(Yhteiskirjoitus Jarkko Santalan kanssa, julkaistu Satakunnan kansassa 3.2.2023)

Energia on noussut Venäjän hyökkäyssodan ja hintapiikkien myötä uudella tavalla tapetille politiikassa. Syistä riippumatta itse kehitys on tervetullutta, sillä onnistunut energiapolitiikka on avain kestävään hyvinvointiin ja talouden kukoistukseen.

Keskustelu energiasta on kuitenkin usein edelleen poukkoilevaa ja hajanaista. Huomio kiinnittyy yhteen teknologiaan tai sektoriin kerrallaan, oli se sitten sähkö, lämpö, liikenne tai vaikkapa vety. On kuitenkin aivan olennaista ymmärtää, että kaikki energiantuotanto ja -kulutus on yhteydessä, ja hahmottaa energiapolitiikkaa kokonaisuutena, jonka tavoitteena tulisi olla kauttaaltaan päästötön talous, jossa riittää varmaa ja kohtuuhintaista energiaa teollisen hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin luontoa köyhdyttämättä. Keskeinen suunta jatkossa on sähköistyminen. Sähkön tarve kasvaa merkittävästi, jopa moninkertaiseksi, kun teollisuuden prosesseja, liikennettä ja lämmitystä sähköistetään joko suoraan tai vedyn avulla. Fossiilivapaa vetyteräs on esimerkki tästä kehityksestä.

Keskeinen suunta jatkossa on sähköistyminen.

Käytännössä tarvitaan lisää tuuli-, aurinko- ja ydinvoimaa sekä kasvavaa energian varastointia. Vesivoimaa tarvitaan säätövoimaksi ja bioenergiaa lämmitykseen ja liikenteeseen, mutta molempien laajentamisen esteenä ovat vaikutukset Suomen luonnolle. Niiden osalta käytön tulisikin olla vähenemään päin. Tuulivoimasta on tullut hyvin nopeasti erittäin merkittävä tekijä suomalaisessa sähköntuotannossa. Se näkyy jo ihan arjessakin. Jokainen pörssisähköön siirtynyt tietää jo katsella seuraavan vuorokauden tuulivoimatuotannon ennusteita, sillä niistä voi hyvin pitkälle päätellä, kannattaako tänään pestä pyykkiä ja ladata sähköautoa vai siirtää huomiselle.

Tuulivoima on edullinen tapa tuottaa sähköä päästöttömästi. Sen osalta on vielä paljon potentiaalia sekä merellä että Itä-Suomessa, jossa tuulivoimaloiden ominaisuudet pitää sovittaa puolustusvoimien antamiin raameihin. Pelkästään tuulivoimalla emme kuitenkaan voi kattaa kaikkea kasvavaa sähkön tarvetta.

Aurinkosähkön tuotanto kasvaa sekin vauhdilla, ja vuositasolla tasaa tuulivoiman tuotannon vaihtelua, joka on suurimmillaan talvikuukausina. Päivä- ja tuntikohtainen vaihtelu säilyy molempien haasteena, joka edellyttää varastoinnin kehittämistä. Perinteiset sähköakut auttavat vain hyvin lyhyen aikavälin vaihteluun. Vesialtaiden potentiaalienergia ja vety tarjoavat mahdollisuuden pysyvämpään varastointiin. Kun merkittävä osa energian tarpeesta on lämmön tarvetta, on myös lämmön varastointi esimerkiksi Kankaanpään hiekka-akun tapaan osa ratkaisua.

Varastointi vaatii joka tapauksessa aina raaka-aineita ja tilaa, joten energiajärjestelmässä on syytä olla myös luotettavaa perusvoimaa. Ydinvoima on tapa tuottaa sitä turvallisesti, tehokkaasti ja ilman päästöjä. Ydinvoima olisi myös luonteva ja varma keino tuottaa lämpöä, ja tässä erityisesti pienet modulaariset ydinreaktorit ovat lupaava suunta. Pieni koko ja pelkän lämmön tuotanto yksinkertaistavat reaktorin ja sen turvajärjestelmien suunnittelua ja helpottavat sijoittelua.

On luotava edellytykset sille, että puhdasta energiaa rakentuu vauhdilla korvaamaan fossiilienergian tuontia ja ympäristöä kuormittavaa polttoa.

Onnistunut energiapolitiikka vaatii siis kokonaisuuden hahmottamista ja eri teknologioiden hyötyjen ja haasteiden ymmärtämistä. Olennaista on luoda edellytykset sille, että puhdasta energiaa rakentuu vauhdilla korvaamaan fossiilienergian tuontia ja ympäristöä kuormittavaa polttoa.

Tässä onnistuminen tarjoaa menestyvät puitteet omalle taloudellemme ja houkuttelee investointeja Suomeen. Se mahdollistaa myös vientituloja. Suomi on itse asiassa jo kurssilla sähkön nettoviejäksi. Puhtaan sähkön lisäksi sillä tuotettu vety ja vetyjalosteet tarjoavat merkittäviä vientinäkymiä. Vielä suuremmat mahdollisuudet vientiin ovat osaamisessa, jota voimme puhtaiden energiaratkaisujen edelläkävijöinä viedä.

Jarkko Santala

eduskuntavaaliehdokas (vihr.)

Pori

Atte Harjanne

kansanedustaja (vihr.)

Helsinki