketa kannusteita sähkön säästöön, tuotantoon ja investointeihin. Sähkön korkeasta hinnasta on syytetty myös vihreää siirtymää pois fossiilienergiasta. Enempää pieleen ei voisi analyysi mennä.

Keskustelu EU:n ennallistamisasetuksesta kävi loka-marraskuun vaihteessa kuumana. Keskustelu meni sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti pitkälti metsään. Asetuksesta leivottiin jonkinnäköistä eksistentiaalista uhkaa Suomen metsätaloudelle, ja asetuksen kustannusarvioita kauhisteltiin pohtimatta liiaksi, mitä sen taustalla oli. Toki asetuksessa on vielä parannettavaa, ja se tulee vielä vielä varmasti muuttumaan.

Keskustelu ennallistamisasetuksesta meni sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti pitkälti metsään.

Ennallistamisasetuksessa nähtiin myös säröjä hallitusyhteistyössä, kun keskusta, sdp ja RKP innostuivat valiokuntakäsittelyssä lähtemään opposition kelkkaan. Aiheesta esitettyyn välikysymykseen saatiin silti yhtenäinen vastaus ja eduskunnan selvä luottamus, ja lopulta Suomen kanta linjattiin suuressa valiokunnassa ilman suurempia otsikoita.

Isompi särö hallituksen sisäiseen luottamukseen tulikin sitten luonnonsuojelulain käsittelyn yhteydessä, kun keskusta irtaantui moneen kertaan sovitusta laista, ja lähti heikentämään sitä käsittelyn viime metreillä opposition tuella. Teko, ja tapa, jolla se tehtiin, rikkoo kaikkia hallitusyhteistyön pelisääntöjä, ja tärkeän lain käsittelystä tuli surullinen tarina suomalaisen demokratian, Suomen luonnon ja keskustapuolueen historiassa. Tällaisen jälkeen luottamus keskustaan on luonnollisesti romuna. Tällaisessa ajassa vastuun kantaminen kuitenkin korostuu, ja hallitus jatkaa työtään. Paljon parannuksia tuova luonnonsuojelulaki sentään saatiin voimaan.

Ennallistamisasetuksen ja luonnonsuojelulain käsittely paljasti jälleen kaikessa karuudessaan, miten vähän luonto useimmille puolueille lopulta Suomessa merkitsee. Kauniita sanoja riittää, mutta päätöksenteossa erityisesti metsäteollisuuden status quon puolustaminen jyrää tiedepohjaisen luontopäätöksenteon yli. Se ei ole lopulta kansantalouden tai edes metsänomistajankaan etu. Tähänkin asiaan voi muuten vaaleissa vaikuttaa.

Vuoden lopun myötä kävi ilmeiseksi, ettei kaikkien hallitusohjelmassa tai sen jälkeen eri yhteyksissä sovittuja lakiesityksiä saada tehtyä ennen kauden loppumista. Rannalle jäivät muun muassa exit-vero ja ruuhkamaksut. Toivon, että seuraavalla hallituksella on rohkeutta ottaa ruuhkamaksut agendalleen. Ne ovat taloustieteellisesti tehokas ja erittäin perusteltu työkalu maankäytön ohjaukseen. Antamatta jäi myös parlamentaarisesti sovittu esitys TKI-verovähennyksestä. Tämä sivuosuma saatiin onneksi parlamentaarisen TKI-työryhmän toimin vielä korjattua.

Isojen otsikoiden alle jää helposti pienempiä, mutta merkittäviä ja varsin hyviä päätöksiä. Yksi esimerkki on joulukuussa hyväksytty kilpailulain uudistus, joka vahvistaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston mahdollisuuksia puuttua haitallisiin yrityskauppoihin ja tuottaa varovaisen arvion mukaan 50-67 miljoonan euron vuosittaiset hyödyt suomalaisille kuluttajille. Toinen euromäärältään pieni, mutta tärkeä päätös oli STUKin pienydinvoimatyön rahoittaminen ensi vuodeksi. Se auttaa lainsäädäntötyön vauhdittamisessa ja pienydinvoiman sujuvoittamisessa. Näitä molempia päätöksiä olen ollut esittämässä ja kirittämässä, joten hienoa nähdä niiden toteutuvan.

Eduskunnan kiireiseen loppusyksyyn ja alkutalveen mahtui läjäpäin muutakin mainitsemisen arvoista, mutta rajalliseen blogiin ei millään kaikkea mahdu. Jos jokin päätöksenteko askarruttaa, ole yhteydessä!

Valtuuston kokoukset

Kaupunginvaltuusto kokousti loka-joulukuussa kuusi kertaa, joista ehdin paikalle neljään. Pyrin lähtökohtaisesti paikalle valtuustoryhmämme kokoukseen, vaikka itse kokoukseen en pääsisi – näin pysyn kärryillä ja vaikutan meidän kannanmuodostukseemme.

Lokakuun 5. päivä kokouksessa käsittelyssä oli perussettiä: tonttivuokria, kaavoja ja aloitteita. 26.10. jouduin olemaan poissa hallituksen iltakoulun takia, ja missasin valtuuston kyselytunnin, yhden kaavan Sörnäisissä ja keskustelun sotaveteraanien perinnön vaalimisesta.

Marraskuun ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin nuorten aloitteita ja Oulunkylän jäähallin peruskorjausta. Nuorten aloitteiden yhteydessä käydään säännöllisesti keskustelu siitä, miten nuoria saisi paremmin mukaan päätöksentekoon. Siihen ei oikein helppoa reseptiä ole: aktiiviset nuoret löytävät päätöksenteon pariin, laajat massat eivät. Olennaista on pitää kynnykset matalana, meno avoimena ja muistaa se, etteivät nuoret ole mikään homogeeninen, yhtenäinen massa. 16.11. olin jälleen poissa valtuustosta merkittävän vaalipaneelin takia, ja budjettikeskustelu meni siten ohi. Ryhmämme omiin budjettikokouksiin ja aiheen käsittelyyn olen toki osallistunut. 23.11. kokouksessa budjetista sitten äänestettiin, ja lisäksi käsiteltiin nippu aloitteita. 

Joulukuussa valtuusto kokousti kertaalleen, 7.12. Kokouksessa käsiteltiin selvitys arviointikertomuksen johdosta tehdyistä toimenpiteistä, kaava Vuosaaressa ja kunnan jäsenten aloitteet. Näillä aloitteilla ei tyypillisesti ole kovin kummoista painoarvoa: parhaat keinot vaikuttaa kaupunkiin yksittäisenä henkilönä ovat äänestäminen, yhteydenotto valtuutettuihin, julkinen keskustelu ja osallistava budjetointi.

Tapaamiset

Loka-joulukuunon listattu jälleen sillä huomiolla, ettei tässä välttämättä ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa. Tapaamisia on aika reippaasti – vaalien lähestyminen näkyy näinkin.

  • 18for0 Ireland
  • AbbVie Oy
  • Airbus
  • Akava
  • Algerian suurlähetystö
  • Allianssi
  • Amcham Finland
  • Business Finland
  • Caruna
  • EK
  • Elokapina
  • Forester
  • Forus
  • Google
  • IQM
  • Kaatuneiden omaisten liitto
  • Keskuskauppakamari
  • Kokkolan nuorisovaltuusto
  • Lapin AMK
  • Lapin yliopisto
  • Lapin yliopiston ylioppilaskunta LYY
  • Luontopaneeli
  • Lääkäriliitto
  • Metsäteollisuus
  • Mingle Advisors
  • MiningWatch Finland
  • NEOT
  • Neste
  • Palta
  • Pelastakaa lapset
  • Proxion
  • Puutuoteteollisuus
  • Rakennusteollisuus
  • Romanian suurlähetystö
  • SAK
  • SAMOK
  • SFS
  • Skoggi Oy
  • Suomen Partiolaiset
  • Suomen Tuulivoimayhdistys
  • Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta
  • Suomen Yrittäjät
  • Tapojärvi Oy
  • TEK
  • Tulanet
  • Turvaurakoitsijat ry
  • Ukrainan suurlähetystö
  • Ulkopoliittinen instituutti
  • Utsjoen nuorisovaltuusto
  • WWF
  • Wärtsilä

 

Korostin Prahassa ENEF-konferenssissa pitämässäni puheenvuorossa puhtaan energian kasvavaa tarvetta ja merkitystä.

Ukraine needs a joint European Leopard 2 effort

(Original text published in Hufvudstadsbladet 26.12.2022. Finnish text here.)

The war in Ukraine is entering its second year. Ukraine now holds the initiative, but there is no quick end in sight. The war grinding war continues.

Ukraine’s success in the war has not only been rooted in a strong will to defend itself, but also in the support provided by the West in the form of training and equipment. This support will have a decisive role in how the war ends. It is in the interest of us, Europe, and the entire world that the war ends with Ukrainian victory and as quickly as possible. Russia must not be allowed to live under the delusion that it has in any way benefited from a criminal war of aggression. Thus material support for Ukraine must continue and be strengthened.

At the beginning of the war there was a lot of discussion in all countries about the level of aid and what material should be sent. We have learned a lot in just under a year. Among other things, new technologies can quickly change the situation on the battlefield. Step by step, we have increased both the quantity and quality of the material sent. However, change has been slow. Now is the time to take a step forward.

Winter is here. The frozen ground will once again change the situation for both Russia and Ukraine. This should also be reflected in the support we provide.

Despite decisively supporting Ukraine, some weapons are still excluded from support. Among other things, western, modern main battle tanks have not been part of the material sent. Such tanks would significantly increase Ukraine’s combat capabilities on the battlefield. New equipment requires training, and it would therefore be particularly valuable to provide the Ukrainians with a large number of tanks of the same type, in the use of which the Ukrainian troops can be effectively trained.

A Leopard 2 main battle tank of German origin would be ideal for this purpose. Thousands of variants of this have been built since the end of the 1970s and are in use in Germany, the Netherlands, Sweden, Denmark, Spain, Norway, Poland and Finland, among others. It is one of the most used Western tanks. In terms of performance, it surpasses its Soviet-era Russian counterparts. The Cold War set-up was about achieving a qualitative advantage over an attacker who was assumed to have a quantitative edge.

Through a joint European effort, we could contribute in a perhaps decisive way to Ukraine being able to maintain momentum in the war.

Finland has a total of around two hundred Leopard 2 tanks. Geography limits our ability to transfer large amounts of critical equipment that is in use, but by signaling readiness to contribute even a small number of tanks we might be able to get a joint European tank effort going. It is needed now.

By starting this discussion, we were able to sow a seed for wider – and more effective – support.

Finland’s own defense capability must not be compromised, but it is clear that Ukraine’s success in the war is also decisive for Finland’s security. If we deliver tanks, we must of course immediately begin the preparation of acquiring replacements.

The risk that an increase in the level of support would lead to an escalation should not be overestimated. The nature of the support itself would not be significantly changed by the fact that the support also includes Western tanks.

We must also be careful not to assess our support based on a Russian narrative, but instead make decisions based on how best to defend our own interests and our values.

Anders Adlercreutz, Member of the Parliament of Finland, Member of the Defense Committee, The Swedish Parliamentary Group

Atte Harjanne, Member of the Parliament of Finland, Member of the Defense Committee, The Green Parliamentary Group

 

1200px-Finnish_Leopard_2

Finnish Leopard 2A4. Photo: Vestman, Wikipedia.