Sähköinsinöörit tulevaisuutta rakentamassa – Puhe Aalto-yliopiston sähköinsinöörikillan vuosijuhlassa 17.2.2024

Juhlapuhe Aalto-yliopiston Sähköinsinöörikillan vuosijuhlassa 103. Potentiaalin tasauksessa 17.2.2024.

 

Arvoisat sikkiläiset, muut sähköinsinöörimieliset ja loput tänne jostain syystä päätyneet,

Iso kunnia olla täällä tänään.

Sähköinsinöörikilta viettää tänään 103. vuosijuhlaansa. Omalta osaltani vietän tavallaan pyöreitä PoTa-juhlallisuuksia. Olin nimittäin tasan 20 vuotta sitten fuksina töissä PoTan jatkoilla, jotka pidettiin tämän saman talon ylemmissä kerroksissa. 

Jos en ihan väärin muista, suoritin siinä fuksipistepääaineeni lakkia varten.

Sen muistan varmasti, että valmistaessani salaattia jatkomätöksi onnistuin leikkaamaan sekaan pienen palan sormenpäätäni. Toivottavasti tänä vuonna jatkojen tarjoilut ovat ainakin tältä osin kasvispainotteisemmat.

Itse joudun tällä kertaa valitettavasti skippaamaan jatkot, kun kotona odottelee kolmikuukautinen vauva. Saa nähdä, tuleeko hänestä kolmannen polven sähköteekkari, mutta ainakin se haalarin taskusta tuttu sähkösanoma on toiminut tuutulauluna varsin hyvin. 

Arvoisat kanssajuhlijat,

Tänään Potentiaalin Tasausta juhlitaan retrofuturismin merkeissä. Kaltaistani scifin ystävää teema lämmittää.

Itse asiassa päädyin SIKille aikanaan pieneltä osin scifi-innostuksen takia. Ajattelin abikeväänä, että tekniikan opiskelu kiinnostaa, mutta en osannut millään päättää hakukohdetta sen tarkemmin. Lopulta bongasin jostain, että sähkön alla voi valita pääaineeksi avaruustekniikan. Se oli siinä! 

Lopulta en tietenkään lukenut kurssiakaan avaruustekniikkaa, vaan päädyin opiskelemaan aivan muita asioita: ensin sähköverkkoja, sitten käyttäjäkeskeistä tietoliikennetekniikkaa – ja kyljessä ympäristötieteitä, muotoilua, markkinointia ja tuotekehitystä. Opintoihin kannattaa suhtautua avoimin mielin, ja tarttua siihen mikä innostaa. 

Avaruus on muuten aika isossa osassa erilaisissa menneisyyden visioissa tulevaisuudesta. Jos menneisyyden scifi-kirjailijoita olisi uskominen, meidän pitäisi olla jo pysyvästi kuussa, Marsissa ja pidemmälläkin. Avaruusseikkailu 2001:n aikataulusta ollaan jo pahasti myöhässä. 

Kuussa käytiin viimeksi yli 50 vuotta sitten, sen jälkeen retket kiertorataa pidemmälle on jätetty luotainten hommaksi.

Se on toki kustannustehokkaampaa. Lihasäkkien roudaaminen avaruuteen ja hengissä pitäminen siellä on työlästä, ja rakettiyhtälö aika armoton. 

Silti avaruuden valloitus ei jäänyt tekniikasta vaan tahdosta kiinni. Insinöörit visioivat ja suunnittelivat itse asiassa aika pitkällekin teknologiaa, joka olisi vienyt pidemmälle ja pysyvämmin avaruuteen. Yksi villeimmistä, mutta aivan vakavasti kehitetyistä ideoista oli Orion-raketti, jota olisi kiihdyttänyt ydinpommien räjäyttäminen sarjassa suojapuskuria vasten.

Visiot jäivät paperille ja laboratorioon. Osin kustannusten takia, ehkä myös jonkinlaisen henkisen sisäänpäin kääntymisen takia. 

Kenties isojen visioiden työstöä haastaa myös totaalisen hektiseksi muodostunut informaatioympäristö. Loputtomia lyhytvideoita, privaviestejä, kanavia, tykkäyksiä, äppejä ja notifikaatioita. Teams-palavereita.

Fiilistelenkin usein käyttöliittymiä vanhoissa scifi-leffoissa, erityisesti niiden seesteisyyttä. Alien-elokuvan Ellen Ripleyn ei tarvitse Nostromo-aluksella yrittää osua kosketusnäytön ikoneihin, vaan tarjolla on elegantti tektsipohjainen käyttis ja houkuttelevat rivit fyysisiä kytkimiä. Star Trekin USS Enterprisen trikooasuinen miehistö kantaa communicatoreita, joissa ei ole näyttöä ollenkaan. 

Ehkä noissa tulevaisuuksissa olisi enemmän aikaa ajatella.

Joka tapauksessa toivon, että teillä on kaiken keskellä myös joutilasta aikaa visioida isosti – ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä visioita!

Miltä se tulevaisuus sitten näyttää nyt, tästä päivästä käsin? Tulevaisuuden ennustaminen menee helposti pieleen. Edesmenneen professori Osmo A. Wiion viisautta lainatakseni: “Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.

Joitakin reunaehtoja voi silti hahmotella. Ilmastonmuutos ja toimet sen torppaamiseksi määrittelevät sen fysikaalisen todellisuuden, jossa elämme jatkossa. Sama pätee luonnon köyhtymiseen ja sen pysäyttämiseen. Väestönkasvu taittuu jo, mutta ihmisiä ehtii tulla vielä pari miljardia lisää. Generatiivinen tekoäly ui arkeen joka suunnasta, ja fyysinen ja synteettinen todellisuus sekoittuvat yhä tiiviimmin.

Itse asiassa monet villit retrofuturistiset ovat käyneet tai käymässä sittenkin toteen. Keskustelu ChatGPT:n kanssa on niin luontevaa, että sille tekee mieli sanoa keskustelun päätteeksi kiitos. Sotaa käydään jo robottien voimin. Humanoidirobotit ja eksoskeletonit ovat jo totta ja pikku hiljaa myös massatuotannossa. Siihen kun yhdistää generatiivisen tekoälyn, niin kolkutellaan jo Skynetin portteja. Humanoidirobottien teollisuuskäytössä pioneeriksi mielii paraikaa autonvalmistaja BMW, joten ehkä ne meitä vastaan käyvät koneet puhuvat vieläpä saksankielisellä aksentilla.

Nykyään saa jopa toimivan rakettirepun, jos vain tilillä riittää saldoa. Autot eivät ehkä lennä, mutta kulkevat sentään sähköllä.

Ja tämä kaupunki, Helsinki, lämpenee vielä 2030-luvulla sarjatuotetulla ydinvoimalla – kuinka siistiä se on! Meno on kuin Fallout-pelisarjasta, ja hyvällä tavalla.

Yksi asia tulevaisuudesta on joka tapauksessa varma. Sähköllä on siinä iso, kasvava rooli. Ilmastonmuutoksen torjunnan perussapluuna on selkeä. Ensin sähköistetään kaikki, ja sitten putsataan sähköntuotanto. Sama strategia jeesaa myös sen luontokadon kanssa. Ja kaikki digidigi, tekoäly, datatalous – sähköä sekin syö, ja paljon.Samoin ne eksoskeletonit, robotit ja laserpyssyt. Sähköön liittyvää osaamista tarvitaan elektroniikasta voimalinjoihin, nanomitoista megaluokan infrastruktuuriin. 

Paljon keksimistä, suunnittelua, rakentamista, tuottamista, ylläpitoa.

Tulevaisuuden rakentaminen tarkoittaa valtavaa määrää insinöörityötä.

Erityisesti sähköinsinöörien työtä. Varmaankin tekoäly tiiviisti rinnalla, mutta silti.

Eli te hyvät ihmiset, te teette tulevaisuuden. 

Ja koska te olette niin skarppeja ja osaavia, uskallan luottaa siihen, että se tulevaisuus on enemmän Star Trekiä kuin Mad Maxia, enemmän Paluuta tulevaisuuteen kuin Fallouttia. Paitsi tietysti sen sarjatuotetun, modulaarisen ydinvoiman osalta. Sitä tarvitaan.

Hauskaa lähitulevaisuutta tälle illalle ja valoisaa tulevaisuutta pidemmälle aikajänteelle!

Malja Aalto-yliopiston Sähköinsinöörikillalle!

IMG_4755

Valmistuin Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulusta vuonna 2013.

Västligt utbildningsstöd till Ukraina måste förstärkas betydligt

Debattartikel i Hufvudstadsbladet 17.2.2024.
Ryskas förödande anfallskrig mot Ukraina går snart in på sitt tredje år. Trots tunga förluster kan Ryssland fortsätta det utmattande kriget. En rysk seger i kriget skulle hota hela Europas säkerhet. Därför måste väst inte bara fortsätta stödet till Ukraina utan förstärka det.
Materiellt stöd är nödvändigt men sist och slutligen avgörs krig inte av vapen, utan av människor. Ukrainas försvarsvilja överträffar de ryska angriparnas moral, men även antalet är viktigt. Soldater dör, skadas och utmattas hela tiden. Därför förbereder sig Ukraina för en ny och mer utbredd mobilisering. Landets försvarsmakt har uppgett att behovet uppgår till 450 000–500 000 soldater.
För att de nya trupperna ska vara effektiva i strid måste de få utbildning av hög kvalitet. Den bästa möjliga utbildaren är förmodligen en ukrainsk soldat med erfarenhet av kriget, men att utbilda tiotusentals eller till och med hundratusentals soldater är en massiv uppgift som dessutom binder en betydande mängd soldater till utbildningsuppgifter.
Därför måste väst förbereda sig på att märkbart utvidga utbildningsstödet år 2024. Ukrainska trupper har redan utbildats av flera Nato- och EU-länder, nu handlar det helt enkelt om att öka volymen på utbildningsstödet. Det krävs alltså fler västerländska utbildare.
Finland har redan deltagit i utbildningen av ukrainare i EUMAM-operationen och i Storbritannien men nu behövs Finlands stöd speciellt mycket, eftersom vi har erfarenhet av att utbilda stora mängder värnpliktiga i omfattande, traditionell försvarskrigföring.

Ilmaston ja luonnon puolustaminen on Suomen kansallinen etu – Puhe puoluevaltuustossa 17.2.2024

Arvoisa puoluevaltuusto,

Minäkin haluan alkuun kiittää Pekkaa upeasta kampanjasta ja valtavan kansanliikkeen sytyttämisestä! Vaikka maalista jäätiin tiukalla erolla, on Pekan kampanjassa rakennettu ymmärrystä, luottamusta ja uskoa parempaan satojen vapaaehtoisten voimin ja tuhansien kohtaamisten kautta.

Vaikka Pekasta ei tullut presidenttiä, seuraa tällaisesta liikkeestä vielä varmasti paljon hyvää. Hyvää Suomelle, hyvää maailmalle, hyvää niille asioille, joita me vihreät ajamme.

Nimimerkki kokemusta on. Minä lähdin mukaan vihreisiin Pekan presidenttikampanjan innoittamana vuonna 2012. Ehkä vihreää eduskuntaryhmää johtaa vuonna 2036 joku, joka sai kipinän tästä yhteisen Suomen kampanjasta.

Pekka näytti, ettei Suomi ole mitenkään vääjäämättä blokkien ja jakautumisen tiellä.

Pekka näytti myös, ettei Suomi ole mitenkään vääjäämättä blokkien ja jakautumisen tiellä. Meitä yhdistää useampi asia kuin erottaa, ja aidoilla kohtaamisilla, dialogilla ja rakentavalla otteella voi saavuttaa paljon. Monet vastakkainasettelut ovat lopulta keinotekoisia, ja eri mieltä voi olla tyylillä ja kunnioittavasti.

Tämä kaikki on hyvä uutinen vihreille. Analyyttiselle, avarakatseiselle ja ratkaisunhakuiselle poliittiselle liikkeelle.

Meille on tilausta myös uudessa kolmen pointin Suomessa, kaikkialla tässä maassa.

Haluan myös onnitella Suomen tasavallan seuraavaa presidenttiä, Alexander Stubbia. Stubbista Suomi saa osaavan, avoimen, liberaalin ja kansainvälisesti verkostoituneen presidentin. Uskon, että Stubb arvostaa yhteistyöä eduskunnan ja puolueiden kanssa, ja odotamme sitä innolla.

Eduskunta sai tällä viikolla kuulla pääministerin ilmoituksen vuoden 2024 politiikasta.

Petteri Orpo puhui viisitoista minuuttia, kertoi mitä hallitus tekee ja miksi, kuvasi Suomen ja maailman tilaa.

Viiteentoista minuuttiin ei mahtunut yhden yhtä mainintaa luonnosta tai ilmastosta.

Ei yhden yhtä. Ajattelin siinä kohtaa, että voiko tämä olla tottakaan.

Ymmärtääkö tämä hallitus lainkaan fysikaalisia, luonnontieteellisiä reunaehtoja taloudelle ja hyvinvoinnille?

Ymmärtääkö tämä hallitus lainkaan fysikaalisia, luonnontieteellisiä reunaehtoja taloudelle ja hyvinvoinnille?

Vuosi 2023 oli lämpimin tällä planeetalla reilulla mitalla. 1,5 asteen tavoite on käytännössä jo karannut. Samalla luonto on aivan liian ahtaalla ja jatkaa Suomessakin köyhtymistä ilman uusia toimia. Ja silti, nämä koko tulevaisuutta muokkaavat äärimmäiset uhat loistivat hallituspuolueiden puheenvuoroissa poissaolollaan. 

Eipä siinä, ei hallitus juuri luonto- tai ilmastotoimia ole eduskuntaan tuomassa. Ei, vaikka tiedeyhteisön varoittavat viestit ovat kirkkaita ja selkeitä. Ei, vaikka tarjolla olisi kustannustehokkaita keinoja, jopa valtiontaloutta vahvistavia ja taloutta reilusti uudistavia keinoja. Näyttää enemmän siltä, että hallituksen kärki niin kansallisesti kuin EU:ssa on madaltaa rimaa ja kikkailla kirjanpidolla.

Suomen kansallinen etu olisi juuri päinvastainen ote.

Hallitus, tuokaa pöytään luontolaki ja luontohaittamaksu. Rakentakaa maanomistajille aidot kannustimet hiilensidontaan. Perukaa pöljä bensa-ale. Suojelkaa vanhat metsät niiden kaikessa upeudessaan. Korjatkaa virheenne yritysvastuudirektiivin kanssa.

Taloudesta Petteri puhui paljon. Hyvä niin. Suomen talous on tosiaan rapakunnossa liian monella mittarilla. Myös hallitus on herännyt siihen, ettei hallitusohjelma asiaa korjaa.

Vihreät ovat tuoneet vaaleista asti pöytään laajan kirjon konkreettisia ehdotuksia talouden vahvistamiseksi. Haittojen hinnoittelua, tehottomien ja haitallisten yritystukien karsimista, fiksumpaa verotusta ja verovinoumien purkua, menosäästöjä. Panostuksia ja kannustimia vihreään tuottavuuteen.

Vihreät on talouspolitiikassa selkeä edelläkävijä tämän maan puolueiden joukossa.

Olen tietysti vähäni jäävi, mutta seurattuani keskustelua eduskunnassa, vaihtoehtobudjetteja, hallituksen tekemisiä, ekonomistien ja asiantuntijatahojen lausuntoja, olen tullut tähän johtopäätökseen:

Vihreät on talouspolitiikassa selkeä edelläkävijä tämän maan puolueiden joukossa.

Niin se on. Vihreät on tämän maan johtava talouspuolue.

Haastan epäilijät tutustumaan vihreiden linjoihin. 

Juuri nyt Suomen talouteen osuu työmarkkinakriisi, jonka hallitus on saanut aikaan konfliktinhaluisella ja runnovalla linjallaan. Tarkan harkinnan jälkeen lähdimme mukaan välikysymykseen – selvää on, ettei hallituksella ole meidän luottoamme työmarkkinapolitiikassa, mutta meille on tärkeää myös aito valmius tasapainoisiin uudistuksiin.

Osallistuin tällä viikolla Tampereella Tampere Conversations -tekoälytilaisuuteen. Yksi puhujista oli Daron Acemoğlu MITistä – yksi maailman tunnetuimmista taloustieteilijöistä. Acemoğlu puhui siitä, kuinka tekoäly muokkaa taloutta, ja kommentoi ohessa myös hieman työmarkkinoita. 

Pohjoismainen, luottamukseen ja yhteistyöhön rakentuva malli sai kiitosta, ja työmarkkinoiden valtatasapainon merkitys vain korostuu teknologisen murroksen jyllätessä taloutta.

Ja kas, jälleen meidän linjamme on noudattelee johtavien ekonomistien ajatuksia. Sattumaa se ei toki ole.

Arvoisa puoluevaltuusto,

Talous linkittyy myös turvallisuuteen.

Venäjän laaja hyökkäyssota Ukrainan vapautta vastaan jatkunut pian kaksi vuotta. Venäjä on jo sotatalous. Se on kuitenkin Euroopan ja lännen rinnalla aivan ruputalous. Meidän pitää valjastaa teknistaloudelliset lihaksemme vihdoin kunnolla, ja auttaa Ukrainaa peittoamaan Venäjä. Tässä epäonnistuminen olisi aivan karmea ja kallis virhe.

Ei tehdä sitä virhettä.

Näillä sanoin toivotan eduskuntaryhmän puolesta tervetulleeksi jälleen tänne Pikkuparlamenttiin.

Antoisaa kokousta!

 IMG_4732

 

 

Vuosi 2023 oli kuumin ihmiskunnan koskaan kokema, mutta ennätys ei vanhene kauaa

(Kolumni Verde-lehdessä 15.1.2024)

Viime vuosi rikkoi globaalit lämpöennätykset reippaalla kaulalla. Lisää lämpöä ja uusia ennätyksiä on putkessa, kunnes päästöt saadaan kuriin ja ylimääräinen hiili imuroitua ilmakehästä.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO tiedotti 12. tammikuuta, että viime vuosi murskasi globaalin lämpöennätyksen, ja vieläpä todella reippaalla kaulalla. Aiemmin saman viestin ovat omien tilastojensa pohjalta kertoneet niin avaruusjärjestö Nasasää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA kuin Iso-Britannian Met Officekin. Vuosi 2023 oli mittaushistorian kuumin.

Tämä oli myös EU:n Copernicus-ilmastopalvelun ilmastovuosikatsauksen viesti. Sen julkistuksen yhteydessä palvelun varajohtaja Samantha Burgess täydensi aikaperspektiiviä vielä pidemmälle: Vuosi 2023 oli todennäköisesti maapallon kuumin ainakin 100 000 vuoteen.

Satatuhatta vuotta on pitkä aika. Homo sapiens aloitti lajina taivalluksensa noin 300 000 vuotta sitten, mutta niin sanottu nykyaikainen käyttäytyminen – nykyisenkaltainen kyky abstraktiin ajatteluun, monimutkaiseen kieleen, kulttuuriin ja teknologiaan – on todennäköisesti tuoreempaa perua. Määrittely ei ole yksioikoinen, mutta sen alku aikataulutetaan tyypillisesti jonnekin tuon viimeisen sadan tuhannen vuoden ajalle. Sen voi ajatella myös ihmiskunnan alkuna.

Siten vuosi 2023 oli todennäköisesti kuumin, mitä me ihmiskuntana olemme koskaan kokeneet. Tuhansien ihmissukupolvien aikana meitä ennen kukaan ei ole elänyt näin kuumalla planeetalla.

Let that sink in, niin kuin amerikaksi sanotaan.

Tarkkoja lämpötilamittauksia on toki kasassa vasta vajaan parinsadan vuoden ajalta. Menneistä ilmasto-oloista saadaan tietoa muilla tavoin, kuten jääkairauksista.

Tuhansien ihmissukupolvien aikana meitä ennen kukaan ei ole elänyt näin kuumalla planeetalla.

Yksittäinen ihminen ei myöskään tietenkään koe maapallon keskilämpötilaa, vaan aina paikallisen sään jonakin hetkenä. Kuumenneen ilmakehän seuraukset koettiin eri puolilla maailmaa tulvina, myrskyinä, helleaaltoina ja laajoina maastopaloina.Ilmasto oireilee nyt liiasta hiilestä monin tuhoisin tavoin.

Ei ilmasto ihmiskunnan historian aikana tietenkään aina ennenkään ole mukava ollut. Veiksel-jääkausi piti planeettaa otteessaan kymmenien tuhansien vuosien ajan, ja aika ajoin tulivuorenpurkaukset ovat senkin jälkeen viilentäneet hetkellisesti ilmastoa ja aiheuttaneet nälkää ja vilua.

Jääkaudet antavatkin perspektiiviä siihen, kuinka pahasti olemme muuttaneet ilmastojärjestelmää nyt. Kun viime jääkausi oli kylmillään, Suomen päällä oli enimmillään pari kilometriä jäätä. Tuolloin globaali ilmasto oli kuitenkin vain noin viisi astetta esiteollista aikaa viileämpi.

Nyt olemme lämmittäneet ilmastoa esiteollisen ajan lukemista jo reilun asteen, ja tuo luku päivittyy vuosi vuodelta ylöspäin. WMO arvioi viime vuoden olleen noin 1,45 °C esiteollista aikaa lämpimämpi. Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen rajaa kolkutellaan jo konkreettisesti, vaikka se toki viittaa yksittäistä vuotta pidempään keskiarvoon. Käytännössä 1,5 asteen tavoite ilman ylitystä on silti enää teoreettinen.

On erittäin mahdollista, että tästä vuodesta tulee vielä kuumempi. El Niño -ilmiö jyllää voimalla vielä ainakin kevään ajan, ja merialueita viilentäneiden laivojen rikkipäästöjen sinänsä perusteltu leikkaus näyttäisi nyt pahentavan lämpenemistä.

Valtamerien pintavesien lämpötilat sahaavat paraikaa uusia ennätyksiä erittäin poikkeuksellisen ennätysvuoden 2023 jälkeen. Peruskoulun fysiikasta on hyvä muistaa, että veden lämmittäminen vaatii moninkertaisesti energiaa ilman lämmittämiseen verrattuna. Meriin on siis pakkautunut valtavasti ylimääräistä energiaa. Ja vaikkei 2024 kirisi kuumimmaksi, kuuma siitä tulee joka tapauksessa. Lämpöennätys ei siinäkään tapauksessa kauaa vanhene, sillä lämpenemistä ei olla saatu kuriin.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Olennaista on tietysti fossiilienergiasta luopuminen niin nopeasti kuin mahdollista. Dubain ilmastokokouksen tavoitekirjaus asiasta oli vähimmäisvaatimus sille, että kansainvälisen ilmastopolitiikan uskottavuus säilyi missään määrin. Myös maankäyttö on saatava kestäväksi niin, että hiilensidonta vahvistuu. Ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalla on välttämätöntä sopeutua muutokseen, joka näyttäisi nyt tapahtuvan odotettua nopeammin ja rajummin. Kriittisen tärkeä osa sopeutumista on myös vaikuttava luontopolitiikka, jolla annetaan ekosysteemeille ja eliölajeille tilaa sopeutua siinä määrin, kuin ne pystyvät.

Käänteen päästöjen nopeaan globaaliin vähenemiseen tulisi tapahtua aivan välittömästi näinä vuosina. Urakka jatkuu silti vielä vuosikymmeniä, ja samalla pitäisi valmistautua sitomaan ylimääräistä hiiltä ilmakehästä pois globaalissa, teollisessa mittakaavassa. Se on nimittäin edellytys ilmaston vakauttamiseksi lopulta sinne Pariisin sopimuksen tavoitteiden tuntumaan. Valmistautua kannattaisi myös ilmastonmuokkaukseen tutkitulla tiedolla ja sääntelykehikolla, sillä tätä korttia saatetaan tarvita laastarina ajan ostamiseksi. Päästövähennyksiä se ei missään tapauksessa korvaa.

Menneisyys on vieras maa. Tulevaisuus on vieras planeetta.

On joka tapauksessa syytä tiedostaa, että olemme jo keikauttaneet planeetan ilmaston vaaralliselle polulle, jolla on edessä monenlaisia ikäviä yllätyksiä.

Menneisyys on vieras maa. Tulevaisuus on vieras planeetta. Se, millainen se on, on yhä käsissämme, mutta mitään sellaista tulevaisuutta, jossa kaikki jatkuu kuten ennenkin, ei ole tarjolla.

Siksi sellaiseen ei kannata tuudittautua missään päin maailmaa tai millään yhteiskunnan alalla, vaan ryhdistää toimia mahdollisimman hyvän tulevaisuuden puolesta.