Suomen hiilineutraalisuustavoite on kaukana typerästä. Polkua sitä kohti on silti rakennettava viisaasti.
Voimassa olevan ilmastolain mukaan Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035. Se tarkoittaa sitä, että tuolloin ihmistoiminnasta täällä aiheutuneet päästöt ja nielut ovat tasapainossa.
Tavoite herätti keskustelua jo vaalien alla, ja on pysynyt aiheena pinnalla myös hallitusneuvotteluiden edetessä. Viimeisimpänä käänteenä perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra nimitti yksittäiseen vuosilukuun kiinnittyvää ilmastopolitiikkaa “äärimmäisen typeräksi”, samalla kun suomalainen elinkeinoelämä lobbaa vahvasti sen puolesta, että tavoitteesta pidetään kiinni.
Tavoite ei ole typerä vaan tarpeellinen
Näistä tahoista Purra on se, joka on väärässä. Yksittäiseen vuoteen kiinnitetty, kirittävä ilmastotavoite on nimenomaan tärkeä poliittinen työkalu. Tällainen tavoite luo jatkuvuutta ja ennakoitavuutta, ja selkeä, mitattavuus raamittaa politiikkatoimien vaikuttavuuden arvioimista. Jatkuvuus ja ennakoitavuus on erityisen tärkeää investointeja suunnittelevien yritysten näkökulmasta.
Ilmastotavoitteen oikean tason määrittely on sitten poliittinen kysymys, mutta globaalin vastuunkannon ja ilmastonmuutoksen tilannekuvan näkökulmasta vuotta 2035 ei voi ainakaan liian kireänä pitää. Tavoitteen maine “maailman kunnianhimoisimpana” ei edes varsinaisesti vastaa todellisuutta.
Se, että yritysmaailma puolustaa tavoitetta, kertoo siitä, että sen koetaan olevan sopivan etukenoinen luodakseen edellytykset etulyöntiasemaan valtavilla, maailmanlaajuisilla markkinoilla.
Jatkuvuus ja ennakoitavuus on erityisen tärkeää investointeja suunnittelevien yritysten näkökulmasta.
Suomen ja suomalaisten etu on ehdottomasti se, että ilmastonmuutos saadaan hillittyä siedettävälle tasolle. Oma, vastuullinen ilmastotavoite auttaa vivuttamaan vaikuttavampaa linjaa myös EU:ssa ja muissa kansainvälisissä pöydissä. Myös tämä on aito, merkittävä perustelu tavoitteelle.
Riikka Purran kritiikissä hiilineutraalisuustavoitetta kohtaan on silti myös hieman itua. Hiilineutraalisuustavoitteen luonne on tässä tärkeää ymmärtää. Se on enemmän työkalu ja välietappi, ei lopullinen päämäärä. Pelkästään globaalin ilmaston hiilitaseen kannalta on tosiaan suhteellisen merkityksetöntä, osuvatko Suomen päästöt ja nielut yksiin juuri 2035, vai kenties jo 2033 tai 2037. Tavoitteen toteuttamisessa onkin tärkeää kiinnittää huomiota kumulatiivisiin päästöihin, syvään dekarbonisaatioon ja skaalautuvuuteen.
Kumulatiiviset päästöt
Yksittäistä tasapainovuotta merkittävämpää ovat kumulatiiviset päästöt eli se, kuinka paljon ylimääräistä hiiltä Suomi ja suomalaiset vuosien aikana ilmakehään päästävät. Tässä meillä on fossiilienergian avulla vaurastuneena teollisuusmaana kiistämätön historiallista taakkaa harteillamme, ja per capita -päästöt ovat toki edelleen globaalisti vertailtuna korkeat. Kumulatiivisten päästöjen näkökulmasta onkin olennaista, että Suomella on erikseen päästövähennystavoite myös vuodelle 2030. Vielä paremmin kumulatiiviset päästöt huomioiva ohjauskeino olisi toki hiilibudjetti.
Syvä dekarbonisaatio
Suomen ilmatourakka ei myöskään ole ohi hiilineutraalisuuden myötä vuonna 2035. Se on oikeastaan kirjanpidollinen välitavoite matkalla syvään dekarbonisaatioon*. Tällä termillä viitataan talouteen, joka pyörii ilman fossiilisia hiilivetyjä eikä enää lisää kasvihuonekaasuja ilmakehään. Samaan aikaan ilmaston vakauttaminen siedettävälle tasolle edellyttää globaalin mittakaavan hiilensidontaa. Hiilineutraalisuus on siksi vain välietappi matkalla hiilinegatiiviseen talouteen. Tämäkin kehitys on itse asiassa kirjoitettu sisään ilmastolakiin, jossa todetaan, että päästöjen on vähennyttävä myös 2035 jälkeen ja linjataan myös 90-95 % päästövähennystavoitteesta vuodelle 2050.
Hiilineutraalia Suomea vuodelle 2035 on siksi syytä rakentaa strategialla, joka vie Suomea vauhdilla kohti syvää dekarbonisaatiota ja vieläpä niin, että luonnon köyhtyminen saadaan samalla pysäytettyä vuoteen 2030 mennessä ja luontoa lopulta kokonaisuutena elvytettyä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei energiajärjestelmää voi rakentaa riippuvaiseksi fossiilisesta säätövoimasta ja sitä, ettei energiatehokkuus vie keinona kovin pitkälle. Tarve syvälle dekarbonisaatiolle luonnon rajoissa on tärkein syy sille, että käytän niin paljon aikaani ydinvoiman puolesta puhumiseen.
Ratkaisujen skaalautuvuus
Yksi usein varsinkin laitaoikealta toisteltu kritiikki Suomen ilmastotavoitteeseen liittyen on se, että Suomen päästöt ovat vain runsaan promillen luokkaa maailman päästöistä, joten niillä ei ole väliä eikä Suomen ilmastotavoite ole siksi perusteltu. Tämä on sekä loogisesti laiska että eettisesti kyseenalainen väite. Se on toki totta, ettei Suomi yksin maailmaa pelasta. Vastuumme meidänkin pitää silti kantaa, ja lisäksi välttämättömässä muutoksessa on mahdollisuus menestyä kehittämällä ja viemällä ratkaisuja. Edellytys tälle kuitenkin on, että ratkaisut ovat skaalautuvia: niiden pitää toimia myös Suomea suuremmassa mittakaavassa.
Hiilineutraalisuutta tavoiteltaessa on vältettävä osaoptimointia.
Hiilineutraalisuutta tavoiteltaessa onkin varottava osaoptimointia. Esimerkiksi kestävää biomassaa on maailmassa varsin rajallisesti, ja bioenergian ilmastovaikutukset ovat pääsääntöisesti todellisuudessa nykyistä kirjanpitoa kehnompia: siten nykyura, jossa Suomen päästövähennykset nojaavat erittäin suuresti bioenergian varaan, ei oikeastaan ole skaalautuva.
Päästövähennyksillä on kiire
Ilmastopolitiikan tavoitteista vääntäessä on paikallaan ymmärtää, että olemme päästövähennyksissä pahasti myöhässä. 1,5 asteen tavoite on käytännössä jo karannut käsistä, ja pallo kuumenee kovaa tahtia. Peliä ei silti ole menetetty, ja jokainen asteen kymmenys pois lämpenemisestä tietää parempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta. Vaikuttavimmista keinoista hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi voidaan ja kannattaa käydä keskustelua, mutta itsetarkoituksellinen viivyttely poliittisen suosion perässä on yksinkertaisesti vastuutonta.
Suomen ilmastotavoite on investointien ajuri.
* termi deep decarbonization kaipaisi tarttuvampaa suomenkielistä vastinetta. Syvä tai täysi päästöttömyys voisi toimia.
Viimeisimmät kommentit