Geopoliittisesta ansasta kestävään tulevaisuuteen – Avauspuheenvuoro puoluevaltuustossa Kuopiossa 24.9.2022

Arvoisa puoluevaltuusto,

Eduskunta aloitti syyskautensa kaksi ja puoli viikkoa sitten. Edessä olisi joka tapauksessa tiivis syksy, kun kauden loput hallituksen esitykset pitää saada maaliin ennen vaaleja. Esimerkiksi luonnonsuojelulaki, kaivoslaki, translaki, ruuhkamaksut ja saamelaiskäräjälaki ovat eduskunnan käsittelyssä tai sinne vielä tulossa. Vihreän eduskuntaryhmän työ ilmaston, luonnon, tasa-arvon ja kestävän talouden puolesta jatkuu täysillä kauden loppuun asti.

Käsillä ei kuitenkaan ole mikään normaalin vaalikauden normaali loppusuora.

Tällä viikolla Venäjä julisti osittaisen liikekannallepanon. Se on tuorein käänne absurdissa sodassa, jonka Venäjä aloitti, ja jota Venäjä jatkaa täysin harhaisin perustein ja karmein seurauksin. Sodassa aloite on nyt Ukrainalla, jonka vastahyökkäys koillisessa vapautti muun muassa tärkeät Izjumin ja Kupjanskin kaupungit ja laajasti maa-alueita venäläisten miehitykseltä. Samalla maailmalle paljastui jälleen todisteita Venäjän raakuuksista ja rikoksista.

Tuki Ukrainalle on sekä oikein että tuloksekasta. Ukrainalaiset uskovat voittoon, ja ovat näyttäneet, että se on vain ajan kysymys, kunhan lännen tuki jatkuu ja vahvistuu. Tuki ei saa horjua, ja on tärkeää, että Suomen materiaali-, koulutus- ja humanitäärinen apu jatkuu ja vahvistuu entisestään. Tätä linjaa on tietysti liputettava myös EU:ssa.

Kaasu ei koskaan ollut kestävä siltapolttoaine ilmaston eikä varsinkaan turvallisuuden näkökulmasta. Se oli ansa.

Energiakriisi on osa tätä sotaa. Syyllinen energian korkeisiin hintoihin löytyy Kremlistä. Vihreä siirtymä ei ole ongelma, vaan ratkaisu. Nimenomaan liian hidas siirtymä pois fossiilienergiasta on antanut kiristysruuvin Putinin käsiin. Kaasu ei koskaan ollut kestävä siltapolttoaine ilmaston eikä varsinkaan turvallisuuden näkökulmasta. Se oli ansa.

Siihen ansaan astui myös valtionyhtiö Fortum Uniperin kautta. Tällä viikolla saavutettu sopu oli olosuhteisiin ja tilanteeseen nähden siedettävä päätös koko saagalle. Käteen jäi erittäin kallis oppitunti geotaloudesta.

Oppositiopuolueet etsivät nyt innolla syyllisiä koko savottaan. Kannattaisi muistaa, että eivät he ole tilanteeseen lainkaan osattomia, virheet ulottuvat vuosien taakse. Itse katsoisin ennen kaikkea eteenpäin.

Valtion yhtiöomistusten perustana ovat strategiset intressit ja kehyksinä omistajaohjauksen periaatteet. On huolehdittava paremmin, että nämä intressit ja periaatteet todella ohjaavat toimintaa ja omistamista.

Nyt pinnalla ovat syystäkin geopoliittiset riskit, mutta jollei ilmastonmuutosta ja luontokatoa oteta valtionyhtiöissä tosissaan, käy sekin vielä pahasti kukkarolle kun bisnekseltä menee pohja alta.

Venäjä-riskeistä kyllä varoiteltiin asiantuntijoiden, tutkijoiden ja monien poliitikkojen toimesta, mutta olennaiset johtopäätökset jäivät vetämättä. Oppia tulevaan ei ole syytä rajata Venäjään. Kiina on autoritäärinen maa ja järjestelmätason haastaja. Sen talous, näkymät ja maailmankuva poikkeavat Venäjästä, kuten myös suhde meihin. Kauppaa ja yhteistyötä kannattaa tehdä, ja Kiinaa tarvitaan taklaamaan globaalit haasteet. On kuitenkin varmistuttava, että riippuvuussuhteet ovat riittävän symmetrisiä estämään kiristyksen ja että emme myy tärkeitä arvojamme. 

Suomen Nato-jäsenyys etenee. Nyt kasassa on 27 ratifiointia kolmestakymmenestä, ja on mahdollista, että maaliin päästään vielä tämän vuoden puolella. Eipä se hätä ole, vaikkei päästäisikään. Kenellekään ei ole enää kevään jälkeen ollut epäselvää, että emme ole yksin. Nato-prosessi ja nopeasti edenneet ratifioinnit ovat olleet Suomelta diplomaattinen menestystarina. On jälleen kerran hyvä hetki kiittää ulkoministeri Pekka Haavistoa. Oikea mies, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Vihreät on asiantuntevin puolue ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla.

Nato-jäsenyyden lähestyessä on hyvä aika käydä tarkempaa keskustelua Suomen roolista Natossa. Seuraavalla hallituksella on keskeinen rooli määrittää Suomen linjaa Natossa, ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko tehdään uusista lähtökohdista. Tähän työhön tarvitaan tietysti mukaan vihreää otetta: kovan ja laajan turvallisuuden yhdistävää, kansainvälisen Suomen merkityksen ymmärtävää näkemystä. Vihreät tunnetaan parhaiten ilmasto- ja ympäristöpuolueena. Oma kokemukseni on, että olemme asiantuntevin ja modernein myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla.

Itse näen, että on Suomen, Euroopan ja maailman etu, että otamme aktiivisen ja ennakkoluulottoman roolin osana liittokuntaa. Tukikohdista tai joukoista ulkomailla ei kannata tehdä sisäpoliittista huutokisaa tai vetää vanhasta muistista varoivaisen jäykkää linjaa, vaan tarkastella asiaa käytännöllisesti siitä kulmasta, miten parhaiten rakennamme omaa ja lähialueiden turvaa ja vakautta, ja vahvistamme osaltamme liittokuntaa. Liittolaisuus tietää yhteistä vastuunkantoa. Tiivistyvä EU-puolustusyhteistyö kulkee luontevasti Nato-jäsenyyden rinnalla. Puolustusteollinen urakka, jota Euroopan puolustuskyvyn vahvistaminen ja ennen kaikkea Ukrainan tukeminen vaatii, pitää tehdä yhdessä, jotta se on mahdollisimman vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Tässä EU on aivan keskeinen yhteisö.

On Suomen, Euroopan ja maailman etu, että otamme aktiivisen ja ennakkoluulottoman roolin osana Natoa.

Vihreät tavoittelee ydinaseetonta maailmaa. Tämän tavoitteen tärkeys korostuu entisestään nyt, kun Putin on rakentanut harhaisissa puheissaan ajatusta ydinasehyökkäyssateenvarjosta. Edessä voi olla vaarallinen kierre, jossa useampi maa hamuaa taata turvaansa ydinasein. Se tekee maailmasta vain entistä vaarallisemman paikan. Siksi kansainvälisen työn ydinaseiden rajoittamisen ja ydinaseriisunnan eteen pitää jatkua, vaikka sitä ei tietenkään voi yksipuolisesti toteuttaa.

Synkistä ajoista ja aiheista huolimatta on hienoa olla täällä Savon sydämessä juuri teidän kanssanne. Odotan jälleen kerran innolla sitä eloisaa keskustelua ja fiksuja päätöksiä, joita puoluevaltuusto – entinen puoluevaltuuskunta – aina kokoontuessaan tarjoaa.

Vaaleihin on aikaa reilut puoli vuotta. Samalla kun uurastamme eduskunnassa saadaksemme tästä hallituskaudesta kaiken irti, on aika virittää mieltä kampanjaan, vaalivoittoon ja tulevaan hallitusohjelmaan. Ilmastotavoitteista ei ole varaa tinkiä, suomalaisen luonnon arvo on vietävä osaksi kaikkea päätöksentekoa, talouden uudistusmiskyky on turvattava ja demokratiaa, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa puolustettava. Ilman meitä nämä asiat ovat vaarassa – kestävän kehityksen tahti uhkaa hidastua tai jopa kääntyä kurjuutta kohti.

Toteutetaan yhdessä siis timanttinen vaalikampanja ja viedään Suomea valoisaan suuntaan myös seuraavalla vaalikaudella.

 

7S0A0693

Ryhmäpuheenvuoro budjettikeskustelussa: Vaikeat ajat vaativat väistämättä velanottoa, mutta pidemmän päälle talous pitää saada tasapainoon

Ryhmäpuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 20.9.2022.

Pöydillemme on jaettu tämän kauden viimeiset paksut keltaiset pumaskat, joissa linjataan, kuinka Suomen valtio varansa kerää ja käyttää vuonna 2023. Tämän kauden aikana poikkeuksellisuudesta on tullut normi; tämäkin budjetti on laadittu poikkeuksellisena ajankohtana. Pandemia alkaa olla väistynyt, mutta sen vaikutusten pitkä häntä painaa taloutta yhä. Nyt budjetin valmistelua on määrittänyt suurelta osin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, joka edellyttää meiltä panostuksia omaan turvallisuuteemme ja ukrainalaisten tueksi.

Ukrainaa ei saa unohtaa ja ukrainalaisia on tuettava heidän taistelussaan hirmutekoja vastaan ja vapauden puolesta. Pelissä on meidänkin tulevaisuutemme.

Oppositio on kritisoinut ja tulee kritisoimaan hallitusta velanotosta. Jaan itsekin huolen Suomen julkisen talouden kestävyydestä ja velasta. Vihreiden linjana on, että julkinen talous on tasapainotettava keskipitkällä aikavälillä. Se edellyttää sekä tulopohjan että menojen tarkastelua, työllisyyden vahvistamista, työperäistä maahanmuuttoa ja kestävän kasvun ja toimivan kilpailun turvaamista, sekä reipasta panostusta tutkimus- ja kehitystoimintaan. Mutta mitä velanottoon tulee, olen täysin varma, että mikä tahansa hallituspohja olisi ottanut roimasti velkaa koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan ravistellessa seurauksineen meitä ja maailmaa ympärillämme.

Vihreiden linjana on, että julkinen talous on tasapainotettava keskipitkällä aikavälillä.

Pääministeri Marin totesi Suomen elävän ikään kuin sotataloudessa. On perusteltua kuvailla tilannetta näin. Suomalaisia ei toki – pientä joukkoa vapaaehtoisia lukuunottamatta – taistele rintamalla, eikä meidän tarvitse suojautua siviilikohteiden raukkamaisilta pommituksilta. Sota ei ole Suomessa, mutta sota koskettaa meitäkin monin tavoin. Se määrittää taloutemme prioriteetteja nyt, se heijastuu suoraan julkiseen talouteen ja kotitalouksiin.

Suoraan sota heijastuu niin, että me vahvistamme puolustustamme, liitymme Natoon ja tuemme Ukrainaa, sekä sodan voittamisessa ja humanitaarisessä kriisissä että maansa jälleenrakentamisessa.

Merkittävin heijastevaikutus näkyy sähkölaskuissamme. Energian hinta on kivunnut korkealle, kun olemme aivan oikein katkoneet liian syväksi päästettyä riippuvuuttamme Venäjän tuontienergiasta. Hintojen nousun juurisyyhyn, energian niukkuuteen, on rajallisesti keinoja tarttua nopeasti, mutta hintojen helpottamiseksi sähköenergian arvonlisäverokantaa alennetaan 10 prosenttiin joulu-huhtikuun osalta. Tämän lisäksi valmistellaan erillinen sähkövähennys ja määräaikainen sähkötuki.

Nämä toimet ovat perusteltuja, jotta energian hinnat eivät johtaisi kohtuuttomuuksiin. Samalla on todettava, että ne ovat työkaluina hieman tylppiä, eivätkä sellaisenaan kannusta säästöön ja joustoon. Energian korkea hinta sitä kyllä toki tekee, mutta Suomesta löytyy monenlaisia sähkön käyttäjiä ja sähkösopimuksia. Onkin tärkeää saada kaikki mukaan säästötalkoisiin ja etsimään tapoja tasata huipputuntien kuormaa. Tähän toivon hallituksen vielä etsivän – ja löytävän – keinoja. Sähkömarkkinoiden tarkoituksenmukaisesta toiminnasta näissä oloissa on huolehdittava myös.

Lopulta energiakriisi selätetään vain rakentamalla korvaavaa, päästötöntä energiaa. Tätä on nyt vauhditettava. Siksi vihreän siirtymän investointien ohituskaista tulee tarpeeseen. Vaikka energiapolitiikan fokus on ymmärrettävästi nyt seuraavassa talvessa, ei pidä unohtaa sitä, että siirtymä pois fossiilisista polttoaineista olisi väistämättä edessä joka tapauksessa, jotta ilmastonmuutos saadaan taltutettua ja riittävä energiaomavaraisuus turvattua.

Onkin tärkeää saada kaikki mukaan säästötalkoisiin ja etsimään tapoja tasata huipputuntien kuormaa.

Vihreä siirtymä ei ole energiakriisin syy. Liian hidas vihreä siirtymä tähän mennessä on, se on ojentanut Putinille kiristysruuvin. Mutta me kestämme, ja vauhditamme siirtymää.

Teollisen mittakaavan investointien ohella kotitalouksien tasolla, aika arkisilla hankinnoilla voidaan saada paljon aikaan. Jokainen energiatehokkuusremontti ja katolle asennettu aurinkopaneeli on nyt avuksi ja isänmaan etu. Siksi energiaomavaraisuuslainan eteneminen on sekin hieno asia – koko yhteiskuntaa hyödyttävien investointien toteutuminen ei saa jäädä rahoituksesta kiinni.

Vihreä siirtymä ei ole energiakriisin syy. Liian hidas vihreä siirtymä tähän mennessä on, se on ojentanut Putinille kiristysruuvin. Mutta me kestämme, ja vauhditamme siirtymää.

Energian hinta ajaa voimakasta inflaatiota, ja ostovoima huolettaa suomalaisia. Suomalaisten luottamus talouteen mataa synkissä luvuissa. Tilanne on vakava, ja siksi ostovoimaa tuetaan muun muassa varhaiskasvatusmaksuja alentamalla, työttömyysturvan,  toimeentulotuen ja opintorahan kohdennetuilla korotuksilla sekä lääkekaton indeksikorotuksen tekemättä jättämisellä. Erityisesti lapsiperheet on huomioitu toimenpiteissä. Myös ppiskelijoiden ateriatukea korotetaan 25 sentillä per ateria ja lisäksi kohdennetaan rahaa leipäjonoissa jaettavan ruoka-avun tukemiseen.Ulosoton suojaosan korotukseen tähtäävä kokeilu on sekin tärkeä.

Joukkoliikenteen tukeminen on perusteltua sekä ostovoimaan että energiakriisiin tarttumiseksi. Joukkoliikenne säästää energiaa, tilaa ja koko yhteiskunnan euroja, ja on välttämätöntä huolehtia sen edullisuudesta ja saavutettavuudesta koronan aiheuttaman iskun jälkeen. Linjatun veroalen tehokas kohdentuminen pitää toki varmistaa.

On ylipäänsä Suomen talouden kannalta aivan kriittistä huolehtia kasvukaupunkien ja kaupunkiseutujen elinvoimasta samalla kun vastataan energian hinnasta pahemmin kärsivien haja-asutusalueiden huoliin ja maatalouden kannattavuuskriisiin. Koko Suomen etu kattaa sekä kaupungit että maaseudun.

Akuuttien kriisien ohella meitä koettelevat vaaralliset globaalit, hiipivät kriisit. Toinen näistä on ilmastonmuutos, toinen luontokato. Mikäli taloutta ei saada ympäristön kannalta kestäviin raameihin, koko talouden ja kaiken hyvinvoinnin pohja romahtaa lopulta. Talous ei ole pitkään vauras, jos luonto köyhtyy. Vaikka haasteet ovat globaaleja, niitä pitää ratkoa myös paikallisesti – erityisesti luonnon suhteen on hyvä muistaa, että suomalaista luontoa voidaan suojella vain Suomessa. Siksi on hienoa, että historialliset satsaukset luonnonsuojeluun jatkuvat.

 On hienoa, että historialliset satsaukset luonnonsuojeluun jatkuvat.

Tämä budjetti vastaa vaikeaan aikaan kattavasti. Vihreille tärkeää on, että ajan haasteisiin tartutaan, että arki turvataan kaikille, ja että se tehdään kulkematta ojasta allikkoon, kestävää tulevaisuutta rakentaen: ihmisistä, luonnosta, taloudesta ja ilmastosta huolehtien, turvallisuudesta tinkimättä.

7S0A0693

Aurinkoa verkkoon – otetaan lähitähdestämme isommin ilo irti

(Puheenvuoro vihreän eduskuntaryhmän kesäkokouksen yhteydessä Turussa 26.8.2022.)

Suomessa on varaa kasvattaa aurinkosähkön tuotantoa reippaasti. Nykytason voisi kymmenkertaistaa vuoteen 2025 mennessä, kaksikymmenkertaistaa 2030 mennessä, ja vuonna 2035 aurinkosähkön tuotantotavoitteena tulisi olla 10 TWh.

Käsillä on energiakriisi, jonka juurisyynä on kestävän energian absoluuttinen niukkuus. Onkin välttämätöntä lisätä uuden, päästöttömän sähkön tuotantoa nopeasti ja kaikin tavoin. Se on energian säästeliään käytön ohella lopulta ainoa keino painaa energian ja sähkön hinta kestävästi alas. 

Suomessa rakennetaan nyt nopealla tahdilla tuulivoimaa, ja olemme vihdoin saamassa Olkiluodon uuden ydinvoimalan säännöllisen tuotannon käyntiin. Tuuli- ja ydinvoiman rinnalla päästötöntä sähköä olisi tarjolla nykyistä paljon enemmän auringosta. Aurinkoenergian hyödyntäminen on Suomessa vielä lapsenkengissään, vaikka potentiaalia olisi merkittävästi. Viime vuonna aurinkosähköä tuotettiin Suomessa 0,3 TWh. Suunta on kasvava, mutta määrä edelleen aivan liian pieni.

Saksa ei ole se maa, jonka energiapolitiikasta yleisesti kannattaa ottaa oppia, mutta tässä kohtaa on hyvä suunnata katse vertailun vuoksi sinne. Suomi on pinta-alaltaan liki Saksan kokoinen maa, mutta Suomessa tuotettu aurinkosähkö alle prosentti Saksan aurinkosähköstä. Kyllä, Saksa on etelämpänä, mutta Suomi ei ole satakertaisesti Saksaa pimeämpi maa. Etelä-Suomen vuotuinen kokonaissäteilyn määrä on itse asiassa lähes samaa suuruusluokkaa kuin Pohjois-Saksassa. Toki jakauma vuoden aikana on täällä toisenlainen.

Sähköä tarvitaan kesäisinkin, kuten nyt nähdyt hurjat sähkön hinnat osoittavat.

Aurinkoa on tarjolla kesällä reippaasti, talvella niukasti. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia: tuulivoiman vuotuinen tuotanto kun vuorostaan laskee kesäisin. Aurinkosähkö sopisi siis mainiosti tasapainottamaan tuulivoiman tuotannon vaihtelua vuositasolla. Ja sähköä tarvitaan kesäisinkin, kuten nyt nähdyt hurjat sähkön hinnat osoittavat. Tälläkin hetkellä jokainen kattopaneelin jauhama kilowattitunti on koko isänmaan etu, ei vain omistajansa. Kuumenevat kesät ja helleaallot myös kasvattavat kesäistä sähkön tarvetta ilmastoinnin ja viilennyksen takia.

Me vihreät haluamme tähän maahan lisää aurinkovoimaa ja vauhdilla. Haluamme vähintään kymmenkertaistaa aurinkosähkön tuotannon vuoteen 2025 mennessä, ja kaksikymmenkertaistaa sen vuoteen 2030 mennessä. Vuodelle 2035 sopivan pyöreä ja rohkea tavoite on 10 TWh.

Tavoite edellyttää sekä hajautettua pientuotantoa että teollisen mittakaavan tuotantoa verkkoon. Tarvitaan siis sekä katot täyteen paneeleja että suuria aurinkopuistoja. Tähän on täällä erinomaiset edellytykset: kotien, varastojen ja maatilojen kattoja riittää, ja esimerkiksi poistuville turvetuotantoalueille sopii paneeleja.

Pientuotanto kasvaakin nyt Suomessa jo huimaa kyytiä. Silti vauhtia on varaa kasvattaa, ja ennen kaikkea on huolehdittava siitä, ettei se hyydy tai pullonkauloja muodostu. Tähän esitämme useita keinoja.

Ensinnäkin, vihreiden esittämä ja hallituksen valmistelema energiaomavaraisuuslaina on saatava pian käyttöön. Aurinkopaneelit ovat investointi, joka kyllä maksaa itsensä takaisin. On tärkeää, ettei rahoituksesta muodostu estettä kannattaville, koko yhteiskuntaa hyödyttäville investoinneille. Juuri tässä vihreiden puskema, nyt valmisteluun edennyt energiaomavaraisuuslaina avittaa. 

Aurinkosähkön pientuotantoa on syytä edistää myös verotuksen keinoin. EU-sääntely mahdollistaa arvonlisäveron pudottamisen nollaan aurinkopaneelien myynnistä ja asennuksesta. Energiaremonttien kotitalousvähennyksen korottaminen olisi myös keino buustata asennuksia. ARA myöntää jo nyt energiatehokkuusremonttitukia, mutta toiminta kärsii pitkistä jonoista. Lisäresursointi ja tehostaminen maksaisivat itsensä takaisin.

Kotitalouksien ja taloyhtiöiden lisäksi liiketilat, varastot ja maatilat tarjoavat paljon kattopinta-alaa aurinkopaneeleille. Näiden edistämiseksi valmisteverovapauden tuotantoraja on nostettava 800 MWh:sta 2000 MWh:iin. Tätä on esittänyt myös Kaupan liitto.

Aurinkopaneelien asennuksen kustannuksista merkittävä osa voi syntyä jälkiasennuksen vaatimista muutos- ja lisätöistä talotekniikkaan ja kattoihin. Jotta tämä ei hidasta asennuksia tulevaisuudessa, on uusiin rakennuksiin määriteltävä tarkoituksenmukainen velvoite aurinkopaneeliasennusvalmiuteen tai suoraan paneeleihin, samaan tapaan kuin kiinteistöjä nyt velvoitetaan sähköautojen latausvalmiuteen. Lisäksi kuntia on rohkaistava kaavoituksessa ja rakentamisen ohjaamisessa aurinkoenergian pientuotannon vauhdikkaaseen lisäämiseen ja sen edellytysten parantamiseen.

Yksi houkutteleva kohde ovat käytöstä poistuneet ja poistuvat turvetuotantoalueet.

Hajautetun pientuotannon ohella tarvitaan teollisen mittakaavan aurinkopuistoja, joita Suomessa on vielä varsin vähän. Laakeassa ja laajassa maassa on tarjolla erinomaisia mahdollisuuksia. Yksi houkutteleva kohde ovat käytöstä poistuneet ja poistuvat turvetuotantoalueet. Päästöjä hillitsevä vedenpinnan nosto sopii hyvin yhteen paneeliasennusten kanssa, jolloin tilanne on suorastaan win-win. Teollisen mittakaavan tuotantoon saisi vauhtia nykyistä tarkoituksenmukaisemmalla kiinteistöverotuksella: mikäli kunnilla olisi mahdollisuus määrittää erilaisille voimaloille eriäviä kiinteistöverotasoja, tulisivat useammat tuotantoalueet houkutteleviksi. Tämän ei sinänsä pitäisi sotkea teknologianeutraalia yleisperiaatetta, sillä tuuli- ja aurinkovoiman potentiaalisimmat alueet eivät pääsääntöisesti kilpaile suoraan keskenään. Jo nyt nähdään, että energiantuotannon kiinteistöverot ovat kasvavan tärkeä tulonlähde kunnille.

Haitatonta tapaa tuottaa energiaa ei tietenkään ole, ja aurinkovoima vaatii suhteellisen paljon pinta-alaa suhteessa tuotettuun energiaan. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on huomioitava tarkkaan aurinkovoiman laajentuessa, eikä esimerkiksi metsää ole yleisesti perusteltua kaataa aurinkopaneelien tieltä.

Aurinkoenergian vauhdittaminen edellyttää myös osaavaa työvoimaa, jonka puute hidastaa asennuksia jo nyt – tilauksista asennuksiin on useiden kuukausien viive tällä hetkellä. Pulaa on niin suunnittelijoista kuin katto- ja sähköasentajistakin. Täydennys- ja muuntokoulutuksia on kehitettävä ja lisättävä, jotta yrityksille on tarjolla osaavaa työvoimaa.  Koulutettuja käsipareja on myös hyödynnettävä fiksummin ja suoraviivaistettava asentajien sertifiointia. Asentajakelpoisuus tulisi liittää suoraan automaattiseksi osaksi ammattikoulutusta.

Aurinkoenergian vauhdittaminen edellyttää myös osaavaa työvoimaa, jonka puute hidastaa asennuksia jo nyt. Koulutusta on kehitettävä ja lisättävä, jotta yrityksille on tarjolla osaavaa työvoimaa.

Nyt asennuksia hidastaa myös pula komponenteista. Mitä aurinkoenergian teknologiaan tulee, Eurooppa on aivan liian riippuvainen Kiinasta. Suomen onkin voimakkaasti ajettava toimia aurinkopaneelien ja niiden vaatimien raaka-aineiden tuotantokapasiteetin nopeaksi kasvattamiseksi Euroopassa osana huoltovarmaa, vastuullista ja kestävää teollisuuspolitiikkaa.

Haluamme siis nähdä paljon lisää aurinkopaneeleja pitkin Suomen kattoja seuraavina vuosina. Ratkaiseeko aurinkosähkö siis käsillä olevan energiakriisin? Ei tietenkään, ei pelkästään. Vaikka saavuttaisimme tavoitteemme, tuottaa aurinkosähkö vain murto-osan tämän maan energiasta. Se on silti tärkeä lisä ja apu kestävän, omavaraisen ja huoltovarman energiatalouden rakentamisessa. Panostukset aurinkoenergian vauhdittamiseen eivät luonnollisesti sulje pois sitä, että nyt on panostettava voimalla energiansäästöön, energiatehokkuuteen ja aivan kaiken päästöttömän, kestävän energian tuotantoon. 

Vaikka uusi tuuli- ja ydinvoima ovat tulevaisuudessakin tärkeimmässä roolissa, meidän kannattaa ottaa lähitähdestämme ilo irti.

Vaikka uusi tuuli- ja ydinvoima ovat tulevaisuudessakin tärkeimmässä roolissa, meidän kannattaa ottaa lähitähdestämme ilo irti.

Juuri nyt energiatilanne on vaikea, mutta tulevaisuus on erittäin valoisa – kunhan siitä rakennetaan sellainen, ajoissa ja viivyttelemättä. Sen me vihreät haluamme tehdä.

jeremy-bezanger-iK6tB_STQtI-unsplash

Aurinko ei aina Suomessa paista, mutta siitä kannattaa ottaa sähköä irti silloin, kun paistaa. (Kuva: Jeremy Bezanger / Unsplash)

Energiakriisi sävyttää politiikan syksyä – avauspuheenvuoro vihreän eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 25.8.2022

Tervehdys kesäinen vihreä eduskuntaryhmä ja kokousta seuraavat toimittajat ja muut,

Ilo nähdä teitä kaikkea kesätauon jälkeen. Meidän porukka on selkeästi iskussa syksyä varten. Paljon työtä odottaakin, kun edessä on tämän kauden viimeinen kaarre ja loppusuora, jonka aikana on vietävä maaliin iso liuta tärkeitä hallituksen esityksiä ja leivottava ajan haasteisiin kestävästi vastaava budjetti. 

Me emme mene syksyyn ja siitä vaaliuurnia kohti helpoilla lupauksilla tai löysillä heitoilla. Käsillä on aidosti vaikeat ajat ja monimutkaisia haasteita ainakin energian, talouden, hoivapalveluiden, nuorten, maatalouden, hyvinvoinnin, päästöjen ja nielujen ja luonnon tilan kanssa. Samaan aikaan turvallisuustilanne vaatii jatkuvaa huomiota ja valppautta. 

 Päätöksenteko kysyy nyt lämmintä sydäntä ja kylmää päätä, hyvää analyysiä ja kykyä valita ne toimet, jotka auttavat tehokkaimmin tässä hetkessä ja jotka samalla rakentavat valoisampaa, parempaa tulevaisuutta. Toimia, jotka oikeasti toimivat. Juuri tässä me olemme hyviä. Me haluamme tehdä kestävää ja pitkäjänteistä politiikkaa. Sen mittarina eivät ole gallupit, vaan ihmisten ja luonnon hyvinvointi, aidot askeleet päästöttömään yhteiskuntaan. Jos meillä onkin kiire, se ei johdu siitä, että vaalit ovat tulossa, vaan siitä, että maailma on tulessa.

Jos meillä onkin kiire, se ei johdu siitä, että vaalit ovat tulossa, vaan siitä, että maailma on tulessa.

Eipä sillä, meidän tavoitteillamme on kyllä laajaa kaikupohjaa suomalaisten parissa. Kyselyt kertovat, että suomalaiset haluavat suojella luontoa ja varjella metsien hiilinieluja, nähdä ja tehdä ilmastotoimia, pitää huolta heikommista ja elää turvallisessa Suomessa, joka ei käänny sisäänpäin vaan on osa Eurooppaa ja länttä, ja toimii sen mukaisesti. 

Vaikka tämä eduskuntakausi on ensimmäiseni, rohkenen sanoa että se on ollut historiallisellakin perspektiivillä poikkeuksellinen. Konkarimme Satu Hassi on rinnastanut tämän eduskuntakauden siihen, jonka aikana Neuvostoliitto hajosi ja Suomi liittyi EU:hun. Meitä nyt vallassa olevia ja päätöksiämme punnitaan vielä tarkkaan tulevaisuuden historiantutkijoiden toimesta. Eikä ole mitään takeita siitä, etteikö kuohuja, mullistuksia ja haasteita riittäisi vielä koko loppukaudeksi, enemminkin päinvastoin. 

Olen todella ylpeä tästä ryhmästä, joka on kantanut vastuunsa hienosti tällaisen ajan läpi. Tähän asti kuljetun kolmen vuoden perusteella olen varma, että saan olla vielä ylpeämpi kauden päättyessä.

Euroopassa on käsillä energiapula, tai oikeammin energiakrapula, seurausta halvasta venäläisestä fossiilienergiasta, johon ehdittiin luoda aivan liian syvä riippuvuus varoituksista huolimatta. Vuosien ja vuosikymmenien aikana kaivetusta kuopasta ei nousta viikoissa ylös. Siksi sähkö, lämpö ja liikennepolttoaineet ovat nyt kalliita. Taikatemppua tilanteeseen ei ole: tärkein toimi on energian säästö samalla kun vauhditetaan korvaavan, kestävän energian rakentamista. Energiansäästössä tarvitaan kaikkia mukaan. Hinta ohjaa jo itsessään, mutta tässä kannattaa hyödyntää luoviakin ajatuksia – esimerkiksi LUT-yliopiston professori Samuli Honkapuron ehdottama liikennevalomalli sähkön hinnasta tiedottamiseen kuluttajille on kiinnostava.

Vuosien ja vuosikymmenien aikana kaivetusta kuopasta ei nousta viikoissa ylös. Siksi sähkö, lämpö ja liikennepolttoaineet ovat nyt kalliita.

Kovien hintojen karuihin vaikutuksiin puututaan parhaiten kohdennetuin täsmätoimin: me olemme esittäneet esimerkiksi energiarahaa, joukkoliikenteen tukea ja energiaomavaraisuuslainoja. Erityisesti on tuettava heitä, joiden elinkustannuksista arjen välttämätön energia haukkaa suurimman osan. Sähkön kova hinta koettelee tietysti hyvin laajasti. Erilaisia ideoita ja ajatuksia on tilanteeseen heitelty runsaasti eri riveistä. Olen ollut huomaavinani, että meidän linjamme kohdennetuista tuista ja kannustimista nauttii myös ekonomistien parissa suosiota. Ainakaan nyt ei ole aika vesittää päästökauppaa tai luoda kannusteita kasvavalle energian käytölle.

Liian pitkään jatkunut riippuvuus fossiilienergiasta näkyy nyt paitsi hinnoissa, myös luonnossa. Vuosikymmeniä ilmakehään pumpattu hiili lämmittää tätä planeettaa vaarallisesti. Tänä kesänä poikkeuksellinen kuivuus on tyrehdyttänyt jokia ja kuivattanut vesiä, rampauttaen paikoin jokiliikenteen ja nostaen esiin satoja vuosia vanhoja nälkäkiviä, muinaisen kivimonumentin, dinosaurusten jalanjälkiä ja jopa natsien sukellusveneen. Tällaisen soisi herättävän laittamaan vauhtia päästövähennyksiin. 

Ilmastonmuutosta on silti vaarallista typistää yksittäisiin ääritilanteisiin tai ennätyksiin, erityisesti jos se johtaa poukkoilevaan politiikkaan. Ilmakehään kasautuneet kasvihuonekaasut lämmittävät planeettaa vääjäämättömästi ja tuhoisasti. Muutos saa monenlaisia kasvoja eri puolilla ja eri aikajänteillä, ja aiheuttaa vaikeasti arvioitavia vaikutuksia talouksille ja yhteiskunnille, jotka on rakennettu toisenlaiseen, vakaampaan ilmastoon. Meidän on yksinkertaisesti pakko saada päästöille stoppi, ja tässä urakassa Suomen on kannettava vastuunsa.

Ilmastonmuutoksen rinnalla maailmaa muokkaa luontokato. Meille rakas suomalainen luontokin köyhtyy. Lajirikkaudella ja terveillä ekosysteemeillä on arvo itsessään, mutta olemme niistä myös erittäin ja osin arvaamattoman riippuvaisia. 

Lajirikkaudella ja terveillä ekosysteemeillä on arvo itsessään, mutta olemme niistä myös erittäin ja osin arvaamattoman riippuvaisia.

Suomessa ilmasto- ja luontopolitiikka kietoutuvat erityisesti yhteen metsissä, joilla on myös suuri taloudellinen merkitys. Metsien rooli hiilen nieluina ja varastona on turvattava samalla kun niitä hyödynnetään raaka-aineena. On ilmaston, kansantalouden ja luonnon etu – ja nähtävästi myös suomalaisten enemmistön toive – että tulevaisuudessa metsiä hakataan vähemmän, ja hakattu puu saa arvokkaampaa käyttöä. Tässä keskustelussa on noustava poteroista ja etsittävä ratkaisuita. Metsänomistajille on luotava kannustimet luonnon ja nielujen varjeluun, ja valtion metsänomistajana toimittava pitkäjänteisyys ja kestävyys johtotähtinään.

Myös Suomen talouden kestävyys herättää huolta. Tämä hallitus on kiistatta ottanut roimasti velkaa. Olen satavarma, että niin olisi tehnyt mikä tahansa muukin hallituskokoonpano vastaavassa tilanteessa. Yksittäisten vuosien perusteltua velanottoa ratkaisevampaa ovat talouden peruselementit: rakenteelliset, jatkuvat menot, veropohja, tuottavuuskehitys, työllisyys, toimivat työmarkkinat ja työvoiman saatavuus. Tässä yhtälössä ainakin panostukset koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen, työperäinen maahanmuutto ja kustannustehokkuus julkisen sektorin toiminnassa ovat tarpeen, samoin yritysten ja yrittäjyyden edellytyksistä huolehtiminen, jossa myös kilpailupolitiikan vahvistaminen auttaa.

Eilen vietettiin Ukrainan itsenäisyyspäivää, jo puoli vuotta jatkuneen Venäjän hyökkäyssodan keskellä. Koko Eurooppa on kiitollisuudenvelassa ukrainalaisille heidän rohkeudestaan ja valtavista uhrauksistaan. Tämäkin sota loppuu joskus. Pidetään huolta, että se loppuu itsenäisen ja vapaan Ukrainan voittoon ja kukoistukseen. Meidän linjamme on selvä: Ukrainaa on tuettava kaikin tavoin, emmekä saa turtua tai unohtaa, mistä on kyse.

Samalla kun tuemme Ukrainaa, rakennamme jatkossa entistä turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa osana Natoa.

Samalla kun tuemme Ukrainaa, rakennamme jatkossa entistä turvallisempaa ja vakaampaa Eurooppaa osana Natoa. Suomen roolia Natossa pitää määrittää se, miten parhaiten tuotamme turvaa itsellemme, liittolaisillemme ja koko maanosalle. Tässä pragmaattinen ja aktiivinen linja on nihkeää kansainvälisen roolin karsastusta paljon parempi ja vastuullisempi. Sisäpoliittinen huutokauppa taasen sopii puolustuksen tarpeisiin huonosti. 

Tänään puolestaan vietetään Itämeripäivää. Siitä ja vihreistä ratkaisuista kuulemme myöhemmin lisää. 

Huolien, mörköilyn ja synkkyyden maalaamisen vastapainoksi haluan muistuttaa, että meillä on kaikkiin haasteisiin ratkaisuja ja valmiutta niihin. Meillä on vahva demokratia, osaamista ja sisua, ja meillä pitää olla myös poliittista tahtoa ja rohkeutta. Kestävä, hyvä tulevaisuus on ihan mahdollinen, se pitää vain rakentaa. Valmista ei tule vielä vaaleihin mennessä, mutta askelia sitä kohti pitää ottaa kiihtyvään tahtiin. Se on meidän duunimme eduskunnassa ja sen valiokunnissa.

Kiitos kun saan tehdä sitä työtä osana tätä porukkaa!

_MG_7384

Terveisiä ydinvoiman tulevaisuudesta – Kolme pointtia kurssilta Atlantin takaa

Kestävän energian valtava tarve alleviivaa ydinvoiman merkitystä. Onneksi ydinvoiman ei tarvitse olla kallista, ja pienydinvoiman läpimurto on vain ajan kysymys. 

Vierailin kesällä maineikkaassa Massachusetts Institute of Technology -yliopistossa Yhdysvalloissa ydinvoiman tulevaisuutta käsitelleellä Nuclear Energy in a Low-Carbon Future -intensiivikurssilla. Olin paikalla kutsuttuna luennoimassa Suomesta ydinvoimamaana ja ydinvoiman merkityksestä osana ilmastotavoitteiden saavuttamista. Suomi on kiinnostava maa tässä aiheesta monestakin syystä. Suomi on yksi harvoista länsimaista, joissa on rakennettu ydinvoimaa 2010-luvulla ja Olkiluoto 3 on juuri valmistunut. Ydinjätteen huolellinen loppusijoitus on täällä etenemässä käytäntöön ensimmäisenä maailmassa vielä tällä vuosikymmenellä. Kiinnostavaa on myös vakava mielenkiinto sarjatuotettua pienydinvoimaa ja sen kaukolämpökäyttöä kohtaan, samoin ydinvoiman korkeat kannatusluvut ja poliittinen myötätuuli – vihreät mukaan lukien.

Suomi on kiinnostava ydinvoimamaa.

Kurssi tarjosi samalla erinomaisen mahdollisuuden kuunnella muiden, todella kovatasoisten asiantuntijoiden, puheenvuoroja ja katsauksia muun muassa globaalista energiataloudesta, ydinvoiman teknologisista ja kaupallisista näkymistä ja kansainvälisestä ydinturvallisuudesta. Kurssin luennoista ja sen yhteydessä käydyistä keskusteluista tarttui matkaan monenlaista tietoa ja uusia kontakteja. 

1. Puhtaan energian tarve on valtava, ja sitä on käytännössä mahdoton kattaa ilman ydinvoimaa

Globaalista primäärienergian tarpeesta katetaan fossiilienergialla yhä noin 80 %. Itse asiassa fossiilienergian osuus on nyt sama kuin kolmekymmentä vuotta sitten, ja samalla absoluuttinen energiantarve on kasvanut yli kahdella kolmasosalla. Valitettavasti sinänsä erittäin tärkeät energiansäästö ja energiatehokkuus eivät yksinään riitä tarpeen taittamiseen, sillä jo globaalin köyhyyden poisto edellyttää energiaa. Nykyinen massiivinen määrä fossiilienergiaa pitää siksi korvata päästöttömällä energialla, jotta meillä on toivoa hillitä ilmastonmuutos siedettäviin puitteisiin. 

Biomassaa riittää energiaksi vain melko rajallisesti ilman, että haitat luonnon monimuotoisuudelle, ruokaturvalle, muille materiaalitarpeille ja lopulta ilmastollekin käyvät liian suuriksi. Vesivoimaakaan eivät planeetan virtavedet enää suuria määriä lisää vedä, paine on enemmänkin patojen purkamiseen ja laitosten varastointiroolin kasvattaminen.

Tuuli- ja aurinkovoima ovat erinomaisia tapoja tuottaa energiaa. Niitä rakennetaan nyt vauhdilla, ja ne saattavat lopulta olla kaikkein suurimmassa roolissa energiaurakan selättämisessä. Niiden haasteena on kuitenkin vaihtelevuus, jonka tasaaminen edellyttää säätövoimaa, varastoja, siirtoyhteyksiä ja joustoja sitä enemmän, mitä suurempi niiden osuus on. Tämä lisää raaka-aineiden ja infran tarvetta kokonaisuudessaan, ja riskinä on kannustin nojata fossiilienergiaan säätövoimana. Tämä riski ei ole teoreettinen, vaan siitä on nähty jo esimerkkejä.

Kestävän tulevaisuuden väistämätön edellytys on se, että meillä on käytössä riittävästi puhdasta energiaa.

Toinen tuulen ja auringon haaste on matalahko energiatiheys, joka heijastuu myös maankäytön tarpeisiin. Maankäyttö saattaakin muodostua näiden tuotantomuotojen hidasteeksi yllättävän nopeasti. 

Esimerkiksi konsulttiyhtiö LucidCatalyst on arvioinut Yhdysvalloissa tuulivoiman arvioitua tarvetta suhteessa sen ja siirtoyhteyksien vaatimaan maankäyttöön ja todellisuudessa käytettävissä olevaan vapaaseen maa-alaan huolestuttavin tuloksin. Todellinen maankäyttö ja sen käytännön rajoitteet tulisikin huomioida nykyistä paremmin energiaskenaarioita mallintaessa ja politiikkaa linjatessa. Haaste alleviivaa myös paikallisen hyväksyttävyyden tarvetta. Suomen kuntien laariin satava kiinteistöverotus on tässä hyvä malli. Maankäyttö liittyy tietysti ydinvoimaankin, mutta ydinvoiman vaatima absoluuttinen maa-ala on itse asiassa erittäinn pieni, useita kertaluokkia tuulta ja aurinkoa pienempi, suuren energiatiheyden takia. 

Ydinvoiman etuja ovat myös tasainen energiantuotanto, suurempi riippumattomuus maantieteellisestä sijainnista ja kyky tuottaa korkeita lämpötiloja esimerkiksi teollisuusprosessien tarpeisiin.

Kestävän tulevaisuuden väistämätön edellytys on siis se, että meillä on käytössä riittävästi puhdasta energiaa. On tärkeää pitää kaikki työkalut pakissa mukana, ja hyödyntää niitä niiden vahvuuksien ja heikkouksien mukaisesti.

2. Pienydinvoima tulee väistämättä

Sarjatuotettu pienydinvoima (small modular reactor – SMR) on noussut viime vuosina kuumaksi aiheeksi energiapolitiikassa. Vaikka pöhinä on kovaa, ei termistöstä ole yksimielisyyttä. Yleisesti sarjatuotetun tai modulaarisen pienydinvoiman voi todeta käsittävän reaktorit, joiden teho voi olla jotain kymmenistä megawateista useisiin satoihin, ja jotka on määrä valmistaa kuljetettavina tai paikalla koottavina laitteina, siinä missä perinteinen ydinvoima rinnastuu enemmän suuren tehtaan paikalla rakentamiseen. Reaktoreiden toimintaperiaate ja suunnitellut käyttökohteet vaihtelevat, mutta sähkön lisäksi korkeat lämpötilat ovat houkutteleva lopputuote teollisuudelle tai kaukolämpötoimijoille. Pieni koko tuo pääsääntöisesti myös turvaa, sillä pienemmän reaktorin pienempi lämpö- ja polttoainemäärä on ongelmatilanteissa helpompi hallita.

Kaupallisia pienvoimaloita odotetaan yhä markkinoille. Pieniä reaktoreita löytyy toki maailmalta jo paljon tutkimus- ja sotilaskäytössä. Kaupallisessa käytössä ei silti ole kyse mistään kaukaisen tulevaisuuden propellipääpuuhista. Ennen vuotta 2030 tai sen hujakoilla markkinoille tähtääviä, vakavasti otettavia hankkeita löytyy muun muassa Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Kanadasta, Ranskasta ja Argentiinasta, ja lisäksi esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja täällä meilläkin tehdään kehitystyötä tosissaan. Virossa, Tsekeissä ja Puolassa yhdistyvät kova tarve ja kiinnostusta edetä nopeastikin. Kiinassa ja Venäjällä ahkeroidaan myös, mutta jälkimmäisen kyky saada kummoista aikaan lienee pakotteiden kourissa heikko, ja kiinalaisen teknologian varaan ei tätä osa-aluetta kannata jättää.

Vakavia hankkeita, momentumia, kiinnostusta ja rahoitusta on nyt niin paljon, että pienydinvoimaa on tulossa markkinoille varmasti.

Erilaisia hankkeita on iso kirjo, eivätkä ne kaikki varmasti mene maaliin. Momentumia, kiinnostusta ja rahoitusta on kuitenkin jo nyt niin paljon, että jotkut menevät. Ennen pitkää ala varmaankin konsolidoituu kouralliseen tarkoituksenmukaisimpia teknologioita. Monien hankkeiden aikatauluarviot ovat varsin rohkeita, ja viivästyksiä lienee luvassa. Samaan aikaan nyt on kuitenkin käynnissä energiakriisi, jonka olisi syytä laittaa lännessä uusi vaihde silmään puhtaan energian rakentamisessa. Painetta nopeuttamiseen siis on.

Vaikka pieni on kaunista, pienydinvoima tuskin tekee perinteisistä, suurista laitoksista tarpeettomia. Skaalaedut ovat yhä olemassa, ja myös suuria laitoksia voidaan rakentaa nopeammin ja kustannustehokkaammin sarjassa. Tästä on historiassa näyttöjä esimerkiksi Ruotsista ja Ranskasta, ja tuoreeltaan myös Arabiemiraateista korealaisella teknologialla.

Suomella on hyvät edellytykset olla pienydinvoimassa kärkijoukoissa ja hyötyä siitä teknologian ja osaamisen viejänä. Tämä kuitenkin edellyttää tahtoa ja kykyä edetä samaan aikaan sekä säädös- että projektirintamalla. Ydinenergialain päivittäminen on tarpeen ja tehtävä mahdollisimman nopeasti. Samalla olisi hienoa nähdä rakennusprojektin käynnistyvän jo nykylain puitteissa. Käytännön tekeminen olisi hyvä saada käyntiin pian. Muuten riskinä on, että juna ehtii jo jättää aseman ja täällä jäädään tilausjonon hännille odottelemaan.

3. Ydinvoiman ei tarvitse olla kallista

Ydinvoiman hidasteena, jopa esteenä, pidetään usein kallista hintaa. Onkin totta, että moni ydinvoimaprojekti tällä vuosituhannella on venynyt ja ylittänyt budjettinsa, ja että ydinvoiman rakentaminen on pääomavaltaista puuhaa, joka edellyttää kykyä kasata satojen miljoonien tai miljardiluokan rahoitusta. Noin 70 % kustannuksista syntyy rakentamisesta. Erityisen kallista on tyyppinsä ensimmäisen voimalaitoksen rakentaminen tai uudelle laitospaikalle rakentaminen.

Ydinvoiman rakentamiskustannuksia nostaa lännessä se, että rakentaminen hyytyi 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Osaaminen pääsi happanemaan ja tuotantoketjut kuihtuivat, ja 2000-luvulla on jouduttu ikään kuin käynnistelemään konetta uudestaan. Ydinvoiman kalleus ja kallistuminen ei kuitenkaan ole mikään väistämätön vakio, vaan oppimiskäyrät ja skaalaedut pätevät siihenkin, kuten historia on osoittanut. Oppiminen pätee paitsi rakentamiseen, myös sääntelyyn. Kun Ranskassa aikanaan rakennettiin yli 50 uutta reaktoria parissakymmenessä vuodessa, luvitus muodostui rutiiniksi. 

Ydinvoimalle povattiin uutta tulemista lännessä 2000-luvun alkupuolella. Se kuitenkin hyytyi hinnan takia. Vaikka tämä osui ajallisesti yksiin tuuli- ja aurinkovoiman kustannusten nopean laskun kanssa, paljon merkittävämpää yhtälössä oli halpa kaasu, jonka ajurina toimi erityisesti Yhdysvaltojen liuskekaasubuumi. Odotetun ydinvoimarenessanssin hyytyminen olikin ilmastolle myrkkyä ja käytännössä hiilipäästöjen alihinnoittelun seurausta.

Ydinvoimarenessanssin hyytyminen oli ilmastolle myrkkyä ja käytännössä hiilipäästöjen alihinnoittelun seurausta.

Vaihteleva uusiutuva on kiistatta kustannustasoltaan erittäin houkuttelevaa. Jos nyt haluaa tuottaa megawattitunnin lisäsähköä valmiiseen verkkoon mahdollisimman edullisesti, kannattaa rakentaa paikasta riippuen joko tuuli- tai aurinkovoimaa. Yllä mainituista vaihtelevuudesta, maankäytöstä ja raaka-ainetarpeesta johtuen näillä yksistään ei päästä maaliin ilmastonmuutoksen, luontokadon ja köyhyyden torjunnassa. Siksi tällainen kapea näkökulma ontuu, ja vaihtelevan uusiutuvan kasvavan osuuden järjestelmätason kustannukset jäävät edelleen usein vähälle huomiolle.

Ydinvoiman absoluuttinen tai suhteellinen kalleus ei siis ole vääjäämätöntä, vaan siihen voidaan ja pitää vaikuttaa politiikalla. Joka tapauksessa ydinvoiman hinta pitää suhteuttaa vaihtoehtoihin. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja luontokadon pysäyttämisen epäonnistuminen tulee varmasti kalliimmaksi, ja se on paljon vaikeampaa tai kenties mahdotonta ilman ydinvoimaa osana palettia.

Ydinturvallisuudesta huolehdittava

Edellytys ydinvoiman kasvulle tulevaisuudessa on tietysti turvallisuus. Ydinturvallisuus nouseekin ydinvoiman yhteydessä usein nopeasti keskustelun aiheeksi. Aihetta käsiteltiin myös kurssilla kattavasti. Tilastojen valossa ydinvoima on ja on ollut erittäin turvallinen tapa tuottaa energiaa ympäristölle ja terveydelle. Korkea-aktiivisten aineiden kanssa puljaaminen edellyttää silti huolellisuutta ja tarkkaa sääntelyä ja valvontaa. Globaaliin energiahaasteeseen vastaaminen tarkoittaa sitä, että näemme myös uusia ydinvoimaa hyödyttäviä maita, ja onkin tärkeää, että valvontarakenteet skaalautuvat käytön mukana. 

Tilastojen valossa ydinvoima on ja on ollut erittäin turvallinen tapa tuottaa energiaa.

Valitettavasti kaikki toimijat eivät ole hyväntahtoisia, ja juuri nyt Venäjä toimii täysin vastuuttomasti ja häikäilemättömästi Zaporižžjan ydinvoimalan alueella Ukrainassa. Se herättää ymmärrettävästi huolta ja pelkoakin. Kun aiheena on säteily, nousee usein aika raflaavia otsikoita. Paras tieto löytyy Suomessa Säteilyturvakeskukselta, jonka sivuilta löytyy hyvä yleiskatsaus tilanteeseen ja tämä toteamus: “Mikään Ukrainassa radioaktiivisiin materiaaleihin tai ydinvoimalaitoksiin liittyvä onnettomuus tai vahingonteko ei voi myöskään aiheuttaa tilannetta, jonka takia Suomessa tarvitsisi suojautua säteilyltä.”

Oma aiheensa turvallisuuden näkökulmasta on ydinjäte, jonka loppusijoittamisessa Suomi on kiistaton edelläkävijä. Täältä kannattaa hakea oppia paitsi tekniikasta, myös siitä, miten paikallisesta hyväksyttävyydestä huolehditaan.

Lopuksi

Käsillä on eurooppalainen energiakriisi ja globaali ilmastokriisi, ja samalla luontokato etenee edelleen meillä ja maailmalla. Kestävän energiatalouden rakentaminen on täysin välttämätön edellytys näiden haasteiden ratkaisemiseen. Ydinvoima ei ole vanhentunutta, hidasta, kallista tai vaarallista, vaan tärkeä osa energiatulevaisuutta. On tehtävä politiikkaa, joka ei tuki tätä tulevaisuutta, vaan huolehtii ydinvoiman edellytyksistä ja turvallisuudesta osana kestävää energiapalettia. Tämä on myös vihreiden linja puolueen nykyisessä poliittisessa ohjelmassa.

 

IMG-20220803-WA0032_3

Piipahdus maailman ehkä kovimman tekniikan alan yliopiston kampukselle oli teekkarille varsinainen pyhiinvaellus.

 

ps. Kurssin järjestäneen Massachusetts Institute of Technologyn tutkijoiden raportti The Future of Nuclear Energy in a Carbon-Constrained World muutaman vuoden takaa on edelleen mainio katsaus aiheeseen

 

 

Vetytulevaisuuden rakentaminen kysyy realismia

(Kolumni Verde-lehdessä 15.8.2022)

Puhdas vety on tärkeä työkalu, kun halutaan eroon fossiilienergiasta ja vähentää päästöjä. Vetytalouden perusfysiikasta juontuvat haasteet täytyy ottaa politiikassa tosissaan. Vedyn tuotanto vaatii valtavasti energiaa ja lisäksi vetytalous tarvitsee hurjan määrän uutta infraa kuten tuotantolaitoksia, varastoja, putkia ja polttokennoja.

Vety on tätä nykyä kovassa huudossa. Universumin yleisin alkuaine kantaa lupausta tulevaisuudesta, jossa fossiilienergiasta on vihdoin päästy irti ja polttokennot ja synteettiset hiilivedyt tuottavat päästötöntä liikettä ja lämpöä talouden pyörittämiseen. Vetytalouden infra on vasta alkutekijöissään, mutta into on kova ja suunnitelmat suuria. Useilla mailla on kunnianhimoisia suunnitelmia ja tiekarttoja, ja EU kaavailee 10 miljoonan tonnin puhdasta vetytuotantoa vuoteen 2030 mennessä. Suomessakin on maalailtu isoja vetyvisioita, vaikka varsinainen vetystrategia vielä puuttuukin.

Vedyn tuotanto ja teollinen käyttö itsessään ei ole sinänsä uusi asia. Vetyä käytetään muun muassa öljynjalostuksessa, teräksentuotannossa ja lannoitteiden valmistuksessa, mutta nykyisellään lähes kaikki vety tuotetaan fossiilisista polttoaineista, jolloin seurauksena on myös hiilidioksidipäästöjä.

Tulevaisuuden vetytalousvisioissa vety tuotetaan päästöttömästi hajottamalla vettä vedyksi ja hapeksi sähköllä elektrolyysillä tai lämpökemiallisesti korkeilla lämpötiloilla, tai perinteiseen tyyliin, mutta höystettynä hiilen talteenotolla. Tällä puhtaalla vedyllä olisi tarkoitus korvata paitsi nykyinen vedynkäyttö, myös kattaa merkittävä siivu koko energiataloudesta. Vety kun on tarpeen ennen kaikkea sellaisessa energiankäytössä, jossa suora sähköistäminen ei välttämättä ole toimiva vaihtoehto. Tällaiseen kuuluvat muun muassa raskas liikenne maalla ja merellä, lentoliikenne ja teollisuuden prosessilämmöt.

Puhdasta vetyä tarvitaan siis hurjia määriä. Nykyisellään vetyä käytetään maailmassa noin 90 miljoonaa tonnia vuodessa ja vedyn roolin kasvaessa korvaamaan laajemmin fossiilisia polttoaineita puhutaan moninkertaisesta tarpeesta ja useisiin satoihin miljooniin tonneihin kasvavasta tuotannosta seuraavina vuosikymmeninä.

Urakka on toisin sanoen valtava, ja sen haasteet jäävät lennokkaassa vetytalouspuheessa turhan vähälle huomiolle.

Ensinnäkin, vedyn tuottaminen tällaisessa mittakaavassa vaatii massiivisesti puhdasta energiaa. Vety ei siis ole oikeastaan energianlähde, vaan energiavarasto – jopa tämä perusasia tuntuu välillä unohtuvan.

Ensinnäkin, vedyn tuottaminen tällaisessa mittakaavassa vaatii massiivisesti puhdasta energiaa. Vety ei siis ole oikeastaan energianlähde, vaan energiavarasto – jopa tämä perusasia tuntuu välillä unohtuvan. Energiavarastona vety periaatteessa täydentää hienosti jatkuvasti kasvavaa, vaihtelevaa aurinko- ja tuulivoimaa. Pelkällä näiden “ylijäämällä” ei kuitenkaan tuoteta läheskään riittävää määrää vetyä. Elektrolyyserien taloudellisuus myös kärsii, jos niitä pyöritetään vaihtelevan tuotannon tahdissa eikä jatkuvasti. Vedyn tarve alleviivaakin ydinvoiman roolia osana kestävää energiapalettia.

Valitettavasti EU:n piirissä on haluja heittää kapuloita vetytalouden rattaisiin vaatimuksilla siitä, että vihreäksi laskettavan vedyn tuotanto pitäisi olla suoraan osoitettavasti kytköksissä uusiutuvan energian tuotantoon. Ajatus on järjetön ja tarpeeton: kun päästökauppa ohjaa sähköntuotantoa, pitäisi kaiken verkkosähkön kelvata vedyn tuottamiseen ja ydinvoima tietysti kelpuuttaa osaksi vetytaloutta. Valmiiksi vaikeassa haasteessa ei kannata sitoa erikseen käsiään.

Vetytalouden energiantarvetta korostaa entisestään vääjäämätön perusfysiikka. Kaikki energian konversio ja kuljettaminen hukkaa väistämättä energiaa, ja vetytaloudessa näitä askelia tulee väistämättä monia. Matkalla vedyn tuotannosta loppukäyttöön koko prosessiin käytetystä energiasta saattaa olla käytettävissä enää alle kolmannes. Energiantarpeen ohella tämä alleviivaa vedyn järkevää hyödyntämistä: jos jokin käyttötarve voidaan kattaa suoraan sähköllä, se kannattaa tehdä niin eikä vedyn kautta. Tämä on myös perimmäinen syy sille, että vety jää henkilöautoissa marginaaliseksi käyttövoimaksi. Vetyautoilu on energiataloudeltaan varsin kehnoa.

Energian ohella vetytalous tarvitsee hurjan määrän uutta infraa kuten tuotantolaitoksia, varastoja, putkia ja polttokennoja.

Energian ohella vetytalous tarvitsee hurjan määrän uutta infraa kuten tuotantolaitoksia, varastoja, putkia ja polttokennoja. Vety on alkuaineista kevein, ja pienet kaasumolekyylit karkaavat helposti. Vety on myös erittäin syttymisherkkää tavaraa, kuten ilmalaiva Hindenburg aikanaan opetti. Nämä ominaisuudet tietävät vaatimuksia infrastruktuurille. Asiaa voidaan helpottaa leipomalla vedystä synteettisiä hiilivetyjä tai ammoniakkia, mutta uutta infraa tarvitaan silti.

Vetytalouden vauhtia haastaa tietysti myös edelleen liian halpa ja tarjolla oleva fossiilienergia. Se yhdistettynä uuden energian ja infran tarpeeseen tietää haastetta siirtymään. Tästä energiasiirtymien hitaudesta, energiainertiasta, on varoittanut  tsekkiläis-kanadalainen tutkija Vaclav Smil, joka on muistuttanut synkästi, että energiatalouden siirtymissä on tupannut kestää vuosisatoja tai -kymmeniä.

Vetytalouden haasteet eivät tietenkään tarkoita sitä, etteikö vetytaloutta pitäisi rakentaa ja vauhdilla. Fossiilienergiasta on yksinkertaisesti pakko päästä mahdollisimman pian ja kattavasti eroon, ja puhdas vety on tässä tärkeässä roolissa. Jalat ilmassa keuliminen ja perusasioiden ohittaminen voi kuitenkin johtaa kehnoon politiikkaan, pullonkauloihin ja pettymyksiin. Vetytalouden keskeiset haasteet juontuvat perustuvanlaatuisesta fysiikasta. Poliitikot voivat säätää kaikenlaisia lakeja, mutta eivät ohittaa fysiikan lakeja. Yrittää toki voi, mutta siinä käy kehnosti.

 

Euroopan ankara energiakrapula kutsuu korjaamaan kurssia

Energiasta on Euroopassa pula, ja syyllinen kriisiin löytyy Kremlistä. Täälläkin on silti katsottava peiliin ja korjattava menneen energiapolitiikan virheet.

Euroopassa podetaan nyt ankaraa energiakrapulaa. Monien energiatuotteiden hinnat hipovat pilviä, mikä näkyy sekä kotitalouksien että yritysten arjessa, ja uhkaa talouden näkymiä laajemminkin. Ja talvi on vasta tulossa. 

Kyseessä on nimenomaan energiakrapula, ei vain energiapula. Syyllinen energiakriisiin löytyy tietysti Kremlistä. Putin käyttää tietoisesti energiaa aseena Euroopan horjuttamiseksi parantaakseen asemiaan rikollisella sotaretkellään Ukrainassa. Silti Euroopassakin on katsottava peiliin. Olemme energiakriisissä, koska annoimme sen tapahtua. Kortit pelattiin Putinin käsiin, ja taloutta on rakennettu näennäisen edullisen fossiilienergian varaan. Samalla jokainen ilmakehään syydetty hiilimolekyyli on syventänyt globaalin ilmastonmuutoksen ongelmaa. Nyt iskee sitten tuon politiikan kohmelo.

Taloutta on rakennettu näennäisen edullisen fossiilienergian varaan.

Ydinongelma on ollut liian hidas luopuminen fossiilienergiasta ylipäänsä. Ilmastonmuutoksen riskit on tunnettu jo vuosikymmeniä, mutta irtautumista öljystä, hiilestä ja kaasusta ei ole riittävällä voimalla saatu käyntiin. Toki oikeitakin asioita on tehty, näistä ehkä tärkeimpänä eurooppalainen päästökauppajärjestelmä ETS. Kaiken kaikkiaan fossiilienergiaa ei kuitenkaan ole korvattu tarpeeksi nopeasti päästöttömällä tuotannolla.

Yksi osa pitkittynyttä fossiiliriippuvuutta on ollut suosittu ajatus kaasusta niin sanottuna siltapolttoaineena, jota tarvitaan säätövoimana matkalla täysin uusiutuvaa energiajärjestelmää ja joka hiiltä vähäpäästöisempänä vähentäisi päästöjä nopeasti. Tämä ajatus on ollut vinossa alusta asti: päämääränä ei pitäisi olla niinkään täysin uusiutuva, vaan täysin päästötön energiajärjestelmä, ja tätä niin sanottua syvää dekarbonisaatiota voi ja pitää rakentaa suoraan ilmaan fossiilisia siltoja. 

Ajatus fossiilisesta siltapolttoaineesta on ollut vinoutunut alusta asti.

Kaasun ilmastovaikutuksetkin on todennäköisesti vieläpä arvioitu järjestelmällisesti alakanttiin, sillä metaanivuodot näyttäisivät olevan vielä ennakoitujakin suurempia. Ja tietysti kaasussa on kaiken aikaa ollut nyt realisoitunut ulko- ja turvallisuuspoliittinen riski, riippuvuus demokratiaa ja vapautta halveksuvaan Venäjän hallintoon. Ei saatu siltaa kestävään tulevaisuuteen, saatiin syvä riippuvuus raakuuksia tehtailevaan hallintoon.

Osa ongelmaa on ollut suhtautuminen energiaan yhtenä taloudellisena hyödykkeenä muiden joukossa. Sitä se ei ole, sillä ilman energiaa ei ole mitään taloudellista toimintaa. Yhtä polttoainetta ei usein voi vaihtaa hetkessä toiseksi ellei korvaavia investointeja ole tehty jo ajoissa ja varmistettu huoltovarmuutta. Taloudellisesti tehokkaat markkinat eivät itsessään huolehdi resilienssistä ja redundanssista. Lopputuloksena taloudellinen riippuvuus Venäjästä on ollut suurempi kuin mitä talouden yleisesti käytetyt mittarit välttämättä ovat kertoneet. 

Energia ei ole vain taloudellinen hyödyke muiden joukossa.

Suurin murheenkryyni on syvälle kaasuloukkuun vuosia askeltanut Saksa, sillä Saksan ongelman vakavuutta alleviivaa maan talouden merkitys koko Euroopalle. Saksassa osa politiikkaa on ollut myös ydinvoiman alasajo, ja implisiittinen ydinvoimavastaisuus on valunut myös monilta osin laajemmin EU:n energiapolitiikkaan, karuin seurauksin.

Suomessa energiapaletti on laveampi ja suora isku siten pienempi, mutta ei täälläkään kannata henkseleitä paukutella: Nordstream 2 -kaasuputken turvallisuuspoliittista ulottuvuutta häivytettiin innolla ja sinänsä tarpeellisen ydinvoiman toimittajaksi hyväksyttiin venäläinen Rosatom vielä Krimin valtauksen jälkeenkin – fiksumpien hankkeiden sijasta. Energiapalettimme haasteina on pysynyt myös moniongelmainen turve ja nojaaminen kasvavaan biomassan polttoon, jonka kestävyys on jo nykyskaalassaan on ilmasto- ja luontovaikutusten takia kyseenalaista. Suomessa on myös tehty liikenne- ja maankäyttöpolitiikkaa liikaa autoilu edellä, mikä on kääntynyt suoraan riippuvuudeksi öljystä.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, eikä Venäjälle pidä tietenkään antaa tuumaakaan periksi. Hylkiöksi itsensä ajanut maa on surkeassa asemassa ilman kummoista ulospääsyä, ja kärsii pakotteista raskaasti. Sotamenestyskin on varsinkin suhteessa tappioihin ollut varsin kehno ja touhu monin osin epätoivoista. Ja vaikka me maksamme nyt menneestä energiapolitiikastamme Euroopassa kovaa hintaa, se hinta on pieni verrattuna siihen, mitä ukrainalaiset ihmishenkinä ja tuhoittuina koteina maksavat.

Venäjälle ei pidä antaa tuumaakaan periksi.

Poliitiikassa on tärkeämpää katsoa eteen- kuin taaksepäin. Energiakrapulan yhteydessä ollaan silti tutun ongelman edessä: kun on rakennettu ongelmia vuosien ajan, ei niitä voi korjata viikoissa. Jopa krapularyyppyjä on nyt pakko ottaa, ja tiedossa on uutta LNG-infraa, hiilenpolttoa, kaasun haalimista epädemokraattisista maista ja jatkoaikaa turpeelle. Tämä voi olla väistämätöntä, mutta se on syytä pitää minimissä ja välttää viimeiseen asti sellaisia polkuriippuvuuksia, jotka johtavat fossiiliriippuvuuden pidentämiseen. 

Nopeista toimista energiatehokkuudella olisi vielä paljon nykyistä enemmän tehtävissä, ja onkin hienoa, että myös Suomessa on tiedossa järjestelmällistä energiansäästöviestintää pian valtion toimesta. Energian korkea hinta itsessään tietysti ohjaa myös säästöön. Kun korkean hinnan taustalla on absoluuttinen niukkuus, ei hintoja pääse poliitikan vippaskonsteilla karkuun. Siksi korkeiden hintojen tuskaa kannattaa lievittää sellaisin täsmätoimin, jotka eivät hukkaa hintasignaalia.

Kaikkein tärkeintä nyt on kuitenkin pitää katse pallossa ja vauhdittaa kaikin tavoin energiantuotannon välttämätöntä, kestävää siirtymää. Vain se auttaa nyt käsillä olevien ongelmien juurisyihin, vaikka se väistämättä ottaa aikansa. Sähköistymistä, energiatehokkuutta ja ennen kaikkea kaikenlaista päästötöntä, kestävää energiantuotantoa on nyt vauhditettava määrätietoisesti, jotta talous ja hyvinvointi saadaan vihdoin kytkettyä irti riippuvuudesta fossiilienergiaan.

Sillä vältetään seuraavat krapulat.

nuclear-power-plant-gecd7422fa_1920

Saksan päätös luopua ydinvoimasta on esimerkki energiatunaroinnista, mutta on Suomessakin sählätty. Jatkossa on tehtävä fiksummin ja rakennettava kestävää energiataloutta.

ps. Vinkkinä kesälukemiseksi suosittelen Aki Suokon ja Rauli Partasen Energian aikaa. Viiden vuoden takainen kirja kuvaa edelleen erinomaisesti mikä merkitys energialla on koko taloudessa, miksi fossiilienergiasta on kiire eroon, miksi se on vaikeaa ja miten se voisi onnistua.

Kvartaalikatsaus eduskuntaan ja valtuustoon II/2022

Suomi ja Ruotsi päättivät hakea Natoon ja lopulta myös jäseniksi kutsuttiin. Sota Ukrainassa jatkuu. Vihreät linjasivat Joensuun puoluekokouksessa uudesta poliittisesta ohjelmasta. 

Nyt päättynyt vuoden 2022 kakkoskvartaali lienee poliittisen urani hektisin. Pääsyy löytyy tietysti turvallisuuspolitiikasta, jossa kansallinen Nato-päätöksenteko vietiin toukokuussa maaliin samassa tahdissa Ruotsin kanssa. Jäsenhakemukset saatiin liikkeelle toukokuussa, ja Turkin kanssa tovin hierottua virallinen kutsu jäsenneuvotteluihin kävi vihdoin Madridin huippukokouksessa kesäkuussa.

Kotimaan politiikassakin puolustuksen ja kokonaisturvallisuuden vahvistaminen ja hybridivaikuttamiseen varautuminen ovat olleet huomion kohteena. Samalla Venäjän hyökkäyksen ajama energian hinta ja sen ruokkima inflaatio ovat olleet päättäjänä pöydällä, samoin kuin muun muassa naisvaltaisten alojen palkkakuopan korjaaminen ja hoitajien lakko. Omaa hoppuansa toi toki myös vihreiden puoluekokous Joensuussa, jossa linjattiin uudesta poliittisesta tavoiteohjelmasta vuosille 2023-2027.

Eduskunta

Eduskunta teki toukokuussa historiallisen päätöksen hakemuksesta puolustusliitto Naton jäseneksi. Käytännön tasolla Nato-prosessi on omassa työssä näkynyt lukemattomana määränä erilaisia tapaamisia ja kokouksia eri kokoonpanoilla. Eduskunnassa valiokunnat käsittelivät asiaa ylimääräisen selonteon kautta – omissa pesteissäni puolustus- ja talousvaliokunnassa liittoutumisen ilmeinen tarve ja edut kävivät varsin selviksi asiantuntijoita kuunnellessa ja yhteisesti keskustellessa. Puolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat puolestaan kokoontuivat puhemiehen johdolla koordinaatioryhmässä seuraamaan prosessia kokonaisuutena, ja vihreässä eduskuntaryhmässä järjestimme ylimääräiset viikoittaiset kokoukset ja asiantuntijakuulemiset turvallisuusympäristön kehittämisestä ja Nato-jäsenyydestä.

Puolueen parissa kokoonnuttiin aiheen parissa luonnollisesti myös, ja lopullinen päätös myönteisestä Nato-kannasta puoluekokouksessa toukokuussa olikin enää pitkälti muodollisuus: vihreä eduskuntaryhmä, puoluehallitus ja puoluevaltuusto olivat sitä ennen jo selkeän kannan muodostaneet ja julkisesti todenneet. Olemme vihreiden johdon kanssa pitäneet yhteyttä myös sisarpuolueeseen Ruotsissa, vaikka Miljöpartiet eri tavalla maiden Nato-jäsenyyteen suhtautuukin.

Nato-jäsenyyden hakeminen on näkynyt myös kansainvälisinä vierailuina, ja olen itsekin tavannut muun muassa useita yhdysvaltalaisia kongressiedustajia ja senaattoreja taustajoukkoineen. Myös kansainvälisen median kiinnostus oli varsinkin toukokuussa hurjaa, ja itsekin päädyin kommentoimaan Suomen turvallisuuspolitiikkaa amerikkalaisten Bloombergin ja NPR:n ohella ainakin italialaisille, saksalaisille, ranskalaisille, japanilaisille ja kolumbialaisille uutisyleisöille. Saksalaisille naama on tullut tutuksi myös energiapolitiikasta: vihreiden puoluekokouksessa päivitetty ydinvoimakanta kiinnostaa siellä. 

Päätös Nato-jäsenyyden hakemisesta tehtiin lopulta toukokuun puolivälissä 12.-17.5. Ensin 12.5. tasavallan presidentti ja pääministeri julkaisivat yhteislausunnon jäsenyyden puolesta, 15.5. valtioneuvosto teki päätöksen jäsenyyden hakemisesta ja 17.5. eduskunta asiaa käsiteltyään äänesti 188-8 jäsenyyden hakemisen puolesta. Turkin presidentti Erdoganin iskettyä jarrua päälle prosessi eteni virallisesti pidemmälle Naton päässä vasta kesäkuun lopussa Madridin huippukokouksen yhteydessä, jolloin Nato päätti kutsua Suomen ja Ruotsin jäseneksi. Edessä on tietysti vielä ratifiointikierros, jossa jokaisen maan on hyväksyttävä jäsenyys. 

Olemme vähemmän yksin kuin koskaan.

Ratifiointikierros ottaa aikansa, ja siinä voi tulla vielä mutkia matkaan. En silti epäile lainkaan, etteikö Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys toteudu. Turvallisuushyödyt koko liittokunnalle ovat niin ilmeisiä. Tuki Nato-maista onkin ollut erittäin vankkaa ja innostunutta – alkukevään huoli jonkinlaisesta harmaasta vaiheesta on osoittautunut turhaksi, ja Suomen turvallisuutta tukevoittaa jo nyt Nato-jäsenyyttä odottaessa kolme asiaa. Ensinnäkin olemme pitäneet oman puolustuksemme kunnossa ja panostamme nyt siihen vielä lisää uudessa tilanteessa. Toisekseen jo poliittinen sitoutuminen Nato-jäsenyyteen itsessään mahdollistaa entistä tiiviimmän harjoittelun ja yhteistyön Naton ja merkittävien Nato-maiden kanssa, ja tahtoa tähän on sekä meillä että liittolaisilla. Olemme vähemmän yksin kuin koskaan, ja se näkyy käytännössäkin brittien häivehävittäjien kaarrellessa Suomen taivaalla ja yhdysvaltalaisten laskuvarjojääkärien treenatessa kaartinjääkärien kanssa Santahaminassa. Kolmanneksi meidän on tietysti kiittäminen ukrainalaisia, jotka ovat tuottaneet valtavia tappioita Venäjälle ja heikentäneet merkittävästi itänaapurin kykyä ärhennellä nyt muualla. 

Ukrainalaisten urheudesta ja Kiovan ympäristön taisteluiden torjuntavoitosta huolimatta sota kuitenkin jatkuu edelleen, ja on nyt vaiheessa, jossa Venäjä etenee Itä-Ukrainassa tappioista huolimatta massiivisen tulenkäytön turvin. Venäjä ei saa saavuttaa voittoa tässä sodassa, ja Ukrainaa on tuettava vielä nykyistä enemmän sekä laadun että määrän suhteen. Varastojen tyhjentäminen Ukrainaan ei riitä – lännen on panostettava sotatarvikkeiden tuotantoon ja käännettävä vaakakuppi taistelukentällä pysyvästi Ukrainan eduksi.

Sota Ukrainassa heijastuu tosiaan myös talouteen, ja erityisesti energiatalouteen, jonka aiempiin virheisiin Euroopassa on nyt herätty. Riippuvuus venäläisestä fossiilienergiasta on ollut massiivinen strateginen virhe. Nyt on kiire panostaa paitsi korvaaviin energiavirtoihin, myös kaiken uuden päästöttömän energian rakentamiseen vauhdilla ja tietysti energiansäästöön. Voittava strategia on vauhdittaa kestävää siirtymää kaikin keinoin. Tähän liittyviä päätöksiä on toki jo tehty sekä Suomessa että EU-tasolla, mutta kaipaisin vielä isompaa vaihdetta silmään. Kaikenlainen vitkuttelu ja esimerkiksi ydinvoiman kampittaminen tässä tilanteessa tuntuu absurdilta.

Riippuvuus venäläisestä fossiilienergiasta on ollut massiivinen strateginen virhe.

Energia- ja turvallisuuspolitiikka ovat aina olleet itseäni erityisesti kiinnostavia aiheita politiikassa. Nyt niiden kanssa saa sitten toden totta sitten painia. Omissa valiokunnissanikin ovat korostuneet nämä aihepiirit. Kauden alkupuolella puolustusvaliokunnassa on ollut verrattain vähän lainsäädäntötyötä, mutta tänä keväänä on käsitelty valmiuslain päivitystä vastaamaan paremmin hybridivaikuttamisen uhkiin sekä rajavartiolakia, jotta työkalupakki välineellistetyn pakolaisuuden kanssa toimimiseen on kunnossa. Myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen lainsäädäntöä suoraviivaistetaan fiksummaksi. Nämä lait pitäisi vielä taputella täysistunnoissa heinäkuun puolelle venyneellä istuntokaudella.

Toki muitakin aiheita on mahtunut agendalle. Erittäin tärkeä edistysaskel kestävään tulevaisuuteen on nyt otettu uuden, vahvemman ilmastolain myötä. Tällainen puitelaki tuo ilmastopolitiikkaan jatkuvuutta ja ennakoitavuutta investoinneille, ja entistä vankemman kehikon tukemaan sitä, että Suomi tekee osansa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä siedettävälle tasolle. Se vaatii päästöjen tehokasta leikkaamista kaikilla sektoreilla ja hiilinieluista huolehtimista. Ilmastonmuutoksen rinnalla on äärimmäisen tärkeää pysäyttää luontokato. Luonnon monimuotoisuus köyhtyy yhä Suomessakin. Onneksi eduskunta sai keväällä käsiteltäväkseen uuden, odotetun luonnonsuojelulain.

Ilmastolaki tuo jatkuvuutta ja ennakoitavuutta investoinneille.

Kaikenlaista muutakin eduskunnassa on ehditty päättää. Esimerkiksi rasittavaa puhelinmyyntiä rajoitetaan tehokkaasti ja maahan saadaan positiivinen luottotietorekisteri. Puheenjohdan tänä vuonna eduskunnan epävirallista energiaremonttiryhmää, joka kokoaa yhteen energiapolitiikasta kiinnostuneita kansanedustajia eri puolueista. Korona-aika supisti toimintaa, mutta nyt keväällä hommaan on saatu taas mukavasti vauhtia: toukokuussa vierailimme tuulipuistossa, ja kesäkuussa järjestimme eduskuntaan asiantuntijoita kuulemaan ja keskustelemaan ensin aurinkoenergiasta ja sitten pienydinvoimasta. Kaikkia näitä tapoja tuottaa energiaa on tarpeen vauhdittaa.

Tein huhti-toukokuussa myös muutaman maakuntamatkan, joilla piipahdin Pohjois-Savossa, Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa. Vierailut yrityksissä, keskustelutilaisuudet ja kestävän tulevaisuuden jumppaaminen yhdessä mainioiden vihreiden paikallistoimijoiden kanssa on tekemistä, johon käytetty aika on todella antoisaa ja avartavaa. Kiitokset vieraanvaraisuudesta! 

Pohjois-Karjalaan vei myös vihreiden puoluekokous, jossa linjasimme uudesta poliittisesta tavoiteohjelmasta – siitä tein omat nostoni blogiin jo aiemmin. Omassa avauspuheenvuorossani muistutin, että vihreitä tarvitaan politiikassa vastuunkantajina ja uudistajina. Puoluekokouksen jälkeen kesäkuun alussa saimme myös ympäristö- ja ilmastoministeriksi siirtyneen Maria Ohisalon takaisin puolueen ruoriin hoitovapaalta. Mahtavaa että Maria on back! Hienosti tuurannut Iiris ansaitsee isot kiitokset.

Leppoisampina, mutta erittäin tärkeinä nostoina keväästä on syytä nostaa vielä kaksi tapausta. Vappuna sain ison kunnian puhua Otaniemen Wappuriehan julistuksessa Smökin katolla – keikka, josta en olisi osannut edes haaveilla. Helatorstaiviikolla puolestaan puin ylpeänä päällä Eduskunnan urheilukerhon pelipaidan ja pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan perinteiseen vuosittaiseen kansainväliseen parlamentaariseen futisturnaukseen, jossa toisistaan ottavat mittaa Suomen, Saksan, Itävallan ja Sveitsin parlamentit. Olimme Lahdessa kohtelias kisaisäntä ja takkiin tuli, mutta pelit kollegoiden kanssa ovat aina mahtava kokemus. Päivänpolitiikassa väännetään kovaa, mutta kentällä pelataan kaikki samaan maaliin.

 Valtuusto

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui huhti-kesäkuussa kuudesti. Hektinen meno eduskunnassa sitoi kalenteri siinä määrin, että ehdin näistä vain neljään. Valtuustossa paikoille löytyy kuitenkin aina skarpit varavaltuutetut.

13.4. pidetyssä kokouksessa käsittelyssä oli nuorten aloitteita ja tonttien vuokrausperiaatteita ja kaavoja. Yhtenä merkittävänä asiana päätettiin myös hallintosäännön muuttamisesta niin, että jatkossa valtuutettujen aloitteiden saaminen valtuuston käsittelyyn edellyttää 25 allekirjoitusta (aiemmin 15) ja samalla lautakuntien ja johtokuntien rooli aloitteiden käsittelijöinä vahvistuu. Tervetullut muutos, sillä aloitteet ovat kuormittaneet päätöksentekoa ajoittain suhteettoman paljon. 27.4. pidettyyn kokoukseen en ehtinyt paikalle. Tuolloin listalla oli vuokrausperiaatteita sekä HUS-yhtymän uusi perussopimus sote-uudistuksen myötä. 

Toukokuulle kokouksia osui vain yksi, jossa käsittelyssä oli mm. asumisen ja maankäytön ohjelman seurantaraportti [linkki], kaavoja ja nippu aloitteita, joista kaikkia ei ehditty käsitelläkään.

Vanhankaupunginkosken padon purku etenee vihdoin selkeällä poliittisella tahtotilalla.

Kesäkuussa kokouksia oli kaikkinensa kolme. 1.6. pidetyssä kokouksessa käsiteltiin Helsingin kaupungin työterveyshuollon kilpailuttamista, joka on varsin perusteltu tuottavuustoimi. Aloitteista käsittelyyn pääsi Emma Karin aloite suunnitelman laatimisesta Vanhankaupunginkosken padon osittaisesta tai kokonaan purkamisesta. Emman aloite on jatkoa omalle viime kaudella jättämälleni aloitteelle, ja sitäkin aiemmin padon purkua on ollut ajamassa mm. Jukka Relander. Valtuusto päätti edetä purkamisen valmistelun kanssa – juhlan paikka luontoarvoille! Olen puhunut ja puuhannut padon purun puolesta jo vuosia, ja on hienoa, että asia vihdoin etenee selkeällä poliittisella tahtotilalla.

15.6. pidetyssä kokouksessa käsittelyssä oli Helsingin kaupungin ympäristöraportti vuodelta 2021. Helsingin tulevaisuus voi olla kestävällä pohjalla vain, jos sitä rakennetaan päästöttömäksi ja ekologisesti kestävästi. Kaukolämmön putsaaminen kestävästi menemättä ojasta allikkoon bioenergian kanssa on edelleen pahasti kesken monista edistysaskelista huolimatta, ja liikenteen päästöjen taklaaminen on suuri haaste, joka edellyttää autoilun osuuden selkeää laskua ja ripeää sähköistymistä. Ladattavien autojen määrä kyllä kasvaa kovalla kulmakertoimella, niiden osuus kasvoi yli kaksinkertaiseksi vuodesta 2020 vuoteen 2021. Helsingin ja pääkaupunkiseudun ilmasto- ja ympäristötilastot löytyvät muuten nykyisin entistä näppärämmin netistä. Samalla olisi tärkeää, että Ilmastovahdin kaltainen seurantatyökalu ilmastotoimien etenemisestä on kuntalaisten ja median käytössä jatkossakin.

Kaukolämmön putsaaminen kestävästi on edelleen pahasti kesken, ja liikenteen päästöjen taklaaminen on suuri haaste.

Kesäkuun viimeisen kokouksen 22.6. missasin muiden kiireiden takia. Käsittelyssä oli merkittävimpänä asiana vuoden 2021 arviointikertomus ja tilinpäätös.

Muuta ja tulevaa 

Tätä kirjoittaessa eduskunta ei poikkeuksellisesti ole vielä päässyt kesätauolle, vaan viimeiset päätökset taputellaan vasta torstaina 7.7. Itse suuntaan Pariisiin Ranskan ulkoministeriön vieraaksi intensiivikurssille tutustumaan ranskalaiseen päätöksentekoon ja erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikkaan ja puolustuspolitiikkaan. Sen jälkeen edessä onkin parin vuoden tauon jälkeen perinteinen SuomiAreena Porissa, jossa aikataulu onkin jo aika täynnä tapaamisia ja keskustelutilaisuuksia. 

Kesän jälkeen eduskunnan istunnot jatkuvat syyskuun alussa, kaupunginvaltuusto kokoustaa jo elokuun puolella. Elokuussa on eduskuntatöidenkin osalta toki edessä jo monenlaista valmistelua ja syksyä pohjustavia kesäkokouksia.

Eduskuntavaaleihin on jäljellä alle vuosi. Omalta osaltani lähtölaukaus kisoihin oli Helsingin vihreiden jäsenäänestys, jossa minut valittiin mukavalla äänimäärällä ehdokkaaksi. On muuten jo nyt timanttisen kova lista meillä! Jos haluat mukaan tekemään kampanjaa, laita viestiä.

Valtavan paljon jäi taas tästäkin pitkästä blogirykäisystä kuulumisia ja asiaa pois. Muista siis seurata sekä blogin että somen puolella, niin pysyt tekemisistä tarkemmin kartalla!

Tapaamiset

Huhti-kesäkuun kolmeen kuukauteen on mahtunut myös melkoinen nippu omia tapaamisia. Tämän listan osalta tuttu disclaimeri: Tämä lista ei ole täysin kattava kuvaus kaikesta vuorovaikutuksesta tai lobbaamisesta ja päälle tulee esimerkiksi mailinvaihtoa, kutsutilaisuuksia ja erilaisia kuulemisia ryhmässä ja kokouksissa.

  • Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
  • ABO Wind Oy
  • Anglo American Plc
  • Bloc Québécois
  • Climate Leadership Coalition
  • Conservative Party of Canada
  • CPE Productions
  • Czech Ministry of Industry and Trade
  • Eilakaisla
  • Elenia
  • Elinkeinoelämän keskusliitto
  • Embassy of Romania 
  • Etelä-Karjalan maakuntaliitto 
  • ETLA
  • Fortum
  • Forus 
  • Helen
  • Helsingin kaupunki
  • Helsingin medialukio
  • Helsingin yliopisto
  • Hoivatilat
  • Huoltovarmuuskeskus
  • Hämeenlinnan Ukraina-keskus
  • Intel
  • Joensuun kaupunki
  • Jätekukko Oy
  • Kaupan liitto
  • Keskuskauppakamari
  • Koneyrittäjät ry
  • Kuluttajaliitto
  • Kuntaliitto
  • Latitude 66 Cobalt
  • LUT-yliopisto
  • Lääketeollisuus
  • Max Bergmann
  • Megatuuli Oy
  • Metropolia AMK
  • Miljöpartiet
  • Milton
  • Natonuoret ry
  • OX2
  • Paikallisvoima
  • Palta
  • Pääesikunta
  • Rakennusteollisuus
  • RAKLI
  • SAMOK
  • Savon Voima
  • Skoda Transtech
  • SPAL
  • STUK
  • Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
  • Suomen Yrittäjät
  • SYL
  • Teknologiateollisuus
  • TVO
  • Työ- ja elinkeinoministeriö
  • Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry
  • Ukrainan suurlähetystö
  • Ulkopoliittinen instituutti
  • Uudenmaan liitto
  • Uusi työ ry
  • VATT
  • VTT
  • Wappulehti Julkku
  • YTK

52016492757_07ac1480a9_k

“Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja sen ripeään edistämiseen.” Nämä uutiset pääsin kertomaan suurelle salille ryhmäpuheenvuorossa 20.4.2022. (Kuva: Eduskunta)

Koulu se on joka kannattaa

(Julkaistu Verde-lehdessä 30.5.2022)

Koulutus hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Tärkeintä on huolehtia siitä, että mahdollisimman harva nuori jää ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Koulutuspolitiikka onkin välttämätön osa työllisyyspolitiikkaa ja kestävän talouden rakentamista.

Kouluvuosi päättyy tällä viikolla suvivirren saattelemana tai ilman ja koulujen kevätjuhlissa eri puolilla Suomea kymmenet tuhannet oppilaat eri asteilla saavat käteensä todistukset. Suurin juhlan aihe on koulunsa päättävillä uusilla ylioppilailla ja ammattiin valmistuvilla, joista jokainen on onnittelunsa ansainnut.

Vaikka koulunkäynti ei aina oppijalle maistuisikaan, lienee koulu ihmiskunnan parhaita keksintöjä kautta aikojen. Koulutus ja opiskelu ovat äärimmäinen win-win, sillä niistä hyötyvät sekä yksilö itse että koko yhteiskunta. Yksilön mahdollisuudet vaurastua ja työllistyä paranevat koulutuksen myötä, ja terveyskin korreloi koulutustason kanssa. Yhteiskunnan tasolla koulutus tietää tuottavuutta ja korkeampaa työllisyyttä, mikä taas avittaa julkista taloutta.

Koulutuspolitiikka onkin välttämätön osa työllisyyspolitiikkaa ja kestävän talouden rakentamista. Tämän johtopäätöksen puolesta puhuu väkevästi myös Jussi Pyykkösen hiljattain ajatuspaja Vision puitteissa julkaisema raportti, jossa Pyykkönen käy läpi koulutusasteen kehitystä ja vaikutuksia Suomessa ja listaa toimenpide-ehdotuksia työllisyysorientoituneelle koulutuspolitiikalle. Keskeinen huomio on, ettei Suomen koulutuspolitiikka ei toimi enää toivotulla tavalla.

Suomen koulutuspolitiikka ei toimi enää toivotulla tavalla.

Suomessa on 450 000 työikäistä ihmistä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa ja yhä edelleen moni nuori jää vaille toisen asteen tutkintoa. Tällainen kouluttamattomuus ei tarkoita vain rajatumpia mahdollisuuksia työmarkkinoilla, vaan nykyisen kehityksen valossa käytännössä pian olemattomia.

Monilta osin nimenomaan ammatillisen koulutuksen käyneille on huutava tarve, eikä tätä tarvetta digitalisaatio tai automatisaatio välttämättä juuri hetkauta. Robotti ei hevin korvaa remonttimiestä tai hoitajaa.

Pyykkönen laskeskelee, että nykytrendillä kouluttamattomien työllisyys alkaisi olla nollissa jo vuosikymmenen vaihteessa. Suunta näkyy siinäkin, että vailla tutkintoa olevien työllisyys on alhaisinta nimenomaan nuorilla, joilta paperit puuttuvat. Siksi kaikkein tärkeintä on huolehtia siitä, että mahdollisimman harva nuori jää ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Viime vuonna voimaan astunut oppivelvollisuuden pidentäminen ei tätä yksin korjaa, vaikka siitä todennäköisesti apua onkin. Pyykkösen reseptinä on ottaa kaikkea politiikkaa ohjaavaksi periaatteeksi se, että jokainen 15–24-vuotias saavuttaisi tutkinnon.

On siis lyhytnäköistä tarkastella nuorten työllisyyttä irrallaan koulutuksesta. Jos parikymppinen nuori on vailla tutkintoa ja arpoo työnteon ja tutkinnon suorittamisen välillä, tulisi ensisijaisen valinnan aina olla tutkinto. Se maksaa itsensä takaisin sekä nuorelle että yhteiskunnalle, ja siksi siihen kannattaa kannustaa ja ohjata.

On lyhytnäköistä tarkastella nuorten työllisyyttä irrallaan koulutuksesta.

Pyykkönen esittää osana koulutus- ja työllisyyspolitiikan nivomista yhteen alle 25-vuotiaiden tutkinnoista huolehtimisen lisäksi lapsien suurempaa huomioimista budjettivarojen käytössä, nuorten ennaltaehkäisevän tuen vahvistamista, sosiaaliturvan uudistamista ja aikuiskoulutuksen suuntaamista nykyistä paremmin niille, jotka sitä eniten tarvitsevat, ja jotka siitä eniten hyötyisivät. Nämäkin ovat kaikki erittäin hyvin perusteltuja ja kannatettavia ehdotuksia.

Monilta osin nimenomaan ammatillisen koulutuksen käyneille on huutava tarve, eikä tätä tarvetta digitalisaatio tai automatisaatio välttämättä juuri hetkauta.

Automatisoituvassa tietotaloudessa koulutus ja työllisyys linkittyvät siis elimellisesti yhteen entistäkin enemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työtä ja tarvetta olisi enää vain kirjaviisaille lukutoukille tai että jokaisen olisi pyrittävä suorittamaan mahdollisimman korkea tai komea tutkinto. Monilta osin nimenomaan ammatillisen koulutuksen käyneille on huutava tarve, eikä tätä tarvetta digitalisaatio tai automatisaatio välttämättä juuri hetkauta. Robotti ei hevin korvaa remonttimiestä tai hoitajaa.

Vaikka koulutuksen taloudelliset hyödyt ovat ilmeiset, ei koulun ja koulutuksen arvoa pidä arvioida vain suoraviivaisen hyödyn kautta. Sivistys on arvo itsessään, eivätkä pelkät paperit tee kenestäkään parempaa tai tärkeämpää ihmistä. Ja samalla kun tutkintojen suorittamista seurataan, on tietysti huolehdittava opetuksen laadusta ja sen edellyttämistä panostuksista.

Joka tapauksessa kouluvuoden päätös on juhlan paikka paitsi koulunsa päättäville, myös meille kaikille muillekin, niin kiistattoman kannattavaa koulutus on koko yhteiskunnalle. Siispä kiitos ja onnea erilaisten opintojen parissa ahertaneille – sekä tietysti koko touhun mahdollistaville opettajille!

 

Vihreiden uusi poliittinen ohjelma nuotittaa kestävää tulevaisuutta ja liberaalia edistystä

Vihreiden poliittinen ohjelma valmistellaan aidosti yhdessä. Mediassa huomio kiinnittyy usein yksittäisiin jännittäviksi koettuihin kirjauksiin, mikä ei anna oikeaa kuvaa vihreän politiikan laaja-alaisuudesta ja painopisteistä. 

Vihreät kokoontui viikonloppuna 21.-22.5. Joensuuhun ensimmäiseen fyysiseen puoluekokoukseen kahteen vuoteen. Kokouksen asialistan pihvi oli poliittisen tavoiteohjelman uusiminen vuosille 2023-2027, mutta vihdoin yhdessä kasvotusten vietetty aika ja vaihdetut ajatukset saattoivat silti olla kokouksen tärkein anti. 

Poliittinen tavoiteohjelma on toki tietysti erittäin tärkeä puolueen toimintaa ohjaava asiakirja. Vihreissä se valmistellaan aidosti yhdessä alusta loppuun, ja olenkin ylpeä sekä prosessista että lopputuloksesta. 

Ohjelmassa on seitsemän ylätason tavoiteotsikkoa, jotka kuvaavat varsin hyvin, millaista maailmaa vihreät puolueena haluaa rakentaa. Luonnon suojelu, ilmastonmuutoksen hillintä, hyvinvointivaltion päivittäminen, talouden kestävyys, koulutus ja kulttuuri, tasa-arvo, oikeusvaltion puolustaminen, kaupunkien ja alueiden elinvoima, kansainvälinen ja eurooppalainen Suomi sekä turvallisuus ovat teemoina puolueen agendalla, kun politiikkaa tämän ohjelman pohjalta tehdään. 

Kokouksen yhteydessä käytävässä julkisessa keskustelussa huomio kiinnittyy usein yksittäisiin kirjauksiin. Se on ihan ymmärrettävää, mutta myös turhauttavaa eikä anna oikeaa kuvaa politiikan painopisteistä ja kokonaisuudesta tai siitä, mistä itse kokouksessa eniten puhutaan. Myös tällä kertaa pienet asiat keulivat ison kuvan ohi, kun median yltiömäinen kiinnostus kannabiskantaan tai laukalle lähtenyt tulkinta sunnuntailisäkirjauksesta ohjasivat keskustelua laajemmista kokonaisuuksista ja tärkeämmistä aiheista sivuun. 

Itseäni politiikassa eniten sytyttäviä aiheita ovat ilmasto- ja energiapolitiikka, luonto, talous ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Poliittisessa ohjelmassa on näistä monenmoista erinomaista linjausta. Tässä muutama nosto, joista on toistaiseksi ollut mediassa vähemmän puhetta, mutta joita itse pidän varsin hyvinä. 

1. Koko kulutus mukaan ilmastotavoitteisiin 

Ohjelmassa todetaan nyt, että ulotetaan hiilineutraaliustavoite 2035 koskemaan myös suomalaisten kulutuksesta muualla aiheutuvia päästöjä. Tämä on kova tavoite ja mittaroinnissa on edessä omat haasteensa, mutta lähtökohtana erittäin perusteltu. Kansallinen päästökirjanpito ei huomioi kulutuksesta muualla syntyviä päästöjä, mutta ilmakehää nekin lämmittävät ja meillä on niistä vastuumme myös. On lisäksi oikeudenmukaista, että tämä huomioidaan ilmastopolitiikassa, sillä esimerkiksi pienituloisten päästöt näyttävät ilman sitä helposti suhteessa suuremmilta suurituloisiin, paljon kuluttaviin.

Mukana ohjelmassa on toki sitten myös tämän saman asian kääntöpuoli, eli hiilikädenjäljen vahvistaminen. Suomella on valtava potentiaali kehittää, pilotoida ja viedä skaalautuvia ilmastoratkaisuita.

2. Ydinvoima osana kestävää energiapalettia

Ydinvoimaa tarvitaan osana kestävää, ekologista ja päästötöntä energiataloutta tuulen, auringon ja rajallisen  vesi- ja bioenergian rinnalla. Uusi ohjelma toteaa aivan oikein, että ydinvoiman turvallisuudesta on huolehdittava osana kestävää energiapalettia. Lisäksi ohjelmassa linjataan Venäjään kytkeytyneen Fennovoiman korvaamisesta vakaalla, päästöttömällä perustuotannolla, puolletaan nykyisten reaktorien jatkolupia ja halutaan uudistaa ydinenergialaki ja sujuvoittaa erityisesti pienydireaktoreiden sääntelyä – turvallisuudesta tinkimättä. 

Vihreiden tiukka ydinvoimavastaisuus on ollut historiaa jo pitkään, ja viimeistään tämän ohjelman myötä sen pitäisi viimeistään olla selvä asia. On vain ja ainoastaan hyvä, että puolueet päivittävät kantojaan tiedon ja tilannekuvan karttuessa.

3. Luontolaki ohjaamaan suomalaisen luonnon suojelua

Luontokato on valtavan globaali haaste, ja suomalaisten rakastama Suomen luontokin köyhtyy. Vaarallisen kehityksen torppaaminen vaatii kahta asiaa: luontoalueiden suojelua ja kaikkea päätöksentekoa läpileikkaavaa luontopolitiikkaa. Uudessa ohjelmassa linjataan, että kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti suojellaan vaiheittain maa- ja vesialasta eriasteisesti vähintään 30 prosenttia niin, että suojelu jakautuu tasaisesti maan eri osien ja elinympäristöjen välillä. Tämä ei ole hatusta vedetty esitys, vaan vastaa sitä mittakaavaa, jollaisen puolesta tutkimustietokin puhuu.

Lisäksi ohjelmassa linjataan, että säädetään ilmastolakia vastaava luontolaki, jossa asetetaan luonnon monimuotoisuuden parantamiselle sitovat tavoitteet ja vahvistetaan luontopaneelin asemaa. Tällainen puitelaki on tarpeen juuri sen takia, ettei luontokadon pysäyttäminen jää erilliseksi yksittäisasiaksi politiikassa. Silloin siinä varmasti epäonnistutaan, eikä suomalaista luontoa voi suojella kuin Suomessa.

4. Toimivammat markkinat ja vauhtia reiluun kilpailuun

Poliittinen ohjelma linjaa viisaasti, että hyvinvointiyhteiskunnan ja vihreiden investointien rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta, ja että julkinen talous on saatava tasapainoon keskipitkällä aikavälillä. Tähän liittyen löytyy kirjauksia sekä fiksummasta verotuksesta että työllisyyden parantamisesta kuten esimerkiksi vastuullisesta paikallisen sopimisen edistämisestä.

Myös kilpailupolitiikkaa halutaan skarpata esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintaedellytyksiä vahvistamalla sekä apteekkien ja raideliikenteen kilpailua edistämällä. Alkoholin myynnin osalta ohjelmassa esitetään viinien vapauttamista Alkosta kauppoihin ja alkoholin etämyynnin mahdollistamista kotimaisille toimijoille. Se on hyvä, liberaali linja.

5. Nato-jäsenyys ja asevelvollisuuden kehittäminen 

Uusi poliittinen ohjelma linjaa selvän tuen Suomen Nato-jäsenyydelle. Omasta puolustuskyvystä pitää siitä huolimatta pitää kiinni, ja se nojaa meillä asevelvollisuuteen. Nykyinen malli tuottaa laajan ja osaavan porukan puolustuksen tarpeisiin, mutta kohtelee sukupuolia eriarvoisesti. Järjestelmän päivittäminen yhdenvertaiseksi on edessä ennemmin tai myöhemmin. Se ei tapahdu sormia napsauttamalla eikä puolustuskykyä saa siirtymässä vaarantaa, joten selvittäminen ja valmistelu kannattaa tehdä rauhassa ja hyvissä ajoin. Tämän selvittämisen aloittamisesta löytyy nyt ohjelmasta kirjaus.

Uudesta poliittisesta ohjelmasta löytyisi pitkä liuta muutakin hyvää nostettavaksi esiin. Usko koulutukseen ja sivistykseen on vahva, ja talouden ajurina on yrittäjyys, uuden luominen ja osaaminen. Humaanin ja liberaalin ajattelun ja tiedepuolueen perinteet lyövät kättä päihdelinjauksissa ja tietopoliittinen perehtyneisyys näkyy erilaisissa digikirjauksissa. Toki ohjelmassa on niitäkin kohtia, jotka itse kirjoittaisin toisin. Se on aina tällaisen yhteisen paperin luonne. Silti kokonaisuus on erittäin hyvä, ja sen pohjalta lähtee mielellään rakentamaan kestävää tulevaisuutta ja inhimillistä edistystä.

_MG_7433

Puoluekokouksessa käsiteltiin poliittisen ohjelman ohella myös tukku jäsenistön ja yhdistysten aloitteita, joissa käsiteltiin mm. julkisen talouden kestävyyttä ja vihreiden vaalitulosten sukupuolivinoumaa.