Suomen hiilineutraalisuustavoite on kaukana typerästä. Polkua sitä kohti on silti rakennettava viisaasti.

Voimassa olevan ilmastolain mukaan Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035. Se tarkoittaa sitä, että tuolloin ihmistoiminnasta täällä aiheutuneet päästöt ja nielut ovat tasapainossa.

Tavoite herätti keskustelua jo vaalien alla, ja on pysynyt aiheena pinnalla myös hallitusneuvotteluiden edetessä. Viimeisimpänä käänteenä perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra nimitti yksittäiseen vuosilukuun kiinnittyvää ilmastopolitiikkaa “äärimmäisen typeräksi”, samalla kun suomalainen elinkeinoelämä lobbaa vahvasti sen puolesta, että tavoitteesta pidetään kiinni.

Tavoite ei ole typerä vaan tarpeellinen

Näistä tahoista Purra on se, joka on väärässä. Yksittäiseen vuoteen kiinnitetty, kirittävä ilmastotavoite on nimenomaan tärkeä poliittinen työkalu. Tällainen tavoite luo jatkuvuutta ja ennakoitavuutta, ja selkeä, mitattavuus raamittaa politiikkatoimien vaikuttavuuden arvioimista. Jatkuvuus ja ennakoitavuus on erityisen tärkeää investointeja suunnittelevien yritysten näkökulmasta. 

Ilmastotavoitteen oikean tason määrittely on sitten poliittinen kysymys, mutta globaalin vastuunkannon ja ilmastonmuutoksen tilannekuvan näkökulmasta vuotta 2035 ei voi ainakaan liian kireänä pitää. Tavoitteen maine “maailman kunnianhimoisimpana” ei edes varsinaisesti vastaa todellisuutta. 

Se, että yritysmaailma puolustaa tavoitetta, kertoo siitä, että sen koetaan olevan sopivan etukenoinen luodakseen edellytykset etulyöntiasemaan valtavilla, maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Jatkuvuus ja ennakoitavuus on erityisen tärkeää investointeja suunnittelevien yritysten näkökulmasta.

Suomen ja suomalaisten etu on ehdottomasti se, että ilmastonmuutos saadaan hillittyä siedettävälle tasolle. Oma, vastuullinen ilmastotavoite auttaa vivuttamaan vaikuttavampaa linjaa myös EU:ssa ja muissa kansainvälisissä pöydissä. Myös tämä on aito, merkittävä perustelu tavoitteelle.

Riikka Purran kritiikissä hiilineutraalisuustavoitetta kohtaan on silti myös hieman itua. Hiilineutraalisuustavoitteen luonne on tässä tärkeää ymmärtää. Se on enemmän työkalu ja välietappi, ei lopullinen päämäärä. Pelkästään globaalin ilmaston hiilitaseen kannalta on tosiaan suhteellisen merkityksetöntä, osuvatko Suomen päästöt ja nielut yksiin juuri 2035, vai kenties jo 2033 tai 2037. Tavoitteen toteuttamisessa onkin tärkeää kiinnittää huomiota kumulatiivisiin päästöihin, syvään dekarbonisaatioon ja skaalautuvuuteen.

Kumulatiiviset päästöt 

Yksittäistä tasapainovuotta merkittävämpää ovat kumulatiiviset päästöt eli se, kuinka paljon ylimääräistä hiiltä Suomi ja suomalaiset vuosien aikana ilmakehään päästävät. Tässä meillä on fossiilienergian avulla vaurastuneena teollisuusmaana kiistämätön historiallista taakkaa harteillamme, ja per capita -päästöt ovat toki edelleen globaalisti vertailtuna korkeat. Kumulatiivisten päästöjen näkökulmasta onkin olennaista, että Suomella on erikseen päästövähennystavoite myös vuodelle 2030. Vielä paremmin kumulatiiviset päästöt huomioiva ohjauskeino olisi toki hiilibudjetti.

Syvä dekarbonisaatio

Suomen ilmatourakka ei myöskään ole ohi hiilineutraalisuuden myötä vuonna 2035. Se on oikeastaan kirjanpidollinen välitavoite matkalla syvään dekarbonisaatioon*. Tällä termillä viitataan talouteen, joka pyörii ilman fossiilisia hiilivetyjä eikä enää lisää kasvihuonekaasuja ilmakehään. Samaan aikaan ilmaston vakauttaminen siedettävälle tasolle edellyttää globaalin mittakaavan hiilensidontaa. Hiilineutraalisuus on siksi vain välietappi matkalla hiilinegatiiviseen talouteen. Tämäkin kehitys on itse asiassa kirjoitettu sisään ilmastolakiin, jossa todetaan, että päästöjen on vähennyttävä myös 2035 jälkeen ja linjataan myös 90-95 % päästövähennystavoitteesta vuodelle 2050.

Hiilineutraalia Suomea vuodelle 2035 on siksi syytä rakentaa strategialla, joka vie Suomea vauhdilla kohti syvää dekarbonisaatiota ja vieläpä niin, että luonnon köyhtyminen saadaan samalla pysäytettyä vuoteen 2030 mennessä ja luontoa lopulta kokonaisuutena elvytettyä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei energiajärjestelmää voi rakentaa riippuvaiseksi fossiilisesta säätövoimasta ja sitä, ettei energiatehokkuus vie keinona kovin pitkälle. Tarve syvälle dekarbonisaatiolle luonnon rajoissa on tärkein syy sille, että käytän niin paljon aikaani ydinvoiman puolesta puhumiseen.

Ratkaisujen skaalautuvuus

Yksi usein varsinkin laitaoikealta toisteltu kritiikki Suomen ilmastotavoitteeseen liittyen on se, että Suomen päästöt ovat vain runsaan promillen luokkaa maailman päästöistä, joten niillä ei ole väliä eikä Suomen ilmastotavoite ole siksi perusteltu. Tämä on sekä loogisesti laiska että eettisesti kyseenalainen väite. Se on toki totta, ettei Suomi yksin maailmaa pelasta. Vastuumme meidänkin pitää silti kantaa, ja lisäksi välttämättömässä muutoksessa on mahdollisuus menestyä kehittämällä ja viemällä ratkaisuja. Edellytys tälle kuitenkin on, että ratkaisut ovat skaalautuvia: niiden pitää toimia myös Suomea suuremmassa mittakaavassa. 

Hiilineutraalisuutta tavoiteltaessa on vältettävä osaoptimointia.

Hiilineutraalisuutta tavoiteltaessa onkin varottava osaoptimointia. Esimerkiksi kestävää biomassaa on maailmassa varsin rajallisesti, ja bioenergian ilmastovaikutukset ovat pääsääntöisesti todellisuudessa nykyistä kirjanpitoa kehnompia: siten nykyura, jossa Suomen päästövähennykset nojaavat erittäin suuresti bioenergian varaan, ei oikeastaan ole skaalautuva.

Päästövähennyksillä on kiire

Ilmastopolitiikan tavoitteista vääntäessä on paikallaan ymmärtää, että olemme päästövähennyksissä pahasti myöhässä. 1,5 asteen tavoite on käytännössä jo karannut käsistä, ja pallo kuumenee kovaa tahtia. Peliä ei silti ole menetetty, ja jokainen asteen kymmenys pois lämpenemisestä tietää parempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta. Vaikuttavimmista keinoista hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi voidaan ja kannattaa käydä keskustelua, mutta itsetarkoituksellinen viivyttely poliittisen suosion perässä on yksinkertaisesti vastuutonta.

Suomen ilmastotavoite on investointien ajuri.

* termi deep decarbonization kaipaisi tarttuvampaa suomenkielistä vastinetta. Syvä tai täysi päästöttömyys voisi toimia.

(Poliittisen keskustelun avauspuheenvuoro Vihreiden puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä 13.5.2023)

Cha cha cha arvon valtuusto,

Tervetuloa vaihteeksi tänne eduskuntaryhmän kotikentälle kokoukseen. 

Hauskaa olla koolla tässä Suomen toisen euroviisuvoiton alla. Ruotsin biisi on kieltämättä hyvä sekin, mutta tänään, ystävät hyvät, on ihan ok äänestää taktisesti. Loreen on kuitenkin voittanut jo kerran.

Harmi sinänsä, että juuri kun me vaihdoimme puolueen ilmeessä värisävyn tummemmaksi, kirkkaan vaalea vihreä on isosti muodissa. 

Meidän pitää selkeästi skarpata ennakointia ja olla paremmin ajassa kiinni, jos meinaamme käärijä voitot seuraavissa vaaleissa. 

Eduskuntavaaleissa tuli tosiaan huolella köniin.

Yksi seuraus tappiosta on, että vihreitä kansanedustajia on eduskunnassa nyt 13, seitsemän vähemmän kuin viime kaudella. Olen omalta osaltani eduskuntaryhmän puheenjohtajana vastuussa ja erittäin pahoillani siitä, että neljä äärimmäisen ahkeraa ja osaavaa kansanedustajaamme putosi. Emme ryhmänä ja puolueena tuoneet heidän työtään ja osaamistaan riittävän kirkkaasti esiin.

Tuoreen eduskuntaryhmän puheenjohtajana voin kuitenkin todeta, että vaikka ryhmä on harmillisen pieni, se on todella säpäkkä porukka täynnä intoa, osaamista, kokemusta ja visiota.

Yksi seuraus vaalituloksesta on onneksi se, että vaalitulokseen pettyneitä uusia jäseniä on tullut ovista ja ikkunoista. Mahtavaa, tervetuloa kaikki! Olen itsekin päässyt tapaamaan monia näistä uusista tyypeistä, ja se into ja energia inspiroi.

Tämä maa on saamassa konservatiivisen hallituksen. Nyt tarvitaan oppositioon kirkas liberaali, ihmisiin ja edistykseen uskova ääni. Se olemme tietysti me.

Konservatiivinen maailmankatsomus ei sinänsä ole väärin tai tuomittavaa. Yhteiskunnallinen kehitys ja edistys demokratiassa pohjaa keskusteluun ja eri arvopohjista ponnistavien näkökulmien sovittamiseen yhteen. Joskus se tapahtuu kompromissien, joskus kilpailevien vaihtoehtojen kautta.

Nyt valtaa saaneilta ja Säätytalolle kokoontuneilta konservatiiveilta toivon sitä paljon puhuttua empatiaa. Pelkästään se että itse oudoksuu, kammoksuu tai paheksuu jotakin asiaa, ei ole kestävä peruste rajoittaa, kontrolloida tai vaikeuttaa muiden ihmisten elämää.

Jos hallitus todella muodostuu nyt hallitusohjelmaa laativan porukan toimesta, pelkään, että ainakin sateenkaariväki, maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset sekä muut vähemmistöt ja erittäin heikossa asemassa olevat, kuten vakavasti päihdeongelmaiset päätyvät eri tavoin konservatiivipopulistisen identiteettipolitiikan uhreiksi. Siksi meidän on nyt puolustettava marginalisoitujen oikeuksia ja pidettävä näille ihmisille toivoa yllä. 

Meidän on nyt pidettävä sivistyksen ja tieteen puolta, ja vaatia tutkimukseen pohjaavaa päätöksentekoa.

Myös vapaan kulttuurin, journalismin ja tieteen vastainen retoriikka nostaa jälleen päätään. Keskustelu ja parlamentaarinen päätöksenteko Ylen roolista ja rahoituksesta on avoimessa demokratiassa aivan paikallaan, mutta toiminnan sisällön poliittinen ohjaus on absurdi ja todella vaarallinen ajatus. Hyökkäykset riippumatonta mediaa kohtaan ovat toki osa populistien pelikirjaa kautta maailman. 

Sitä on myös tieteen kyseenalaistaminen ja vähättely. Tieteellisellä tiedolla ja sivistyksellä on arvo itsessään, mutta myös kriittisen tärkeä rooli paremman politiikan tekemisessä. Valitettavasti tiede on täälläkin joidenkin politiikkojen tähtäimessä, ja tätä porukkaa on myös mukana neuvottelemassa tulevasta hallitusohjelmasta. Suomessa erityisesti ilmastoon, metsiin ja luontoon keskittyvä tutkimus on jatkuvan hyökkäyksen ja vähättelyn kohteena – tätä nähtiin jo vaalien alla puheenjohtajapaneeleita myöten. 

Meidän on nyt pidettävä sivistyksen ja tieteen puolta, ja vaatia tutkimukseen pohjaavaa päätöksentekoa.

On siellä Säätytalolla toki yhä myös joitakin sivistysporvareita. Terveisiä sinne, olette tässä tilanteessa tärkeitä portinvartijoita. 

Konservatiivinen ja sisäänpäin kääntyvä ote voi myös kostautua maailmassa, joka muuttuu nyt nopeasti. Venäjän hyökkäys Ukrainaa ja koko maailmanjärjestystä vastaan edellyttää kansainvälistä solidaarisuutta ja kirkasta demokratian ja vapauden puolustamista.

Kuumenevalla ja luonnoltaan köyhtyvällä planeetalla kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä sekä synkkien kehityskulkujen pysäyttämiseksi että väistämättömien vaikeuksien selättämiseksi. Murrosteknologiat jakavat ja keskittävät valtaa uudella tavalla. Generatiivinen tekoäly mullistaa monet työt, mutta saattaa haastaa koko ihmisyyden tai ainakin jaetun todellisuuden sellaisena, kuin me sen tunnemme. 

Tässä ajassa tarvitaan päättäjiä, jotka hahmottavat maailmaa muokkaavat voimat ja ilmiöt, jotka pohtivat ja sanoittavat niihin ratkaisuja rohkeasti ja visionäärisesti, tärkeimpien arvojemme pohjalta. Eteenpäin katsova, taloutta uudistava tulevaisuuspuolue – Se on meille vihreille luonteva rooli.

Nyt tosiaan näyttää siltä, että tiemme johtaa oppositioon. Jos näin käy, emme aio olla kaikesta räksyttävä känkkäränkkäosasto. Hyvien, perusteltujen esitysten edessä painan jatkossakin JAA.

Analyyttistä, asiantuntevaa ja rakentavaa kritiikkiä sekä ratkaisukeskeisiä vaihtoehtoja on kyllä luvassa, ja pelkäänpä, että niille on myös paljon tarvetta. 

Voi toki olla, ettei hallitusta Petteri Orpon kasaamalla pohjalla muodostu. Hallitusta valmistelevaa kokoonpanoa ei oikeastaan ole ollut tarpeen näpäytellä – he tekevät sen itse. Pöljät rähinät some-rintamalla tuskin helpottavat urakkaa Säätytalolla. Niistä saa syyttää lähinnä itseään kun on seuransa itse valinnut.

Jos neuvottelut kariutuvat tai hallitus kaatuu matkan varrella, me olemme valmiit vastuuseen. Te, mainio valtuusto, ja me, eduskuntaryhmä, yhdessä laadimme kattavat, vakuuttavat vihreät vastaukset hallitustunnustelijalle. Ne ovat edelleen tallessa. 

Tässä  kohtaa on aika sanoa valtavan iso kiitos Maria työstäsi puolueen johdossa, sisäministerinä ja ympäristöministerinä. Olet tehnyt valtavasti duunia vaikeissa paikoissa, turbulenttina aikana. Näytit, että vihreät voivat kantaa menestyksekkäästi vastuuta millä tahansa politiikan lohkolla, ja että meihin voi luottaa paremman tulevaisuuden tekijöinä, ympäristön ja heikoimmassa asemassa olevien puolustajana. 

Hurjan ison kiitoksen ansaitsee tietysti myös loputtoman uuttera puoluesihteeri Veli. Ja siis kiitos teille valtu, erinomaisista keskusteluista, hyvistä päätöksistä ja hedelmällisestä yhteistyöstä eduskuntaryhmän kanssa. Teidän kanssa on aina ollut ilo olla koolla! Erityiskiitos valtuuston puheenjohtajalle Siljalle, jonka kanssa töiden tekeminen ja jakaminen on ollut sekä sujuvaa että hauskaa.

Vihreät pääsevät valitsemaan puheenjohtajansa kahden aivan timanttisen ehdokkaan väliltä.

Loppuun haluaisin vielä kiittää Sofiaa ja Saaraa, jotka nyt kisaavat puolueen puheenjohtajuudesta. Ette hae hyvien aikojen helppoa hommaa, vaan suurta vastuuta haastavassa tilanteessa. Teidän kummankin rinnalla töitä viimeiset neljä vuotta eduskunnassa tehneenä voin todeta, että minulla on täysi luotto teihin molempiin tarjolla olevassa tehtävässä.

Vihreät pääsevät valitsemaan puheenjohtajansa kahden aivan timanttisen ehdokkaan väliltä.

Tsemppiä kaikille pohdintaan ja ihan erityisesti teille kahdelle kampanjaan! Ja tietysti kaikille muillekin puolueen vastuutehtäviin pyrkiville!

Hyvää kokousta vielä kerran tällä porukalla, valtuusto!

(Kuva: Leena Brandt)

(Speech given at SemiQon launch event in Otaniemi 8.5.2023)

Dear audience, 

I am honored and excited to be here at the SemiQon Launch Event, celebrating the start of a VTT spinoff that aims to improve the scalability, economics, and energy efficiency of quantum computing.

Quantum computing is now moving from research laboratories to business operations and is becoming one of the breakthrough technologies of this century. Its importance and strategic nature cannot be underestimated. As with every industrial revolution so far, the true enormous shift only comes with scalability – the ability to mass-manufacture. When technology becomes cheap and efficient enough to produce in mass quantities, it starts a self-feeding cycle in which more people, companies, and use cases are associated with the technology, speeding up the innovation cycle even further.

The true enormous technological shift only comes with scalability – the ability to mass-manufacture.

The scaling, development, and diffusion of technology are more a function of use than time. We’ve seen this with silicon chips, solar panels, and electric cars, to name a few, and we’re likely to see the same dynamic with quantum computing too.

Thus, SemiQon is in a super interesting and important spot right now: at the frontier where dozens of qubits will eventually be replaced by thousands, then millions of qubits.

But nothing is certain – at least if we stick to some kind of Copenhagen interpretation of quantum mechanics.

Technological development is not a deterministic march, but a series of trial and error, countless hours of work by smart minds and skilled hands. SemiQon might become a world-changing company, or it might not. As a policymaker, I want to make sure Finland is the place where the former is as likely as possible, where SemiQon and companies like it are frequently spun off, where they are able to attract global talent, gather financing, grow their business, and skyrocket to global success.

This requires that we keep our commitment to investing 4 percent of our GDP in R&D. We must also ensure that foreign talent can come and stay in Finland smoothly and that we are an open-minded, curious, and internationally oriented society. Investing in education at all levels is essential. Money itself doesn’t create new ideas and innovations. People do, and we must ensure that there is skilled labor here to do the R&D work. Skilled and smart minds also attract new skills and more smart minds. 

Here in Otaniemi, the campus of my alma mater, we can see that every day. Finland must be a place where globally competitive innovation ecosystems emerge and flourish.

We should also seize all opportunities provided to us by the most important international organizations of which we are members. The European Union is a significant funder of research and development and is also looking towards a more proactive industrial policy. It is important that Finland promotes competitive markets and quality-based research funding in the future as well, even as the time undeniably calls for a more geopolitical approach towards strategic industries and capabilities.

Finland must be a place where globally competitive innovation ecosystems emerge and flourish.

Finland’s membership in NATO clarifies our position in a turbulent world and creates new opportunities in tech industries. Thanks to this process, Finland also enjoys exceptional international attention right now. We should utilize this momentum to the maximum.

Luckily, I’m not alone with these thoughts. The commitment to increased R&D investment has strong support throughout the political spectrum. The importance of high-tech industries to our economy and the significance of breakthrough technologies to our future are all the time better understood. You can help this development by taking an active role in the public debate.

Dear audience,

Science fiction writer Arthur C. Clarke once said, “Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic.” With all its weirdness and enormous potential, quantum computing is starting to look like magic to many of us. But this magic is made with hard work. It is the hard work – already done and the work ahead – that we are celebrating today. The future doesn’t just happen, it is built.

I wish the best of luck to SemiQon in its venture!

(Poikkeuksellisesti kaiken vaalihässäkän takia tämä katsaus kattaa alkuvuoden tammikuusta huhtikuuhun)

Vuosi 2023 alkoi vanhan eduskunnan loppusuoralla. Huhtikuussa valittiin uusi eduskunta ja Suomesta tuli puolustusliitto Naton jäsen. Vihreät kärsi raskaan vaalitappion, mutta oma työ eduskunnassa jatkuu.

Eduskuntavaalit rytmittivät luonnollisesti kevään aikatauluja vuoden alusta asti. Vanha eduskunta istui maaliskuun alkuun asti, jonka jälkeen edessä oli perinteinen vajaan kuukauden vaalitauko. 

Eduskunnan loppusuoralla saatiin läpi muun muassa kaivattu translaki, vaikka sen suhteen valiokuntakäsittelyssä vielä ylimääräinen kierros vatulointia kokoomuksen johdolla nähtiin ja vaikka keskusta asiassa jälleen kerran lähti omille, konservatiivisille teilleen. Liian lähelle kauden loppua jäänyt saamelaiskäräjälain uudistus sen sijaan kaatui surkeasti näennäiseen ajanpuutteeseen – tosiasiassa toki perussuomalaisten, keskustan ja kokoomuksen edustajien vastustukseen. 

Kauden viimeisen kevään tärkein päätös oli tietysti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien hyväksyminen eduskunnan toimesta 1.3. äänin 184-7. Nato-jäsenyys saatiinkin sitten Suomen osalta maaliin huhtikuun neljäs päivä, Naton 74-vuotispäivänä Unkarin ja Turkin vihdoin ratifioitua Suomen jäsenyyden. On tavallaan aika epätodellinen fiilis yhä siitä, että Suomi todellakin on nyt täysivaltainen Nato-maa. Ruotsin jäsenyys pitää tietysti saada seuraavaksi vauhdilla maaliin.

Kauden viimeisen kevään tärkein päätös oli tietysti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien hyväksyminen.

Vaalikampanjointi alkoi tietysti toden teolla jo ennen vaalitaukoa, ja oma kalenterini täyttyi tiiviisti erilaisista paneeleista, tenteistä ja sidosryhmien tapaamisesta. Puolueen varapuheenjohtajan ominaisuudessa kiersin luonnollisesti myös Suomea oman vaalipiirini ulkopuolelta, ja piipahdin mm. Oulussa, Seinäjoella, Tampereella, Forssassa, Hämeenlinnassa, Vaasassa, Porissa ja Raumalla, sekä tietysti eri puolilla Uuttamaata. Vaikka omat ääneni tulevat Helsingistä, ovat vierailut eri puolille Suomea yksi tämän työn antoisimmista osista. 

Myös vaalikampanjointi Helsingin kaduilla ja toreilla – jonka parissa vierähtivätkin sitten maaliskuun viimeiset viikot – on todella hauskaa ja antoisaa. Vaalien alla politiikka kiinnostaa ihmisiä, ja on opettavaista ja mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia mitä erilaisimpien tyyppien kanssa. Samalla tapaa aika tavalla kaikkia vanhoja tuttuja elämän eri vaiheilta.

Iloisesta kampanjoinnista huolimatta vaalit menivät vihreiltä raskaasti mönkään. Eduskunnasta putosi nippu ahkeria ja osaavia vihreitä kansanedustajia, ja moni erinomainen ehdokas jäi rannalle. Se harmittaa todella paljon, ja olen tietysti pohtinut pitkään, mitä itse olisin voinut tehdä paremmin ja enemmän. Tulokseen johtaneita syitä on pohdittu ansiokkaasti ja pidemmin monien toimesta. Oma näkemykseni on, että mielikuva meistä on kaventunut liikaa arvokartan vasempaan alanurkkaan. Tietenkin tuloksessa näkyy myös se, etteivät ilmasto ja luonto olleet nyt vaalien alla erityisemmin esillä sekä pääministeriasetelma, mutta kyllä eniten korjattavaa löytyy omasta toiminnasta.Avasin ajatuksiani aiheesta myös Suomen Kuvalehdelle pian vaalien jälkeen.

Eduskuntaryhmässä epäonnistuimme useiden edustajiemme osaamisen, kovan työn ja saavutusten esille tuomisessa ja hyödyntämisessä. Tästä koen erityisesti tuskaa ja syyllisyyttä, kun kuitenkin ryhmän puikoissa syksystä 2021 alkaen toimin.

Eduskunnasta putosi nippu ahkeria ja osaavia vihreitä kansanedustajia, ja moni erinomainen ehdokas jäi rannalle.

Oma työni kansanedustajana jatkuu 5804 äänen turvin. Olen aivan äärimmäisen kiitollinen kaikille kampanjassa mukana olleille, tsempanneille ja rahallisesti tai muuten tukeneille sekä tietysti joka ikiselle ainoan äänensä antaneelle. Lupaan tehdä niillä äänillä parhaani.

Vihreiden kehno tulos sinetöi nopeasti sen, että puolueen johtomme menee uusiksi kesäkuun puoluekokouksessa, jossa puolueelle valitaan uusi puheenjohtaja ja puoluesihteeri. Syvällisen harkinnan jälkeen päätin, etten itse pyri puolueen johtoon – perusteluni avasin jo aiemmin blogissani. Nyt on tiedossa, että vihreiden puheenjohtajaksi valitaan joko Sofia Virta tai Saara Hyrkkö – ja molemmat ovat siihen hommaan aivan erinomaisia vaihtoehtoja. 

Välittömästi vaalien jälkeen alkoi uuden hallituspohjan valmistelu. Vaalitulos ja suurimpien puolueiden asento vaalien alla jo indikoivat, mitä tuleman todennäköisesti pitää, ja lopulta Säätytalolle suuntasivat kokoomuksen johdolla perussuomalaiset, RKP ja KD. Oikeistokonservatiivista politiikkaa siis pukkaa. Hallitusohjelmaa kannattaa arvostella vasta sitten kuin sellainen on kasassa, mutta odotan huolissani miten ison kädenjäljen neuvotteluissa mukana olevat radikaalikonservatiiviset, maahanmuuttovastaiset, populistiset ja tiedevastaiset voimat ohjelmaan saavat. 

Vaalituloksen asetelmasta huolimatta vihreät osallistuivat hallitustunnusteluihin vakavissaan ja prosessia kunnioittaen. Puolueen vastauksissa hallitustunnustelijan kysymyspakkaan oli melkoinen urakka, mutta lopputulos on nähdäkseni todella hyvä. Kannattaa siis tsekata vihreiden vastaukset, niistä saa hyvän kuvan ajamastamme politiikasta.

Vaalituloksen asetelmasta huolimatta vihreät osallistuivat hallitustunnusteluihin vakavissaan ja prosessia kunnioittaen.

Uutta hallitusta odottaessa eduskunta järjestäytyy väliaikaisesti. Itse istun nyt toistaseksi pitkästä aikaa suuressa valiokunnassa, mutta varsinaisesti paikat jaetaan vasta, kun hallitus on kasassa. Sama koskee eduskuntaryhmän johtoa: toimin nyt ryhmän ruorissa ainakin kevään ajan.

Samalla kun Suomessa politiikanteko järjestäytyy uusille urille, sota Ukrainassa jatkuu. Sodan lopputulema on ratkaiseva koko maanosan ja jopa maailmanjärjestyksen kannalta. Siksi Ukrainan vahva ja riittävä tuki on äärimmäisen tärkeää. On hienoa, että ensimmäiset Leopardit saatiin lopulta keväällä liikkeelle, mutta lisää raskasta aseistusta ja ampumatarvikkeita tarvitaan.

Valtuusto

Kaupunginvaltuusto kokousti tammi-huhtikuussa yhteensä seitsemän kertaa, joista itse ehdin eduskuntavastuiltani paikalle neljään. 18.1. kokouksessa käsiteltiin kaavoja ja vieläkin kaupungin palkkasekoilua. 1.2. kokouksesta olin poissa politiikan ja yritysmaailman johtajille suunnatulla Ilmastokriisin mestarikurssilla. Käsittelyssä oli Laakson sairaalan hankemuutos, kaavoja ja valtuutettujen aloitteita. 15.2. hyväksyttiin erittäin tärkeä Pohjoisbaanan yleissuunnitelma. Kun baana valmistuu, selkeytyy ja paranee pyöräily-yhteys Käpylästä Puistolaan huomattavasti. Laadukas ja helposti navigoitava pyöräreitistö on aivan avainjuttu kestävämmän, viihtyisämmän ja terveellisemmän kaupungin rakentamisessa.

1.3. olin poissa vaalikiireiden takia. Lyhyessä kokouksessa käsiteltiin mm. vuoden 2022 talousarvion toteutumattomat sitovat toiminnan tavoitteet ja konserniohjeen päivittäminen ilman äänestyksiä. Myös 15.3. kokous meni puolueen vaalihommissa ohi – lyhyt kaavoja ja aloitteita käsitellyt kokous sekin.

Huhtikuun kokouksissa 5.4. ja 26.4. olin paikalla. Huhtikuun ensimmäisessä kokouksessa nähtiin makaaberi keskustelu, jossa uuden vainajien säilytystilan rakentamista Malmin hautausmaan yhteyteen vastustettiin ihmeellisin ksenofobisin perusteluin perussuomalaisten toimesta (tapahtunutta perkaa kiinnostavasti tämä tutkija Ville Laakkosen kirjoitus). Vihreiden ryhmäaloite venäläisestä fossiilienergiasta oli käsittelyssä sekin. Itse aloite oli yli vuoden vanha, se tehtiin pian Venäjän hyökkäyksen alun jälkeen. Venäläisestä energiasta päästiinkin pitkälti tässä välissä eroon, mutta fossiilienergiasta luopumisen vauhdittaminen kaikin tavoin on tietysti edelleen ajankohtaista – ja rokottaa yhä myös Putinin kassaa.

Huhtikuun kokousten iso, eniten julkisuutta saanut asia oli tietysti Suvilahteen tuleva uusi tapahtumakeskus. Samalla alueen legendaarinen DIY-skeittiparkki jää historiaan, ja tulipa samoihin aikoihin myös tieto siitä, että Flow-festivaali siirtyy tämän kesän jälkeen toisaalle. Jotenkin tämä kaikki sai aikaan kummallisen mähinän, jossa Suvilahden kehityksestä tuli joillekin jonkinlainen Helsingin sieluttoman kehityksen symboli. 

Hyvässä ja kiinnostavassa kaupungissa on rosoa ja omaehtoista toimintaa.

Tosiasiassa tarkoitus on rakentaa paljon kaivattu tila kulttuuritapahtumille kämäisen parkkipaikan tilalle ja ylipäänsä varmistaa monimuotoisen vapaa-ajan toiminnan ja kulttuurin edellytykset kehittyvälle kasvavan Kalasataman lähialueelle. DIY-skedeparkin menetys on todella ikävä, mutta myrkylliselle maalle rakennettu puisto olisi ollut muutoksen edessä joka tapauksessa. Skeittiskenen kanssa on etsitty erityisesti vihreiden ja vasemmiston työn ansioista tapoja varmistaa, että toiminta jatkuu lähitalueilla jatkossakin. 

Hyvässä ja kiinnostavassa kaupungissa on rosoa ja omaehtoista toimintaa. Osa elävän ja orgaanisen kaupungin luonnetta on, että tämä roso etsiytyy uusiin paikkoihin ja muotoihin. Jännite DIY-meiningin ja alakulttuurien ja kaupallisen toiminnan on sekin osa elävää kaupunkia, ja fiksu kaupunki koettaa sovittaa eriluonteista toimintaa yhteen. Näin on nähdäkseni tässä tehty – ei toki täydellisesti, eikä tällaisessa tilanteessa kaikkia miellyttävää lopputulosta useimmiten voi saadakaan. Niilo Tenkanen avaa asiaa FB-postauksessaan hyvin.

Tapaamiset

Tammi-huhtikuussa tapaamisia tuli aika liuta, kun monet tahot halusivat vielä jututtaa vaalien alla tulevasta hallitusohjelmasta, ja itsekin tapaan maakuntakierroksilla mielellään monenlaisia tahoja.Tapaamiset on listattu tuttuun tapaan sillä huomiolla, ettei tässä välttämättä ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa.

• Aalto GSE
• Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
• Accenture
• Atmosphere and Climate Competence Center
• Autotuojat ja -teollisuus
• AYY
• Bird
• Business Finland
• CLC
• Cursor Oy
• Digi- ja väestötietovirasto
• DNA
• Elinkeinoelämän keskusliitto
• Energiateollisuus
• Erikoiskaupan liitto
• Fermi Energia
• Finanssiala
• Fortum
• Gasgrid Finland
• Helen
• Helsingin kaupunki
• Helsingin seudun kauppakamari
• Helsingin yliopisto
• Intian suurlähetystö
• Israelin suurlähetystö
• Kanadan suurlähetystö
• Keravan Energia
• Kilpailu- ja kuluttajavirasto
• Kirkon ulkomaanapu
• Kisakallio
• Kyberala ry
• Lahti Aqua
• Lapin kauppakamari
• LUT-yliopisto
• Metsäteollisuus
• Neoen Oy
• Nordea
• Oda
• Operaatio Arktis
• Oulun kaupunki
• Paikallisvoima
• Palta
• Patria
• PIA ry
• Pohjois-Pohjanmaan liitto
• Posti
• Rahapeliala ry
• Rakennusteollisuus
• Saamelaiskäräjät
• SAJK
• Sallan kunta
• Skarta Energy
• STTK
• Suomirata Oy
• Sähköklubi
• Tela
• Terra Cognita
• TVO
• Ukrainan suurlähetystö
• Ulkopoliittinen instituutti
• Upseeriliitto
• USNC
• VATT
• VTT
• Yle
• Äpy

Vihreä eduskuntaryhmä toimii jatkossa tällä porukalla. 13 erittäin pätevää ja kovaa tyyppiä kasassa.